Loppuvuoden treeniä..

Edellisestä kirjoituksesta on taas vierähtänyt tovi ja kiireistä tää elo on ollutkin. Bond on jatkanut treenejä Niinulla ja ihan kivoja pätkiä ollaan siellä saatu aikaan, mutta vaikka kisaikä tulikin täyteen niin kisavalmiita ei vielä olla. 

21-22.11 leireiltiin taas Niinun tiimin leirillä. Lauantai alkoi Jarmo Liskin luennolla, jonka aikana pohdittiin onnistumisia ja haasteita. Erittäin hyviä ajatuksia ja pohdittavaa. Pikku-Marin kehonhallinta tunnilta läksyjä ei saanut Bond vaan minä, kun yritin auttaa tyyppiä liikaa enkä malttanut antaa Bondin keksiä itse ratkaisua. Seuraavaksi mietittiin miten suoritetaan ratoja ja puhuttiin lisää kauden jaksotuksesta ja tavoitteiden asettamisesta. Edelleen Bondin kanssa on vaikeaa asettaa tavoitteita, kun kaikki asiat ovat vielä niin vaiheessa. Loppuun vielä Teemun ratatreenit, jossa sainkin sitten pinkoa ihan hyvää tahtia eteenpäin, mutta kyllä se aika vaikeaa oli saada Bondia osumaan linjalla olevien kolmen esteen keskimmäiseen esteeseen. Lisää treeniä vaan. Ihanasti etenee kuitenkin. Sunnuntaina mentiin Niinun ratatreeniin heti aamusta ja se se olikin vaikeaa. Ei kuulkaa tullut välistävedoista yhtään mitään. En käänny tarpeeksi ja koirakin vaan juoksee. Vaihdettiin toivoton treeni pois ja jatkettiin takaaleikkaustreenillä, joka olikin sitten paljon kivempaa ja saatiin onnistumisia. Tiian treeneissä kiinnitettiin huomio ohjauskuvioihin ja harjoiteltiin niitä ilman koiraa. Onhan se hyvä saada kuviot kohdalleen ilman koiraakin. Siellä mentiin sitten valsseja ja juostiin suoraa vaikka katseltiin muualle. Hyvä treeni saada liikeratoja kohdilleen ja näitä pitää tehdä aktiivisesti tästä eteenpäin. Vähän taukoliikuntaan töihinkin, kun menee valssaten vaikka kahvikoneelle.Tästä jatkettiin tsekkaamaan keppitreenien tilanne ja hyvältä näyttää. Hyvin hakee ja kahta paria jo tehtiin.

Bondin kanssa oltiin tästä sitten viikon päästä aluevalkussa, jossa pureuduttiin niin välistävetoihin eikä ne vieläkään ollen helppoja. Nina neuvoi, että kannattaisi tehdä niitä nyt este neliössä, niin tätä voi treenata vaikka vähemmälläkin vauhdilla. Lopulta ne saatiin onnistumaan kuitenkin kolmellakin eri tavalla: oli persjättö-persjättö, ihan normi välistäveto ja sitten vastakäännöksellä. Olipa siinä!

Bondi oli myös Lentsun tokopäivässä ja korjattiin ensin sivulle tuloa, jotta saataisiin jysähdys pois. Saatiinhan se, jos mä jarrutin Bondia kunnolla. Muuten tuli vinkiksi tehdä niin, että joutuu kiertämään tötsän tai jonkun mun kun tulee sivulle. Tsekattiin myös seuruu ja mä hiihtelen kuulemma liian nopeasti eli hitaammin pitäisi mennä. Bond poikittaa hieman, mutta käännöksillä vasemmalle korjasi tämän. Tyyppiä ei myöskään saa vaklata eli oma katse suoraan eteenpäin vaan. Kolmantena tehtiin ruutua ja siinä tuli vähän samoja juttuja kuin Reimallekin ja Lentsu ihmetteli miten niinku lamaannun enkä osaa toimia vaikka ihan samat vinkit toimii Bondiin kuin Reimaankin. Kehuja tuli siitä, että koira oli taas paremmassa mielentilassa, kun tehtiin hommia.

Reimalla on taas ollut omia haasteitaan ja harmittaa, kun ei tiedä mikä toista vaivaa. Näytti siltä, että kastraatiosta olisi jäänyt tikin pätkää arven kohdalle, kun siinä oli kova kohta ja Reima reagoi siihen koskemiseen. Lääkäri oli kuitenkin toista mieltä, sillä lankojen olisi kyllä pitänyt sulaa jo aikoja sitten. Saatiin Reimalle sitten 10 päivän särkylääkekuuri, joka sitten näyttikin rauhoittavan tilannetta. Samalla käynnillä tsekattiin myös mahan löllyke, joka todennäköisesti on rasvaa. 

Reme kävi myös parturissa ja tuli oikein kivan siistinä sieltä takaisin. Kivasti trimmaaja kuunteli murheeni siitä, että Reme menee kaljuksi helposti ja silmänympäristön iho on herkkää. Niinhän oli ottanut sitten karvoja varoen ja käyttänyt saksia osittain nyppimisen sijaan ja Reme oli tyytyväinen.

Reme tokoili Lentsun ohjauksessa ja huutamiseksihan se taas meni. Taas tultiin siihen, että pitää olla jämäkämpi eli Remen pitää mennä ekalla käskyllä maahan esimerkiksi. Pitää vaan uskaltaa vaatia. Tehtiin jättämistä eli ensin korjattiin tuota ykalla käskyllä maahanmenoa ja sitten jäämistä. Takapalkka oli ihan hyvä tässä. Paikallaolossa kävin nopeasti piilossa ja sitten koiraa vapauttamaan. Oli tässäkin taas parempi kuin aikoihin: ei tärissyt eikä tullut ääntä. Kaula oli pitkällään eikä pään maahan laittaminen ollut lähelläkään. Sitten siihen varsinaiseen aiheeseen eli ruutuun. Siitä saatiin kehuja, että se oli mennyt eteenpäin eli irtoaa ja bongaa, mutta pitää tässäkin olla musta-valkoisempi eli varastaminen ei ole hyvä juttu tai on se, että tarjoaa sitä, mutta ei siitä palkkaa saa. Pitää siis odottaa lupaa ja mun pitäisi tehdä sitä ilman suorapalkkaa. Siinähän sitten koettiin hassuja tilanteita, kun en oikein opea ymmärtänyt ja sitten jäi stoppaamatta koira, mutta onneksi appari tajusi heittää palkan. Tyhjäään lähetyksiä pitäisi siis tehdä ja treenata stoppeja perspallolla. Joo, kyllä tää tästä. Reiman kanssa onkin tässä nyt paljon jumppailtu vireen kanssa kotona ja ihan kivalla tasolla se on ollut suurimman osan aikaa.

Papullakin menee ihan kivasti. Raunioille ei olla päästy, koska rata meni käyttökieltoon ja keskiviikot ovat olleen täynnä muuta toimintaa. Osansa on myös sillä, että treenit alkavat jo 17.30, joihin on ihan mahdoton ehtiä.

My God given talent is my ability to stick with training longer than anybody else.

Eli treenattu ollaan. Bondi on nyt agilityn kontaktien verkkokurssilla ja viime viikolla tehtiin ensin namista luopumista. Ensin ihan nyrkin avaamista ja sulkemista ja sitten edettiin namien tiputteluun ja lelujen heittelyyn. Treenattiin myös takajalkoja ja 2o-2o-asentoa. Hyvin sujuivat. Muutekin rekut pääsivät näitä tekemään aktivointimielessä.

Sunnuntaina suunnattiin Turkuun tokoilemaan. Paikkaistumiset meni ihan persiilleen. Tyyppi uudessa paikassa, uusien tyyppien kanssa ja olo oli kuin ilmapalloa olisi kouluttanut. Eihän se mitään malttanut. Olisi pitänyt purkaa ennen treeniin tuloa. Pysyi kyllä paikoillaan silleen, että varasti vaan palkalle. Ekassa omassa setissä otettiin kuplaa ja kisapalkkaa. Eli ihan perusasennon tarjoamista ohjaaja lentokoneena eli kädet sivulla. Hyvin se sitä tarjoili. Palkattiin myös ensin pelkästä kontaktin ottamisesta, kun meinasi juoksennella ympäriinsä. Sitten tehtiin pysymistä ja etupalkkaan tsuumausta eli koira istumaan tai maahan, lelun heitto, koiran jättö ja itse hiihtelemään ympäriinsä. Paluu koiran vierelle ja vapautus leluun, kun katsoo sinne. Kolmantena tsekattiin kisapalkkaa ja tehtiin pyörähtämistä. Eli perusasento, pyöräytys, siirtyminen perusasento, pyörähdys ja palkka. Näitä kolmea juttua sitten pitäisi tehdä vuorotellen ja siitä rakentaa se yhteinen kupla.

Toisella setillä katsottiin hirviö-noutoa ja palasiksihan se tunnari meni. Lohduttavaa oli se, että silleen se kuulemma tuppaa bc:llä olemaan. Millään ei haluaisi luopua. Pitää hillua ja juoksennella itse ja saada koira luopumaan. Välillä Bond oli sitten sekä tunnari että pallo suussa. Mutta lisää treeniä kuulemma vaan. Varsin pätevä tyyppi oli kyllä ja tasaantui kivasti päivän mittaan, kun tottui paikkaan. Paikkamakuussa pää pyöri kuin porakone ja tyyppi seurasi peilistä mitä tapahtuu (on se kyllä mainio). Pitää tässäkin myydä paremmin etupalkan tihrustaminen. Päivän parasta oli se, että Lentsu tykkäs tosi paljon Bondin maahanmenosta, jonka Bond tekee niin tosissaan ja lakoaa ihan littanaksi maahan.

Maanantaina treenattiin Heidi Pesosen opissa ATD:llä. Perusasiathan sieltä taas tuli, että pitää olla musta-valkoinen. Remeltä tuli taas kovaa komennusta alkuun, mutta tyyppi saatiin kuulolle tekemällä pysymistreeniä. Heidi houkutteli ja tyypin piti vaan pysyä olemassa paikoillaan. Alkuun oli vaikeaa, mutta muutamalla palautuksella päästiin jutun juonesta kiinni. Kaukoihin saatiin vinkkejä ja siinäkin tulee pitää kiinni kriteereistä, että asennossa pysytään niin kauan kuin toisin sanotaan. Jäävien istumiseen saatiin vinkki antaa käsky, kun vasen jalka menee itsellä maahan ja auttaa nyt hidastamalla vauhtia ja siitä sitten nopeuttaa. Hyvät vinkit olivat nämä, vaikkei niissä nyt uutta ollutkaan, mutta tulee luisteltua noista kriteereistä.

Maanantaina myös aksattiin Bondin kanssa ja treenattiin poispäin-käännöstä, joka vahingossa osui kohdilleen ekalla kertaa, muttei enää sen jälkeen. Eli tyyppi osaa sen, jos teen sen oikea aikaisesti. Muutenkin teki kauhean kivasti hommia eikä enää jumita todellakaan niin paljoa. Tykkään ja Bondikin tykkää!

Oh my, kun kirjoitttelut ovat jääneet vähälle!

Aika haipakkaa on menty ja työt ovat haitanneet harrastamista. Jotain pientä on kuitenkin tehty. Reiman kanssa on tehty tokoa ja pikku hiljaa alkaa olla ruudun bongaaminen hyvällä mallilla. Jostain löydettiin se yhteinen sävel siihenkin, että mitäs tässä nyt haetaan. Nyt toimii suorapalkalla selkeä bongaus, luvan odottaminen ja irtoaminen. Lähtee siis raivokkaasti pallolleen. On se hieno. Kotona onnistuttiin myös tekemään tunnarikin ilman, että tunnari meni tuhannen päreiksi. Ulkona noudot alkaa olla kivalla mallilla, mutta tunnari voi olla vielä liikaa.

Bondin kanssa on aksattu ja kerta kerralta mukana on ollut entistä rennompi ja menevämpi kaveri. Ei enää jumita niin pahasti. Aluevalkussa irtoili kivasti ja tehtiin rataa jo 6-7 esteen verran. Viime viikonloppu oltiin Niinun tiimin leirillä ja sieltä tuli monta hyvää asiaa opiksi. Viikonlopun aloitti Tiia Söderholmin luento ohjaajan treenaamisesta ja fysiikasta. Luennon jälkeen päästiin Tiian ohjaamiin fysiikkatreeneihin ja siellä sitä sitten etsittiin sitä kadonnutta keskimmäistä pakaralihasta. Alkuun lämmiteltiin tekemällä tikapuita ja otettiin aikaakin siitä, kun ne piti juosta läpi ja molempien jalkojen piti käydä samassa ruudussa ennen seuraavaan menoa. Kehitin itselleni jonkun todella kummallisen laukkatekniikan asiaan enkä päässyt siitä enää pois. Se ylöspäin pomppiminen ei varsinaisesti nopeuttanut etenemistä. Seuraavaksi kokeiltiin vauhditonta pituushyppyä ja siinä meni vähän turhaan mietinnän puolelle, mutta ponkaisin mitat 1,63 m ja 1,55 m. Molemmat kiitettäviä suorituksia tässä ikäluokassa. Vähän jäi kyllä harmittamaan eli pitää treenata tätä seuraavaa kertaa varten. Sitten pingottiin 10 m spurtit: ensin omalla tyylillä ja sitten päkiöillä tikuttaen. Ajat 2,23s ja 2,26s. Aivot olivat käytössä 2.yrityksellä ja se toi pienen viivästyksen aikaan. Tiia antoi hyviä harjoitteita keskimmäisen pakaralihaksen aktivoimiseksi, jotta taas saadaan lisää vauhtia radalle. Lisäksi tuli treenattavaksi varpaille nousu, jotta nilkkakin toimii oikein. Meikkishän väääntää nilkkaa melko paljonkin, jolloin tehot häviävät. Lisäksi testailtiin mihin polvet sojottavat kyykkyä tehdessä ja nehän meni mihin sattuu. Tähän tuli treeniä kotona tehtäväksi. Ei varmaan muutenkaan tee huonoa korjata linjauksia tuossa alaosassa kehoa, kun akillesjännehomma edelleen näkyy kyllä.

Tiian treeneistä siirryttiin Leenan käännöstreeneihin ja tehtiin tiukkoja käännöksiä. Edelleen jään itse turhaan varmistelemaan enkä liiku alta pois. Bondi kääntyi superhienosti ja tiukasti, joskin puolieroa oli hieman, joten sitä pitää tarkkailla.

Käännösten jälkeen koirut pääsivät lepäämään ja pohdittiin ohjaajan ominaisuuksia ja naurettiin. Hirveän kiva ryhmä meillä oli ja naureskeltiin siinä menemään vaikka välillä pohdittiin vakavasti niitä omia hyviä ja kehitettäviä ominaisuuksia.

Illan päätteeksi vielä Tiian treeneihin ja käännöksiä oli tarkoitus tehdä. Meidän haaste tulikin sitten esiin jo toisella esteellä, kun Bond latasi käännöksen 5 m pitkäksi. Ehkä sen ohjaajakaan ei sille myöskään tarpeeksi ajoissa kertonut, että käänny. Sitä työstettiin ja kyllähän se reagoi jarrutuksiin ihan hyvin, jos ne selkeästi ja ajoissa tekee. Kotiläksyksi saatiin ohje palkata Bondia estelinjoille, kun se niitä vähän haki. Ensin esteiden välissä linjalle, sitten esteen eteen ja sitten esteen taakse. Hirmu hauskaa oli kuitenkin vaikka pieniä pätkiä mentiin, mutta tehdään ensin edes muutama hyvin kuin kymmen roiskaisemalla.

Kotona maittoi uni ja sunnuntaina jatkettiin taas ensin kontakteilla. Ensin vahvistettiin mattoa ja sitten se siirrettiin A:lle.

Ihan valmista ei vielä ole, mutta matkalla ollaan. Kivasti sille kuitenkin juoksi ja keskittyy hommaan. Lisää vahvistamista vielä.

Kontaktien jälkeen vuorossa oli kehonhallintaa ja temppuilua. Temppuilut meni kivasti, joskin tarjoamista voi vahvistaa, sillä helposti jää vaan kääntelemään päätään varsinaisesti mitään tarjoamatta. Kehonhallintaa tehtiin jumppatyynyllä ja pienellä päänkäännölläkin saa jo hyvän treenin Bondille.

Seuraavaksi kahviteltiin ja puhuttiin tavoitteiden asettamisesta. Omat aatokset asiasta on nyt tällä hetkellä sellaiset, että treenataan nyt eka. En uskalla toivoa tai asettaa tavoitetta kisavalmiudelle, sillä mistäs sen koskaan tietää. En myöskään halua pettyä. Pitää nauttia siitä treenaamisesta. Reiman kanssa on tullut asetettua tavoitteita ja nyt niistä on jouduttu joustamaan jo useammin kerran, kun en liikkeitä ole saanut kasaan ja aina se tuntuu pettymykseltä. Vielä hirveämpää on fiilis aivan päin mäntyä menneen kisan tai harkkakisan jälkeen. Mä tiedän, että Reima osaa, mutta kisamaisesti homma ei vielä suju ja kaikki näyttää siltä ettei mitään oltaisi koskaa treenattukaan. 

Leirin loppuun vielä pienet hyppytekniikat, josta ihan kehuja, sillä Bond korjaa kyllä tekemänsä rapsaisut ja kokoaa itsensä hyvin.

Papu on syksyn mittaan käynyt pariin kertaan raunioilla, mutta nyt pahaksi onneksi rata meni kiinni, koska siellä oli tehty aika paljon muutoksia kesän aikana, mutta ilmeisesti oli vähän unohtunut ottaa turvallisuus huomioon. Nyt sitten odotellaan mahtaako tuo koskaan enää aueta. Sillä välin olisi hakua ja taajamaetsintää.

Kaikki koirat kävivät myös Mari Hyytiäisen hoidossa eli jumit käytiin läpi ja niistä hankkiuduttiin eroon. Papulla jumissa oli rintalasta eikä oikeastaan lantiossa mitään ihmeempää. Reimalla taas löytyi kireyksiä lantiosta ja ilmeisesti kastraation jälkihoito ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan, kun arpikudoksen kohdalta oli vielä arka. Kerroin myös Repen papanoinnista, jonka Mari sanoi liittyvän tähän, että lanne alue on kireä. Nyt käsittelyn jälkeen onkin alkanut tulemaan isompaa pötkylää. Bondilla taas oli lapojen väli jumissa, samoin kitaluu. Ilmeisesti tärskäyttänyt sen oven karmiin, kun sillä on tapana välillä tunkea itsensä pienestä aukosta. Käsittelyn jälkeen tsekkasin vielä anaalit kotona ja nyt Bondin olo pitäisi olla kohdillaan ja loppuviikosta se näkyi myös siten, ettei kotona ollut pureskeltu mitään pahvia eikä hännästäkään oltu irroiteltu karvatupsuja. Hyvä olo siis kaikilla.

Ojaa ja allikkoa

Juttua on jos toista, mutta loppupeleissä ihan kivastihan täällä menee. Bond tokeni sairasteluistaan ja on päästy taas treenaamaan. Treenattavaahan meillä riittäis, mutta keskitytään nyt perusasioiden rakentamiseen, kun paikkamakuussa näyttää olevan haasteita ja muutenkin häiriöt ovat vielä Bondille vaikeita. Vahvistetaan tekemistä siis kotona ja kotipihalla. Yksi isoista haasteista tuntuu olevan halli ja haukkuvat koirat, mikä saa Bondin hidastumaan ja jännittämään leikkimistä. Selkeästi lelun heittelystä vapautuu, kun pääsee juoksemaan. Katsotaan miten tästä päästään eteenpäin. Valon pilkahdus nähtiin tällä viikolla treeneissä, kun tyyppi oli koko treenin rento eikä jumittanut kertaakaan. Liekö sitten juurikin ollut kyse siitä, että treenasimme illan viimeisenä eikä toisella kentällä ollut menijää? Toisaalta B oli mun mielestä muutenkin jo odotellessakin innokkaampi ja rennommalla mielellä kuin ennen. 

Repe oli tiiminleirillä ja hitsinvitsit, kun meillä oli kivaa. Viikonlopun teemana olivat temppuradat ja niitä sitten tehtiin ja hauskaa oli. Vaikkei aina mennyt ihan putkeen, niin hommaa ei jätetty kesken vaan autettiin sitten kaveri onnistumaan. Jännää oli huomata, että koirille tuotti vaikeuksia tuoda kapulakasasta jokin kapuloista. Vitsit, että musta tuntui niin hyvältä, kun Reiman kanssa saatiin valmistelurituaalit kuntoon ja tehtiin vakuuttavia ja hallittuja suorituksia. On se niin hieno! Sunnuntaina jatkettiin tempuilla ja tiimien piti keksiä temppu, joka opetettiin muille. Meidän tiimi päätyi koiran peruuttamiseen ohjaajan ympäri ja sillä saatiin tiimikisan voitto! Päivän kruunasi  Lentsun tekemä temppurata, jolla otettiin aikaa. Siinä jäätiin ajassa hintsusti toiseksi (mitäs en ohjannut estettä varman päälle) ja koska oltiin tasapisteissä toisen koirakon kanssa osakilpailuissa, niin päästiin uusintaan, jossa sai käyttää apparia ja meitä avusti ystävällisesti Annika, joka auttoi Reimaa törpön kierrossa. Suoritukset olivat niin tasaisia, että grand jury päätyi lopulta uusinnankin jälkeen tasapeliin. Huippufiilis!

Leirillä taidettiin tehdä omissa ongelmissa bongausta ja luopumista eli opeteltiin kertomaan Remelle, että edessä on jotain johon pitää katse kohdistaa ja sinne mennään kohta, mutta pitää odottaa käskyä. Kovasti jaksoi lähteä aina kokeilemaan sinne menoa, mutta lopulta saatiin kerrottua, että nyt halutaan vain vilkaisu eteen. Kyllä se siitä. Luopumista pitää tehdä kaikkiin noutoihin ja hyppyihinkin, joten treenattavaa riittää. 

Papu on päässyt pariin kertaan raunioille ja ollut siellä varsin pätevä. Joskin viime tuli jokin pieni aivopieru, eikä haukku lähtenyt, vaikka selkeästi merkkasi maalimiehen roskikseen. Muuten varsin mainiota menoa ja on se niin liikkis, kun tekee niin täpäkästi hommia. Ihana seniori.

Antepsin-Antti ja Finrex-Fiina

Sellainen kombinaatio täällä. Viime viikonloppuna piti olla kauan odotetun Niinu Agility Sport Valmennusryhmän aloitusviikonloppu. No olihan se, mutta hippasen erilaisena kuin olin kuvitellut. Perjantaina ulkoilutin iltapäivästä Bondia ja pitkästä aikaa vein sen koirapuistoon, kun niin kiva kelikin oli. Sieltä palailtiin kotiin ja olin aloittamassa valmistautumista kaverin karonkkaillalliselle, kun Bond päättää voida pahoin. Oksuthan siitä tuli ja tietysti matolle.. viisi kertaa. No maha oli ainakin tyhjä tämän jälkeen, mutta niitä jälkiä pois korjatessa silmiin sattui peruna. Perunaa seurasi hysteria. Sitähän ei koskaan voi tietää mitä hulluja tuolla kylillä liikkuu ja ne hullut ovat koirapuistoihinkin piilotelleet ties mitä pilleripullia. Perunahan ei siis todellakaan ollut tullut kotoa. Koira oli kuitenkin tuskaisen oloinen: rauhaton ja kuolaava. Eipä muuta kuin puhelin käteen ja soittelemaan lääkäriin pääsyä. Ei päässyt sinne, eikä tuonne, tänne pääsisi ehkä kymmeneltä illalla ja Viikkiin ehkä joskus ensi viikon puolelle. Onneksi Espoon eläinlääkäritalo pelasti tilanteen ja siihen aikaan kuin olisi pitänyt olla kilistelemässä tuoretta tohtoria, oltiinkin eläinlääkärin odotushuoneessa. 

Ei löytynyt herrasta mitään vikaa, oli reipas ja ikenet punaiset. Jännittyi tutkiessa, mutta siitä nyt ei voinut päätellä mitään. Pahoinvointiin sai pahoinninestopiikin ja päästiin palaamaan kotiin ja siitä sitten itse heilahdin juhliin.

Aamuyöstä palasin kotiin ja vastassa oli nikotteleva koira, joten tsekkaamaan sitten aikaa seuraavalle päivälle lääkäriin, koska lääkäri oli sanonut, että piikin teho pitäisi kestää ainakin seuraavaan iltaan ja jos ei kestä niin uutta aikaa kehiin. Onnistuin saamaan ajan heti yhdeksäksi ja silloin otettiin Masalan sijaan kurssi kohti Malmia ja Apexia. Tässä vaiheessa perunankin salaisuus oli paljastunut ja se oli peräisin vanhemmillani syödystä makkarakeitosta. Taas tutkittiin ja kuunneltiin. Jostain syystä Bond vinkaisi, kun alavatsaa painettiin. Päätettiin, että varmuuden vuoksi voisi olla hyvä kuvata vielä vatsa ja niin tehtiin. Pieni bc napattiin syliin ja ei muuta kuin nostamaan röntgen pöydälle kuvattavaksi. Ilman rauhoitusta selvittiin eikä kuvista löytynyt kuin iso kasa kakkaa ja kaasua. Lääkitystä jatkettiin kuitenkin Losecilla, Cerenialla ja Antepsinillä, jotta maha saadaan kuntoon. Lisäksi ruoka vaihdettiin nyt hetkeksi hyvin sulavaan nappulaan, joka turvotetaan ennen antamista. Näillä on menty ja tyyppi näyttäisi voivan paremmin ja tulevan kuntoon.

Lääkäristä kaahattiin tuhatta ja sataa sitten vihdoin Masalaan, jossa Jarmo Riski piti esitystä menestymisestä ja harjoittelusta. Hyviä pointteja häneltä tulikin:

• Häviäminen kuuluu urheilussa kaikille. Suurimmat voittajat ovat aikaisemmin hävinneet aivan hitokseen.
• Lähde harjoittelussa liikkeelle sieltä missä olet nyt ja etene pienin askelin. Matkimalla pääset keskimäärin yhtähyväksi kuin esikuvasi.
• Menestys on kulttuurikysymys

Mielenkiintoinen viikonloppu oli ilman koiraakin. Tuli seurattua muiden hyppytekniikkatreenejä sekä ratatreenejä. Tulipa myös pohdittua omia tavoitteita ja asennetta. Nyt ei voinut mitään sille, että koira tuli kipeäksi ja kipeällä koiralla ei treenata. Kuin pisteenä i:n päälle itsellekin iski flunssa sunnuntaina ja lähden kotiin potemaan. Jotain johdatusta se oli lauantaina apteekissa Antepsinia ostaessa, että matkaan tarttui yskänlääkettä. Köhähän se sieltä sitten tuli.

Treeniviikkoa pukkasi

Maanantaina kipitettiin viikkotreeneissä Niinulla. Alkuun suorempaa vauhtipätkää ja irtoamista. Hyvin sujui. Sitten varsinaista treenipätkää, jossa ajoituksen hakeminen olikin vähän haastavampaa, mutta päästiin kuitenkin jo taas 6-7 estettä peräkkäin. Maanantai-illan aivopieru tuli itselle eikä koiran ohjaamisesta tullut mitään suoraan päätteeksi takaakiertoon. No ei kai tule, jos koittaa siihen persjättöä väenvängällä tunkea. 

Tiistaina jatkettiin Bondin kanssa Inkilän Leenan viimeisellä kontaktikurssikerralla ja työstettiin 2o-2o:ia. Kivasti tarjoaa sitä ja hyvin teki töitä.Tekemistä vielä riittää, mutta matkalla ollaan. Hyvin kesti häiriöitä ja tästä mennään eteenpäin.

Keskiviikkona russelit kyydissä ja ensin mentiin Lauttasaareen Heidi Pesosen koulutukseen. Reimalle tehtiin perusasennon kautta vireen hallintaa. Kivasti pääsi purkamaan itseään pallon hakemiseen. Heidi puuttui minun kaksoiskäskyihin ja keskityttiin selkeyteen. Virheestä korjattiin ja korjauksen jälkeen kehuttiin ja otettiin alusta. Jos meni hyvin, niin sitten sai kehut ja pallon. Ekoihin toistoihin tuli muutama haukku, mutta sitten jäi ääni pois ja Reme tekin hyvin töitä. Samalla tavalla voi rakentaa paikkamakuutakin.

Tokosta suunnattiin raunioilla ekaa kertaa sitten kevään. Papu käsittelyharjoituksella sylissä kasalla ja sieltä alas. Ei haitannut yhtään. Sitten etsimään maalimiehiä. Nenä haistoi tarkasti, mutta eka maalimies oli inhottavasti umpipiilossa johon ei päässyt. Haukkui siinä ihan hollilla ja nostin sitten katsomaan tiilimuurin päälle. Ärsytti Papua niin kovasti, ettei päässyt maalimiehen syliin, joten haukkukin irtosi varsin kivasti. Toisen maalimiehen löytämiseen menikin tovi ja ensin mentiin ohi, mutta tarkka nenä paikansi lopulta tämänkin eksyneen lampaan. Huippuhieno koira!

Lauantaina istuin aamupäivän tokokokeessa kehäsihteerinä ja juoksentelin katkeilevaa kehänauaa joko kasaan tai rullalle. Keli suosi koetta, joskin ykköstuloksia ei kovasti saatu kasaan. Illalla oli aluevalkkutreenit Bondille, mutta harmiksi valkku kärsi migreenistä ja treenattiin sitten keskenämme. Oma olo ei ollut kovin skarppi ja pienet estevälit tuottivat tuskaa Bondin kanssa. Onneksi kanssatreenaajat tsemppasivat ja koitettiin yhdessä keksiä ratkaisua.

Sunnuntaina pakattiin autoon Bondi ja otettiin suunnaksi Tuorla ja Lentsun tokopäivä. Omissa ongelmissa tehtiin ihan vaan kontaktia. Bondille oli alkuksi vaikea luopua ihmisistä, mutta lopulta kuitenkin lihapullat päihittävät ihmiseet. Houkutusten kuja oli pala kakkua ja sen läpi pystyi juoksemaan varsin kivasti suoraan ohjaajan luo. Väliin tehtiin paikkikset ja siihen saatiin sitten ihan omat neuvot, kun rivissä pysyminen oli vielä niin vaikeaa. Kai se on vaikeaa, jos sitä ei ole treenattu. Toisella kiekalla tehtiin Bondille noutoa. Tuomiona, ettei osaa pitää, joten se pitää saada ensin kuntoon. Sitten mietitään muita juttuja. Hauska päivä ja superkivoja ihmisiä! Kelikin suosi, vaikka foreca koitti ehdotella sadetta ja salamointi. Niiden sijaan saatiin kuitenkin aurinkoa.

Syksyn juttuja

Ei tunnu kyllä vielä syksyltä ei, kun lämpimät kelit on vasta nyt päällä, mutta minkäs teet, kun kalenteri näyttää elokuun loppua. Paljon on kivaa syksylle ja keväällekin tiedossa. Bondin kanssa ollaan mukana Niinun valmennusryhmässä, jossa viikonloppuleireillään kerran kuussa toukokuuhun asti. Innostuksella odotetaan leiriä ja sieltä saatavaa oppia.

Muuten on jatkettu kontaktien ja keppien opettelua. Tekipä Bond tuhmastikin ja lähti treenaamisen sijaan pupujahtiin yllättäen ja siinä sitten aikani sain sitä kiljua. Muutamaan kertaan jo kaarsi minua ja lelua kohti, mutta matka jatkui hienosti kiihdyttäen ohi pupun perään. Ärsyttäviä hetkiä ovat nämä, kun huudot kaikuvat kuuroille korville. Korjausliikkeenä tähän vähän tarkemmin valitut treenipaikat ja paremmat namit.

Bondin kanssa onnistuttiin saamaan myös viikkotreenipaikka Niinulta ja nyt ollaan muutama maanantai siellä käyty. Viime viikolla sujui muuten hyvin, mutta "tyhjät" hetket tuottivat päänvaivaa. Tyyppi lähti silloin tutustumaan treenikavereihin eikä oikein jaksanut keskittyä. Sillä saattoi olla myös jotain tekemistä asian kanssa, että Bond sai ruokaa ennen treenejä äitini toimesta. Tästä eteenpäin treeneihin ehdottomasti tyhjällä mahalla. Eiliset treenit sujuivat kivasti. Alkuun pieni vauhtipätkä, jossa pitkä esteväli ja putkeenkin piti irrota. Vähän kyseli molemmissa ja itsekin varmistelin, mutta toisella kertaa sujui jo mallikkaasti. Toisella pätkällä valssailtiin ja ajoituksen ollessa kohdillaan koirakin kääntyi hienosti. Loppuun vielä linjan lukemista, mutta tässä vaiheessa ohjaajan pää oli pehmeä ja olin tekemässä jotain ihan omia kuvioita, jonka tajusin vasta jäähdyttelylenkillä. Huh huijaa.

Reme on työstänyt rauhoittumista ja tunnarin pitoa ja siinä ihan kivasti on edistyttykin. Matkaa on vielä jäljellä, mutta onneksi tässä on tulossa tiimin tokopäivää ja Heidi Pesosen koulutusta. Papukin pääsee raunioille tällä viikolla.