Some roses grow through concrete. Remember that.

Toivottomalta on taas tuntunut. Homma meni läskiksi Reiman kanssa trimmauksessa ja tyyppiä rasvailtiin ja koitettiin kutisevaa olo helpottaa parikin viikkoa. Ärsyttävää. Aika kireänä oli koko koira ja siinä sivussa kiristyin minäkin. Turhautti. Eikä tietenkään olisi pitänyt turhautua ja kiristyä, kun se ei tuossa ollut ollenkaan avuksi.

No koska periksi ei anneta opeteltiin lisää ja kokeiltiin uutta opskua. Eli sateinen sunnuntai sujui Ojangon kentällä täristen kylmästä sateessa seisten. Kouluttajana Nina Manner, joka toki on tuttu agilityn aluevalkusta ja tokon maaajoukkueen edustajana ehkä maailman makeimman Ässän kanssa. Meillä työn alla se ikuinen murheen kryyni ruutu, jossa on yritetty vaikka ja mitä, mutta mä en osaa kertoa Remelle, että ne tötsät pitäis bongata ja siitä johtuen Reme ei osaa niitä selkeästi bongata. Jos olis näppärämpi, olis ehkä tajunnut senkin miksi se oli Remelle niin vaikeaa. Homma oli mennyt pieleen siinä, että bongauksen vihjesana oli sama kuin itse käsky. (Joo, jollakin ne voi olla samat ja homma toimii). Tai no ei oikeastaan käskysanassa, vaan siinä ettei Reimalle ollut selkeää mitä piti tehdä ja saiko sinne ruutuun lähteä jo bongaussanalla vai ei. Välillä oli saanut ja välillä ei. Tästä tuli ristiriita ja meteli.

Eli vaihdettiin sitten bongaussana ja nyt oltiin tarkkana siitä, että tekee bongauksen ennen kuin lähtee ruutuun tai päästetään sinne. Ensin apuna oli appari, joka kävi näyttämässä ruudun ja sanoi samalla bongaussanan. Jotta bongaus tulisi Reimalta, tehtiin Remen kanssa pyörähdys, jolloin menetti näköyhteyden tötsiin ja piti bongata ne uudestaan. Homma toimi varsin hyvin ja bongauksesta tuli hyvinkin selkeä. Ääni jäi pois ja kun tätä ollaan uudelleen kokeiltu, niin hyvin on joka kerta irronnut ja tietää mitä on tekemässä. Melkoisen superia kaiken tämän tahkoamisen jälkeen.

Bondi on ollut aksaan valmistavien taitojen kurssilla ja osataan nyt peruuttaa, mennä häkkiin, hieman pujotella jalkoja ja kiertää tolppaa. Keinuakin on paukuteltu eikä se jännittänyt yhtään. Ohjaajan liikkeeseen ei kovasti reagoi ja tuli sieltä toistolla murinakin, kun jarrutin, pikku-bc:n jatkaessa kuin juna eteenpäin. Tällä viikolla Bondi teki ensimmäisiä ruutujaan ja muistuteltiin taas putken suorittamista mieliin. Hyvin lähti putkea tarjoamaan ja vauhtikin lähti kiihtymään. Kotona Bondi on keksinyt kahden lelun leikin eli kämppää rallitetaan ympäri pallo suussa ja toista harotaan ja tönitään etutassuilla. Koska tavoitteena on osata opettaa kolmannelle koiralle se paikkamakuu, niin Bondihan tekee sitä vähintään kerran päivässä. Istuu taikka makaa. Piilossakin olen käynyt piipahtamassa. 

Papustakin pitää jotain sanoa ja Papu on ollut huisin hyvä raunioilla. Viime viikolla oli vähän haastava treeni, kun valitsin väärän lähestymissuunntan ja tehtiin sitten pitkä lenkki ilman maalimiehen maalimiestä. Papu ei tästä hämääntynyt vaan työskenteli kuitenkin tarkasti. Hieno mies ja niin pollea, kun kaikki löydettiin.

Nyt työnalla Reimalla tunnari. Onneksi sitäkin on saatu nyt korjattua siihen pisteeseen, että nenällä taas etsitään. Nyt pitäisi taas sitten ruveta tuomaan niitä vieraita kapuloita pikku hiljaa ja vahvistaa liikettä, jotta pureminen jäisi pois. Bondi lähtee myös opettelemaan noutoa tunnarikapulalla. Harmittavasti vaan illat on nykyään niin pimeitä, että pitää löytää valaistu kenttä aina treenejä varten illalla. Papun tavoitteena on temputella ja kehittää hallintaa tottikseen.

All the training was necessary for my personal development

Siltä se ainakin tuntuu. Sen verran tuo Reima tässä aina välillä koettelee. Tänään treenattiin taas pitkästä aikaa.

Merkki+ohjattu: Merkille perspalloa ja vahvistusta. Hyvä ilme, peba meinaa mennä maahan eli pitää olla nopeampi palkkauksessa. Suunnissa ei ongelmaa. Tai ohjaajan suhteen on, kun ahnehti molemmat suunnat samassa treenissä.

Istuminen: Toimii! Tekee sen nyt varmasti ja häntä heiluen. Tai no ympärikääntyessä on kuitenkin epävarman näköinen, mutta on kuitenkin paikoillaan.

Tunnari: Kierrokset lähti kaakkoon. Johtuiko sitten noudosta vai epävarmuudesta. Piilottamisen jälkeen vastassa oli paikallaan tärisevä koira. Ilmeisesti nenänkäyttö on nyt myyty, kun niin suoraan paineli lehtikasaan. Note to myself: piilotapa ensi kerralla tunnari vähän kauemmaksi. Tuppaa aina jäämään juuri hiekan ja nurtsin/lehtien rajalle.

Palkalle vapautus: Tämän tajusin unohtaneeni treenata, joten se nyt sitten treeniohjelmaan mukaan. Hyvin luopui kiposta ja tuli ja pysyi mun luona ja odotti vapautusta.

Luoksari: No tässäpä tulikin taas vaikeuksia. Ei meinaan jää paikalleen. Kerran lähti perään ja toisen kerran nousi istumaan lähes välittömästi. Voi ärsytys. Ei muuta kuin palauttamaan takaisin ja muutama jättötreeni. On jätettäessä aika onnettoman näköinen. Luoksari itsessään täydellinen. Tulee lujaa ja teki hyvät stopit. 

Ruutu: Murheenkryyni 2. Ei bongaa. Ei sitten millään. Yritin lähetystä, mutta tyyppi lähti mihin sattui. Tyhmä minä. Ei olisi pitänyt. Olisi pitänyt varmistaa, että onnistuu. Ongelmana myös se, että vire oli jossain ihan omissa sfääreissä tätä tehdessä. Piti siis odottaa, että rauhoittuu, mutta kauhian vaikiaa sekin oli. Lopulta tehtiin ihan vauvaruutu neljän metrin päästä.  Hmph. Onpas nyt haastavaa tämä. Lisäohjeita on tähän nyt kysytty ja vastausta odotellaan.

Jännä, että näistä treeneistä jäi huono mieli itselle, vaikka suurin osa asioista sujuikin varsin kivasti, mutta jotenkin se vireen hallinta on niin vaikeaa, että siitä hermostun (juu, varmaan auttaa) ja harmittaa, kun treenatut asiat eivät suju. Ei niiden tarvitsisi mennä loistavasti, kunhan olisi edes joku toivon kipinä tekemisessä.

Bondi sen sijaa on aika mainio. Lähtee kiertämään tolppaa jo jostain kymmenestä metristä ja tulee lujaa. Tehtiin ihan vaan kiertoja ja kokeiltiin välillä siihen yhdistää maahanmenokin. Ihanasti sukeltaa maahan. Treenattiin odottamisia ja vapautuksia ja eri asentoja. Pätevä tyyppi tekee noita kaikkia suvereenisti eikä viereisellä kentällä palloa pelanneet pojat häirinneet yhtään, vaikka välillä pallo rämähtelikin kovaa seinään. Hieno mies! Ja mikä vielä hienompaa, tyyppi on hipihiljaa tehdessään!

Keep your face to the sunshine and you cannot see a shadow.

Erityisesti nyt, kun aurinko alkaa käydä vähiin ja harmaus puskee päälle syksyn myötä. Tällä viikolla on treenailtu vähän. Tai ainakin Reiman treenit ovat olleet harvassa. Tosin mieleen tuli, että miksei noilla vanhemmillakin voisi tehdä pieniä treenejä enemmän ennen ruokaa. 

Tän viikon ajatuksissa on ollut se, että Bondin kanssa treenaan helposti vähän liian alhaisella vireellä. Tyyppi tekee, mutta siltä puuttuu vauhti ja "se" ilme. Vähän, kun pistää itseään enemmän peliin, niin tyyppikin terävöityy. Kivasti tekee nyt perusasentoa, seuraamista, käännöksiä, peruuttaa ja leikkii. Leikissä tuo lelua kivasti takaisin. Ainakin kotona. Viime viikolla agiin valmistavalla kurssilla halli ja muut koirat vähän verottivat tuota intoa tuoda. Pitää siis vahvistaa lisää.

Reme treenasi merkkiä ja perspallon saloista käytiin Lentsun kanssa keskustelua. Niin, sillä pallo EI siis tarvitse osua koiraan. Ehkä tässä mun tarkkuuden puute oli Reiman onni. Sähäkämpää kääntymistä haluaisin, mutta sitä pitää työstää. Muuten tykkään ilmeestä siellä merkillä. Heiluttaa häntää ja odottaa mitä tapahtuu. Tyyppi on muuten ollut aika kireänä, joten treeneissäkin täytyy olla aika tarkkana, ettei kierrokset mene turhan koville. Siksi pallo onkin säästetty loppuruutuun ja muuten mennään nameilla. Ruutuun on hyvä imu, mutta treenilistalla on nyt palkkapurkista luopuminen eli se, että pystyy siirtymään sinne yhdessä minun kanssa.

Reima kävi perjantaina parturissakin ja mä meinasin saada paskahalvauksen tuloksesta. Tyyppi on ihan epätasainen ja kaula näyttää siltä, että karhu olisi siihen raapaissut kämmenellä. Muuten on kulmikas, jaloissa hapsuja ja häntäkin erittäin epätasainen. Pinkki iho paistaa pohjavillan alta. Ei ehkä ihan mennyt putkeen. Ei kauheasti lohduta, että se tasoittuu viikon sisään, kun nyt tuon kanssa ei kehtaa päivävalossa ulkoilla. Menisi jo viikko ja karvoja tulisi tasaamaan tilannetta. Ikävä tulee kyllä maailman parasta trimmaajaa Saaraa, joka teki aina hyvää ja tasaista jälkeä.

Papu oli tuttuun tapaan taas pätevä raunioilla ja kaikki maalimiehet löytyivät. Ensimmäisen kohdalla toki hieman ärsytti, kun ei ihan täysin saanut heti kohdennettua sitä missä maalimies oli ja piti vähän jo turhautumista muristakin. Seuraavat selvitti oikein hienosti. Papulle on nyt tavoitteena treenata tottikseen malttia ja jännityksellä odotellaan alkavaa rallytokokurssia.

Omaa osaamsita tuli laajennettua taas koetoimitsija 1-kurssilla. Mitään uutta sieltä ei oikeastaan tullut vastaan, mitä nyt eri lajien kirjo on yllättävän laaja ja rotulistasta löytyi muutamia hyvinkin mielenkiintoisia ja minulle uusia rotuja. 

Sunnuntaille oli suunniteltu treenit, mutta ne jäivät nyt väliin, kun kuume iski minuun. Höh.

Problems are only opportunities in work clothes

Tällä viikolla on taisteltu vireiden kanssa. No ei ehkä taisteltu, mutta mietitty ja treenattu kuitenkin. Ensinnäkin Reiman vire on ollut jossain ihan tapissa. Olisiko joku juoksunarttu tai sitten joku muu juttu sillä taas menossa. Kovasti on saanut käskeä ja treenejä ei olla aloitettu ennen kuin tyyppi rauhoittuu. Ollaankin sitten taas tehty treenejä ensin syömällä nameja. Liikkeisiin on lähdetty ensin syömällä nameja ja muutenkin on käytetty nameja, kun lelut vetää kierrokset aikalailla kaakkoon.

No merkki alkaa olla aika kiva. Ilme on hyvä ja häntä heiluu. On ehkä hippasen hidas ja pylly meinaa mennä maahan, mutta treenataan.

Bondin kanssa on tehty perusasentoa, mutta mun mielestä tekee niitä nyt vähän liian matalassa vireessä. Oma totuttelunsa on se, että tuo koira on hiljaa tehdessään. Saatta hieman hyppiä, mutta muuten on kovin hillitty. Ulkona tolpan kiertoja tehdessä sentään murisee, kun tulee palkalle.

Aksaan valmistavalla kurssilla tehtiin tällä viikolla istumisen tarjoamista: namit käteen ja ottaamaan, että pylly menee maahaan. Siitä nopea vapautus namille, joka on kädessä. Ei mun mielestä oo tässä tarpeeksi hyvällä draivilla. Pitäis kokeilla lelulla tai superherkulla. Toisena treeninä oli käsikosketus, jota käytettiin kohta apuna jalkojen alituksessa. Hyvin lähti sitäkin tekemään. Katsottiin myös lelun palauttamista. Kivasti tekee sitäkin, mutta lisää pitää treenata siten, että saa vaihtaa vain käskystä. Muuten pitää pitää lelusta kiinni. Paljon hyviä juttuja ja taas tekemistä tuleville viikoille.

Muuten pönteröltä on lähtenyt etuhampaita ja uusia on tulossa tilalle kovaa vauhtia. Rokotuksillekin pitäisi taas mennä.

Paljon on siis työhaalareissa olevia mahdollisuuksia meillä.

Bob Baileyn viisauksia

Training is simple, but it is not easy. Niinpä. Miten sitä saakaan yksinkertaisista treeneistä välillä väännettyä niin vaikeita.
 

Think. Plan. Do.  

Niin, se vissiin olis hyvä ensin miettiä mitä tekee, sitten suunnitella se, miten se tekee ja sitten tehdä se. Yleensä joku vaihe näistä kolmesta jää välistä. Joskus jopa itse se tekeminenkin, jos homma tuntuu liian vaikealta.

 

Know what you want. Know what you don't want.

No näin. Pitäisi tietää mitä haluaa ja sitten toisaalta taas mitä ei halua. Sitten pitäisi vielä pystyä erottamaan se, että jääkö se ei-haluttu-tekeminen pois (kuten haukkuminen, ääntely), kun koira saa liikkeeseen varmuutta. Paras lääke tähän on etsiä niitä mielikuvia tai mallisuorituksia, joita sitten tavoittelee.

If you feel emotional, stop training. 

Tunnekuohussa on aika turha treenata. Juokse sen sijaan vaikka kentän tai hallin ympäri. Tai nuku yön yli ja mieti asia läpi. Siirtyhän se mielentilan kuitenkin siihen koiraan ja tekemiseen.

 

Look for simplicity: timing, criteria, rate of reinforcement. 

Yksinkertaista: ajoitus, kriteeri ja vahvisteen määrä/laatu. Mistä palkataan ja milloin ja millä. Vetääkö pallo kierroksille ja nami olisi parempi? Vai onko nami liian lälly ja tarvittaisiin vähän räjähtävyyttä? Pitääkö virettä laskea vai nostaa? Mikä on kriteeri, onko se liian korkea vai liian matala? Ja miten osata lukea tilannetta ja helpottaa treeniä tarvittaessa?

 

Trainers get bored. Animals don't.  

No, ei ehkä ihan totta. Tavoiteltavaa on, että koirilla on treenatessa kivaa. Mikäs pointti siinä muuten on? Pitäisi kuitenkin aina osata lopettaa hippasen liian ajoissa kuin liian myöhään.

 

Believe in what you are doing.  

Harvapa meistä tekee mitään mihin ei usko. Paitsi ehkä joskus jotain rutiinihommia töissä.

 

Operant conditioning is a few simple principles applied in a complex environment. 

Niin, kun on niin kuin se koira, häiriöt ja ihmisen toiminnan nopeus. Pitäisi pystyä nappaamaan se haluttu toiminta, mutta kun pitää sählätä naksun ja namien kanssa. Eihän siitä mitään meinaa tulla.

 

Creating complexity is ease. Creating simplicity is hard.

Jostain syystä saattaa olla, että ne ei-tahdotut-asiat saattavat kuitenkin tulla vahvistetuksi matkan varrella, ihan vaan huomaamatta. Ehkä oma haasteensa on myös ihmisen johdonmukaisuuden puute. Jossain vaiheessa tuleekin se, että en mä nyt ehkä just nyt jaksa ja eihän se haittaa. No haittaa se. Monille tämä on tuttujuttu agiradoilta. Miksi se treeneissä osaa, mutta kisoissa ei tee niitä? Olisko johdonmukaisuudessa toivomisen varaa?

More behavior is better than less behavior.  

Kouluttaessa kyllä. Toimintaa tarjoavaa koiraa on helpompi kouluttaa, kuin lukossa olevaa koiraa, joka ei tee mitään. Toki monesti pitää ehkä myös etsiä niitä juttuja, jotka juuri sitä koiraa motivoivat. Ei ne kaikki toimi makkaralla tai tartu kuolleeseen leluun. Pitää pistää vähän (mielellään aika paljonkin) itseään peliin ja tehdä tekemisestä kivaa. "ei se leiki tai ole kiinnostunut leluista" useimmiten kertoo vaan siitä, että ohjaaja on ollut vähän laiska pistämään itseään likoon ja etsimään sitä motivaattoria. Eikä se leluilla leikkiminen tarkoita pelkästään sitä, että viskataan se pallo johonkin ja koira rallattelee itsekseen. Pitää riepotella ja retuuttaa yhdessä ohjaajan kanssa. Rakentuu se suhdekin siinä samalla.

 

More reinforcements are better than fewer reinforcements.

Tää on jännä. Yleensä näin juu, mutta miten se kerjääminen sitten opitaan yleensä kerrasta?

 

Training is a mechanical skill.

Onhan se. Kannattaa vaikka tsekata kanakoulutusjutut. Oikealla ajoituksella pääsee pitkälle.

Be a splitter, not a lumper. 

Ei kaikkea kerralla. Pilko osiin. Vähän niin kuin joskus opettelit lukemaan. Pitää osata ensin aakkoset, sitten osata tavuttaa ja sitten alkaa tulla sanoja, joista vielä lisää treenaamalla saadaan lauseita. Näppärimmät osaa tehdä virkkeitä ja lauseenvastikkeitä. Neroimmat jo käyttää lainauksia.

 

You get what you reinforce, not necessarily what you want. 

Sitä saat mitä vahvistat. Aina se ei ole välttämättä sitä mitä halutaan,(varsinkin, jos suunnittelu unohtuu), mutta toisaalta aika makeita temppuja voi tulla tällä aikaiseksi.

 

Training must be worthwhile for all.  

Vastahakoisella ohjaajalla taikka koiralla on aika vaikea saada mitään aikaan. Oman asenteen tulisi olla positiivinen ja kannustava. Mitäpä sitä muuten treenaamaan, jos tuntuu tympeältä. Ei oo pakko, ei. Omat tavoitteet pitäis asettaa eikä miettiä mitä tavoitteita tulee jostain ulkopuolelta. Kaikista bc:stä ei ole maajoukkueisiin tai valioksi asti välttämättä tai russelista metsästykseen. Mutta ei myöskään pidä masentua. Tärkeintä olisi kuitenkin pitää hauskaa ja katsoa mihin se kantaa. Ei niitä esteitäkään kannata itselle asettaa. Pitää uskoa tekemiseen ja samassa kuplassa olemiseen. Sillä mennään jo pitkälle. Itselle se iloinen ilme tekemisessä on se juttu. Ihan sama, vaikka menis päin mäntyä, kunhan koiralla on kivaa ja se yrittää parhaansa. Reiluuden nimessä silloin pitää myös itse nauttia ja yrittää parhaansa.

Click for action, feed for position.

Tää on monille vaikea. Kuinka moni palkkaakaan seuruussa vain ja ainoastaan perusasennosta, jossa liike on seis. Ja sitten ihmetellään miten se itse seuruun liikkuminen ei toimi. No ei toimi, kun ei ole siitä palkittu vaan on palkittu siitä istumisestä. Palkkaa liikkeestä. Samoin palkkaa muissakin jutuissa yrittämisestä. Merkkaa se, että nyt tuo toiminta oli se mitä haettiin. Ensin kehu, sitten palkka. Kuinka tehokas naksutin onkaan.