Ai, että mitteekö ollaan tehty ?

No vähän kaikennäköistä on tässä ollut. Pupuja ollaan treenattu ja hyvin ne nyt jo sujuvatkin. Puput alkavat jo istumaan ihan itekseen rivissä nätisti ja sitten on jalostettu myös nojaava pupu. 

Treenitty ollaan agilityä. Yhdellä kertaa Reme pisti usvaa putkeen ihan yllättäen ja sinkoili etupalkalle. On todettu, että hyppy on nyt kuosissa. Tosin matalilla rimoilla voi räiskiä menemään hyppyjä pitkäksi, joten taidetaan niitä nyt nostella normilukemiin. Muutamat kisat on tässä käyty. Ensin oli Viitasen Annen ratoja tarjolla ja rimat silloin pelottavasti tapissa eli 35 cm. Yllättävän hyvin niistä selvisi kuitenkin, mutta eka rata oli töpöttämistä minun puolelta. Ei siis hyvä. Tokalla radalla lähdin sitten juoksemaan. No ei sekään ollut hyvä, että pingoin siellä horisontissa. Sillä sain Reiman ohi paristakin esteestä. Kolmannella radalla oltiin jokseenkin balanssissa, mutta korkeat rimat verottivat Remen jaksamista ja vauhti hiipui jo. Tosin se ei sitten estänyt tekemästä sitä virhettä, että matkalla putkeen Reme suoritti yhden ylimääräisen esteen. No paikka oli aika tiukka ja putken ja esteen välissä oli ehkä tilaa maksimissaan metri. Kiltti koira sitten se siitä loikkasi, vaikka minusta tuntuikin lukinneen jo putken. No nää on näitä.

Lisää kisattiin eilen. Onneksi tällä kertaa rimat maltillisemmin 30 cm korkeudella ja Herralan Ritvalla muutenkin reilummat radat ilman epäreiluja ansoja. Eka rata eteni varsin mukavasti aina kontakteille asti. Sitten kuuluu vaan räyh räyh ja loiks. Puomin jälkeen jatkettiin, mutta A:lta laitoin pelin poikki ja koira kantoon. Toka rata hyppäri, jossa oli ehkä miljoona valssia. Juuri ennen meidän vuoroa Remen kannuskynsi alkoi vuotaa. Sitä siinä sitten tyrehdyteltiin, mutta radalle mentiin. Kokeilin tällä kertaa mennä pallon sijaan namien kanssa. No matkassa oli vähän löysempi koira, joka sitten loppusuoralla päätti pudottaa riman. En tiedä miksi. Ei pitänyt olla mikään ihmeellinen kohta, kun este oli suorassa linjassa putken jälkeen. Olisinko kuitenkin tässä vähän unohtanut koiraa? Ehkä tämä selviää, kun saan videotodisteita suorituksesta. Jäin pohtimaan kolmatta rataa ja lopulta tulin siihen tulokseen, että jätetään se väliin kynnen takia. Toisaalta harmitti, mutta toisaalta ei ollenkaan. 

Kontaktit ovat taas siis vaiheessa ja niitä pitää muistuttaa Remelle mieleen. Voi, kun tämän saisi onnistumaan. Turhauttavaa on aina palata samoja asioita hinkkaamaan. Oma motivaatio on koetuksella, kun taas ollaan tässä pisteessä. Kontakteista pitäisi saada tehtyä juoksumalliset, mutta vireenhallinta on niin pirun vaikeaa. Pitäisi olla raivoa, mutta kuitenkin hallittavuutta. Nameilla meno radalle rauhoittaa, mutta ehkä liikaa ja vauhti kokonaisuudessaan kärsii. Pallolla taas saa meininkiä, mutta voipi kiehahtaa yli. No ehkä tässä on nyt vielä kyse tehtävän suorittamisen vahvistamisesta ja myymisestä Remelle.

Niin ja en osa ohjata tilannetta, jossa esimerkiksi puomi jälkeen pitäisi saada koira takaakiertoon ja pyörittää siivekkeen ympäri. Höh. Treenilistalle tämä.

Tokouutisissa noudon kanssa on edetty varsin kivasti ja nyt pito alkaa olla hyvää ja rauhallista. Tosin nyt on pieni irroitushaaste, sillä irroituskäskyä ei ole täysin myyty. Positiivisena puolena se, että pitää ainakin kapulasta kiinni. Muutenkin liikkeiden alkujen myyminen on edennyt hyvin ja rauhaa saatu tekemiseen. Onneksi lumet sulavat ja kentät alkavat olla valmiita ulkotreeneihin.

Pisteenä i:n päälle Papu päätti näin illan pääteksi vielä oksentaa. Höh. Taitaa mennä yö pohtiessa, mikä sillä on vikana.

Papun ajatuksia

Reissua pukkaa

Pienellä yllytyksellä lähdettiin reissuun lahden toiselle puolelle eli näyttelyreissulle Latviaan. Kovat oli järjestelyt ennen lähtöä ja muutama harmaa hius oli lähellä tulla. Eihän meillä ollut Remellä passia, rokotukset piti hoitaa kuntoon (Latviassa ne ovat voimassa vain vuoden kerrallaan), trimmausta ja vaikka mitä.

Reissuun kuitenkin päästiin ja aamulla pakattiin kamat matkaseuralaisten autoon. Konkkaronkka oli ehkä hieman huvittava: 2x russeli, bernhardilainen ja irlanninsusikoira. Isoilla koirilla oli lokoisat oltavat tila-auton/pakun takaosassa ja Reima sai jakaa matkayksiön Heidin Kumpan kanssa. Laivalla yli ja sitten nokka kohti Pärnuä, jossa nautittiin maittava lounas Mäkkärissä. Hieman osteltiin kauppakeskuksessa ja testailtiin hierovaa nojatuolia.

Tarkoituksena oli ehtiä majapaikkaan ennen pimeää, mutta toisin kävi, koska jälleen kerran juttu luisti paremmin kuin hyvin ja huomattiin, että aletaan olemaan jännästi rannan tuntumassa (määränpää Valmiera on sisämaassa) ja Riikaankaan ei ollut enää paljoa matkaa. Nokka ympäri ja reitin uudelleen laskenta. Vinkkinä siis se, ettei Latvian tiet ole kovinkaan hyvin viitoitettua ja ne viitat saattavat olla vain toisesta suunnasta tullessa.

Majapaikka kuitenkin löytyi ja varsin mukava mökki olikin. Mökin vuokraaja odotteli meitä ja oli lämmittänyt meille saunankin valmiiksi, mikä oli aika luksusta. Uni tuli hyvin ja seuraavana päivä lähdettiin aikaisin näyttelypaikalle.

Paikkana oli urheiluhalli, josta löydettiin ihan hyvä kulma meidän leirille ja sitten ei kuin odottelemaan kehiä. Kehämeininki oli hieman mystistä, koska mitään värilappuja ei ainakaan meidän kehässä näytetty. Eli seurailtiin menoa ja kehäsihteerit pitivät huolen siitä, että oikeaan aikaan oltiin kehässä. Ensimmäisenä päivänä tuomarina unkarilainen Istvan Csik. Arvostelu tuli saksaksi, joten sitä arvuuteltiin kotiin pääsyyn asti. Arvostelu:"6-vuotias, maskuliininen pää, erittäin hyvät korvat, hyvä niska ja selkä, erittäin hyvä rinta, hyvä etuosa, tyypilliset liikkeet". Tuloksena ERI, SA, AVK2.

Toisena päivänä tuomarina venäläinen Robert Akopyan ja arvostelu tuli venäjäksi ja kyrilisillä kirjaimilla, joten mystiikka vaan lisääntyi. Kääntäjälläkin oli tässä tekemistä, sillä sanoja oli lyhennelty, mutta arvostelu meni kuta kuinkin näin: "Suuri / kookas, muodokkaaksi kasvanut. Kaunis, rodunomainen pää. Mielenkiintoisesti muodostunut kaula. Oikeanlainen eturaajat. Ahtaahko takaa. Hyvät takaraajat. Vapaat / vapautuneet, tasapainoiset liikkeet". Tuloksena ERI, SA, AVK2, PU5.

Ei siis herunut sertejä meillä tällä reissulla. Seurueen irlis onneksi putsasi pöytää molempina päivinä ollen ensin VSP ja toisena päivänä ROP ja RYP2. Ja näin toki valioitui. Rankka reissu, mutta hauskaa oli. 

Häntä heiluu venäläistuomarille

Länderi?

Pieni iloinen koira ja megapitkä häntä

Pönöttäjät

Paikallinen tee, Reme ja sonninsuti, Reme ja matkakumppanit

 Ilkeämpi homma oli se, että kotona Reimalla meni maha sekaisin matolääkkeestä ja oloa tasoiteltiin pitkin viikkoa. Muutamana yönä Reme muisti meitä kakkakepposella. Taisi olla lääke ja reissaaminen mahalla vähän liikaa. Nyt kuitenkin jo voiton puolella.

Tuttu fiilis

Lissää treeniä

Eilen muuten vielä käytiin liitelemässä hallilla molempien koirien voimin. Voiko onnellisempi olla, kun Papukin on nyt syttynyt lajiin ja tekee hommaa täysillä ja riehuu pallon kanssa! Superihana vanhus! Taitaa siis vanhus päästä kohta kisoihin!

Reiman kanssa pientä kivaa ja rimat 25:ssä meni ihan kivasti. Vauhtia oli ja pääasiassa tehtiin kontakteja. Hyvin tulee alas. Himmailee hieman, mutta ei haittaa, että keskittyy tulemaan nätisti. Kisoissa kuitenkin vire nousee ja tulee aivan taatusti lujempaa.

Loppuun vielä pientä tokoilua. Hyppyä ei oltukaan tehty pitkään aikaan ja istuminen oli varsin vaikeaa. Muisteltiin sitten sitä. Hyppynoudossa palautti kiertäen esteen. Sitäkin siis pitää treenata. Nouto meni taas jännäksi ja kapula poskihampaille, mutta kun se on niin ihana, ettei siitä voi päästää irti edes palkkaleluun suunnatessa. On se hassu.

Kotona vielä seuraamista ja kontaktin pitoa sekä nopeita maahanmenoja. Nopeutta ei kyllä ihan saatu kuin muutama hassu kerta. Jatketaan harjoituksia.

Tässä vielä linkkivinkki koiran pedin askaroimiseen.

What are you doing to make things better?

Niin, no ei siihen auta odottelu vaan treenaaminen. Reima on ollut koko viikon todella rauhaton. En keksi muuta kuin, että jollakin naapuruston nartulla on juoksut taikka sitten sillä on jotain kipuja. Virkeä oma itsensä toki on, mutta kierrokset on tapissa. Uloslähtö ja rentoutuminen on todella haastavaa ja tulipa taas boksiinkin uusi tuuletusaukko. Huh. Ärsyttää ja koettelee tämä. Kotonakaan ei rauhoitu vaan menee edes takaisin ja ähisee.

Torstaina aksattiin Niinulla, muta treenit vetikin yllättäen tuuraaja. Tylsää, ettei näistä ilmoiteta etukäteen. Olisi kiva tietää tämä jo treenimatkalla ja miettiä haluaako tunnille mennä vai myydä sen eteenpäin. Niinuja, kun ei kuitenkaan ole kuin yksi olemassa.

Aksat eivät menneet ihan viime viikon malliin, kun pojat olivat olleet hoidossa pari päivää ja Reima selkeästi väsynyt. Itse kerkisin hyvin joka paikkaan reilusti edellä. Alkukuvioissa oli unohtanut jaakotuksen olemassa olon ja sen sijaan tarjoilin kummallista pyllistys-niisto-persjättöä. No askeleet saatiin kuitenkin kohdilleen ja mentiin eteenpäin. Päivän ahaa-elämyksenä se, että takaakiertoon ei tarvitsekaan mennä lähelle. Imagine that! Hyvin lähtee ohjaukseen kauempaakin. Jep. Niin se vaan toimii.

Lauantaina suunnattiin auto kohti Salon koirahallia ja MM-tiimin treenejä. Käpyhän siinä kärvähti heti alkumatkasta, kun huomasin Remen boksin mystisesti "ratkenneen". No ei muuta kuin jesaria kehiin ja suurimmat reiät piiloon. Treeneissä tehtiin seuruuta ja kontaktin pitoa. Seuraa hyvin silloin, kun pitä kontaktin. Sitten työstettiinkin sitä kontaktin pitoa. Tyyppi aluksi kuutamolla, mutta saatiin kuitenkin korjattua ja kerrottua mitä halutaan ja rupesi sitten skarppaamaan. 

Toisella rundilla tehtiin ruutua ja ohjatun suuntia. Ruutu ihan ok. Meni suoraan, tosin ekalla kerralla ei oikein usko riittänyt ruutuun asti. Apparin avulla tämäkin kondikseen. Suunnat meni varsin kivasti, mitä nyt ääntä alkoi tulemaan mukaan, kun toistoja tuli tehtyä. Loppuun vielä luoksari, jossa hyvä pysähdys ja vauhti.

Loppupaikkamakuita odotellessa tehtiin vielä noudon palautusta ja kivasti toi, vaikka taas välillä keskusteltiin pureskelusta. Ei kuitenkin enää mitään hammastikkumeininkiä. Paikkamakuu yllätti erittäin positiivisesti. Rivissä oltiin nätisti (makkarat maassa edessä toki), mutta ei mitään vänkäämistä ja mölinää. Itse paikkamakuussa snadisti levoton --> tarkoittaen sitä, että se pää ei pysynyt maassa ja oli aika tarkkana koko ajan. Pysyi kuitenkin ja oli hiljaa. Kesti myös liikkurin pujottelun, joten varsin pätevä. Pieni tärinä luoksepalatessa, mutta tää on silti superduperhieno suoritus verrattuna siihen mistä ollaan lähdetty. Iloinen mieli tuli tästä. Ihanaa, kun hommat etenee.

Success is liking yourself, liking what you do, and liking how you do it.

Torstaina kipastiin sellaiset aksat, että oksat pois. Hirmu hyvä fiilis ja meininki. Voi kyllä sanoa, että tykkäsin omasta ja koiran tekemisestä ja siitä miten se toimi. Jostain syystä päätin juosta ja juoksinkin. Niin, että koutsikin oli ihmeissään. Ei ollut kuulemma ennen nähnyt minun juoksevan niin kovaa. Olin ehkä täst vähän hämmentynyt. Ei se nyt ihan siltä tuntunut, mutta jos matkalla on putki/puomi-erottelu kahdella putkella, ja kepeillekin pitäisi ehtiä ohjaamaan,  niin pakkohan siinä oli tossua laittaa toisen eteen.

Ekalla yrityksellä hieman huono rytmitys kepeille ja Reme väärään väliin takaaleikkauksella. Toisella yrityksellä päätös juosta persjättöön ja sillä homma olikin helppoa kauraa. Superfiilis!

Jostain syystä Reima hyppäsi tällä kertaa paremmin kuin koskaan ja hypyllä oli oikeanlainen kaari eikä laakaveto. Hyppäsi pyöreästi ja "sukeltaen", joista tuli sitten hyviä käännöksiä. Olin myös itse aina hyvissä asemissa eli ajoissa, joten tällä saattaa olla merkitystä asiaan. Tältä tän pitäis tuntuakin. Kevyttä ja jouhevaa. Helppoa!

Muuten ollaan tokoiltu ja pähkitty kaukoja. Koitetaan nyt pitää ne takatassut paikoillaan ja kasvattaa matkaa. Hiljaa hyvä tulee.