Ohhoh, olipas tämäkin blogi jäänyt ilman päivityksiä pitkäksi aikaa. Koko ajan on kuitenkin tapahtunut ja vähän kaikkea on tehty. Keväällä Bond sairasteli kennelyskän ja lähtihän tää syyskausikin sitten vähän samoissa merkeissä käyntiin. En ollut uskoa korviani, kun äippä soitteli ja kertoi, että nyt näyttää siltä, että Bondilla on punainen silmä, joka rähmii. Juuri silloin kuin kauan odotettu Lentsun tokopäivä oli kulman takana. Paljon oli päivää odotettu ja toivottu, että saatais vinkkejä meidän sipulipussin kuromiseen umpeen. No ei saatu.
Hätä ei toki ollut sen näköinen, sillä Repa lähti sitten paikkaamaan ja hyväksihän tuo päivä sitten muuttui. Lentsun tokopäivät on ihan parasta terapiaa ja pissat meinasi tulla housuun moneen kertaan. Sade ei haitannut ja Repa oli hieno. (sitä huutamista ei tällä kertaa laskettu mukaan, koska niin käy aina, kun ovat olleet vanhemmilla hoidossa. Kierrokset oli siis kaakossa ja ylikin, mutta silti saatiin hyvää settiä treenattua.) Taas tiedetään miten jatketaan ja vähän saatiin vihjailuja siitä, että pitäis sitä kisakalenteria katsoa. No joo. Ei ihan vielä kuitenkaan.
Bondin kanssa taistellaan sen sipulipussin kanssa eli liikkeet on suurimmaksi osaksi kasassa, mutta yhteinen kupla puuttuu eli kontakti katoaa ja liikkeeiden välit on varsinaisia karikkoja. Kesän aikana on kuitenkin saatu myytyä Bondille pyörähdystemppuja ja palkkana, joten matkalla ollaan. Muutenkin tässä on saatu kesän mittaan paikattua aksassa aikaan saatuja traumoja eli meillä on vain hauskoja treenejä. Ei saa hermostua edes itselleen. Huomiota on kiinnitetty myös tekemisen tahtiin: välipäiviä ja lepoa ja toisaalta treeneissä tehdään näpsäkät toistot ja sitten koira pois. Treenien aikana ei analysoida vaan tehdään.
Bondin kanssa oltiin Vitikaisen Tiia yksärillä keppien kanssa, kun ei meinattu saada kolmatta väliä mukaan ollenkaan. Loppupeleissä hommassa ei ollut mitään ongelmaa. Professori vaan mietti niin kovasti, että tekee oikein. Kerran jäi miettimään toinen takajalka ilmassa. Toisen kerran hoksasi tulleensa ulos väärin, peruutti takaisin ja tuli oikein ulos. Näin meillä.
Aksasta pidettiin muuten kesällä taukoa, mitä nyt satunnaisissa treeneissä käytiin. Kerran mentiin ihan alkeistreeneihinkin ja niistä tulikin sitten ihan parhaat treenit pitkään aikaan, kun niitä olin miettinyt niin kauan ja vaikeustaso oli helppo eli oli vauhtia ja suoraa, jotta Bond taas uskoo itseensä. Sehän uskoi ja teki kaiken juuri niin kuin pitikin ja reagoi ohjauksiin täydellisesti. Aivan mahtavat treenit! Siellä tajuttiin myös se, että Bond jumittaessaan ei halua tulla minua kohti suoraan. Muihin suuntiin meno onnistui, samoin temppujen tekeminen. Tästä viisastuneena lähdettiin työstämään sitä, että minunkin luona tapahtuu kivoja asioita.
Papu voi hyvin ja on kesän aikana ulkoillut melkoisen innokkaasti. Ihana tyyppi ja mahtavasti kuitenkin mukana!
