tiistai 22. maaliskuuta 2011

Minussa on ongelma..

Minussa on ongelma: jokin virhe ohjelmoinnissa. Puutteita koodissa. Korvaan arvaamattomuudella. Kuten sen Apulanta sanoisi.

Tulipahan taas käytyä kisoissa. Ekalla radalla olin itse vielä vähän unessa, kun loppuviikon duunireissut painoi, mutta olipa kyllä Muotkakin keksinyt varsinaiset radat. Hippasen eri tasoa kuin pari viikkoa sitten Lappeenrannassa olleet Moilasen radat. A:n tuli hienosti, joskin ei täydellisesti. Ei siis stopannut. (Mun olis pitänyt tässä vaiheessa stopata homma). Jossain vaiheessa taisi ensin tulla alas rima, mutta sitten päästiin puomille ja selkeästi Reimalla on nyt sellainen kuva esteen suorittamisesta, että täysiä mennään ja loikataa ennen kontaktia. Harmittava jätkä. Treeneissä sille ei tule samanlaista keittämistä päälle kuin kisaradalla, joten treeneissähän tämä sujuu varsin mallikkaasti. Ärsyttävää. Tuloksena 7.sija, 10 vp ja 3 sekkaa yliaikaa. Vaikka mitäpä tuollakaan tiedolla tekee. Ei paljoa lohduta.

2.rata alkoi miltei puomilla ja mulla meni siinä sitten jo heti kättelyssä into tekemiseen, kun teki taas loikan. (Joo, olis pitänyt tässäkin kantaa se sitten pois radalta, mutku mutku.. ) Jäi sitten vielä jotenkin mun selän taakse ja ehti iskea tassunsa puomille väärään väliin. Hylly siitä siis. Muutenkin vaan räkytti menemään eikä keskittynyt ollenkaan.

Eilen treenattiin Pirkon tokossa oikeastaan ekaa kertaa. Hyppy työn alla ja hyvin jättikin nyt rauhaan eikä reagoinut liikkurin puhumisiin. Kakeissa pitää treenailla seisomista ja seisomisesta istumista. Niissä vähän töhöili. Ruutu tehtiin motivaatioruutuna lelun kanssa ja vauhdilla sekä hiljaa meni sinne. Hyvä. Jääviä tehtiin myös. Näköjään ottaa helposti mun kädestä vinkkiä ja nyt kun sattui väärässä kohtaa heilahtamaan, niin pysähtyi kuin seinään vaikkei olis tarvinnut. Paikkamakuu ok. Ihan hyvät meiningit vaikka alussa olikin mölyävä.

Tokosta jatkettiin agin pariin ja aikamoiset kiemurat Heidi olikin meille vääntänyt. Horror suoraputki ja sen jälkeen takaakierto tuli jo heti tutustumisessa olemaan se akilleenkantapää. No niinhän siinä kävikin, että itku tämän treenin kanssa tuli. Aina vaan ei jaksa, kun mikään ei tunnu onnistuvan. Lisäksi punki koko ajan vieressä olevaan puomiin, joten sitäkin jouduttiin sitten fiksaamaan niin, että otettiin ylösnousut pois, kun muuten ei tullut mitään. Herra mahdottomalla on vaan niin kaasu pohjassa, ettei siihen vauhtiin ehtis Usain Boltkaan. Eikä tuohon nyt keksitty oikein mitään järkevääkään helpottamaan asiaa. No toisaalta huvittaa oli se, että kun ohjaajan heikkohermorakenne paljastui, niin koirakin alkoi käyttäytymään. Reima jäi nätisti paikalleen odottamaan, kun käskettiin ja oikein kyseli, että olisko ok, jos hän on tässä odottamassa ihan kiltisti lupaa.. Höpsö koira, joka tosin tuottaa niitä harmaita hiuksia aika runsaasti ohjaajalle. Putkijarrutukset työn alle sekä jotain pitää keksiä siihen, että saa koiran virettä laskettua. (Harvoinpa tätä tulee tuskasteltua, kun Papun kanssa on ollut niin vaikea löytää sitä virettä ja moottoria toimia. Josko se seuraava koira olisi sitten keskiverto ja normaali ? Mutta mitäs hauskaa siinä sitten olisi.. ? :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti