Viimeinkin ratkaisu meidän kontaktipulmaan

Onhan tätä jo kehitelty aikaisemminkin, mutta nyt niitä saa: Contact pants!

Treeniä treenin päälle

Tällä viikolla treenattiin omissa treeneissä pikajuoksua. Ainakin, jos oli Reiman kanssa radalla. Eka ratapätkä oli sula mahdottomuus ja ei saatu siihen oikein mitään toimimaan. Aina oli tosi hilkulla ja rimaa tuli kuitenkin alas. Ärsyttävää oli se. Kontaktit onnistui tuolloin ihan hyvin.

Treenejä jatkettiin Niinun opissa torstaina ja mulle mysteeriksi jäi edelleen, miten valssatessa voi koiraa tuupata paremmalle linjalle esteelle, kun pitäis jo juosta seuraavaa estettä kohti. Valssit siis muutenkin taas venyivät, mutta pienet kiemurat onnistuttiin hoitamaan kunnolla. Positiivista oli se, että Reima pysyi hyvin lähdössä ja helposti sitten pystyi ottamaan vastaan aika kaukaakin ja silti löysi kaikki esteet matkan varrelta. Takaakiertoja pitää treenata niin, että saadaan vähän parempaa kaarta esteelle, kun nyt taas tuli niin tiukasti, että kolautti kylkensä siivekkeeseen ja hyppää aika riman suuntaisesti, mikä taas on hankalaa ja rima tulee helposti alas.

Siitä jatkettiin vielä omalle vuorolle ja Papukin pääsi tekemisen makuun. Alkuun hyppytekniikkaa ja sitten muutamat kepit ja kontaktit. Hyppy rullaa ihan hyvin ja korkeustreeniä tehtiin. Kepeille alkaa olla aikamoinen imu ja tekemisen meininki. Kontakteilla ei oo oikein homma hallussa eli ei itse hae 2o-2o, mutta reagoi kuitenkin mun liikkeeseen. (Missä on toki omat hyvät ja huonot puolensa). Reima teki tekniikassa pitkiä välejä ja niistä ei tullut mitään ilman bumpseja. Niiden kanssa alkoi oikea rytmi löytyä. Lisää vaan toistoja. Pientä hapuilua kontakteilla, mutta kyllä sinne jokunen hyväkin mahtui mukaan.

Tänään sunnuntaina oltiin kontaktiklinikalla ja ekalla toistolla teki kontaktin huippuvauhdista, mutta ope-Satuahan se ei hämännyt, koska ei selkeästikään ollut kisatyylinen suoritus. No uutta putkeen vaan ja seuraavaksi tuli hyvin selväksi se, että jeesailen koiraa omalla liikkeellä eli jos stoppaan, niin ei se koira mene sinne alas vaan tekee sen vasta liikkeestä. Tätä pitää treenata lisää ja erilaisia häiriötä mukaan. Hyvällä tiellä kuulemma ollaan vaikkei siltä oikein tunnukaan. Tää pitäis treenata nyt kuntoon ja sit vielä päättää miten sen A:n suorittamisen rakentaa. Ei tosin taida tolla Reimalla elinvuodet riittää siihen, että kisavalmiiksi tulisi. Kovassa mietinnässä on siis tämän harrastuksen järkevyys.

Niinun treeniä

Eilen starttasi Niinun valmennuspläjäys ja aivan mahtavaa, kun virheisiin puututaan ja päästään taas hommassa eteenpäin. Itsellä on tekemistä ajoituksen kanssa, lähinnä se, ettei turhaan lähde liian aikaisin liikkumaan kohti seuraavia esteitä. Jostain syystä päädyin myös tekemään hehtaarivalsseja, mutta ne onneksi se saatiin melko nopeasti korjattua. Oli ne valssit aluksi myöhässäkin.

Seuraava kinkkinen kohta olikin sitten lähettämistäja irtoamista. Jossa taas yllätys yllätys, vika löytyi ohjaavasta päästä. Ei kai sitä mihinkään ehdi, jos tassusta pitäen käy jokaiselle esteelle viemässä. Hyvin Reimalla kuitenkin on radanlukutaitoa ja osaa ne esteet sieltä ottaa. Siltikin tämä oli kauhean vaikeaa. Pitää vaan luottaa siihen koiraan. Tässä kuviossa pussi meni puomin alta ja seuraavaksi vuorossa oli kepit. Mission impossible, jos jättänyt koiraa suorittamaan edeltäviä esteitä. Kymmenkunta kertaa tätä juostiin, ennen kuin alkoi sujua. Kepeille pitää saada lisää imua ja muistaa keilata käsi alhaalla. Miten sitä onkin kehitellyt ihan omia epäselviä ohjauksia..

Hyvät oli treenit ja mielikin. Tätä lisää!

Niinulta suunnattiin Sporttikselle ja Papukin pääsi juoksemaan. Melkoisen pätevä jätkä se olikin. Mieletön keskittyminen treenaukseen! Papulla alkaa olla kepit melkoisen hienolla mallilla. Molemmat jätkät tekivät vähän hyppytekniikkaakin. Vähän on ollut tässä taukoa, joka näkyi haparointina, mutta hyviä suorituksiakin saatiin sekaan.

Reima otti myös jostain syystä mielettömät kierrokset halliin tullessa ja sitten saatiinkin kontaktihommat sekoamaan. Eihän se niitä malttanut tehdä. Mutta hyvä, että saatiin nämä kierrokset esiin.

Lauttasaaren koirakerhon vuoden 2011 tokokoira

Believe it or not, se on meidän Reima!

Kokeita kertyi viime vuodelle seitsemän kappaletta ja erikoismainintana osallistumiset sm- ja piirinmestaruuskisoihin. Piirinmestaruuksissa ehkä sikäli erikoinen tilanne, että noustiin toistamiseen 3.pallille. En valita tästä, mutta tänä vuonna voitaisiin tehdä se vaikka jossain muussa kuin alokasluokassa.

Kiva harrastuskaveri tuo on, vaikka vähän huumorintajua vaatiikin ohjaajalta aina silloin tällöin (esim. kisoissa ruohon syöminen, toimitsijoiden kassin tarkistus). Mutta eipä me noihin olla kuoltu. Kyllä se Reima osaa toimia varsin hyvin, jos virittelyt sattuu kohdilleen.

Suunta on siis eteenpäin ja tavoitteena on päästä ainakin avoimeen tämän vuoden aikana. Tilannetiedotuksia seuraa vuoden edetessä!

Temppuja ja kotitokotuksia

Viime viikko meni harakoille, kun tulin itse kipeäksi ja sitä myöten jäikin sitten kaikki treenit pojilta väliin. Jotain pientä ollaan treenailtu kotona. Reiman kanssa ollaan koitettu työstää kaukoja. Homma on vähän vaihtelevaa, mutta etäisyys on edelleen tuskastuttavan lyhyt. Teknisesti on kyllä ihan taitava. Lisäksi höpöhöpöjuttuna Reima on saatu nyt kierimään. Tänään kokeiltiin myös purkkien pinoamista, mutta se leikki päättyi melko nopeasti, kun kaveri innostuksissaan seivästi hampailla pakastepurkin. Pakastepurkki vaihdettiin wc-paperirullaan ja se kestikin leikissä mukana paremmin.

Papu on touhuillut omia pikkujuttujansa ja kiertää nyt huonekaluja vauhdilla. Molemmille on kyllä 2on-2off-asento iskostunut niin hyvin selkäytimeen, että sitä tarjoillaan nyt aika paljon joka välissä.Yllättävää kyllä Papu tarjoaa paljon myös esineiden nostoa, vaikka inhoaa suussa pitämistä yli kaiken. Se onkin sitten sellaista kaluamista, että oksat pois. Tosin mitään jälkiä ei käsittelystä esineisiin jää.

Lisäksi Papulla oli viime lauantaina synttärit ja sankari täytti jo 7 vuotta. Käsittämättömän nopeasti on aika mennyt siitä, kun marsu meille muutti. Suuri persoona, joka tänäänkin on ollut varsinainen kylkiäinen. Pakkautuu koko ajan ihan liki ja seuraa varjon lailla joka puolelle.

Kontaktikoulu osa 2.

Rapeassa pakkasessa suunnistettiin sunnuntaiaamun kunniaksi Satulinnaan treenaamaan kontakteja. Onneksi pakkanen ei tunkeutunut sinne sisään asti. Pakkaspäivät olivat tehneet tehtävänsä ja Reima oli innosta pinkeänä laduttu treeneihin. Lenkkeilyt ovat jäänet siis vähiin ja haukkuhirviö pääsi radalle. Kierroksista huolimatta Reima tekikin ekalla yrityksellä jo varsin mainion stoppauksen puomi päähän. Tosin Satu totesi, että helpotan asiaa ottamalla sivuetäisyyttä koiraan. 

Toisella kertaa vaikeutettiin asiaa niin, että juoksin aivan koiran vieressä ja tein pienen pysäytyksen omaan liikkeeseen. No pysähdys oli vähän pidempi, kun piti muistaa niin monta asiaa, mutta pointti tuli selväksi: se häiritsi koiraa eikä Reima mennyt puomin päähän saakka, mikä olisi tarkoitus. Tätä alashakeutumista sitten lähdettiin vahvistamaan. Apuohjaajalla ja namilla sitten alkoikin heti sujua. Tätä vaan nyt lisää, jotta paikasta tulee varma. Erilaisia häiriöitä mukaan. 

Ongelmahan on siinä, että yhteen treeniin saa mahtumaan näitä pelkkiää puomitreenejä vain muutaman, kun pitää saada koiralle se hinkuvinkuvire päälle eli nämä tehdään ensimmäisenä, kun tullaan halliin. Mutta kyllä se tästä lähtee. Ei kuitenkaan ihan toivoton tapaus, kun pystyy hallitsemaan itseään lähdöissäkin, joten miksei kontakteillakin. Keinua ei päästy kokeilemaan, kun puomikin oli vielä näin hatara.

Treenattavaa

Sitähän löytyy aina. Niin löytyi eilisistäkin treeneistä:
1. Putkijarrutukset: suorat putket on aika vaikeita, jos rekulla on rakettimoottori. Vielä vaikeampaa on, jos se pitäis saada vielä ohjattua takaakiertoon. Onneksi Reima on kiltti ja odottaa ohjeita, mutta siinä sitten hävitäänkin taas sekunteja, kun homma ei ole sujuvaa.


2. Kepeille menot: vaikeuksia tulee, jos on avokulma ja mun liike pysähtyy/vaihtaa suuntaa. Omassa rintamasuunnassa on korjaamisen varaa ja sisäänmeno ja eteneminen pitää saada varmaksi. Jos edetään samaan suuntaan, niin menee varmasti loppuun. Varmuutta vaan eri kulmiin.

3. Keinu: Tää on taas unohtunut. Tosin ei ole koskaan ollut mikään supervarma. Suurimpana virheenä nyt se, ettei mene ihan päähän asti vaan himmailee liian aikaisin. Toistoja, toistoja, toistoja. Meni tässä epävarmaksi ja keskittyi enemmän mölyämiseen.

Hyvinä juttuina mainittakoon: hyvä vauhti, hyppy on parantunut, kontaktit tuli hienosti alas asti, vaikka irtosin sivulle ja taakse, välistävedot sujuu. Kai siitä vois jotain tullakin. Jonain päivänä.