Juttua on jos toista, mutta loppupeleissä ihan kivastihan täällä menee. Bond tokeni sairasteluistaan ja on päästy taas treenaamaan. Treenattavaahan meillä riittäis, mutta keskitytään nyt perusasioiden rakentamiseen, kun paikkamakuussa näyttää olevan haasteita ja muutenkin häiriöt ovat vielä Bondille vaikeita. Vahvistetaan tekemistä siis kotona ja kotipihalla. Yksi isoista haasteista tuntuu olevan halli ja haukkuvat koirat, mikä saa Bondin hidastumaan ja jännittämään leikkimistä. Selkeästi lelun heittelystä vapautuu, kun pääsee juoksemaan. Katsotaan miten tästä päästään eteenpäin. Valon pilkahdus nähtiin tällä viikolla treeneissä, kun tyyppi oli koko treenin rento eikä jumittanut kertaakaan. Liekö sitten juurikin ollut kyse siitä, että treenasimme illan viimeisenä eikä toisella kentällä ollut menijää? Toisaalta B oli mun mielestä muutenkin jo odotellessakin innokkaampi ja rennommalla mielellä kuin ennen.
Repe oli tiiminleirillä ja hitsinvitsit, kun meillä oli kivaa. Viikonlopun teemana olivat temppuradat ja niitä sitten tehtiin ja hauskaa oli. Vaikkei aina mennyt ihan putkeen, niin hommaa ei jätetty kesken vaan autettiin sitten kaveri onnistumaan. Jännää oli huomata, että koirille tuotti vaikeuksia tuoda kapulakasasta jokin kapuloista. Vitsit, että musta tuntui niin hyvältä, kun Reiman kanssa saatiin valmistelurituaalit kuntoon ja tehtiin vakuuttavia ja hallittuja suorituksia. On se niin hieno! Sunnuntaina jatkettiin tempuilla ja tiimien piti keksiä temppu, joka opetettiin muille. Meidän tiimi päätyi koiran peruuttamiseen ohjaajan ympäri ja sillä saatiin tiimikisan voitto! Päivän kruunasi Lentsun tekemä temppurata, jolla otettiin aikaa. Siinä jäätiin ajassa hintsusti toiseksi (mitäs en ohjannut estettä varman päälle) ja koska oltiin tasapisteissä toisen koirakon kanssa osakilpailuissa, niin päästiin uusintaan, jossa sai käyttää apparia ja meitä avusti ystävällisesti Annika, joka auttoi Reimaa törpön kierrossa. Suoritukset olivat niin tasaisia, että grand jury päätyi lopulta uusinnankin jälkeen tasapeliin. Huippufiilis!
Leirillä taidettiin tehdä omissa ongelmissa bongausta ja luopumista eli opeteltiin kertomaan Remelle, että edessä on jotain johon pitää katse kohdistaa ja sinne mennään kohta, mutta pitää odottaa käskyä. Kovasti jaksoi lähteä aina kokeilemaan sinne menoa, mutta lopulta saatiin kerrottua, että nyt halutaan vain vilkaisu eteen. Kyllä se siitä. Luopumista pitää tehdä kaikkiin noutoihin ja hyppyihinkin, joten treenattavaa riittää.
Papu on päässyt pariin kertaan raunioille ja ollut siellä varsin pätevä. Joskin viime tuli jokin pieni aivopieru, eikä haukku lähtenyt, vaikka selkeästi merkkasi maalimiehen roskikseen. Muuten varsin mainiota menoa ja on se niin liikkis, kun tekee niin täpäkästi hommia. Ihana seniori.
