tiistai 26. elokuuta 2014

Sataa sataa ropisee

Mutta sateethan eivät ole meitä haitanneet.

Viime keskiviikkona alkoivat taas koirakoulun koulutukset ja pitkästä aikaa olin kouluttamassa. Mukavaa puuhaa, mutta aika paljon kaikenlaista uskomusta menossa. Yhdelle koiralle ei ollut opetettu juuri mitään, kun sen piti osata seisoa näyttelyssä. Jos sen opettaisi istumaan, niin sittenhän se istuisi sielläkin. Muitakin vastaavia juttuja tuli esiin. Ei voi kuin ihmetellä. Eikö se homma mene niin, että kannattaa tehdä ja hakea sitä suhdetta koiraan ja pitää kivaa, kuin miettiä, että tätä ei voi tehdä, kun tuo menee sitten pieleen jne.

Bondi treenasi leikkimistä koulutuksen jälkeen ja koitettiin tavata Komee. Komee oli kuitenkin melkoisen jännä, joten pakoonhan siinä taas mentiin. Illalla tein eläinkokeen ja iskin Bondille vielä takin päälle, kun kerran satoi. Tyyppi ei reagoinut mitenkään. Ihan ok siis.

Torstaina jatkettiin pentupaineilla Rockyn kanssa. Taas arkaili aluksi, mutta lopulta Rockykin sai juosta emännän jalkoihin turvaan. Niin se kehittyy. Älli ja Tälli ovat aika hyvä painipari. Muuten Bondin viikko-ohjelmassa on ollut leikkimistä. Kahden lelun leikki menee kivasti ja heitetylle lelulle menee kivasti. Palautusta täytyy vielä harjoitella, mutta hyvin sekin sujuu. Aloiteltiin myös viettihyrrän kautta asennon vaihdoksia. Hitaita ovat vielä, mutta istu ja maahan sujuvat. Työstettiin myös ihmisistä luopumista, jotta lenkit sujuisivat hieman paremmin eikä kaikkiin tarvitsisi kiinnittää huomiota. Hyvällä alulla tämäkin. Matolääke tuli annettua Bondille ilman ongelmia. Suurin ongelma taisi olla Reimalla, joka kävi tilannetta tarkastamassa ja sai hajusta jo puistatuksen, joka jatkui jonkin aikaa.

Reme on treenaillut ruutua. Menestys on ollut vaihtelevaa, mutta pitää vaan vielä vahvistaa lisää. Ihan hyvä boogie. Noudot on hyvällä mallilla ja tekeminen on ollut kivaa.

tiistai 19. elokuuta 2014

How did it get so late so soon?

Niin, tuntuu, että joka ilta ollaan jo hyvin huomisen puolella ennen kuin pää koskee tyynyä. Huh. Koitin jo kerran kirjoittaa mitä viikon aikana meille on tapahtunut, mutta bittiavaruus oli taas vikkelämpi ja korjasi kirjallisen tuotoksen parempaan talteen.

Viime viikolla Reme treenasi tokoa. Hyvä meininki, vaikkei ihan täydellistä ollutkaan. Alkaa mennä jo voittajan liikkeet palkattakin. Noudot on jees, lukuunottamatta tunnaria, joka on vielä jännä ja menee silpuksi. Tai no ei silpuksi, mutta kyllä sitä aika kovaa purraan. Tykkään silti ihan mahdottomasti Remen kanssa tekemisestä.
Harmittaa kovasti, kun Reme on niin intona tekemässä pennun treenejä, kun hän ne jo osaa ja siitä aiheutuu sitten myös hieman liikaa kierroksia aina välillä ja homma meinaa keittää Remeltä yli.

Papu oli keskiviikkona taas raunioilla ja superpätevästi tuli taas kaikki pelastettua. Ekalle maalimiehelle suoraan ja kun se oli niin siistiä piti pomppia styroksikasassa ja maalimiehen mahallakin. Haukku lähti hienosti. Toinen maalimies sai tökkäisyn poskeen ja sen päälle Papun propellihäntä hakkasi naamaan, kun toinen koitti löytää sopivaa paikka ja asentoa haukkumiselle. Haukut tuli tässäkin hienosti. Seuraavaa maalimiestä kouluttaja povasi vaikeaksi, mutta höpsis. Papu paineli suoraan piilolle ja antoi paukkua. Viimeistä etsittiin tovi, kun hajua ei oikein tullut. Yleisö jännitti jääkö Papu kiinni betoniputkeen, mutta fiksuliini vaan etsi lyhimmän reitin ja varmisti ettei putkessa ollut ketään. Löytyi se viimeinenkin ja hienosti Papu tarkensi paikankin. On se pätevä! Bondikin teki muutaman maalimiehelle juoksentelun eikä jännittänyt yhtään.

Torstaina mentiin tutustumaan Bondin kanssa aksahalliin ja painimaan Rocky-kelpien kanssa. Rocky oli hieman päällekäyvä yleinen syyttäjä ja Bondi pakenikin sitä pusikkoon pariin otteeseen. Mietinnän jälkeen tyypit kuitenkin painivat ja Bondikin pisti Rockylle kampoihin. Kaupan päälle tuli muistutus siitä, että paineja ei suoriteta hihnassa. Tuloksena oli kolmijalkainen Bondi. Ilmeisesti hihna jotenkin kiskaisi etutassua ja siihen tuli pieni venähdys. Tietty mielessä kävi, että oliko tämä aksaura sitten tässä. Onneksi kuitenkin yön jälkeen meillä oli taas nelijalkainen koira. No kohellukset eivät siihen loppuneet, vaan sattuipa niinkin, että Bondi lähti lenkillä kohti ohimenevää ihmistä ja tassuhan tuli sitten minun kengän alle. Siitä selvittiin onneksi huudolla.

Sunnuntaina Papu aksasi aluevalkkutreeneissä ja Bondi treenasi odottelua kentän laidalla. Papu oli superhyvä ja meno oli mahtavaa. Valkkukin sanoi, että tämä oli paras treeni meiltä mitä hän on nähnyt. Vauhti pysyi koko ajan yllä ja minäkin uskalsin juosta. Hienoa menoa ja Papu nautti. Eikä muuten paennut lelun kanssa putkeenkaan, vaikka siihenkin tarjoutui mahdollisuus. Bondin odottelun treenaus noudatti perinteistä kaavaa: tyyppihän huutaa ensin hivenen uusissa tilanteissa ja nytkin sitä huutoa kuultiin. Rentoutui kuitenkin ajoittain nukkumaankin häkkiinsä. Kotimatkalla ihmettelin kummaa kolinaa ja sitten hokasin, että en laittanut Bondin häkin ovea kiinni ja se siellä kolahteli takaluukkuun. Tyyppi kuitenkin matkusti tyynesti kerällä nukkuen.

Bondin edistys tällä viikolla:
  • Laatikkoon meno
  • Etutassut laatikon päälle ja laatikon ympäri pyöriminen suuntaan ja toiseen
  • Perusasentoa on tehty ja parin askeleen seuruuta
  • sylkkärit menee ja pyöriminen lelun perässä
Muuten on ollut kohtuu rauhaisaa menoa, mutta vanhempien koirien väsymys saattaa aiheuttaa konflikteja. Papu ja Reima ovat molemmat kertaalleen Bondia ojentaneet hieman liian kovalla kädellä hieman hölmöissä tilanteissa. Eilen Bondi sai kurinpalautuksen, kun tulin vanhempien luokse ja Papu tuli minua tervehtimään ja Bondi sinkosi unestaan väärään suuntaan ensin  ja tuli sitten luokseni. Papu taas oli silloin jo paluumatkalla ja ohitustilanteessa tuli sitten sanomista, vaikka mielestäni kukaan ei törmännyt keneenkään. Harmittavaa ja ahistaa sekä mietityttää tuleeko näitä vielä useamminkin. Harmittaa nähdä Reme väsyneenä ja kireänä, kun pitää kytätä pennun tekemisiä. Ehkä se on Remen otettava myös rentoutumiskäsittelyyn. Remelle toki pisteet siitä, että ei nyt enää reagoi pennun louskuttamiseen vaan katsoo silloin minua ja siirtyy lepuuttelemaan sohvalle turvaan. 

Pennulle on kiva opettaa asioita, mutta muuten rassaa homma. Voihan se toki olla myös minustakin kiinni, tuo muiden kireys. Kai sitä pitää vaan koittaa ottaa rennommin, jos se vaikka tarttuisi noihin ärriereihinkin. Mutta varsinaisesti ei voi kyllä hehkuttaa pentuajan ihanuutta. Etenkään, kun siihen kuului eilen seisoskelua aamuyöstä ulkona sateessa, kun toisella oli maha sekaisin. Tosin olisihan se voinut käydä kenelle tahansa näistä koirista. Voihan syksy ja sateet.

keskiviikko 13. elokuuta 2014

Horror

Olipahan yö. Pienin ei rauhoittunut aitaukseensa nukkumaan juurikaan vaan melusi läpi yön. Jos ei kiljunut, niin sitten veteli luuta pitkin aitausta aiheuttaen kivan kolinan.

Jos pienin olikin hiljaa, niin sitten Remelle iski ahdistus ukkosesta. Läähätystä, sängyn alla ryömimistä. Ryömi jopa säilytyslaatikon ja sängyn välisessä muutaman sentin tilassa, mikä taas aiheutti tökkimistä sängyn päällä nukkujille. Aamulla varsinainen ylläri oli vastassa eteisessä, kun kynnysmattoa oli hieman modifioitu. Voihan piru!

Voisi sanoa, että onneksi yksi koira oli sentään järjellinen. Paitsi ettei ollut. Papuhan oli päivällä metsästänyt ampiaista (taas) ja nyt oli sitten kuono turpeana. No ainakin Papu oli hiljaa paikallaan ja nukkui yöllä.

Yöunet jäivät siis todella vähiin. Höh höh.

Muissa uutisissa Bondin kehitys. Yhdenksän viikkoinen Bondi osaa:
  • luopua palkasta (perääntyy ja istuu tai menee makaamaan)
  • irroittaa lelusta (No ei ehkä ihan täydellisesti, mutta aika hyvin.)
  • tarjota maahanmenoa ja pään laittamista maahan (Jes. Sellainen paikkamakuu sille siis tulee.)
  • tarjota pentuaitaukseen menoa (ja sieltä poistuloa ja taas sisäänmenoa palkan toivossa)
  • olla pissimättä 4 tuntia
  • mennä etupalkalle

lauantai 9. elokuuta 2014

Remen synttäriä ja muiden toilailuja

Maailman paras Reme tänään jo hurjat 7 vuotta! Kyllä aika kiirii ja täytyy sanoa, että pennun tultua on taas raavittu useamman kerran päätä, että mites me tää viimeksi hanskattiin. Arvostan myös näitä vanhempia kavereita, jotka ovat melkolailla mukavia tyyppejä ja osaavia.

Reme tokoili tänään synttäreiden kunniaksi ja homma toimi kuin junan vessa. Hienoja noutoja. Ruutu löytyi. Tehtiin ohjattu ja tunnari. Istui odottelemassa. On se superkoira! Ihana karvakamu.

bondi opettelee luopumaan namista ja tekeekin sitä jo parin treenikerran jälkeen melkoisen pätevästi. Samalla tarjoaa maahanmenoa ja pään laittamista maahan. Ei hullumpaa ollenkaan. Muuten tarvittaisiin korvatulppia, kun meteli nousee välillä valtaisaksi, kun herra ei saa tahtoaan läpi. Keinot ollaan tämän suitsimiseksi kuitenkin keksitty ja niitä harjoitellaan. 

Yllättävästi Papu on ollut varsin leikkisä Bondin kanssa ja Reimakin alkaa relata pikku hiljaa. Ainoastaan Papun ruokakipolle ei Bondilla ole asiaa ja tästä yrityksestä aiheutuikin melkoinen huuto, kun Papu asiasta ilmoitti niin, ettei jäänyt mitään epäselvää. Tuskin yrittää enää uudelleen.

Onhan tässä pennun kanssa puuhastellessa hommaa, mutta on se kiva huomata edistystäkin. Hiljaa hyvä tulee.

maanantai 4. elokuuta 2014

Kahden joukkoon on tullut kolmas

Lauantaina meille tassutteli tiensä Bond. Redteam's Bond. Musta-valkoinen bc-uros. Se mitä on toivottu ja ootettu kuin kuuta nousevaa. Hauska tapaus. Vähän mietiskelevä, mutta kuitenkin rohkea.

Reimasta ja Papusta Bondin tulo ei ehkä ollut hauskaa. Ainakaan vielä. Papu oli tyynen rauhallinen, joskin ei ollut näkevinäänkään pentua. Reima taas raivokas. Kuten arvelinkin. Toistaiseksi siis sisätiloissa kolmikko ei ole ollut kovastikaan vapaana. Ainakaan pennun valveillaoloaikaan. Nukkuminen menee ihan jees ja Remekin pystyy rentoutumaan 1,5 m päässä. Mutta pennun purina aiheuttaa sellaisen jännittämisen russeleissa, että alkaa olla kiire korjata pentua talteen. No kaipa se tästä. 

Viikonlopun aikana Bond on
  • autoillut (osa meni nukkuen, muuten onkin sitten kiljunut ja raivonnut kovaa kyytiä. Kevyt häkki saa vaihtua vähän kestävämpään malliin)
  • ulkoillut sekä Papun, että Reiman kanssa (Kaikki ovat vielä hengissä ja vahingoittumattomia)
  • tavannut pieniä ja suuria ihmisiä. (Lapsiin ja käsittelyyn oli kyllä jo hyvin tottunut kasvattajalla)
  • ollut mukana terassilla juomassa aamukahvia.
  • kiertänyt korttelia (Kävelee nätisti hihnassa. Välillä on tullut tuumaustaukoja, mutta sitten matka taas jatkuu. Tosin välillä on keskusteltu siitä saako hihnaa syödä).
  • leikkinyt kahdella lelulla, tuo ihan kivasti leluakin välillä ja leikkii
  • käynyt vanhemmilla tutustumassa. Paimenkoira pelästyi ensin koristelammasta.
  • mennyt portaita ylös ja alas
  • totutellut eri pintoihin (asvaltti, sora, betoni, muovimatto jne.)
  • ulkoillut yöllä ja nähnyt varjoja
  • aloittanut treenaamisen oman nimensä opettelulla ja kontaktin ottamisella
Aika paljon mahtuu pariin päivään.
Oma mieli on vielä vähän sekaisin. Onhan se ihana ja osittain iisi (päivärytmi on vielä hakusessa), mutta parit raivarit tässä on nähty ja vankilapako. Taisi olla tämä muutos sittenkin kaikista suurin minulle. Mietityttää Papu ja Reima, miten ne hyväksyvät tyypin laumaan. Papulle ilmeisesti ok, Reima sulattelee ajatusta. Katsotaan kuinka pitkään siinä menee.  Se tässä ehkä eniten ahdistaa ja jännittää. 
Toinen on se, että miten tuon tyypin saa talon tavoille. Yöllä nukutaan ja päivälläkin voi levätä. No pentu on pentu ja opettelee pikku hiljaa. Siihen nähden nuo kaksi aikuista ovatkin aika luksusta. Ei kiljumista autossa (tai no Reimalta loppujen lopuksi kuitenkin ihan siedettävissä määrin), pysytään siellä mihin jätetään (No okei, voi melko pitkälti luottaa, että kämpässä ei kuitenkaan kovasti mikään hajoa P & R:n käsissä päivän aikana.), yksinolo hanskassa (ettei tarvi siitäkään kiljua) tai että lauma tulee toimeen kotona keskenään (siihen meneekin sitten oma aikansa, että mäkin lakkaan murehtimasti siitä, mitä päivän aikana tapahtuu).
Huh, tais olla hulluutta ehkä sittenkin lähteä tälle tielle. Ehkä.