Meneehän se lujaa..

Mutta unohtaa mennessään ne kontaktit. Pöh. Reimalla siis eilisissä HAU Openin kisoissa virallisen kakkosluokan nopein aika, mutta sillä pääsee 7.sijalle, jos supermiesloikkaa kahden kontaktit. Niissä ei ollut päätä eikä häntää, huutaa vaan mennessään. Kaikista kohtakteista pamautti läpi pysähtymättä, tosin onneksi keinulla reagoi siihen liikkeeseen.

Muuten oli oikein kevyt ohjattava. Alkuun hieman paha kulma kepeille, jossa töksähti ja vauhti tyssäsi hetkeksi. Olisi siis voinut olla sujuvampi. Putkiin irtosi hyvin, rengaskin löytyi mallikkaasti. Yhdelle putkelle unohdin kertoa Reimalle etukäteen, ettei olisi suotavaa tulla tuhatta ja sataa ulos, joten pamahti sieltä aika lujaa ulos ja lukkojarrutus päälle juuri ennen mun jalkoja. Vastasella kädellä tuli varsin hyvin esteen ja loppusuoralla sitten lujassa vauhdissa haki aika paljon hyppyä, kun esteiden välit oli aika suuret. Parannettavaa siis löytyy, mutta alkaa olemaan jo aika sujuvaa.

Papukin oli mukana turistelemassa ja avustamassa jäätelön syömisessä. Ihan kivasti rauhoittui olemaan ja istuskeli kehän laidalla. Ihmisille heilutteli häntää ja kyseli adoptiomahdollisuuksista. Hassu karvanassu!

Helletokoa

Viime lauantaina tokoiltiin hieman haastavissa olosuhteissa Klaukkalassa ja tällä kertaa onneksi onni suosi meitä ja päästiin heti ensimmäisten joukossa tekemään suorituksia. Ilma oli jo siinä vaiheessa aika kuuma eikä tilannetta helpottanut yhtään kisojen pitäminen urheilukentällä kuopassa. Kyseessähän oli Tokon SM-kisat, joten muutenkin tarpeeksi hälinää oli ympärillä.

No itse suoritukseen: Osallistujalistasta selvisi, että olimme ekassa paikkamakuuryhmässä ja vieressä makoili pelkästään paimenia. Niistä kaksi oli Tending-koiria, joten heti jo alusta taso tulee asettumaan aikas korkealle. No ei muuta kuin tulta päin!

Luoksepäästävyydestä tuli 10. Reima hienosti sivulla eikä liikahtanut mihinkään.

Paikkamakuu jännitti lievästi, mutta rauhassa vaan jättämään koira paikalleen. Reiman pää kääntyili hieman ja pari kertaa meinasi omaan päähän pilkahtaa epätoivo tuon tuhottoman pitkän kaksi minuuttisen aikana, mutta siellä se pysyi oikein nätisti makoilemassa paimenien keskellä. Hieman taisi kuitenkin korjata asentoaa aina välillä eikä noussut ekalla käskyllä perusasentoon, mutta muuten oikein hyvä viime aikaisiin suorituksiin nähden. 8,5.

Seuraavaksi vuorossa hihnaseuraaminen, jossa Reima oli vähän niin kuin matkalaukku. Ihan kivasti tuli siinä vieressä, mutta kontakti oli hieman hukassa, mutta eipä tuo minnekään hötkyillyt. En tiedä mistä tuomari rokotti, mutta pisteet taitaa olla kuitenkin ihan kohdillaan. 7½.

Perään luoksetulo, jossa pelotti takana olevan kehän este, jota kohti koira joutui juoksemaan. Jäi nätisti, tuli lujaa ja viereen. Olisko ollut sitten hippasen vino perusasento, kun puolikas tippui. 9½.

Tässä välissä seurakaverit sitten jo muistuttivat minua hengittämisen tärkeydestä. Liekö sitten naama jo näyttänyt siniseltä ja kävely robottimaiselta.. :) (Jännitti siis aivan pirusti).

Siitä jatkettiinkin sitten pikapikaa ja liikkurin hätistelemänä seuraavaan kehään. Ensin hyppy: Oli vissiin niin hässäkkää, ettei Reima tajunnut, että lähestytään hyppyä. Liikkeethän ei olleet mitenkään tavanomaisessa järjestyksessä. Jätin reilusti matkaa ja sitten ei muuta kuin suorittamaan. Odotti hyvin, lähti hyvin, pysähtyi hyvin (saisi kyllä pysähtyä enemmän niille sijoilleen) ja taas odotti hyvin. 10.

Perään vapaana seuraaminen, joka oli mun mielestä kyllä löysempää kuin hihnassa ja onnistuin yhdessä käännöksessä astumaan Reiman tassullekin. 8 kuitenkin siitä suorituksesta.

Viimeisessä kehässä vielä jäävät. Ensin maahanmeno: vähän huono seuraaminen, meni maahan kuitenkin hyvin ja odotti siellä. Oliko sitten niin isot avut ja valmisteleva osuus huono, kun 7½ tuli.

Seisomisessa oli jo vire aika lopahtanut ja en itse pitänyt huolta kunnollisesta virittelystä ja melko pian liikkeelle lähdön jälkeen sitten Reima bongaskin jotain kivempaa ja lähti tarkastamaan kehässä olevan tötsän. Kun huomasin tämän, niin siinä vaiheessa piti antaa jo käskyä eli peli oli menetetty. Positiivista kuitenkin se, ettei lähtenyt minnekään muualle. Harmi vaan, että liike meni siinä 0:lle.

Koska jokainen tuomari antoi yleisvaikutelma pisteetkin, niin siihen pottiin kertyi 2x8, 9 ja 10.

Yhteensä pisteitä tuli 154,75, joten harmittavasti jäätiin 5,25 pistettä ykköstuloksesta.

Positiivisina asioina kuitenkin tällä kertaa paikkamakuu, hyppy, jolle ei varastettu ja ylipäänsä koiran kohtuu rauhallinen mielentila. Ohjaajan mielentilasta ei voi ehkä puhua rauhallisena, kun sen verran kuitenkin jännitti.

Tällä tuloksella kuitenkin pääsi 35 sijalle alokasluokassa 93 koiran keskellä ja joukkuekisassa Armottomat TokoDogit tuli 15.sijalle 69:sta joukkueesta. Eli varsin mukavasti kuitenkin pärjättiin.

Blaah

Että voi olla vaikeeta. Kontaktit, kontaktit ja kontaktit!

Ojangossa kisattiin 1.6. ja toiveissa oli, että josko ne kontaktit nyt pelittäis. No eihän ne pelittänyt. Suurimmaksi osaksi taisin ihan itse hajottaa koko homman, kun aloin niitä jännittämään enkä luottanut koiraan. No Reimahan toki sinkosi sinne puomillekin sellaisella vauhdilla, että paniikkihan siitä tuli. Molemmat kireinä kuin viulunkielet, turhaan paineistin koiraa omaa vauhtia hidastamalla ja tiukasti käskyttämällä. Reima haukkui ja lopulta loikkasi sitten rumasti pois. Jatkettiin kuitenkin, vaikka paras olisi varmaan ollut ottaa kainaloon ja tulla radalta pois. A samalla lailla loikaten, keinun sentään teki. Puolisokea tuomari ei ihme kyllä antanut meille kieltoja A:n edessä pyörimisestä. Lopputuloksena 10vp ja pieni yliaika, mikä tuli juurikin noista ylimääräisistä ympyröistä. Lopun ohjauskuviot tuli hyvin, mistä voi olla ihan onnellinen.

Toisella radalla sitten asenteella, että annetaan koiralle tilaa ja rauha, mutta nää oli jo pilattu ekalla radalla. Tosin tälläkin radalla alku oli katastrofi, kun jostain syystä töräytti kakkos- ja kolmosesteen rimojen keskelle. Olisko sitten oma ohjaus ollut huonoa tai käsi laskenut, mutta kovin kummallinen oli. Ja tietty ei sitten lähteynyt kiertämään sitä kolmos estettä vaan tuli sen takaisinpäin, kun se rimakin oli maassa. Hylly siis siitä. Roiski kaikki kontaktit ja tuli jopa keinulta keskeltä pois. Ihan hyvin kyllä irtoaa, hakee kepit kovassakin vauhdissa ja osaa erotella puomin ja putken. Mutta kontakteille ei sitten osu mitenkäänpäin.

On se vaikeeta. Harmistus on suuri ja usko asian korjaantumiseen horjuu. No ehkä me sitten juostaan noita 2-luokan ratoja loppuelämä. Ainakin kisapäivät on ihan kivan lyhyitä, kun porukkaa ei kakkosissa niin paljoa ole.