Anjan kurssilla

Anjan kurssilla tehtiin tänään vaikka pitä pyörityksiä ja alunperin olin varautunut hinkkaamaan ensimmäisiä 15 estettä koko ajan, mutta suureksi hämmästykseksi Reiman kanssa päästiinkin kaikki 36 suorittamaan, kun jamppa ohjautui niin hyvin.

Alkuun kokeiltiin sylkkäriä 2.esteelle, joka toimi kohtalaisesti, kun olin itse huolellinen. Näitä täytyy kyllä vielä treenata lisää, koska jotenkin Reima on kuitenkin vähän jähmeä näissä. Toisena vaihtoehtona pakkovalssi, mikä toimikin sitten paljon sujuvammin.

Seuraavana oli sitten putki - A-valinta, joka meni kyllä ihan niin kuin pitikin. Hyvin tuo erottaa putken ja kiipeämisen. Ainoa huono juttu oli, että putkesta tuli ulos kolmijalkainen koira. Tosin oli lyhyt aikainen könkkääminen ja pienen kävelytyksen jälkeen oli taas ok. Olisko sitten kynsi jäänyt johonkin kiinni ja vähän tuntunut ilkeältä.

Putkeen lähetys toimii ja hyvin jolkotteli putken ja keppien välistä takaisin putken alkupäähän, mistä jatkettiin kepeille. Kepeillä pitää vaan itse muistaa ohjata yksi ylimääräinen keppi, kun ei vielä kestä kovin hyvin irtoamista sivulle, vaan tulee imussa ulos kepeiltä ennen aikojaan.

Seuraavaksi radalla oli vuorossa melkoinen valssisarja, mutta niissä nyt ei ollut mitään ihmeellistä. Hyvin osasin niitäkin ajoittaa. Johonkin väliin kokeilin taas sylkkäriä, mutta siinä meinaa vauhti tyssätä, joten ehkä unohdetaan niiden tekeminen.

Jos valsseista selvisi, niin seuraavat tanssikuviot oli sitten jaakotus - sokkari - tyrkkäys+takaakierto+twisti. Yllättävän hyvin toimii, itse vaan meinaan taas jäädä liikaa ihailemaan, kun voisi painaltaa menemään edelle. Eli ei ihailla! Kyllä se sieltä tulee.

Tässä vaiheessa päästiin hetken tauolle ja alkoi loppuradan läpikäyminen vimmatusti paperilta. Heh. No lopussa ei nyt mitään sinänsä ihmeellistä ollut, mitä nyt estesuoralla otti ehkä hieman liian kovat vauhdit ja kaarteet meinasivat olla melkoisia eikä oikein niisto meinannut toimia, mutta taas siinäkin oli kyse omasta ajoituksesta. Niistot täytyy kanssa ottaa harjoittelun alle.

Varsin tyytyväinen olin kyllä tähän päivän antiin ja kyllä tää taas antaa itseluottamusta jatkaa kisakenttien tahkoamista. Josko sinne 3:iin päästäis jos ensi vuoden ensimmäisellä kvartaalilla.

Papu-reppana on taas jostain haalinut itselleen tassutulehduksen ja on varsin surkeana. Ei oikein liikkuminen huvita, mutta onneksi on kuitenkin sitten mielellään lähellä rapsuteltavana. Harmillista touhua!

treeniä treeniä

Hyvän mielen-treenit sitten tehtiin eilen ja kuin taikaiskusta Reima sitten taass teki kontaktit lähes poikkeuksetta oikein hienosti. Miten tää vaan voi olla välillä näin ailahtelevaa ?

Toisessa treenikuviossa pyörittiin putkea ja esteitä pakkovalssilla, twistillä ja tehtiin vielä jaakotuskin sitten loppuun kun aikaa riitti. Vaikeinta on muistaa oma ajoitus, mutta koira tekee täydellisesti. Vaikka ohjaaja vielä viime tingassa huitoo, niin ajatuksenlailla tuo toimii.. Putkeen viennitkin tehtiin vielä vaikeamman mukaan takaaleikaten, mikä nyt hieman tökki, mutta kai se koirakin pysähtyy, kun oma liike tyssää.

Jaahans. Mitä sitä sitten keksis. No lauantaina ainakin mennään Anjan kurssille.

Hyvinkään kisat

Saviojan radoilla tänään kisattiin Reiman kanssa ja eipä tullut muuta kuin sanomista.

1.rata: A:lta roiskaisi ruman kontaktin ja seuraava hyppy oli tarkoitus pyörittää, mutta ponkaisikin sitten loikan peninkulman saappailla (eli tais olla ohjaus tiukkaan käännökseen myöhässä). No meni se niinkin, kun ollaan nyt jaakoteltu ja pakkovalssailtu niin paljon, että tulee ihan nätin näköistä kiekuraa. Pienet kylmät väreet siitä, menee tämän muutoksen johdosta väärään putken päähän, mutta hyvin ohjautui ihan oikein. Sitten taas roiskaisu A, jonka jälkeiseen hyppyy ja putkeen irtosi oikein kivasti (Tästä Reimalle kiitosta!). Sitten tulikin ihan hyvä pätkä rataa, kunnes kepeillä olin sanaton ja otin liian aikaisin sivuaskeleen --> koira tulee perässä ulos. No ei kun korjaamaan. Lopussa keskityin niin kovasti muistamaan suorittamaan vielä putken, jota mun mielestä ei ollut rataan tutustumisessa, mutta kummasti siellä oli oikea numero ja muutkin sen tekivät, joten siinä sitten pienet teputtelut koiran sujahdettua hienosti putkeen. Tästä johtuen sitten olinkin kilometrin myöhässä puomilla, joten siellä ei oltu kuultukaan kontaktien suorittamisesta. Oli siellä vielä jossain välissä rengaskin, joka suoritettiin ohjaajan harha-askeleen takia sivusta ja taas korjailtiin.. Siis 20 vp ja reilu 2 sekuntia yliaikaa. Aika on yllättävän hyvä noihin korjauksiin nähden, mutta ne kontaktit. Joku tuossa taas mättää ohjauksessa, kun kuitenkin treeneissä tehnyt nyt niitä ihan hyvällä prosentilla.

2. rata: Teemana: Jos unohdat radan, tee rengas ja todennäköisesti osut oikeaan. Eli rengas tuli matkan varrella kolmesti. Taas tuli A:lta roiskaisu melko alkuun. Hienosti haki yhden esteen itsenäisesti, kun olin taas vähän jäljessä, kun Reima laittoi kaasun pohjaan suoralla ja tiukalla käännöksellä kepeille, jotka tällä kertaa meni ihan putkeen. Ja se putki oli sitten keppien päätteeksi. (Tässä vaiheessa ohjaajalle unohdus mitä piti tehdä seuraavaksi). Unohtui katsoa koiraa ja renkaan sijasta Reima keikkuikin sitten puomilla. Ei muuta kuin hylyn jälkeen loppurata, jossa TAAS kauhea kaasutus (lähinnä koiralta) putki-puomi-yhdistelmällä ja loikka jostain tuhat metriä ennen kontaktia. Pöh.

Kyllä on nuivaa, kun kontakteihin ei tuo menopeli malta keskittyä. Muuten on kyllä hyvin kuulolla ja hiljaa. Ehkä tää tästä. Eipä muutenkaan ollut oma keskittyminen parasta ja pänni, kun radalla pyörittiin pientä aluetta ympäri, joten rataan tutustuminen oli lähinnä törmäilyä muihin kilpailijoihin. Ei siinä oikein saanut omia ajatuksia pidettyä kasassa. Huomenna treenataan taas sitten lisää.

Niinun treeniä

Eilen meidän treeneja valvoi ja ohjasi tiukalla otteella Niinu ja hauskaa oli. Illan teemana pakkovalssi-jaakotus ja sitähän sitten tehtiin. Aluksi tuli oltua itse liian hätäinen ajoituksen kanssa, mutta kyllä askelkuviot saatiin sitten kohdilleen. Ensin treenattiin oikealta puolelta ja sitten vasemmalta. Miten voikaan olla toiselta puolelta ohjaaminen niin vaikeaa ? Jotenkin ei toimi ollenkaan aivot ja käännökset meni aluksi ihan väärin. Taisin pari kertaa jäädä sitten ihailemaankin sitä omaa suoritusta, kun unohtui, että mihis piti seuraavaksi mennä.. Hyvää aivojumppaa ja koirahan on taas ihan täydellinen. Alussa vaan Reimalla on niin paljon intoa, ettei meinaa ehtiä tulemaan perusasentoon aloitusta varten.

Hyvin irtosi radan pätkälläkin jaakotuksiin ja esteille. Putkiakin hakee ihan hyvin. Vielä, kun muistaisi itse käskyttää aiemmin. Väliaikahupina sahattiin alo-luokan liikkeet läpi. Seuraaminen on vähän väljää ja välillä meinaa sännätä lähdössä reippaasti eteen. Hyppykin toimii agiesteilläkin ja jämähtää paikalleen kuin patsas. Paikkamakuuta otettiin Kuuran treenatessa agia, eikä siinäkään oikeastaan mitään moittimista. Aika hyvin kestää häiriötä.

Päivän paras juttu on ollut palasien kohdilleen loksahtaminen noudon luovutuksessa eli ei enää pudota sitä kapulaa käden lähestyessä. Vähän pitää vielä muistuttaa pidosta, mutta muuten oiken hyvällä mallilla. Niin ja siis kysehän näissä treeneissä oli Reimasta.

karvat kuntoon ja muuta mukavaa

Taas kerran oli Reiman karvahuollon aika ja jätkä alkaa olla asian kanssa kuulemma sen verran sinut, että meinaa nukahtaa trimmauspöydälle, mikä aiheuttaa trimmaajalle pientä päänvaivaa, kun jätkä meinaa olla pelkkä lötköpötkö. No karvat on taas katkaistu ja niiden alta kuoriutuikin melko sirpakka nuorimies. Ei ole juu koiraa karvoihin katsominen. Ihan kuin olisi kokonaan uusi koira kotona.

Pojat vietti viikonlopun makkaraleirillä, kun isäntäperhe hurvitteli Lontoossa ja sunnuntai-iltana kotona olikin sitten kaksi nahkaa makoilemassa lattioilla. Sen verran rankkaa puuhastelua oli ollut, että maanantainakin vielä Reima käveli harvinaisen nätisti remmissä. Agiradalla toki terästäytyi ja saatiin äänijänteetkin testattua. Hyvin tuo jamppa taipuu ja kepitkin hakee itsenäisesti. Melko vaivattomalta tuntui ohjaus ja kun pääsee itsekin irtoamaan, niin onhan se sijoittuminen radalla ja ajoissa oleminen helpompaa. Ei valittamista. Tai no vähän, kontaktit on vähän hitaat, mutta mitäs sen on väliä, kun tulee ne keskittyneesti alas.

Torstaina on luvassa Niinua ja viikonloppuna kisaa, joten katotaas miten käy!

Superonnittelut vielä Liisalle ja Topille, jotka kirmasivat itsensä kolmosiin! Harmittavasti en ehtinyt paikan päälle kannustamaan, mutta upeasti on heidän taipaleensa mennyt! Heidille ja Kuuralle hyvää mammalomailua ja kohta sieltäkin tullaan sellaista kyytiä, että hitaampia (eli miltei kaikkia) heikottaa!

Janitaa ja radanlukutaitoa

Siitä pitikin vielä hieman kirjoitella. Sunnuntaina istuttiin neljä tuntia kuuntelemassa radanlukuasioita ja hyvin nopeasti tuo nelituntinen vilahtikin. Hyviä pointteja tuli ja varmaan välillä olis ihan hyvä tiirailla sitä maailmaa kentälläkin koiran näkökulmasta. (Jos sitä on vaikea hahmottaa, niin tässä yksi pätkä.)

Melko erilaisen näköistä on koiran näkökulmasta ja tuon pätkän perusteella alkaa ymmärtää, että minkä takia niissä ohjauksissa pitäis olla ajoissa. Eihän siitä muuten tule mitään. On meillä kyllä aika kiltit sesset, kun paikkailee meidän huonoja ajoituksia ja ohjauksia.

Hyviä vinkkejä tuli radan jäsentämiseen ja muistamiseen. Päivän parhaiten mieleen jäänyt juttu oli "ohjaajan heikko hermorakenne". Näinkin voi olla. :)

Ei muuta kuin lisää harjoitusta, ketteryystreenejä (ohjaajalle) ja lisää agilitykilometrejä, niin tulosta syntyy.

Täällä ollaan..

Pieni muutto siis tässä tuli suoritettua, kun vuodatus alkoi tuntumaan jotenkin niin kankealta ja kun vielä tuuppasivat sinne vielä mainoksiakin alalaitaan, niin peli oli sillä selvä.

Katsotaan, josko tämä toimisi paremmin ja suuren ihmetyksen takana on nyt sitten se, saadaanko vanhat tekstit tännekin tuotua jotenkin.

Eilen kuitenkin taas aksattiin ja kyllä mulla taitaa olla aika pätevä pieni koira kirmaamassa radalla. Hyvin haki umpikulmista putkia ja saatiin kepeillekin käskytys toimimaan, kunhan muistan vaan itse iloisella äänellä sitä koiraa käskyttää. Hienoa meininkiä oli se. Ahaa-elämyksiä tuli irtoamisissa ja esteiden lukitsemisessa. Harvinaisen taipuisa ja ohjautuva tuo rekku on ja semmoisia kurveja ja pyörityksiä vedettiin (mitä ei ollut ratakaaviossa), josta moni olisi kateellinen.. hehee..