Kevät ja kaverit

Nääs kentät sulaa ja ulkona voi taas treenata. Ja treenattiinkin. Bondin kanssa ruutua ja kiertoa. Ensin bongaus. Kuvittelin, että bongattiin kartiota. No minä bongasin sitä ja Bond kartiosta 30 m eteenpäin olevaa pulua. Sinnehän se sitten irtosi. Iloitaan tästä irtoamisesta. Oli siinä naapurikentän pojillakin ihmettelemistä, kun täti pyrähti juoksuun kiljuen ja lelua heilutellen. Siinä rytäkässä vissiin oma reisikin revähti. Kaikkea sitä.

Kirkastumisia

Niin kelissä kuin päässäkin. NAS-Teamin viikonloppu tuli taas ja kivaahan siellä oli. Lauantaina aloitettiin Niinun ratatreenillä ja mun pieni irtosi hirveän kivasti putkeen ja siitä sitten jatkokuvioille. Edelleen meille tuottaa välistävedot haasteita. Kyse lähinnä siitä, että oon myöhässä, en tee riittävää rintamasuunnan kääntämistä ja oon vielä jossain Nevadassa sitä ohjauskuviota tekemässäkin. Tämä pysyy siis edelleen siellä treenilistalla.

Leenan treeneissä tehtiin keinua ja tyyppihän oli siitä innoissaan. Paukuttaminen ei haitannut ollenkaan ja nopeasti tarjosi 2o-2o sinne päähän. Ainoa haasta oli, että pitää olla tarkka kuljetuksissa ohi ettei ennen aikojaan pääse tarjoamaan eikä pääse peruuttelemaan. Selkeästi sillä on siis käsitys siitä, että takajalat pitää sinne kontaktipinnalle saada. Hyvin lähti vielä tekemään painon siirtoakin, joten pitää vaan muistaa treenata pysymistä ja leikkimistäkin kontaktilla.

Jarmo Riski tuli pitämään luentoa aiheella "Training to compete" eli miten niihin kilpailuihin valmistaudutaan. Paljon hyvää keskustelua oli hänen luentonsa aikana ja nähtiin seinällä onnistumisen kaavakin, jossa onnellakin oli oma paikkansa. Tosin Jarmo myös muistutti siitä, että hassusti se onni/tuurikin kasvaa sitä myötä, kun treenaa. Jännästi se yksi hiihtäjä osaa aina löytää sen sopivan välin mistä pujahtaa, jos on sumpussa ja kuinka toinen samassa tilanteessa on aina se, joka kolaroi. Sattumaako? Agilitystä keskusteltiin myös sen suhteen, että ehkä tässä lajissa ei ole niin tiukkaa valmentaja- treenattava-suhdetta, vaan treenattavakin vaikuttaa siihen mitä tehdään. Kovasti käytiin läpi sitä mitä onnistunut suoritus pitää sisällään ja pohdittiin miten siihen päästää. Pohdittiin myös sitä mistä asioista voidaan täysin päättää, mihin vaikuttaa ja mihin taas ei voida vaikuttaa. Sitä kautta sitten miettimään sitä, mikä kannattaa blokata mielestä ja mihin keskittyä. Itselle ehkä suurin ajatus oli tässä se, että tokossa meidän treenitilanteet eivät vastaa ollenkaan kisatilanteita. Tai ainakin hyvin vähän. Kuitenkin pitäisi pyrkiä tuomaan treenit ja kisat lähemmäksi toisiaan. Rankan päivän jälkeen kotiin sulattelemaan asioita ja lepäämään seuraavaa päivää varten.

Sunnuntaina keli oli mitä kammottavien eikä välillä meinannut eteensä nähdä Länärilläkään. Masalan risteyskin meinasi mennä ohi, kun ramppi ei ollut ollut kovasssa käytössä ja näytti ihan koskemattomalta. Päivä käyntiin Teemun ratatreenillä ja etenemistä testaavalla radalla. Kovaa sai pinkoa, kun esteet olivat kivasti kentän laidan mallisesti. Bond meni varsin kivasti, mutta jostain syystä välillä putken jälkeinen este piti kiertää ulkokautta. Hyvin hämmentävää, mutta ei siihen nyt sen enempää keskitytty. Seuraavaksi tehtiin putkijarrua ja putkesta ei jatkettukaan enää suoraan. Tämäpä olikin meille haastavaa. Tai sanotaanko, että Bond ei vielä vain osaa sitä. Hyvää reagointia ja tiukkaa kääntymistä saatiin kuitenkin aikaan, mutta on tää metka laji miten kiihdytyksellä ja hidastuksella saa koiraan vaikutettua. Ihan tyyppi! Taas tuli loppupuolella päällejuoksu, josta ei meinattu selvitä millään ja taas jäin parin metrin päähän. Kuivaharjoittelua siis itsellekin, että esteeseen on mentävä kiinni ja oltava ajoissa. Huippuhyvät setit tehtiin kyllä ja olen tyytyväinen.

Pienen palauttelun jälkeen jatkettiin ohjausklinikalla, jossa juurikin otettiin tuota päällejuoksua ja saatiin Bondinkin päässä lamppu syttymään. Toinen asia minkä opimme oli se, että miten pienestä tuo paineistuu. Muutaman kerran, kun oli varastanut alkoi mulla pipo vähän kiristyä, vaikka oikeastaan siinä ei mitään ihmeellistä ollut ja eikä tapahtunut ensimmäistä kertaa, mutta tyyppi meni epävarmaksi ja alkoi se himmailu eikä tule käskystä sivulle. No ei muuta kuin tilanne seis ja leiki kautta koiran rentouttaminen ja taas tehtiin ihan hyvällä boogiella. Ei siis pidä ärsyyntyä. 

Tähän perään asiaa koiran liikkumisesta ja siitä mihin kiinnittää huomiota. Ihan hyvää settiä ja havainnollistavia videoita siitä miten eri tavoin koirat voivat ravata, laukata ja hypätä. Paljon myös hyviä kuvia siitä miten radoilla toiset ohjaajat kompensoivat koiran puutteita esteosaamisessa, mutta samalla paineistavat niitä tai toisinpäin: luottavaisin mielin jättävät koiran suorittamaan estettä ja siirtyvät itse seuraavaan paikkaan.

Loppuun vielä fysiikkatreenit, joiden tarkoituksena oli herätellä perslihaksia, mutta suurin osa harjoitteista oli hieman liian vaativia mun peballe, jossa pinnalliset lihakset tekevät jo paljon töitä ja joita reidet komppaavat, mutta syvät pebalihas on ikiroudassa. Herättelyä siis sinne suuntaan. Hyvä viikonloppu ja nyt ollaan ihan tööt.

Kiirettä pitelee

Niin, että meinaa jäädä ihan kirjoittamatta. Paljon on tehty ja mietitty. Ihan ensinnä on mietitty sitä, etten osaa juosta. Perslihakset jää aktivoimatta ja touhu on kauhean näköistä voimatonta löntystelyä. Toinen on se, etten osaa juosta esim. rintamasuunta sivuttain. Videolta sen näki: juoksen suoraan, pysähdyn kääntämään rintamasuunnan ja jatkan matkaa. Monta kertaa. Kuinka vaikeaa se voi olla? Treenin alle siis juokseminen ja erilaiset ohjauskuviot juostessa. 

Bondin kanssa ollaan oltu Niinun NAS-teamin leireillä ja hauskaa siellä on ollut, mutta paljon on treenattavaa ja siitähän mä en yhtään tykkää, että olen huono jossakin, niin kuin vaikka tuossa juoksemisessa. Koirassa ei ole vikaa, se tekee ihan täpöllä ja parhaan osaamisensa mukaan. 

Ollaan Bondin kanssa myös oltu aluevalkussa treenailemassa JAUn uudella hallilla ja alkoivat välistävedotkin sujua. Tosin siinäkin taas se suurin ongelma on, etten uskalla liikkua niin pitkälle kuin olisi tarpeen. Pitäisi vaan uskaltaa.

Kaikkien kanssa ollaan harrastettu temppuja ja Lentsun helmikuun temppuhaasteen vei Papu pullopupu-tempulla. Reima laittoi lelut pyykkikoneeseen ja Bond on opetellut loikkaamaan. Näistä temppuiluista on ollut hyötyä ja hauskaa on piisannut. 

Treenit jatkuu ja onneksi kentätkin näyttävät sulavan.