Onneksi ilotulitushommelit on nykyään rajatumpia ja pieni koirakin pärjää sitten niiden kanssa. Reima vietti suuren osan iltaa vessassa. Aluksi hieman läähättäen, mutta ruoka-aika hieman rauhoitti, vaikka syöminen meinasikin olla ensin vähän vaikeaa. Loppuillan chillaisi sitten vessaseuralaisena meidän vieraille ja toki niitä vieraita piti tulla ottamaan aina vastaan, kun ovikello soi.
Uskalsi se välillä muutenkin käydä tsekkaamassa tilannetta ja kahden aikaan tuli simahtamaan jo sohvallekin. Ihan hyvä näin. Kauas on päästy niistä ensimmäisistä vuosista, jolloin Reme oli viikon huolestuneena ja tähyili taivaalle ja liikkui pelokkaasti. Yö meni silloin edes takaisin ravatessa eikä tiennyt olisiko kylppärissä vai mun kainalossa sängyssä.
Papuhan ei paukuista hätkähdä eikä korvaansa lotkauta. Se on hyvä se.
Parin päivän treenitauko siis tähän ja katsotaan milloin taas ulkona uskaltaa vapaana treenauttaa, kun noita valopäitä tuntuu riittävän ja pamauksia voi vielä olla jollakin takataskussa enkä mitään riskejä haluaisi ottaa. Tehdään siis kotitreeniä. Ja tietty odotetaan Lentsun nettitokon alkamista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti