Don't Cry Because Its Over. Smile Because It Happened.

Eilen illalla tuli suruviesti, että russelieni kasvattaja oli hävinnyt taistelunsa syöpää vastaan. Muistan, kun taistelu taisi alkaa Papun pentueen aikoihin. Isot kiitokset kuitenkin hänelle siitä, että tähän koirien maailmaan päästiin sisään hänen kasvattinsa ja joukkojensa kautta. Iloa noista Töppötassuista on riittänyt ja eikä riitä sormet eikä varpaat laskemaan reissuja, joita ollaan tehty, lajeja, joita ollaan kokeiltu, puhumattakaan siitä ihmismäärästä, joka näiden kautta ollaan tavattu. Ei voi olla kuin kiitollinen tästä kaikesta. Kiitos!

Just nyt..

.. haluaisin olla terve ja päästä treenaamaan koirieni kanssa.

.. haluaisin saada Reiman kanssa yhteistyön toimimaan niin, että yhteistyö kantaisi tokokisan läpi. Niin monta hienoa suoritusta oli tänäkin viikonloppuna tutuilla, että taas tulee sisuunnuttua ja panostettua uudella sykkeellä treenaamiseen.

.. haluaisin, että Bondi kasvaisi pian, jotta päästäisiin agiliitelemään. (Joo joo, tiedetään, että pitkä matka on edessä ja maltti pitää pitää. Siksipä tässä nyt menee vielä ainakin 1,5 vuotta ennen kuin kisakentillä meitä nähdään). Se on vaan niin siisti laji ja tätäkin kateellisena seuraan nyt sivusta, kun omaa kisakoiraa ei ole tällä hetkellä. Miten mahtavaa olisikaan päästä juoksemaan radalle!

.. haluaisin olla uudemman kerran terve ja kisakoirallinen. Tai että koira olisi miltei kisavalmis. Kateellisena tulee seurattua Kuntoremontti- ja fitdogleiriporukkaa. Sitä yhdessä tekemisen meininkiä, toisten tsemppausta ja oppimista. Sinne minäkin haluan mukaan porukkaan.

.. haluaisin myös ymmärtää tuota Reimaa. Sen pelkoja, turhautumisia ja ahdistuksia, kun tänään taas oli saanut eteisematto kyytiä uudelleenmuotoilun merkeissä. Mikä saa sen tekemään niin? Miksi se ei pysty käsittelemään ja selviytymään joistakin asioista? Onhan se tavallaan liikuttavaa, että mun kanssa Reima pystyy selviämään lähes mistä vaan, mutta, kun en ihan aina voi olla sen tukena. Hassu ja  höppänä pieni epäterrieri.

.. haluaisin myös kestää epäonnistumisia paremmin. Mutta miten vaikealta se tuntuukaan, kun nähnyt vaivaa ja tehnyt oikeasti työtä ja harjoitellut kerrasta toiseen ja tulos on kuitenkin kunnon pannukakku? Helpompi se olisi kestää, jos ei asiaa olisi perinpohjaisesti miettinyt ja asiaan panostanut. Reimalle toki kiitokset siitä, että tässä suhteessa opettaa sitä, että asioissa pitää olla selkeä ja johdonmukainen alusta asti ja aina. Lintsasta ei voi eikä ottaa oikoreittejä.

Treenilöitä..

Maanantaina oltiin Papun kanssa ekaa kertaa rallytokoilemasas ja hauskaahan se oli! Outoa oli vaan ohjaajalle jatkaa matkaa koko ajan ja koirallekin saa höpöttää koko ajan. Papu oli ihan messissä ja vaikka melkeistä kaikki muutkin taisivat olla uroksia, niin mitään rotumellakkaa tai edes sen ensitahteja ei nähty. Hienoa. Papun laji tästä tuli siis.

Keskiviikkona treenattiin Ojangossa. Harmittavasti Papun treenit jäivät lyhyeen, kun oikeaan takajalkaan iski jokin. Mitään siinä ei näkynyt, mutta ylhäällä se oli ja hyppääminenkin oli epämiellyttävää. Bondi tuli tekemään perusasentoja ja kiertämisiä. Ihan kivasti teki pilkkopimeällä kentällä.

Muuten on treenailtu kotona pikkujuttuja. Reima tekee siirtymiä ja Bondi milloin mitäkin: pöydän jalan kiertämistä, istumista, paikkamakuuta ja muistin viimein tehdä niitä jäävien pysymisiäkin. Seisominen oli aika vaikeaa, mutta siitäkin selvittiin.

Sunnuntaina kello soi aivan liian aikaisin, mutta mitä sitä ei tekis, jos tiimin treenit on tiedossa. Suunnaksi Salo ja säävastaava oli kivasti tilannut auringonkin paikalle. Reiman kanssa kisamaiset ensin. Purin Reimaan aika pitkään ja olisi luullut, että paikka olisi tuttu ja suurimman energiat purettu. Mutta ei. Homma hajosi kehään menossa. Lähti tarkistelemaan milloin mitäkin: liikkuri, tötteröt, tarvikkeet jne. Tuli takaisin juu, mutta sekunniksi. Ensin luoksari: varmaan 2/3 matkasta pääsin ennen kuin nousi istumaan. Ei vaikuttanut mitenkään kovin epävarmalta, mutta oli kuitenkin maiskutellut.Seuraavaksi istuminen, mikä meni varsin kivasti, joskin vähän epävarmuus siinä näkyi, mutta teki ekan kerran hyvin kisamaisena kokonaan. Seuraavana hyppynouto: kiersi esteen ja kiersi esteen. Viereen tuli kuitenkin ja tiputti kapulan. No tuli siihen viereen kuitenkin, ja siitähän piti palkata. Otettiin uudestaan vielä, jolloin varasti, mutta muuten skarppasi paluun ja perusasennossa kapulan pidon.

Toisessa setissä tehtiin ensin ruutu, ja kyllä se bongaaminen on nyt myyty. Hienosti venyy niska ja koira etupainoiseksi, kun niin kovasti bongaa. Näki, kun palkka meni ruutuun, mutta matkalla ei palkkaa bongannut, mutta usko vei perille asti. Luoksari tehtiin stopeilla. Taas nousi jätöstä istumaan ja stopitkin venyivät pahasti, mutta teki ne kuitenkin. Pitää ottaa tämä ohjelmistoon. Pitää ehkä palata myymään luoksari alusta asti ja tehdä sillä siitä varmempi. Loppuun vielä uudelleen se hyppynouto, joka oli varsin pätevä. Hieno tyyppi, mutta vireen ja hallinnan kanssa pitää olla tarkka.

Lopuksi Bondi tuli tekemään noutoa ja kas kummaa nakkipalkalla ei ollut ongelmia luopua tunnarista. hienosti teki sitä ja tuli jopa eteen istumaan sitä "palauttamaan". Hieno pieni. Ei haitannut kehänauhan kerääminen tai kaksi muuta treenaavaa koiraa. Hienon luoksarin maahanmenon leiskautti myöskin. Salama hyökkäsi kohti maapalloa. Ihana pikkumies.

Huoltoa

Reiman kanssa on ihmetelty niitä treenien läskiksi menoja ja sen rauhattomuutta kotona. No kai sitä itsekin olisi rauhaton, jos selkä ja polvi on jumissa ja jalkakin puutuu. Tänään käytiin Mari Hyytiäisen hoidettavana ja kovin juntturassa oleva koira sieltä sitten käsittelyssä paljastui. Kovat läähätykset käsittelyssä tuli, vaikka näytti siltä, ettei hieroja juurikaan mitään tehnyt. Toivottavasti nyt helpotti ja Reima relaa. Loppuviikko mennään siis superiisisti ja sitten pikku hiljaa palataan vähitellen normimeininkiin. 

Täytyy pitää mielessä tämä, että jos yhtäkkiä muuttuu levottomaksi ja epävarmaksi, on todennäköisesti kyseessä jumi jossainpäin koiraa. Ja tietty mielellään ennen sitä jo hoidattaa koira. 

Muissa uutisissa Bondi on löytänyt lelulaatikon lusikan ja temuaa sen kanssa menemään. Ihan kiva se. Muuten on olleet treenit vähissä, kun oma sairastelu on niitä estänyt.