maanantai 31. joulukuuta 2012

Success is going from failure to failure without losing your enthusiasm

Eli mitä tulikaan tehtyä tänä vuonna. Katsaus siis tavoitteisiin ja niiden toteutumiseen.

Papu:
  1. Tekemiseen hyvää fiilistä. Iloinen ilme koiralla ja into piukassa. Haetaan sitä, että saisi taas itseluottamusta lisää ja tarjoaa tekemistä.
    Ilme on löytynyt ja agikentällä toimii nyt lelulla. Jonkin verran on syttynyt siihen tekemiseen, mutta lisää onnistumisia tarvitaan.
  2. Agilityssä hyppytekniikkatreeniä jatketaan ja koitaan muutama startti ottaa, jos tekniikka näyttää olevan paketissa.
    Tekniikkaa tehtiin alkuvuosi, mutta nyt ollaan sitten haettu intoa ratapätkään, kun tuo nyt kuitenkin pomppaa ihan hyvin, kun selkäkin on ollut kunnossa. Startteja ei otettu. Kovasti mietin vielä ennen vuoden vaihdetta, mutta otti kuitenkin treeneissä uudella areenalla niin paljon häiriötä, että jätettiin sitten vielä menemättä.
  3. Raunioilla käymistä jatketaan. BH-koetta voidaan treenata, mutta veikkaan ettei ohjaajan hermot kestä siihen osallistumista. Ilmaisu laitetaan kondikseen.
    Rauniot menee loistavasti ja tänä vuonna löytyi mukaan myös haukku, joka tulee jo varsin mallikelpoisesti. Oma pää ei edelleenkään kestä koetilannetta tämän koiran kanssa, mutta katsotaan mitä tuleva vuosi tuo tullessaan.
  4. Opetellaan uusia temppuja.
    Olisko joku kurkkaus opittu ja merkki. Onhan sitä jo siinäkin.
Reima:
  1. Ääntelyä kuriin. Haetaan rauhoittumista ja rauhallisuutta tekemiseen.
    Ehkä vihdoin sain itselleni konseptin kasaan ja rauhoitettua tilanteita eikä mitään lähdetä tekemään ylikierroksilla. Ehkä hieman paremmin on tämä hallinnassa nyt, mutta tekemistä vielä on kovin ja ääni tulee edelleenkin todella herkästi mukaan.
  2. Tokossa koitetaan saada TK1 nyt vihdoin plakkariin ja siitä sitten eteenpäin. Katotaan kelpuutetaanko meitä edustusjoukkueisiin.
    Kauden avauskisassa huhtikuussa tuli enkat pisteissä 186/200, kp ja TK1. Sen jälkeen startattiin neljä kertaa avoimessa, joista saatiin sitten 1x1-tulos ja 3x-3-tulos. SM-kisoissa oltiin varakoirakkona, mutta ei lähdetty kuitenkaan reissaamaan Kuopioon. Piirimestiksissä oltiin LKK:n joukkueessa ja paikkamakuu aiheutti tuolloin muutaman sydämentykytyksen. Muuten käytiin Lentsun ja Korrien koulutuksissa ja ollaan ensi vuonna mukana Lentsun MM-tiimissä.
  3. Agilityssä hinkataan edelleen kontakteja. Suurimpana toiveena olisi puristaa ne kaksi nollaa ja siirtyä 3-luokkaan. Tämä tietystä vaatisi noiden kontaktien hanskaamista. Hyppytekniikka parannetaan, jotta sitten taas selvitään radoilla paremmin tiukoista tilanteista.
    Nuo kaksi nollaa puristettiin eikä yhtään huonommin kuin sijoilla 1. ja 2. Sen jälkeen startattiin 3-luokassa 9 kertaa ennen kuin jäätiin korjaamaan hyppyä ja koiraa. Näihin mahtuu mukaan 2 nollarataa, jotka sattuivat vielä perättäisille radoille, joten käyvät tuplanollasta ensi vuoden arvokisoja silmällä pitäen. Piirimestiksissäkin saatiin tiristettyä yhteistulos huonosta hypystä huolimatta.
  4. Näyttelyissä tullaan varmaan piipahtamaan ja toivotaan sieltä toki sertejä irtoavaksi.
    Sertejä ei irronnut. Neljä näyttelyä käytiin: H, EH ja 2xERI, 2xAVK2 ja 1xSA. Jos nyt jotain, niin viime vuoden vara-cacib muuttui varsinaiseksi ER-rekkarista FI-rekkariin siirtymisen myötä.
Mia:
  1. Pidempää pinnaa koirien kanssa kaivataan. Ei kai se nyt niin vaarallista ole, jos välillä vähän töhöävät.
    Jotain edistymistä tässä, ehkä. Ainakin osaan nyt paremmin rauhoittaa Reiman ennen kuin menee ihan överiksi. Papu nyt saa töhötä miten paljon vaan, kunhan vaan tarjoaa jotain tekemistä.
  2. Onnistumisia kokeissa. Se, että olis hyvä fiilis ja ollaan tekemässä yhdessä. Ei taistella ja vängätä. Mun mielestä oltaisiin se ansaittu. Kovasti on tehty töitä koko vuosi, mutta tulokset ovat olleet vähän laihoja.
    Tokovirettä haetaan edelleen. Parhaimmillaan Reima on erittäin pätevä, mutta kyllähän siellä kentällä kaikkea muutakin nähtiin tänä vuonna. Pitää miettiä tätä tarkemmin. Agility on ihan jees ja ne kontaktitkin alkaa olemaan Reimalla selkärangassa.
  3. Jotain uutta pitäisi myös keksiä, että mieli pysyy virkeänä.
    Jaa.. no olisko sitten Lentsun ja Korrien vinkit tässä kategoriassa. Ja ensi vuonna olis tarkoitus opettaa muille flyballia.
  4. Kolmas koira on toiveissa, mutta ei se taida vielä tänä vuonna realisoitua. Tosin kyllä kohta pitäisi olla jo uusi agilitykenttien valtias kasvamassa.
    Tää on edelleen jäissä, koska hallitus on nihkeä, mikä harmittaa kyllä kovasti. En nyt ehkä ihan juuri tällä sekunnilla sitä koiraa vielä haluaisi, mutta kartoitusta pitäisi alkaa tekemään ja laittamaan anomusta sisään, jos jonain päivänä sen tietyn meinaa saada.
Virheestä toiseen ollaan ehkä menty ja laidasta laitaan, mutta kaipa se siinä onkin se viehätys, että aina riittää ongelmia ratkottavaksi. Onneksi meillä on kuitenkin maailman parhaat treenikaverit ja opettajat!

torstai 27. joulukuuta 2012

Freeze!

Sanoi Reima, kun vesijuoksumatto käyntiin lähti. Heh. Siinä se törötti jäykkänä ja hännän pää ihan vähän väpätti. Jännää oli kovin. Pienen totuttelun ja namin avustuksella sitten otettiin ensimmäiset varovaiset askeleet.. etujaloilla. Takajalkojen olemassa olo unohtui siinä hetkessä täysin ja siellä ne lilluivat mukana kuin takin liepeet. Ehkä siinä on sitten todellakin työtä tehtävänä, että ne takajalatkin sieltä hahmottuvat.

Muuten oli fyssarin mielestä symmetrinen ja varasi painoa tasaisesti. Takajaloissa lihasta tasaisesti ja joustoa löytyy rangasta. Lannerangassa pientä jäykkyyttä, mutta ei huolestuttavaa. Kaula taipui kaikkiin suuntiin erinomaisesti. Lihaskireyttä rintarangan vasemmalla puolella. 

Uusia jumppaliikkeitä saatiin ja niitä nyt sitten taas aloitellaan ja mäki-&hankikävelyä otetaan treeniohjelmaan. Ja ruokavaliota tarkistellaan proteiinin suhteen, jotta on sitten rakennusaineita niille lihaksille.

perjantai 21. joulukuuta 2012

Sometimes it takes a good fall to really know where you stand

Torstaina kirmailtiin Reiman kanssa pitkästä aikaa Niinulla ja kivaa oli. Koira oli hyvä, mutta ohjaaja taas vähän pihalla, kun Papun kanssa on menty nyt hieman eri tahtia. Josko nyt olis sitten tullut se väläys jäädekseen, että valssissa se ensimmäinen askel tulee todellakin ottaa sitä koiran ponnistuskohtaa kohden. Nyt koitin kummasti tunkea se askeleen pituuden taakse, vaikka se piti tulla eteen. Ja mitä kävi, kun oli ajoissa sitä tekemässä: ehkä Euroopan makein ja tiukin käännös! Oli ihan superhieno eikä Reimakaan ollut ähkimässä itseään esteen yli etuosalla. 

Kumma juttu, että hyppäsi hyvin, jos olin oman ajoitukseni kanssa ajoissa. Hyvä fiilis tuli ja homma sujui. Kunhan vielä rimoja saadaan vähän nostettua, niin kohta voi taas olla kisakehät odottelemassa. 

Tänään treenattiin sporttiksella ja Papu oli ihan villinä. Leikki taas todella hyvin ja teki hommia. Hyvin meni ja vauhtia riitti. Itsenäisyyttä vielä tarvitaan, mutta taas oli ihan eri koira alla kuin sunnuntaina.

On ne hienoja! Nyt vaan oleskellaan joulun yli ja sitten taas katellaan hommia uudelleen!

sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Treeniä

Melkoinen come back sunnuntaiksi agikentille to-pe-yöllisestä ruokamyrkytyksestä. Aamulla Papun kanssa vauhdin kasvatusryhmässä Janne Karstusen opissa. Katsottiin vain yleistä tekemistä, leikkimistä ja siivekkeiden kiertoja. Papu ei meinannut aluksi leikkiä ennen meidän vuoroa, joten vähän jännitti miten sitten tulee menemään. No ainakin saataisiin sitten neuvoja siihen.

Hyvin kuitenkin leikki, mutta siivekkeiden kierrot oli ihan kaameita. Aika usein en niistänyt tarpeeksi pitkään ja eihän se sieltä sitten tullut. Kummasti oli vähän kuutamolla koko jutussa, ei siis lähtenyt niitä kiertoja hakemaan itse ollenkaan. Muutama hyvä saatiin tehtyä, mutta kaksi putkeen oli aika mahdotonta, kun persjättökin piti sinne väliin saada.

Kokeiltiin kilpailla lelusta. No otti varaslähdön ja leikki Jannen kanssa ihan hyvin. Jos lelu oli mulla, niin saattoi vaan juosta perässä eikä edes koittanut tarttua. Olisko sitten liian iso lelu vai mikä? En tiedä. Täytyy kokeilla. Paremmin pitäisi saada syttymään ja mielummin lelu, kuin nami, joka taas kuitenkin laskee aina virettä.

Pikaisesti sitten kotona käymään ja koira vaihtoo, omaan napaan vähän evästä ja taas mentiin. Vuorossa Reiman aluevalmennusryhmä Nina Mannerin ohjauksessa. Alkuun rakennettiin rata ja numerot paikalleen, mutta eipäs opeteltukaan sitten vielä sitä rataa vaan suoritettiin arvonta. Jokainen sai valita kasasta lapun, jossa oli kyseisestä ratapohjasta kymmenen esteen variaatio. Pieni hetki aikaa opetella ja rataan sai tutustua vain reunoilta. Reiman kanssa eka kerta meni ihan kivasti puoleen väliin asti ja sitten meni askeleet vähän uusiksi, tosin loppuun asti toki vedettiin ja puhtaasti mentiinkin. Kaarroksiahan noista suunnitelman muutoksista tuli, mutta kaikki saatiin kuitenkin tsempattua. Uusi arvonta ja uusi rata. Se meni paremmin ja ihan lopussa vasta tuli joku pieni kummallisuus, mutta tsempillä tämäkin läpi.

Myöhemmin päästiin oikeaankin rataan. Pientä innonpoikasta havaittavissa ja ovelana tuo meinasi ettei kukaan huomaa, jos hinaa istualleen itseään eteenpäin lähemmäs ensimmäistä rimaa. Pöh. Palautus takaisin ja sitten menoksi. Reima eteni hyvin ja minä jäin taas turhia varmistelemaan, kun parit persjätöt piti ehtiä tekemään peräkkäin, niin jälkimmäiseen niistä meinasi tulla kiirus. Kun taas vaan meni, niin se oli niin kevyttä ja helppoa. Yllättävän paljon tuo koira osaa ja se vaan tulee. Toisessa kohtaa hinkattiin sylkkärin ajoitusta kepeille ja siinäkin pitää muistaa rytmittää ja antaa koiralle tilaa. Miten makea käännös saatiinkaan aikaan! Siistiä!

Kolmas asia, mikä pitää muistaa on vekkaukset kunnolla ja niistä kanssa rohkeasti eteenpäin. Jostain syystä tuo hyytyi kesken, mutta sain vielä kuitenkin sen jälkeen leikkimään, mutta vähän kummeksutti se haahuilu ja lelusta kiinnostumattomuus. Pitää miettiä sitä tarkemmin.

Ohjaajatkin joutuivat temppuilemaan ja tikkaat levitettiin lattialle ja niitä piti sitten loikkia erilailla. Hauskaa, mutta vaativaa. Ja ärsyttävää, jos jalat eivät toimineet. Pitää harrastella noitakin aina välillä, niin tietäis mihin ne jalat pitäis saada ja mihin ne menee.

Kiva päivä kerrassaan eikä jumiinkaan jääty tänään, vaikka Ojangossa siihen mahdollisuudet olivatkin aika hyvät.