sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

People often say that motivation doesn't last. Well, neither does bathing - that's why we recommend it daily.

Eli paljon on ollut kaikkea. Koko kevät on ollut kiireestä pullollaan eikä yhtään ole helpottanut pitkät sairastelut pitkin kevättä.
Bondin kanssa on treenattu viikoittain Sepolla ja jatkettu aluevalkkutreenejä Ninan ohjauksessa. Molemmissa on ollut huikeita onnistumisia ja välillä sitten taas etsitty sitä yhteistä säveltäkin. Jostain syystä myös rupesin jossain vaiheessa himmailemaan enkä uskaltanut liikkua radalla. Mukavuusalueella oli kivempaa, mutta takaaohjaten myöhässä oleminen vaan kasaantuu ja lopulta koira tekee kuitenkin omat ratkaisunsa, kun ohjaaja jää vaan niin kauas jälkeen. Vaikeaa oli tästä ikävästä tavasta päästää irti, mutta ihme sitten kävikin lomaviikkojen aikana ja onnistuin unohtamaan koko asian. Lopulta treenien päättyessä tajusin itsekin koko homman ja sen, että uskalsin edetä ja käydämerkkaamassa esteitä ja Bondihan tuli ne sitten superhienosti. Varmasti koirastakin oli kivempi suorittaa rataa, kun tuli ohjeita ja oli tilaa mennä.

MM-tiimin leirilläkin käytiin tokoilemassa ja Bond veti hyvin koko viikonlopun. Tai no mahtui sinne pieni treenattava haaste: kehätarkastus. Bondin tarkka nenä haistoi narttujen omistajat ja sehän tarkoitti sitä, että omistajan käteen piti ripustautua. Tätä sitten treenattiin pois ja sitkeässä oli, mutta hyvin lähti kuitenkin vastaamaan treeniin. Samalla reissulla treenattiin myös vieraassa paikassa oloa, kun yövyttiin kavereiden tiluksilla, jossa oli useampi koira paikalla ja ennen käymätön paikka muuten. Koirat eivät päässet kyllä toisiaan tapaamaan, mutta muuten rauhoittui tyyppi kohtuullisesti nukkumaan vieraassa paikassa.

Bond kävi myös ottamassa koirakylpylässä uimaopetusta. Häntä, kun on pelottanut irroittaa tassut pohjasta ja lähteä uimaan. Vähintään takatassujen on pitänyt koskettaa maata. Aluksi oli vaikeaa edes saada koira uskaltautumaan altaan kahluuosioon, koska pudotusta oli alaspäin 40 cm. Sitä hän siinä sitten pohti ja pähki tovin, ennen kuin tuli sitten tutulla "kynsillä seisten"-tyylillä. Aika pitkään uimaope Bondia houkutteli ja heitteli lelua, mutta tiukassa oli uskallus. Lopulta tuli joku vahinkomolskahdus ja Bond ui paniikkikierroksen altaassa unohtaen lelunkin. Järkkyttynyt oli hän kovasti moisesta. Nopea loikkaus turvaan ja järkytysoksennus. Onneksi tuli "kuivalle maalle" eikä altaaseen. Siitä olisi tullut vähän tyyriimpi keikka. Tämän jälkeen Bond kierteli ja kaarteli hetken allasta ennen kuin päätti ettei tässä mitään ollutkaan ja sitten meillä olikin vesiveto käsissä. Millään ei meinannut saada pois altaalta, kun Bond vaati heittämään lelua. Ilmeisesti mitään pelkoja ei sitten jäänyt vaan rekku voitti ne ja uimisesta tuli kivaa. Omituinen tyyppi. Toisaalta on hyvä, että punnitsee asioita pitkään ja empii ennen kuin uskaltautuu.

Toukokuussa treenattiin Vitikaisen Tiian treeneissä, joissa olin erittäin puolikuntoisena, mutta hyvä fiilis jäi siitäkin. Kuinka hieno kääntyjä mulla onkaan käsissä!

Sitten on seurattu niin tokon maajoukkuerenkaan koulutusta kuin tokon SM:n kisojakin. Ai, että kisoissa oli hienoja koirakoita ja kovastihan se mieli sinne tekisi, mutta vielä ei ole kupla kasassa siinä mittakaavassa, että kestäisi koko kehän ajan.

Lentsun tokopäivä meni perinteisesti aurinkoisessa kelissä ja hyvässä seurassa, josta ei naurua puuttunut. Bond oli hieno ja treenattiin vaan aktiivisuuden tarjoamista ja olemista. Helposti lähti harhailemaan ja moikkailemaan muita --> karkuun pinkaisu ja jokaiseen niistä vastasi hyvin nopeasti eli hereillä piti olla. Leirikisassa oltiin kovassa iskussa, mutta kakkosiksi jäätiin. Ensimmäinen ajatus oli kuitenkin, että me kyllä voitettiin itsemme. Miten hienosti Bond tsemppasi ja kuunteli. Kuten Lentsukin sanoi: "Valovuosien päähän on tultu viime vuodesta". Hyvillä mielin ajeltiin auringonlaskussa kotiin.

Pikkupoikien kanssa on myös puuhasteltu. Temppuja ja Reiman kanssa muutama treenikin tehty. Reimakin on yllättänyt tekemisellään ja ehkä tässä joku taika on, kun ajatuksia on muutettu siihen suuntaan, että yrittäminen on hyvästä ja kuinka suuresti pitää arvostaa iso moottorista koiraa niin melkoisen mukavaahan tuo treenaaminen on. Lempeämpää puhetta vaan itselle.

maanantai 27. helmikuuta 2017

Tärkeää on pienen pienen pienet askeleet, ennenkin on isot pienempiä seuranneet.

Näin se on. Pienin askelin eteenpäin. 
Taas on vuoden alusta tapahtunut vaikka ja mitä. On aksattu Bondin kanssa viikkoryhmässä, Turussa ja aluevalkkujutuissa.
Turussa oltiin Vitikaisen Tiian opissa ja rataa mentiin. Hienosti tehtiin kuvioita ja haettiin yhdessä tekemistä. Bond oli taas kerran loista. Ohjaaja kaipaa harjoitusta. 

Aluevalkkua oli Nina Mannerin opissa tammikuussa ja helmikuussa. Tammikuussa tehtiin keppejä ja pieni pätkä rataa. Kepukoissa haastetta toi valkun ja treenikamun jäynä ohjureiden laitossa. :D Hyvin kuitenkin saatiin lopulta menemään, kun ohjurit oli oikeissa väleissä. 

Helmikuussa tehtiin taas pieni pätkä rataa ja pohdittiin sitten kontaktien suorittamista. Päädyttiin juoksareihin ja läksyksi opettaa juoksemaan maton läpi. Kriteerinä se, että etu- ja takajalkojen pitää osua matolle. Tätä on tehty, mutta vaikeaa on erottaa se onko Bondilla oikeasti selkeä tehtävä vai juokseeko se vain namin perässä. Jatketaan siis harjoituksia. 

Viime viikonloppu vietettiin Turussa (se Somen koiraurheilun Mekka) Mari Leiviskän koulutuksessa tokoa työstäen. Bondille vieras halli ja oudot ihmisetkin. Ekassa setissä ohjaaja ehkä unohti tehdä kehäänmenovalmistelut ja jos olisi oikein fiksu ollut niin ehkä olisi vaikka kävellyt sen hallinkin läpi ensin ja esitellyt paikat. No koiran aktiivisuutta ohjaajaa kohtaa työstettiin ja haasteita siinä sitten riitti. Etenkin, jos tuli neuvottelutaukoja. Silloin yhteys koiraan pätki ja Bondilla oli mielestään lupa mennä mennä tutkimusmatkoilla. No näistä treeneistä ja koko viikonlopusta jäi mieleen tämä huoneentaulu tälle vuodelle: 

1. Anna itsestäsi enemmän koiralle. Sosiaalinen palkka ja kehut. Enemmän tunnetta peliin. Nyt oli vähän laimeaa menoa. Pitää oikeasti merkata onnistumiset.
2. Mieti kehäänmenorutiinit ja pysy niissä. Miten treeni aloitetaan ja miten koiralle kerrotaan, että nyt mennään hommiin. Meillä on tähän virittelytemput ja samaan sarjaan kuuluu yhdessä meneminen aloituspaikalle (kuten kokeessakin).
3. Mieti taukokäyttäytyminen. Mitä silloin tapahtuu: Bond menee taukomatolle ja odottaa siellä. Ei hiippaile muualle vaan on paikallaan ja aktiivisena odottamassa.
4. Mieti kriteerit, pysy niissä ja ole musta-valkoinen. Tauko on tauko. Ei häröillä muualla. Ei saa mennä tsekkaamaan peiliä, ihmisiä eikä mitään muutakaan. HIlpaisuihin ja muihin ei toivottuihin juttuihin pitää puuttua heti.

Näin. Nää olis niinku ne perusasiat, joita mun pitää työstää. Toisessa treenisetissä muistin jo aloituskuviot ja homma toimi paremmin. Siitä tuli jopa kehuja. Paristakin suunnasta. 

Pitkän päivän jälkeen suunnattiin hotelliin, kun kotiinkaan ei jaksettu ajelle, kun kello oli ehtinyt jo iltaysiin ja aamulla aloiteltaisiin taas jo ysiltä. Jännä kokemus tämäkin, sillä eihän Bond ole yöpynyt missään. Tai on, mutta ihan pentuna. Siinä riittikin ihmettelemistä koiralle missä ollaan ja aikalailla oli sitä mieltä, että milloin mennään kotiin eli seisoi oven luona. Jossain vaiheessa antoi periksi ja rupesi lepäämäänkin. Tosin huone oli niin saakuran kuuma, että en yhtään ihmettele, että ahdisti. Lisäksi ahdisti hotellin henkilökunta (lähinnä Bondia): omituista porukkaa, kun olivat ihme pygmejä (eli kyykyssä) ja kinkut heiltä haettiin kurottaen nopeasti ja heti peruutettiin turvaetäisyyden päähän. Portaat ahdisti. Saattais olla helpompaa, jos liukaalla ei ottais kynsiä esiin vaan menis ihan koko tassulla tai ei rykäisisi tuhatta ja sataa kiertyviin portaisiin. Portaita ei sitten enää tultukaan alas vaan käytettiin sitten hissiä.

Sunnuntaina jatkettiin treenejä ja koira oli ihan hyvässä vedossa. Ohjaaja oli tavallinen tumpelo. Muisti kuitenkin taas virittelyrituaalit. Rekku oli varovainen eikä saatu luoksariin demottua miten se oikeasti menee. Törmäsi kuitenkin taas mutta ei niin kovaa kuin tavallisesti, kun ei se vauhti kiihtynyt. Treeniksi saatiin kuitenkin lopun perusasennon treenaamisen eri kulmista. Motskaahan tätä joka tapauksessa voi kasvattaa. Lisäksi tehtiin noutoa, jossa perusjutut tuli esiin eli puree eikä luovuta. Tällöin pitäisi vaan ottaa kapula pois ja leikittää, jotta vaihtaminen leluun nopeutuisi. Työstettävää tässä riittää. Nappaamista pitää myös vahvistaa eli hihkua juuri silloin kuin nostaa kapulan. Lyhyen tauon jälkeen tehtiin vielä paikkikset. Bondille namikippo eteen. Meni kaverin käskystä maahan eli tätä pitää treenata. Tipautti pään maahan, mutta nosteli sitä kyllä eli tätäkin pitää vahvistaa ja paikkiksen aikana melkein hairahtui eli kuikuili kaveria. Muistutuksesta kuitenki jatkoi annettua tehtävää. Hienosti malttoi odottaa lupaa lähte kipolle. Mielentilasta tykkäsin kovastikin. Sinänsä yllätti kyllä hyvä suoritus, sillä ei näitä ryhmäpaikkiksia ole montaa kertaa tehty. 

Kokonaisuudessaan olin todella positiivisesti yllättynyt, että viikonloppu meni varsin mallikkaasti, sillä päivät olivat rankkoja, yö vieraassa paikassa ja toisaalta vielä sunnuntaina 30 min treenisetti putkeen. Kaikki onnistuivat. Pieniä askeleita on siis otettu kovastikin siitä missä oltiin viime syksynä, kun kaveri karkasi mielummin tekemään jotain muuta kuin tokoa. 

Jollakin muulla koira olisi varmasti jo tokovalio, mutta tämä nyt on meidän polkumme. Rauhassa vaan. 

Vielä enemmän yllätti se, että tänään vielä vedettiin viikonlopun päätteeksi ihan superit aksatreenit ja Bond on ihan liekeissä! Supertyylikkäästi vedettiin serpentiinitreenit ilman mitään haasteita. Huikea!

perjantai 6. tammikuuta 2017

There is always a path to our target; the problem is to discover it!

Kirjailuja pitkään aikaan. Kiireinen vuosi ei jättänyt aikaa blogille. Koitetaan parantaa tätä tänä vuonna. Aloitetaan viime vuoden läpikäynnillä ja pohditaan sen jälkeen tätä vuotta.

Papu:

  1. Kunnossa pysyminen. Kunnossa pysyi.
  2. Rallytokoilu tai muu harrastus, jossa saa tuntea olevansa hyvä ja tärkeä. Eläköityy raunioilta. Alkuvuodesta rallyiltiin, mutta sitten se jäi. Temppuja ollaan tehty ja Papu on viettänyt paljon aikaa vanhemmillani. Ovathan isäni ja Papu kuin paita ja peppu. Raunioilta eläköidyttiin ja Papu nautti viimeisistä treeneistä kovin. Treenien vetäjä kyseli Papun ikää ja olisi vähentänyt oikeasta iästä 10 vuotta. Niin kovasti siellä kipitettiin. Eikä tuossa nyt hirveästi ole harmaatakaan näkyvissä.
Reima:
  1. Temppuilu ja tokoilu jatkuu. Edelleen ykköskoirana MM-tiimissä. Kisoihin pääsystä en uskalla haaveilla. Homma jatkui ja edistyttiinkin. Syksyllä päätin käydä kokeissa. Osaksi senkin takia, että itsellä olisi taas hommasta kokemusta. No pientä sekoiluahan siellä oli ja pisteet ehkä antavat melko lohduttoman kuvan menosta, mutta mä näin itse siellä kuitenkin hyviä pätkiä. Pätkistähän se kokonaisuus kuitenkin lopulta muodostuu. Tehtiin myös ekaa kertaa ikinä kaksi koetta saman päivän aikana ja siitäkin selvittiin. Parhaana suorituksena jäi mieleen hieno ruutuun meno. Se jos jokin on ollut meille haastavaa ja nyt vielä kävi niin, että liikkuri lähti virittelyn jälkeen vielä hakemaan jotain. Reima kuitenkin malttoi odottaa ja irtosi nätisti.
  2. Tuuraa aina välillä agissa Bondia. Välillä tuurasi ja hyvähän se oli saada itselle taas radantekemistä treenattua.
  3. Lisäksi Reimalla oli kaikenlaista terveyshommaa pitkin vuotta. Milloin oli pissitulehdusta, milloin iho ei tykännyt nyppimisestä. Selkä- ja lonkkakuvissa käytettiin viimein. Lonkat oli c/c, mikä oli pieni yllätys. Selästä taas ei löytynyt mitään vikaa, mikä taas oli yllätys toiseen suuntaan.
Bond:
  1. Tokoilua. Etupalkan myymistä ja keskittymisen hakua. Tähänkin päästiin lopulta. Synkkä hetki oli loppukesästä, kun tyyppi halusi karata toiselle kentälle tai agissakin hyytyi paikoilleen. Ei halunnut leikkiä annetulla lelulla eikä muutenkaan huvittanut. Tätä sitten lähdettiin työstämään. Ilmeisesti otti liian vaikeista (lähinnä minulle) agitreeneistä paineita ja menetti mielenkiintonsa tekemiseen. Lähdettiin tätä sitten työstämään pikku hiljaa ja kaikki tekeminen oli vaan siistiä eikä mistään saanut hermostua. Hiljalleen se siitä taas rakentui ja intoakin alkoi löytymään. Nyt menee tosi kivasti, keskittyy hyvin. Myyty on niin etupalkka kuin takapalkkakin. Pientä tuhmuuttakin lelujen varastelun muodossa on hetkittäin tullut. Alokasluokan jutut on hanskassa, tosin kokonaisuus ja paikkis vielä uupuu.
  2. Agissa ehkä hyppärirata suoritus epiksissä. NAS-tiimissä treenaaminen ja taitojen kehittäminen (viikonloppuleirit ja viikkotreenit). Nas-tiimi ei ehkä vielä ollutkaan se paras juttu herkälle nuorelle koiralle ja hänen maxi-agia vasta opettelevalle ohjaajalleen. Kuten edellä kuvattu, niin vaikka sieltä tuli hyviä juttujakin, niin eniten päänvaivaa tuotti se, että meni aikansa ennen kuin huomasin, että maxiagi on eri laji kuin miniagi. Herkkis vielä tulkitse itseeni tyytymättömyyteni tyytymättömyydeksi häneen eli soppa oli valmis. Onni onnettomuudessa meille ei enää Niinulta löytynytkään viikkoryhmää syksyllä ja suosittelujen perusteella mentiin Savikon Sepon oppiin. Kuukauden siellä käynnin jälkeen mulla oli käsissä aivan eri koira. Koira, joka uskaltaa yrittää eikä jumahtele kentälle. Toki paljon on tehty agikentän ulkopuolellakin, mutta kyllähän se pistää hymyilyttämään, kun ope jaksaa kehua ja ihastella koiraa viikko toisensa jälkeen. Bond on taitava, ketterä ja reagoi nopeasti. Ei kiehu vaan etenee järkevästi ja on tietoinen kropastaan. kertakaikkiaan siis mahtava.
    Hyppäriradalla käytiin joulukuussa ja oltiin ainoa, joka sen radan veti puhtaana eli voitto kotiin! On se makea!
  3. Ehkä hakua tai raunioita. Selkeästi nenän käyttö on luontaista, joten kai sitä pitää johonkin hyödyntää. Tämäpä hauska. Välillä tuntui kyllä siltä, että nenä oli vain koristeena. Jos ei nähnyt mihin nami lensi, niin ei sitä kyllä nenälläkään etsinyt. Tätä on nyt työstetty ja nenällekin on löytynyt käyttöä.
Mia:
  1. Rytmityksen ja liikkumisen parantaminen agilityssä. Rytmityskurssilta tähän tuli herätys ja nykyään osataan Bondin kanssa hienosti takaaleikkaukset ja Bond reagoi hienosti kiihdytyksiin ja jarrutuksiin.
  2. Treenaistä nauttiminen. Tälle tuli ihan pidempi aikainen opetusjakso noiden aikaisemmin kerrottujen haasteiden takia. Mutta sen jälkeen onkin nautittu. Unohdettu se, että olisi pitänyt saavuttaa jo sitä ja tätä. On nautittu siitä missä ollaan ja matkasta, jota tehdään.
2017

Nautitaan. Papu pääsee taas ehkä Rallytokon pariin, Repa jatkaa tokoa, Bondi tokoa ja aksaa. Bondi oppii kepit ja kontaktit. Ostan agilitylisenssin eli Bondin kanssa korkataan kisat, kunhan nuo puuttuvat esteet saadaan treenattua. Kaikki pysyvät terveinä. Aurinko paistaa. 

sunnuntai 14. elokuuta 2016

Kesätauko on ohi!

Ohhoh, olipas tämäkin blogi jäänyt ilman päivityksiä pitkäksi aikaa. Koko ajan on kuitenkin tapahtunut ja vähän kaikkea on tehty. Keväällä Bond sairasteli kennelyskän ja lähtihän tää syyskausikin sitten vähän samoissa merkeissä käyntiin. En ollut uskoa korviani, kun äippä soitteli ja kertoi, että nyt näyttää siltä, että Bondilla on punainen silmä, joka rähmii. Juuri silloin kuin kauan odotettu Lentsun tokopäivä oli kulman takana. Paljon oli päivää odotettu ja toivottu, että saatais vinkkejä meidän sipulipussin kuromiseen umpeen. No ei saatu. 

Hätä ei toki ollut sen näköinen, sillä Repa lähti sitten paikkaamaan ja hyväksihän tuo päivä sitten muuttui. Lentsun tokopäivät on ihan parasta terapiaa ja pissat meinasi tulla housuun moneen kertaan. Sade ei haitannut ja Repa oli hieno. (sitä huutamista ei tällä kertaa laskettu mukaan, koska niin käy aina, kun ovat olleet vanhemmilla hoidossa. Kierrokset oli siis kaakossa ja ylikin, mutta silti saatiin hyvää settiä treenattua.) Taas tiedetään miten jatketaan ja vähän saatiin vihjailuja siitä, että pitäis sitä kisakalenteria katsoa. No joo. Ei ihan vielä kuitenkaan. 

Bondin kanssa taistellaan sen sipulipussin kanssa eli liikkeet on suurimmaksi osaksi kasassa, mutta yhteinen kupla puuttuu eli kontakti katoaa ja liikkeeiden välit on varsinaisia karikkoja. Kesän aikana on kuitenkin saatu myytyä Bondille pyörähdystemppuja ja palkkana, joten matkalla ollaan. Muutenkin tässä on saatu kesän mittaan paikattua aksassa aikaan saatuja traumoja eli meillä on vain hauskoja treenejä. Ei saa hermostua edes itselleen. Huomiota on kiinnitetty myös tekemisen tahtiin: välipäiviä ja lepoa ja toisaalta treeneissä tehdään näpsäkät toistot ja sitten koira pois. Treenien aikana ei analysoida vaan tehdään.

Bondin kanssa oltiin Vitikaisen Tiia yksärillä keppien kanssa, kun ei meinattu saada kolmatta väliä mukaan ollenkaan. Loppupeleissä hommassa ei ollut mitään ongelmaa. Professori vaan mietti niin kovasti, että tekee oikein. Kerran jäi miettimään toinen takajalka ilmassa. Toisen kerran hoksasi tulleensa ulos väärin, peruutti takaisin ja tuli oikein ulos. Näin meillä. 

Aksasta pidettiin muuten kesällä taukoa, mitä nyt satunnaisissa treeneissä käytiin. Kerran mentiin ihan alkeistreeneihinkin ja niistä tulikin sitten ihan parhaat treenit pitkään aikaan, kun niitä olin miettinyt niin kauan ja vaikeustaso oli helppo eli oli vauhtia ja suoraa, jotta Bond taas uskoo itseensä. Sehän uskoi ja teki kaiken juuri niin kuin pitikin ja reagoi ohjauksiin täydellisesti. Aivan mahtavat treenit! Siellä tajuttiin myös se, että Bond jumittaessaan ei halua tulla minua kohti suoraan. Muihin suuntiin meno onnistui, samoin temppujen tekeminen. Tästä viisastuneena lähdettiin työstämään sitä, että minunkin luona tapahtuu kivoja asioita. 

Papu voi hyvin ja on kesän aikana ulkoillut melkoisen innokkaasti. Ihana tyyppi ja mahtavasti kuitenkin mukana!

sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Edellisestä kirjoituksesta taas aikaa

Tällä välin on sattunut ja tapahtunut kaikkea eikä oikein mitään. Kirjoittelut ovat jääneet siksikin, että on tullut itse sairasteltua paljon kevään aikana ja esim. toukokuu meni sairastellessa. 

Bondin kanssa tapultetiin NAS-tiimi loppuun ja olihan matka. Paljon asioita opittiin ja kehityttiinkin tässä matkalla syksystä kevääseen. Yhteistä tekemistä on saatu kursittua kokoon ja joissain asioissa päästy hienosäätöönkin asti. Kepit ja kontaktit on vielä vaiheessa, mutta muuten voitaisiin jo ruveta epiksiä katselemaan. Keppejä lähdettiin nyt Vitikaisen Tian konstein rakentamaan takaperin ketjuttaen, kun professori-Bond oli 2x2:lla oppinut mutkittelemaan. Eli nyt opettamaan, että kepit kyljissä on hyvä juttu ja sit pitäis tähdätä niihin väleihin silleen suoraviivaisemmin. Kovin pitkälle tässä ei olla päästy, mutta harjoitukset jatkuu.

Bondin kanssa oltiin myös kevät Teemun pitämällä rytmityskurssilla ja se se vasta oli jotain. Bondille nyt ainakin opetettu esteiden hakemista ja radanlukua ja sitten vielä asennetaan ohjaajalle ne rytmitykset ja rintamasuunnat kohdilleen. Ideanahan oli opetella rytmitystä takaaohjauksien kautta eli lähinnä persjätöillä. Huipuhienoja pätkiä saatiin aikaan ja se meidän kupla ollaan kyllä tuolla löydetty. Onhan se siisti antaa koiran mennä ja luottaa siihen sen etenemiseen. Yllättäviäkin asioita on tullut vastaan, että lukee se rataa ja irtoaa esteille vaikka sitten vähän kauemmaksikin. Tosin kestää myös leijeröintiäkin. Vauhtia oon välillävähän voivotellut, mutta eiköhän se sieltä tule. Hienoja ohjauksia ollaan saatu tiukkoihinkin kohtiin eli on se rekku kuulolla. Oma paras oivallus tässä oli, että ei mun aina tarvitse olla edellä koiraa eikä aina ole kiire.

Lisäksi nyt päätin kokeilla Dolon paikallamakuukurssi, kun paljon hyvää olen kuullut Jirka Vierimaasta. Sinänsä kurssilla ei uutta asiaa ole, mutta hyviä havaintoja on tullut tehtyä omasta toiminnasta sekä vinkkejä tehdä asioita toisin. Kurssin huikein juttu oli se, kuinka pienellä sain Reiman luopumaan imurin taposta ja keskittymään tehtävään makoilla vaikka ihan vierestä imuroisikin. Verkkokurssi oli kyllä loistava. Verkkokoulualusta todella selkeä, ohjeistukset hyvät ja paljon videoitakin oli treeneistä ja siitä miten tulisi toimia.

Bond kävi myös muutaman kerran tuuraamassa tuttuja Inka Juntheikin treenikuplatunneilla ja tyytyväinen olen ollut niistä. Inkan mukaan Bondille on hyvät pohjat tehty ja koira toimii niinkuin pitääkin. Kieltämättä näin on ollutkin, kun olen keskittynyt meidän tekemiseen silloin täysillä. Välillähän meillä on tullut aksatreeneissä se, että Bond jämähtää paikalleen palkkauksen jälkeen. Joku klikki siinä on, eikä palkkaus oikein toimi, kun tyyppi jää paikoilleen eikä meinaa lähteä liikkeelle. Tekee kyllä rataa mielellään sen jälkeen, kunhan vaan aloituspaikalle on saatu siirtymään. Helposti tätä ei saatu esille, mutta tuli se noissakin treeneissä ilmi, jos juttelin opelle unohtaen Bondin. Hän ei siis tykkää olla pidossa. 

Reimakin sairasti. Pissi jotenkin paljon ja sitä sitten selviteltiin. Muuta ei löytyny kuin liian korkea pH virtsasta. Tähän sitten syötiin viikon antibioottikuuri ja jäätiin seuraamaan tilannetta. Määrällisesti paljon virtsaaminen rauhoittui kuurin jälkeen ja taas jatkettiin elämää. 

Bond taas näytti siltä, että olisi saanut nenäpunkin, mutta loppupeleissä sitten köhäisi lenkillä karmivat kuohuoksut ja sen jälkeen sitten yski eli sittenkin kennelyskä. Sitä tässä on nyt paranneltu ja otettu iisisti, mutta alkaa olla melkoisen touhukas tuo pieni mies, joten ootellaan, että päästäis taas treenaamaan.

sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

Sisäistä kauneutta ja rytmiä vereen.

Keskiviikkona Reima ja Bond suuntasivat Mevetiin kuvattavaksi. Repe pisti vastaan kiljuen, kun rauhoitusainetta tuikattiin suoneen. Kymmenen sekunnin kuluttua olikin sitten jo nukkumatti tullut ja tyyppi reporankana lattialla. Bond taas käyttäytyi paremmin pistettäessä, mutta varsin sitkeästi taisteli unta vastaan eikä sitten taintunut täysin ollenkaan. Repe ensin pöydälle ja melkoisen nopealla tahdilla kuvattiin niska, selkä ja lonkat. Per Axelsson eli Pelle vilkaisi kuvia ja jyrähteli sitten kommenttinsa ennen seuraavan kuvan ottoa. Reiman kuvauksen aikana Bond oli rentoutunut ja vähän kakonutkin, mutta kuvaushuoneeseen kannettaessa levitti vielä hienosti etutassut oviaukkoon vastalauseeksi. Selällään paikallaan pysymiseen tarvittiin vähän voimaa, mutta sekin saatiin onnistumaan. Kyljellään otetut kuvat tulivatkin sitten pienemmällä vastarinnalla. 

Kuvia katsottiin sitten Pellen kanssa vielä tarkemmin näytöltä. Reimalle lonkista tuomio B/C, selkä puhdas, mutta niskanikamassa pieni piikki, jonka tosin ei pitäisi vaikuttaa mihinkään, kun kyseinen kohta on niin hyvin lihasten ympäröimä. Syytä ei siis täältä löytynyt hyppyongelmiin ja siksi uskonkin, että ne ovat lähinnä henkisiä. Jännästi myös ne kolmen vuoden takaiset kuvat, jossa oli ehkä kalkkeumaa ja kaventunutta nikamaväliä eivät näyttäneet pitävän paikkaansa.

Bondin kuvista Pelle sanoi lonkkien olevan A/B, kyynärät 0/0, olat ja selkä priimaa. Huh. Terve koira siis ja voidaan jatkaa agiliaamista sekä nyt nostella rimoja turvallisin mielin.

Molemmat jampat olivat koko illan vähän kujalla ja peittojen alla lämpimässä. Iltalenkitkin menivät melko rauhallisesti. Reima ei huomannut edes vastaantulevaa koiraa. 

Perjantaina jatkettiin Bondin kanssa aksan treenaamisella, kun Niinulla starttasi rytmityskurssi. Teemun kertoessa teoriaa ja tulevia harjoitteita eka ajatus oli voi ei, kun tarkoituksena on treenata takaaohjaamista. Sitähän me ollaan jo harrastettu, kun en uskalla liikkua tarpeeksi rohkeasti edelle ja olla varmistelematta esteiden suorittamista. Ensimmäisenä treeninä liilat ruudut. Fiilis oli kuitenkin hyvä lähteä radalle, sillä takaaleikkauksethan me osataan. Ainoastaan piti itse miettiä mistä kohti lähteä matkaan ja yllätys oli suuri, kun käsky oli lähteä kohtuullisen läheltä koiraa. Huippukivaa oli kirmata ja homma toimi kuin junan vessa, vaikka valkku sitä ehkä aprikoi tuuriksi, joten sama pätkä uudelleen. Ja ihan samalla tavalla sujui toinenkin veto. Ainoastaan korjattiin palkkausta eli ei viskata palkkaa eteen, kun oma liike hidastuu. Eka kuvio sujui hyvin ja siirryttiin seuraavaan, jossa takaaleikkauksesta tulikin tiukempi käännös.Vuorossa siniset ruudut ja ensin haasteeksi tuli kolmosesteelle rytmittäminen, kun edellisessä kuviossa oli jatkettu vielä kulmaan toiselle esteelle ja sinnehän se Bond pariin kertaan myös latasi, kun ohjaaja ei tehnyt niin kuin piti. Kaikkihan taas tapahtui nopeasti eli  melkein heti, kun Bond laskeutui ekalta esteeltä oli oltava jo kertomassa käännöstä kolmoselle. Koska ohjaaja oli myös löysä välillä, niin nämä käännökset valuivat ensin ohjaajalta ja sitten koiralta. Huisin kivaa oli ja matkalla ollaan!
Muistettavaksi treeneistä jäi:
- Palkkaus: palkkaa lähelle, hidastuvasta vauhdista ei heitetä lelua.
- Tiukat käännökset. Terävä käännös.

maanantai 28. maaliskuuta 2016

Kevät ja kaverit

Nääs kentät sulaa ja ulkona voi taas treenata. Ja treenattiinkin. Bondin kanssa ruutua ja kiertoa. Ensin bongaus. Kuvittelin, että bongattiin kartiota. No minä bongasin sitä ja Bond kartiosta 30 m eteenpäin olevaa pulua. Sinnehän se sitten irtosi. Iloitaan tästä irtoamisesta. Oli siinä naapurikentän pojillakin ihmettelemistä, kun täti pyrähti juoksuun kiljuen ja lelua heilutellen. Siinä rytäkässä vissiin oma reisikin revähti. Kaikkea sitä.