Oh my, kun kirjoitttelut ovat jääneet vähälle!

Aika haipakkaa on menty ja työt ovat haitanneet harrastamista. Jotain pientä on kuitenkin tehty. Reiman kanssa on tehty tokoa ja pikku hiljaa alkaa olla ruudun bongaaminen hyvällä mallilla. Jostain löydettiin se yhteinen sävel siihenkin, että mitäs tässä nyt haetaan. Nyt toimii suorapalkalla selkeä bongaus, luvan odottaminen ja irtoaminen. Lähtee siis raivokkaasti pallolleen. On se hieno. Kotona onnistuttiin myös tekemään tunnarikin ilman, että tunnari meni tuhannen päreiksi. Ulkona noudot alkaa olla kivalla mallilla, mutta tunnari voi olla vielä liikaa.

Bondin kanssa on aksattu ja kerta kerralta mukana on ollut entistä rennompi ja menevämpi kaveri. Ei enää jumita niin pahasti. Aluevalkussa irtoili kivasti ja tehtiin rataa jo 6-7 esteen verran. Viime viikonloppu oltiin Niinun tiimin leirillä ja sieltä tuli monta hyvää asiaa opiksi. Viikonlopun aloitti Tiia Söderholmin luento ohjaajan treenaamisesta ja fysiikasta. Luennon jälkeen päästiin Tiian ohjaamiin fysiikkatreeneihin ja siellä sitä sitten etsittiin sitä kadonnutta keskimmäistä pakaralihasta. Alkuun lämmiteltiin tekemällä tikapuita ja otettiin aikaakin siitä, kun ne piti juosta läpi ja molempien jalkojen piti käydä samassa ruudussa ennen seuraavaan menoa. Kehitin itselleni jonkun todella kummallisen laukkatekniikan asiaan enkä päässyt siitä enää pois. Se ylöspäin pomppiminen ei varsinaisesti nopeuttanut etenemistä. Seuraavaksi kokeiltiin vauhditonta pituushyppyä ja siinä meni vähän turhaan mietinnän puolelle, mutta ponkaisin mitat 1,63 m ja 1,55 m. Molemmat kiitettäviä suorituksia tässä ikäluokassa. Vähän jäi kyllä harmittamaan eli pitää treenata tätä seuraavaa kertaa varten. Sitten pingottiin 10 m spurtit: ensin omalla tyylillä ja sitten päkiöillä tikuttaen. Ajat 2,23s ja 2,26s. Aivot olivat käytössä 2.yrityksellä ja se toi pienen viivästyksen aikaan. Tiia antoi hyviä harjoitteita keskimmäisen pakaralihaksen aktivoimiseksi, jotta taas saadaan lisää vauhtia radalle. Lisäksi tuli treenattavaksi varpaille nousu, jotta nilkkakin toimii oikein. Meikkishän väääntää nilkkaa melko paljonkin, jolloin tehot häviävät. Lisäksi testailtiin mihin polvet sojottavat kyykkyä tehdessä ja nehän meni mihin sattuu. Tähän tuli treeniä kotona tehtäväksi. Ei varmaan muutenkaan tee huonoa korjata linjauksia tuossa alaosassa kehoa, kun akillesjännehomma edelleen näkyy kyllä.

Tiian treeneistä siirryttiin Leenan käännöstreeneihin ja tehtiin tiukkoja käännöksiä. Edelleen jään itse turhaan varmistelemaan enkä liiku alta pois. Bondi kääntyi superhienosti ja tiukasti, joskin puolieroa oli hieman, joten sitä pitää tarkkailla.

Käännösten jälkeen koirut pääsivät lepäämään ja pohdittiin ohjaajan ominaisuuksia ja naurettiin. Hirveän kiva ryhmä meillä oli ja naureskeltiin siinä menemään vaikka välillä pohdittiin vakavasti niitä omia hyviä ja kehitettäviä ominaisuuksia.

Illan päätteeksi vielä Tiian treeneihin ja käännöksiä oli tarkoitus tehdä. Meidän haaste tulikin sitten esiin jo toisella esteellä, kun Bond latasi käännöksen 5 m pitkäksi. Ehkä sen ohjaajakaan ei sille myöskään tarpeeksi ajoissa kertonut, että käänny. Sitä työstettiin ja kyllähän se reagoi jarrutuksiin ihan hyvin, jos ne selkeästi ja ajoissa tekee. Kotiläksyksi saatiin ohje palkata Bondia estelinjoille, kun se niitä vähän haki. Ensin esteiden välissä linjalle, sitten esteen eteen ja sitten esteen taakse. Hirmu hauskaa oli kuitenkin vaikka pieniä pätkiä mentiin, mutta tehdään ensin edes muutama hyvin kuin kymmen roiskaisemalla.

Kotona maittoi uni ja sunnuntaina jatkettiin taas ensin kontakteilla. Ensin vahvistettiin mattoa ja sitten se siirrettiin A:lle.

Ihan valmista ei vielä ole, mutta matkalla ollaan. Kivasti sille kuitenkin juoksi ja keskittyy hommaan. Lisää vahvistamista vielä.

Kontaktien jälkeen vuorossa oli kehonhallintaa ja temppuilua. Temppuilut meni kivasti, joskin tarjoamista voi vahvistaa, sillä helposti jää vaan kääntelemään päätään varsinaisesti mitään tarjoamatta. Kehonhallintaa tehtiin jumppatyynyllä ja pienellä päänkäännölläkin saa jo hyvän treenin Bondille.

Seuraavaksi kahviteltiin ja puhuttiin tavoitteiden asettamisesta. Omat aatokset asiasta on nyt tällä hetkellä sellaiset, että treenataan nyt eka. En uskalla toivoa tai asettaa tavoitetta kisavalmiudelle, sillä mistäs sen koskaan tietää. En myöskään halua pettyä. Pitää nauttia siitä treenaamisesta. Reiman kanssa on tullut asetettua tavoitteita ja nyt niistä on jouduttu joustamaan jo useammin kerran, kun en liikkeitä ole saanut kasaan ja aina se tuntuu pettymykseltä. Vielä hirveämpää on fiilis aivan päin mäntyä menneen kisan tai harkkakisan jälkeen. Mä tiedän, että Reima osaa, mutta kisamaisesti homma ei vielä suju ja kaikki näyttää siltä ettei mitään oltaisi koskaa treenattukaan. 

Leirin loppuun vielä pienet hyppytekniikat, josta ihan kehuja, sillä Bond korjaa kyllä tekemänsä rapsaisut ja kokoaa itsensä hyvin.

Papu on syksyn mittaan käynyt pariin kertaan raunioilla, mutta nyt pahaksi onneksi rata meni kiinni, koska siellä oli tehty aika paljon muutoksia kesän aikana, mutta ilmeisesti oli vähän unohtunut ottaa turvallisuus huomioon. Nyt sitten odotellaan mahtaako tuo koskaan enää aueta. Sillä välin olisi hakua ja taajamaetsintää.

Kaikki koirat kävivät myös Mari Hyytiäisen hoidossa eli jumit käytiin läpi ja niistä hankkiuduttiin eroon. Papulla jumissa oli rintalasta eikä oikeastaan lantiossa mitään ihmeempää. Reimalla taas löytyi kireyksiä lantiosta ja ilmeisesti kastraation jälkihoito ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan, kun arpikudoksen kohdalta oli vielä arka. Kerroin myös Repen papanoinnista, jonka Mari sanoi liittyvän tähän, että lanne alue on kireä. Nyt käsittelyn jälkeen onkin alkanut tulemaan isompaa pötkylää. Bondilla taas oli lapojen väli jumissa, samoin kitaluu. Ilmeisesti tärskäyttänyt sen oven karmiin, kun sillä on tapana välillä tunkea itsensä pienestä aukosta. Käsittelyn jälkeen tsekkasin vielä anaalit kotona ja nyt Bondin olo pitäisi olla kohdillaan ja loppuviikosta se näkyi myös siten, ettei kotona ollut pureskeltu mitään pahvia eikä hännästäkään oltu irroiteltu karvatupsuja. Hyvä olo siis kaikilla.

“In three words I can sum up everything I've learned about life: it goes on.”

Jep. Näin se taitaa mennä. Tällä viikolla mentiin eteenpäin ensin Papun kanssa rakennusetsinnän merkeissä. Sitähän Papu ei ollut koskaan aikaisemmin vielä tehnyt, mutta sinne taloon se paineli häntä tötteröllä ja rupesi hommiin. Mielettömän pätevä jätkä. Heti aikalailla hajulle heti ja nenällä meni eteenpäin. Silmiä ei käyttänyt, koska törmäsi maalimieheen. Toisella maalimiehellä hieman epäröi portaita, mutta meni kuitenkin, kun tulin tueksi. Eikä ongelmaa. Kolmas oli piilossa kellarin syövereissä ja pieniä haasteita oli kohdentaa haukkua, kun hännän varjo heilui seinässä. Meni se haukku lopulta oikeaan suuntaan. Superhieno Papu sai ihasteluja treenien vetäjältäkin. Treeni-ja muistilistalle meni haukkuminen. Pitää muistaa tehdä äänenavaus ennen treenejä, niin haukku kulkee heti niin kuin pitääkin.

Torstaina Niinun normaalit treenit, tosin Maijun vetämänä, mutta tuopa ei haittaa. Hyvällä draivilla Reima veteli ja pieniä hinkkauksia tehtiin ohjaajan reiteihin. Valssikohta tuotti päänvaivaa eikä sitä oikein saatu hyväksi. Etupalkkaa kokeiltiin välillä ja sillä eteni paremmin. Muuta ei siitä treenistä jäänyt kovasti mieleen. Tai siis hyvä mieli jäi.

Perjantaina ajeltiin itsenäisyyspäivän aluevalkkutreeneihin Sporttikselle. Tulin vähän myöhässä ja treeneissä oli menossa ohjaajien tarkkuus eli piti saada pudotettua lelu laatikkoon, kun juostiin sen ohi. Hyvin meni se. Lisäksi oltiin puuhippaa ja kirmailtiin kirkuen siivekkeiltä toisille. Yllättävän pienellä saa porukan hermottomiksi hihittelejöiksi ja siinä sivussa lämmiteltyä. Treeninä erilaisia ratapätkiä. Yhteensä neljä, joista valittiin kaksi. Ekalla radalla toiselle esteelle oli takaakierto. Ensin valitsin siihen ratkaisuksi pakkovalssin, mikä toimikin ihan hyvin. Lisäksi kokeiltiin takaakierto-päällejuoksulla ja lopuksi vielä pyörityksellä. Yllätykseksi nämä jälkimmäiset olivat pakkovalssia nopeampia. Ja mä, kun luulin, että mun koira ei osaa pyöriä siivekkeen ympäri.

Toisella ratapätkällä välistäveto ja siitä tiukka putkeenvienti. Välistävedot taisivat mennä kaikki ihan putkeen, mutta putkeen osuminen oli aluksi vaikeaa. Oma ajolinja poukkoili ja juostiin Reiman kanssa rinnan. Piti siis irrota edellisiltä esteiltä jo aikaisemmin ja jättää koiralle tilaa mennä putkeen. Putkihan oli siis suora ja sen jälkeen taas edessä tai oikeastaan hieman sivulla takaakierto. Ensin koitettiin sitä pyörittämällä, mutta tulos ei oikein ollut hyvä. Siirryttiin takaakierto-persjättöön ja sillä saatiin parempi eteneminen. 

Koska oltiin aika hyviä kuitenkin, ehdittiin vielä tehdä kolmaskin pätkä. Nyt hanatettiin kunnolla ja sitten testailtiin putkijarrua. Jarrut ei oikein toimineet, mutta vikkelä ohjaaja ehti pelastamaan tilannetta. Ensin tehtiin sylkkäriä, jossa ekalla kerral Reima pyörähti ihan väärään suuntaan. Seuraavaksi valssilla koiran linjaa paremmaksi, mutta seuraavan esteen jälkeinen elämä oli vaikea, kun jäin paikalleni. Reimallla oli treenien ajan hyvä asenne. Pitää vaan itse muistaa liikkua rohkeasti ja unohtaa se varmistelu.

Lauantai ja sunnuntai kului Reiman kanssa Vappu Alatalon hyppytekniikkakoulutuksessa. Lauantain ohjelmaan tuli muutoksia ja aikataulut menivät sekaisin. Sinänsä ei suurta ongelmaa, mitä nyt tulee vähän pitkä päivä, kun ennen kasi lähtee kotoa ja ruokaa saa vasta siinä, kun palailee takaisin viiden aikaan. Vapun luento oli mielenkiintoinen ja taas tuli muistettavaa treeneihin.

Tässä muistiinpanoja:

• Hyppyyn vaikuttaa koiran mittasuhteen sekä lihaskunto
• Hyppytekniikan treenaaminen tuo myös etenemistä
• Hyppääminen ei ole geneettinen ominaisuus vaan opeteltava taito
• Ihmisen tulee vastata koiran fysiikan rakentamisesta ja huollosta, selkeästi ja oikea-aikaisesta ohjauksesta, koiran itseluottamuksen kasvattamisesta ja sen tukemisesta
• Koiran homma on hakea reitti esteelle, arvioida etäisyys, valita ponnistuspaikka
• Riman pudotus kertoo aina jostakin aiemmasta asiasta

Lauantaina tehtiin perussarjaa ja Vappu totesi, että Reiman perushomma on ok. Jotain pientä jumia on, koska istuu istuu vasen takanen edempänä ja valuu oikealle hyppysarjalla. Pitkän selän ja lyhyiden jalkojen takia perussarja on Reimalle voimasarja, vaikka tehtiinkin pienillä kolmen jalan väleillä. Neljällä jalalla joutui jo venyttämään itseään.

Sunnuntaina jatkettiin hommia. Lämmittelyt perussarjalla ja ihan hyvin eteni. Sitten siirryttiin tekemään pientä ratapätkää, jossa mukana taipumista, oksereita ja eri korkuisia rimoja. Eka pätkä meni ihan ok, alussa pientä tahmaa, mutta pääosin ihan hyvin sitten, kun sai koneen käyntiin. Toinen pätkä hetsaten ja sitten olikin jo hyvä meininki päällä. Tosin huomioina se Vapulta, että mä itse olen epäselvä käsieni kanssa. No, kun videolta katsoo, niin näinhän se on. Vapaa käsi vispaa, minkä kerkiää ja ohjauskäsi on löysä. Löysää on minun meno kokonaisuudessaan. Kumma homma, että sitä kuvittelee juoksevansa kovaa, mutta ihme sipsuttelua on koko homma. Mutta jatkossa pitää hetsata raivoon ennen lähtöä. Palkka vois olla edessä valmiina tai tulla joltain muulta kuin minulta. Reima toivoo joulupukilta sarjakorttia vesijuoksuun ja muutenkin pitää painonsiirtoa treenailla. Treenit voisi aina päättää vaikka vauhtiputkiin, jotta jää hyvä draivi. Tänäänkin kirmaili pelkkään putkeen niin vauhdilla, että tulee kaarteesta juosten putken sivua. On se hieno.

Kotimatkalla tää tuleva hyppymestari sai jonkun älynväläyksen ja halusi kesken matkaa tehdä muuton. Ilmeisesti boksi ei ollut mieleinen eli siitä piti räjäyttää vetoketju, että voi siirtyä toiseen boksiin. Siellä hää sit oli tyytyväisenä. En oikein ymmärrä.

Aksamasennus (taas)

Niinun rytmikurssilla tänään, no eipä siellä kovasti rytmitelty, kun ei hyppy taas meinannut kulkea. 30-35 cm oli aivan liikaa tänään. Reippasti alemmilla parani hieman, mutta ei ollut sujuvaa. Edessä ei kuitenkaan ollut mutkia vaan ihan suoraa olisi saanut tykittää, mutta tykittäminen jäi nyt Reimalta väliin. Vedättäminen ei siis toiminut kuten ei oikeastaan mikään muukaan.

Käsittämätöntä tahkoamista siis touhu eikä hajuakaan mistä lähteä syytä etsimään, kun sitä on jo etsitty aika monesta paikkaa. Ärsytyksellä odotellaan nyt lauantaita sitä mitä Leena Piira kunnosta sanoo. Olisiko jokin jumi nyt aiheuttajana vaiko eikö herneillä vaan leikkaaa?

Vapulle on buukattu hyppytekniikka-aika, mutta Vapulle laittamani kuvauksen perusteella hänkin jo totesi, että mitäköhän hän enää voisi tarjota. No lohduttomaltahan tuo vaikuttaa, mutta kaikki kivet käännetään ennen kuin heitetään kirves kaivoon.

Tai sitten tää vaan on tokojumalien viesti minulle, että tämä koira on tarkoitettu tokoon. Vai onko sittekin koiratanssi äänessä? Vai kuka siellä oikein nyt huutelee?

“Cry. Forgive. Learn. Move on. Let your tears water the seeds of your future happiness.”

No maa on nyt ainakin kasteltu. Seuraavaan vaiheeseen ei ihan vielä ole päästy, mutta jonain päivänä.

Jostain syystä Reima siis taas oli unohtanu miten sitä ponnistetaankaan hypylle. Oikeastaan ihan alkuun ponnasi niin, että rima lenteli, kun ei tajunnut, että on vielä hihnassa. Tiedä sitten tuliko siitä muutenkin tälli. Mutta ainakin esteet viiden metrin välillä ja 20 cm korkeudella oli tänään aivan liian vaikeaa. Treenit olivat siis varsin kököt eikä missään nimessä sen arvoiset, mitä Niinulle maksetaan. Niinua en siitä tokikaan syytä, vaan koiraa, joka nyt on taas vaan jostain syystä hukannut sen hyppynsä. Jumia ei pitäisi olla, kun viime viikolla vasta käytiin fyssarilla ja mitään pientä kireyttä suurempaa ei löytynyt.

Harmistus on megalomaaninen. Koko ajan pitää jonkun asian kanssa taistella. Ei jaksa.

No mutta, tässä olisi kuitenkin kaikille haasteeksi heppaihmisten haaste tälle vuodelle, jota melkeistä sellaisenaan soveltaa myös koiriin ja koiraihmisiin.

Viikkokatsaus

Tällä viikolla treenattiin tiistaina kuten tavallisestikin. Menossa oli useamman välistävedon suora ja sitähän sitten kokeiltiin puolelta, jos toiselta ennen kuin löydettiin sujuvin vaihtoehto. Toki pätkän alussa piti tyrkätä koira takaakiertoon, mikä vähän vähensi ratkaisujen määrää. Päädyttiin kuitenkin siihen, että ekat kaksi mentiin päällejuoksuna ja kolmanteen persjättö, että seuraavalle esteelle olisi hyvä ohjaus. Hyvä siitä tuli. Sitten takuttiinkin taas pitkän estevälin ja okserin megaloikan kanssa. Askelmerkkejä saatiin vähän enemmän kohdilleen ja hyppykin alkoi näyttää paremmalta. Paljon on vielä kuitenkin tehtävää.

Torstaina oltiin Niinun ohjauksessa, jossa taas oltiin ihan ulapalla. Jostain syystä oli Reimalle niin kauhean vaikeaa tulla kaksi estettä peräkkäin. No ehkä siinä oli enemmän omasta ohjauksesta kiinni, kun tuo siihen kuitenkin niin herkästi reagoi. Valssit oli taas myöhässä kuten yleensäkin, mutta siitäkin selvittiin. Vaikeimmaksi kohdaksi tulikin sitten vippaus, kun itse taas ajauduin ihan väärille linjoille  ja ajoitus oli totaalisesti pielessä. Tämä siis treenilistalle.

Matkaa jatkettiin Sporttikselle ja hyppytekniikan pariin, joka sujui Papulla ihan kivasti, mutta Reimalla oli taas vaikeuksia pitkien välien kanssa ja meno näytti todella kaamealta. Ehdottomasti lisää treeniä. Otettiin myös Niinun treeneissä ollutta pyörityskuviota, joka meni varsin kivasti. Papun kanssa on rytmityksen kanssa hakemista, kun etenee niin erilailla kuin Reima. Toimi kuitenkin aika hyvin. Reiman kanssa ei ollut ongelmia, kun etenee kuitenkin aina niin reippaasti.

Lauantaina pojat tarkistutti kuntonsa Leena Piiran käsissä. Papu oli loistokunnossa: lantio suorassa ja hyvä lihastasapaino. Yksi triggeri oli, mutta sekin saatiin hoidettua. Hyvin on selvinnyt talvesta ja takin pitäminen on ollut toimiva juttu. Reimalla oli lukko toisessa kyljessä, mutta se saatiin avattua ja takajalkojen lihastasapaino oli parantunut. Molemmille tuli määräyksenä venyttelyjä ja takapään treeniä peruutuksen muodossa. Tyytyväinen olen kuitenkin ettei noilla ollut nyt mitään pahoja jumeja.

Treeniä treenin päälle

Tällä viikolla treenattiin omissa treeneissä pikajuoksua. Ainakin, jos oli Reiman kanssa radalla. Eka ratapätkä oli sula mahdottomuus ja ei saatu siihen oikein mitään toimimaan. Aina oli tosi hilkulla ja rimaa tuli kuitenkin alas. Ärsyttävää oli se. Kontaktit onnistui tuolloin ihan hyvin.

Treenejä jatkettiin Niinun opissa torstaina ja mulle mysteeriksi jäi edelleen, miten valssatessa voi koiraa tuupata paremmalle linjalle esteelle, kun pitäis jo juosta seuraavaa estettä kohti. Valssit siis muutenkin taas venyivät, mutta pienet kiemurat onnistuttiin hoitamaan kunnolla. Positiivista oli se, että Reima pysyi hyvin lähdössä ja helposti sitten pystyi ottamaan vastaan aika kaukaakin ja silti löysi kaikki esteet matkan varrelta. Takaakiertoja pitää treenata niin, että saadaan vähän parempaa kaarta esteelle, kun nyt taas tuli niin tiukasti, että kolautti kylkensä siivekkeeseen ja hyppää aika riman suuntaisesti, mikä taas on hankalaa ja rima tulee helposti alas.

Siitä jatkettiin vielä omalle vuorolle ja Papukin pääsi tekemisen makuun. Alkuun hyppytekniikkaa ja sitten muutamat kepit ja kontaktit. Hyppy rullaa ihan hyvin ja korkeustreeniä tehtiin. Kepeille alkaa olla aikamoinen imu ja tekemisen meininki. Kontakteilla ei oo oikein homma hallussa eli ei itse hae 2o-2o, mutta reagoi kuitenkin mun liikkeeseen. (Missä on toki omat hyvät ja huonot puolensa). Reima teki tekniikassa pitkiä välejä ja niistä ei tullut mitään ilman bumpseja. Niiden kanssa alkoi oikea rytmi löytyä. Lisää vaan toistoja. Pientä hapuilua kontakteilla, mutta kyllä sinne jokunen hyväkin mahtui mukaan.

Tänään sunnuntaina oltiin kontaktiklinikalla ja ekalla toistolla teki kontaktin huippuvauhdista, mutta ope-Satuahan se ei hämännyt, koska ei selkeästikään ollut kisatyylinen suoritus. No uutta putkeen vaan ja seuraavaksi tuli hyvin selväksi se, että jeesailen koiraa omalla liikkeellä eli jos stoppaan, niin ei se koira mene sinne alas vaan tekee sen vasta liikkeestä. Tätä pitää treenata lisää ja erilaisia häiriötä mukaan. Hyvällä tiellä kuulemma ollaan vaikkei siltä oikein tunnukaan. Tää pitäis treenata nyt kuntoon ja sit vielä päättää miten sen A:n suorittamisen rakentaa. Ei tosin taida tolla Reimalla elinvuodet riittää siihen, että kisavalmiiksi tulisi. Kovassa mietinnässä on siis tämän harrastuksen järkevyys.

Niinun treeniä

Eilen starttasi Niinun valmennuspläjäys ja aivan mahtavaa, kun virheisiin puututaan ja päästään taas hommassa eteenpäin. Itsellä on tekemistä ajoituksen kanssa, lähinnä se, ettei turhaan lähde liian aikaisin liikkumaan kohti seuraavia esteitä. Jostain syystä päädyin myös tekemään hehtaarivalsseja, mutta ne onneksi se saatiin melko nopeasti korjattua. Oli ne valssit aluksi myöhässäkin.

Seuraava kinkkinen kohta olikin sitten lähettämistäja irtoamista. Jossa taas yllätys yllätys, vika löytyi ohjaavasta päästä. Ei kai sitä mihinkään ehdi, jos tassusta pitäen käy jokaiselle esteelle viemässä. Hyvin Reimalla kuitenkin on radanlukutaitoa ja osaa ne esteet sieltä ottaa. Siltikin tämä oli kauhean vaikeaa. Pitää vaan luottaa siihen koiraan. Tässä kuviossa pussi meni puomin alta ja seuraavaksi vuorossa oli kepit. Mission impossible, jos jättänyt koiraa suorittamaan edeltäviä esteitä. Kymmenkunta kertaa tätä juostiin, ennen kuin alkoi sujua. Kepeille pitää saada lisää imua ja muistaa keilata käsi alhaalla. Miten sitä onkin kehitellyt ihan omia epäselviä ohjauksia..

Hyvät oli treenit ja mielikin. Tätä lisää!

Niinulta suunnattiin Sporttikselle ja Papukin pääsi juoksemaan. Melkoisen pätevä jätkä se olikin. Mieletön keskittyminen treenaukseen! Papulla alkaa olla kepit melkoisen hienolla mallilla. Molemmat jätkät tekivät vähän hyppytekniikkaakin. Vähän on ollut tässä taukoa, joka näkyi haparointina, mutta hyviä suorituksiakin saatiin sekaan.

Reima otti myös jostain syystä mielettömät kierrokset halliin tullessa ja sitten saatiinkin kontaktihommat sekoamaan. Eihän se niitä malttanut tehdä. Mutta hyvä, että saatiin nämä kierrokset esiin.

Pikainen uutiskatsaus

Treenattu on. Hyppytekniikkaa ja keppejä. Tekniikka menee ihan kivasti ja eteneminen on molemmilla tasaista. Josko sitä Papullekin uskaltais laittaa jo vähän rimaa bumpsien tilalle.

Muuten tokoiltu kotona ja treenattu vartalon hallintaa. Hyvin pyörivät ja Reimalle menee hitaasti kaukojen asennonvaihdotkin perille.

Muuten on ratkottu Reiman huutamista, mikä meni omiin sfääreihinsä viime viikkoina. Kiljui minkä keuhkoiltaan kerkisi, jos ulosmeno kesti. Jäähylle laitettaessa putkihuuto vaan jatkui, mutta nyt tuntuu löytyneen ainakin hillitsemiskeino ja toivottavasti naapurit eivät enää luule, että meillä kidutetaan koiraa.

Vähän tylsää siis on ollut (lue: ei tuhoja eikä ruokavarkaita) ja katsellaan milloin seuraavia kisoja taas kokeillaan. Agilityssä on menossa edelleen kadonneiden kontaktien mysteeri, jota ratkotaan taas ensi viikolla osaavimmissa käsissä. Toko suhteen tavoitteet näyttää ainakin keväälle olevan kohtuullisen selvillä, kisaa ja kurssia on buukattuna, vaikka välillä se usko meinaakin todella mennä tuohon touhuamiseen.

Viikon töhellykset

Tiistaina agilitattiin tuttuun tapaan ja aikamoista vänkyrää mentiinkin edellisen ryhmän jäljiltä. Ihan kivasti kuitenkin selvittiin. Muutamia ajoitusjuttuja täytyy muistaa ja treenata. Heidille suurkiitokset Reiman karvojen eliminoinnista eli taas on rekku vähän kevyempi ja sieltä alta paljastui melkoisen timmissä kunnossa oleva nuorimies.

Välillä ollaan muistettu jumpatakin taas. Pitäisi siinä ryhdistäytyä paremmin, jotta taas kehdataan mennä käymään fyssarille. Päivittäin ollaan tehty kontaktitreenejä kotona. Papulle asia tuottaa päävaivaa ja turhautumista. Meteli on melkoinen, kun ei pääsekään ruokakupille, kun yrittää vähän oikoa asiaa. Reimalla taas toimii ihan kivasti kotona homma. Radalla onkin sitten aivan eri asia, kuten alempaa voi lukea.

Torstaina tehtiin hyppytekniikkaa ja yllätykseksi kumpikin veti ihan nätin näköistä perussarjaa 15 cm rimoilla. Oikein hyvä homma. Selkeästi keskittymistä havaittavissa ja vauhti on mukava molemmilla.

Lauantaina korkattiin kisakausi ja penkin allehan se meni. Saviojan radat oli oikein kivoja, joskin ansakohtia löytyi. Meille suurimmaksi ansaksi koituivat kontaktit. Ihan nätisti ohjautui ja kuunteli, mutta kontaktiesteillä alkoikin sitten huutaminen. Kummastuttaa se, että tuleeko sille jokin yhtäkkinen blackout kisaradalla vai mistä on kyse, kun huuto alkaa ja homma näyttää siltä, ettei olisi koskaan asiaa treenattu.
1.radalla olin itse vähän tyhmä ja valttamaton enkä ottanut Reimaa kantoon ekan kontaktiloikan jälkeen. Enkä myöskään toisen. Kolmannelta sitten. Mikä lie aivotus sitten oli tässä. Toiveita kai siitä, että edes jollekin osuisi. No ei osunut.
2.radalla sitten pysyin päätöksessäni. 6.esteeltä koira kantoon, kun possutteli taas törkeästi. Harmittaahan se. Muuten etenisi niin kivasti ja kohtuu vauhdillakin, mutta kun ei osu kontaktille niin ei osu.

Treenihallille pohtimaan asiaa ja odottelemaan parin viikon päästä olevaa Niinun ja Sadun kontaktivalmennusta. Oikeastaan sen jatko-osaa. Kisoihin ei ole asiaa ilmeisestikään nyt pitkään aikaan. Oikeisiin ainakaan.

Muuten on järjestelty kevään tokokuvioita ja kurssia on tiedossa niin täällä lähempänä kuin Suomen koiraurheilun Mekassa Turussakin. Vaikka mitäs sillä on väliä, kun tuo keksii kokeissa kuitenkin sitten taas jotain ihan omaa jäynää. On ne niin velikultia!

Viikon treenirapsa

Tiistaina agilitattiin ohjauksessa. Tehtiin pöytää ja keinua pitkästä aikaa. Pöytä nyt ei koskaan olekaan ollut mikään megavarma, mutta kyllä tuo sen idean tietää ja omalla liikkeellä Reiman saa kyllä siellä pidettyä paikallaan. Ihan kivat treenit, vaikka Reima vähän omasta mielestä hidas olikin.

Keskiviikkona jumpattiin. Jumpat on vähän viime aikoina unohtuneet ja nyt koitetaan palata taas ruotuun.

Torstaina molempien kanssa hyppytekniikkaa. Papulla hyvä meininki ja meni lujaa. Teki myös tarkkaa työtä perussarjalla ja kasvavallakin venytti hyvin hyppyään. Keppejäkin treenattiin ja nyt on hyvä kuva siitä miten sinne pitää hakeutua. Reiman kanssa myös perussarjaam joka oli ihan hyvä. Korkeustreenissä meni sitten ponnistukseen lähtö vähän pieleen, niin jeesattiin sitten sen ajoittamista apubumpsilla, jolla korjasi asian. Muuten työstettiin kontakteja ja siinä sitä työnsarkaa riittää.

Perjantaina painittiin kontaktien kimpussa Satulinnassa ja hyviä vinkkejä saatiinkin. Nokkiminen vaihdettiin tassuiluksi ja palkkaaminen muutettiin vapautukseen. Kyllä se kai tästä. Pakkohan sen on. Paljon on työtä kyllä tehtävänä.

Hyppytekniikkaa

Torstaina otettiin lisäoppia Ulla Kaukoselta ja surullista kuultavaahan se oli. No ehkä vähän positiivistakin.
Reimalla perussarja menee hyvin, vaikka alussa ripsikin rimoja ja meni vinoon. Korjasi kuitenkin oma-aloitteisesti, kun vähän vinoilla rimoilla avitettiin. Lantiossa on jotain häikkää ja siksi nyt onkin fyssariaika varattuna ensi viikolle. Katsotaan mitä siellä sanotaan. Muuten meille tulikin sitten treenattavaksi kasvavaa sarjaa, korkeutta, pitkiä välejä ja mitäköhän vielä. Katsotaan tarkemmin, kun Sihteeri Summanen saa muistiinpanot kirjoitettua puhtaaksi. Positiivista oli kuitenkin se, ettei Reima ollut läski ja osasi istua oikein.

Papua tsekattiin myös. Perussarjaa ehdottomasti speed pumpeilla ja sitten avitettiin vielä pidentämään hyppyä, kun jostain syystä tulee liian aikaisin alas. Voima puuttuu ponnusta, joten set pointtia siihen lääkkeeksi. Kasvavaakin kokeiltiin, mutta siinäkin pientä takeltelua. Perusjuttujen treenaamisella siis nyt mennään Papun kanssa ja haetaan pomppuun voimaa ja varmuutta tekemiseen.

Muuten pojilla oli päivän saldona uuden vinkulelun rikkominen, johon Reimalla ei mennyt kovin kauaa. Pirulainen. Yöllä tuli myös herättyä siihen, että Reima on alkamassa oksentamaan ja ei muuta kuin ohjaamaan oksua sängyn sijaan lattialle. No sänkyyn ei osunut, mutta lattialla olikin sitten aamutossut alla. Kivahan se on aamuyöllä kolmelta putsailla aamutossuja.

Lisää treeniä

Tällä viikolla ollaan maanantaina tehty taas hyppytekniikkaa: perussarjaa ja etäisyyden arviointia. Perussarja alkaa Reimalla olla 20 cm:llä aika tasainen, tosin väsyy vielä helposti. Papukin tais tehdä tuolla korkeudella ja ihan hyvin meni. Papulla on kovasti motivaatio ja uskallus kasvanut. Aikamoista vinkumista alkaa jo kuulua lähtölupaa odotellessa.
Etäisyyden arvioinnissa oli 8ft ja 12ft välit. Reimalla oli aluksi hieman hakemista, mutta mukavasti saatiin menemään sitten kuitenkin muutama toisto. Papulla samat hommat ja on Reimaa tarkempi näissä jutuissa. Lisää vaan treeniä näihin.

Tiistaina jatkettiin hommia Sporttiksella kasvavalla välillä. Reima hyppäsi hieman vinoon ja ajautui esteen toiseen laitaan sarjan päätteeksi. Selkälinja on parantunut hyppyjen aikana ja vauhti pysyy aika tasaisena. Muutama rima taisi tulla satunnaisesti alas tai kolahtaa. Papu menee varsin sievästi ja pidentää hyppyään nätisti. Lisäksi tehtiin edellistorstain rataa, joka oli Saviojan Annen treenipätkää. Erityisesti treenin alla oli poispäinkäännös-tyrkkäys-yhdistelmä, kun kaksi estettä oli hieman porrastetusti ja siihen väliin ei oikein muuta kerinnyt tekemään. Torstaina Reima kilttinä poika tuli noiden esteiden välistä, kun siinä kerran oli minikoiran mentävä aukko.Tällä kertaa hommassa ei kuitenkaan ollut mitään ongelmaa ja Papukin teki sen jo ekalla kerralla oikein. Hyvä me!

Eilinen meni LKK:n hallituksen kokouksen merkeissä ja syksyn koulutuksien suunnitelmia kuunnellessa. Tänä syksynä en ota omaa ryhmää koulutettavaksi, kun sattuvat samalle päivälle Papun rauniotreenien kanssa. Hauska kuitenkin nähdä, että innokkaita koirakoululaisia kuitenkin riittää melkoisesti.

Tänään treenattiin kotona pikkupätkät tokoa molempien kanssa ja Reima tekee ihan hyvät perusasennot ja noutaa varsin kivasti. Papu nostelee kapulaa varsin vauhdikkaasti ja palkkaus meinaa olla vähän turhan hidasta. Illalla nokka kohti agitokolaa ja treenejä. Taas päästiin tekemään Saviojan rataa. Ensin juututtiin hinkkaamaan a)sylkkäri b)niistoa. Sylkkäreihin ei lähteny Reima mukaan vaan hyppäsi ristiin. Vekkauksella teki yhden hyvän, joten plan b käyttöön. Ensin ei lähtenyt niistoonkaan mukaan (olisko ollut sitten liian vaisu?), mutta saatiin siitä lopulta ihan kelvollinen.
Seuraavaksi hinkattiin serpentiinisarjaa, kun ensi huomasin, että samperi se koirahan onkin jo mun jaloissa ja sitten edellä, joten jäi viimeinen este sitten välistä. Oma linja oli hippasen liian lähellä esteitä (tai sitten ne jalat vaan ei olleet tarpeeksi nopeat). Uusi yritys ja tais siinäkin vielä tulla vikasta ohi, mutta kolmannella kerralla sitten meni niin kuin pitikin. Tosin itsen en enää sitten muistanutkaan jatkokuvioita eli tähän väliin tulikin sitten sopivasti huilitauko.
Toisella kiekalla sitten päästiin etenemään paremmin, kun saatiin niistokin toimimaan ja pääsin etenemään hyvin.Nyt oli Reimalla taas niin paljon vauhtiakin, että sylkkäri sujui toisessa kohtaa rataa unelmasti ja toisella esteellä pyörittiin siivekkeen ympäri varsin nätisti. Kepit ottin varsin mallikkaasti ja kaikki kontaktit sujuivat tänään oikein hyvin. Kontakteissa ollaan varmaan päästy jo 9200. Matkaa siis vielä jonkin verran jäljellä, mutta varsin hyvältä näyttää. Lamppu on siis Reiman päässä syttynyt.

Viime viikolla tuli myös kokeiltua ehkä maailman ihaninta maksikoiraa eli Kinaa. Nyt tiedän mistä ne ihmiset puhuu, kun pitää vaan antaa mennä täysillä. Mahtava koira, joka kulki kuin ajatus. Haki hypyt kaukaa käskyttämällä ja teki täysiä. Aivan ihana otus! Siihen menofiilikseen koitan pyrkiä Reimankin kanssa eli pois turhat varmistelut. Kuten Teemukin sen sanoi koulutuksessa: anna koiralle tehtävä ja jätä se suorittamaan se ja liiku itse seuraavalle esteelle. Turha näitä on tassusta pitäen viedä, tossua toisen eteen!

Keppitreeniä

Sitä tehtiin eilen. Hyvin hakee Reima kepit 7,5 metrin päästä jo ihan itekseen. Lisää vahvistusta vaan vielä. Papu ei oo ihan samalla metrimäärällä, mutta tarjoaa ihan hyvin keppien hakemista. Loppuun asti ei vaan millään malttais, kun tietää, että siellä on odottamassa maailman paras pallo.

Eilen tosin palloon tuli niin paljon edellisten hallin käyttäjien karvoja, että karvat palautuivat Papun mahasta varsin nopeasti.

Hyppytekniikka ok, enää ei notkahda Reimalla selkä niin paljoa. Ullan tsekkausta ja jatkovinkkejä kuitenkin kaipailtaisiin.

Tänään ikävästi missattiin Papun rauniotreenit, kun Reiman karvojen laitossa kestikin huomattavasti pidempään, mitä oli arvioitu. Aika tylsää, mutta ei voi minkään. Ei ole reilua mennä treenaamaan vain oma koira, jos muutenkin treeneissä on vähän porukkaa paikalla.

Treeniä ja touhuja

Tekniikkaa on tehty. Tiistaina jäi epähuomiossa perussarjassa kolme viimeistä estettä 20 cm:n, mikä oli Reimalle liikaa eli palattiin 15. Niillä teki sarjan ihan kivasti ja kasvatettiin sarjan pituutta yhdellä esteellä 6:een. Hyvin tuo niitä meni.

Papulle samaa hommaa ja muuttui jänikseksi 15sta, joten palattiin tilanteeseen, jossa rimat on kenollaan, jolloin etenikin taas ihan hyvin ja tasaisesti. Meno oli siis huomattavasti vaivattomamman näköistä.
Set pointista en oikein osaa sanoa mitään. Jotain siinäkin vähän varioitiin ja hyppy alkoi näyttämään paremmalta. Sitkeästi siis lisää treeniä.

Muuten tiistaina haettiin Papua ja palloa pois putkesta, kun se nyt on niin hieno aarre, että piiloon pitää karauttaa. Reima oli ärsyttävä itsensä ja lisäsi vielä ohjaajan kierroksia hajoittamalla boksinsa autossa. Vetoketju päreiksi ja päätykangasta palkeenkielelle. Kyllä kiehutti. Onneksi ei kuitenkaan päässyt boksista pois ja karkaamaan autosta. Tarkkana täytyy tän kanssa olla, ettei opi tuota taitoa tuon paremmin. Haluaisin uskoa, että yhden kerran yritykseksi jäi, kun ei johtanut mihinkään.

Kontaktitreenauksessa on päästy Reiman kanssa öpaut lukuun 9894. Ihan hyviä mahtuu joukkoon, mutta kovasti tuppaa aina ne parit ekat kuitenkin unohtamaan. Pidemmällä odotusajalla saattaa myös herpaantua ja tulla pois omia aikojaan. Papu taas vetää heti maihin, kun ohjaajan vauhti pysähtyy. On se aika söpö yrittäessään.

Agia ja kuviakin vielä kaupan päälle.

Viime viikolla kisattiin maanantaina Purinalla Saviojan radalle, joka oli ihan mukava. Omalle kohdalle sattui ahaa-elämys kepeillä, että ei tota jätkää pidä tassusta pitäen viedä siihen ekaan väliin. Ihan hyvin hakee ne itsekin. (Lisäksi testasin tätä myös treeneissä: hyvin bongaa ne paikaltaan lähetettynä viidenkin metrin päästä. On se niin pätevä. Nyt vaan enää lisää matkaa ja häiriötä).
Tässä linkki muutamaan Pätysen Jukan otokseen: Hetki ennen teräsmiesloikkaa ja täältä tullaan loppusuora. Muuten ei siis radassa mitään vikaa, mutta puomin alastulo ohitettiin taas taidokkaasti. Muuten olis ollut aikakin ihan hyvä. Tällä suorituksella pääsi kuitenkin toiselle sijalle ja kotiin kannettiin taas mehevä palkintokassi, jossa oli ohjaajallekin hikinauhoja tuskan hikeä varten sekä lakuja.

Tiistaina treenattiin Sporttiksessa radan pätkää ja Papuunkin saadaan ihan kivasti vauhtia. Reimalla taas meno päällä ja työstettiin kontakteja oikein urakalla. Joku välähdys siellä on käynyt ja sitä saatiin vahvistettua pallon heitolla ja onneksi nyt tarjoaa sitten liimautumista kontaktille. Jopa välillä niin hyvin, ettei meinaa poistua. Katotaas miten tän kanssa käy kisoissa. Sanoisin, että 10 000 toistosta on jäljellä vielä 9 956 ennen kuin voi sanoa, että se on takaraivossa tuolla ötökällä.

Keskiviikkona käytiin omatoimisesti tekemässä tekniikkatreeniä molempien kanssa. Hölmönä unohdin tarkemmat ohjeet kotiin. No onneksi sentään muistin mitat, mutta toistot jäivät vähäisiksi. Tosin kolisikin kyllä tosi paljon, joten varmaan ihan hyvä niin, ettei paljoa hinkattu. Taas tehtiin Reimalle kontaktia ja jäljellä enää varmaan sitten 9936 toistoa.

Viikonloput koirat makkaraleireili ja viettivät varsin mukavaa rivarielämää. Kotiin tuli lauantaina varsin väsyneitä ja ehkä hieman pulleitakin poikia.

Maanantaina otettiin taas uusi tekniikkapläjäys. Tällä kertaa molemmille 3x4 setti perussarjaa ja set pointtia, kun muistettiin ne ohjeetkin. Molemmilta jäi lähtöön komeat ponnistuskuopat, joten kai ne sitä takapäätään käyttää. Sp:ssä hyppäävät aika lähelle speedpumppia, joten pitää varmaan kokeilla vähän kasvattaa matkaa, että hyppäisivät keskemmäksi. Kumpikin keskittyi hienosti kuitenkin tekemiseen. Papun jalkoja pitää muistaa korjata, kun meinaavat levähtää. Perussarjassa mentiin jo paremmin koottuna eikä rimat kolisseet niin paljon. 2. ja 3. rimat taisivat muutaman kerran tulla alas ja pientä kolinaa muutamalla toistolla, mutta muuten oli varsin tyylipuhdasta toimintaa. Papulla pysyy paremmin paketti kasassa, mutta se nyt on muutenkin tarkempi tekemisistään. Reimalle loppuun taas kontakteja eli nyt mennään jossain 9913:ssä.

Loppuun muutama kuva hyppytekniikka kurssilta:

Täältä tullaan! Selkä hieman notkolla, mutta etutassut varsin sievästi.

Ja lopussa kana saa kyytiä.

Lisää tekniikkajuttua, treenit ja epikset

Hyppytekniikasta vielä hieman: toisena päivänä tehtiin venymistä kasvavalla sarjalla ja puhuttiin vartalon syvätuesta. Kasvavaan sarjaan saatiin vinkkejä ja pari tapaa treenata asiaa. Reimalla meinaa näissä kasvaa vauhti ja selästä lähtee tuki välin pidentyessä. Treeniä siis tähän lisää ja tämän pitäisi auttaa etäisyyden arviointiinkin. Ei siis osaa tällä hetkellä koota itseään, pitkät välit vaikeita sekä keskivartalon syvätukea pitää työstää. Kun näitä saa kuntoon, niin koiran hommat radalla helpottuu ja pitäisi kestää taas enemmän ohjaajankin virheitä, kun koiran fyysiset ominaisuudet ja tekniikka on paremmassa kondiksessa.

Maanantain lepopäivän jälkeen mentiinkin sitten treenivuorolle tiistaina kokeilemaan viikonlopun oppeja. Papukin pääsi kokeilemaan harjoitteita. Pientä hakemista oli etäisyyksien kanssa Papulla, lähinnä, että mitkä nyt olis harjoituksen kannalta hyvät. Set pointissa aluksi meni jotenkin kummallisesti, mutta alkoi sitten sujumaan paremmin. Perussarjalla aluksi vähän oli hämmentynyt ja ponnisti turhan kaukaa, laskeutuen aivan riman viereen. Muutamalla toistolla alkoi tämänkin jo vähän venyä. Lisää treeniä tarvitaan, mutta, jos tällä saataisiin hommaa taas sujuvammaksi ja Papulle itseluottamusta etenemiseen. Loppuun tehtiin vauhtiputkiharjoituksia. Intoa ainakin riittää ja saadaan se vauhtikin sieltä kaivettua esiin. Pitää vaan muistaa itse olla kieltämättä asioista. Pääasia, että tarjoaa toimintaa.

Reiman kanssa set pointtiin tarvittiin ehdottomasti okseri tai muuten hyppy jäi vaisuksi. Kyllä se sieltä alkaa tulemaan. Harmittavaa treeneissä on se, ettei voi tehdä kuin muutaman toiston ja tällä hetkellä ei voi kun vaan katsella, että nyt se tekee noin, mutta toivotaan, että pikku hiljaa edistyminen alkaa näkyä. Perussarja on Reimalle vaikea ja vauhti meinaa karata käsistä. Ekalla kertaa jotenkin empi ja oli ihmeissään. Toisella yrityksellä parempi eteneminen, mutta kolinaa rimoista. Kolmannella kolisee vielä enemmän. Selkeästi vaikea asia, ja väsyy tähän helposti, joten melkolailla tähän sitten päätettiin nämä treenit tekniikan osalta.

Tänään piti mennä raunioille, mutta juuri ennen h-hetkeä Satu soitteli ja kertoi peruutuksesta, kun kuumuus oli niin kova. No pöh. Seuraavat rauniot sitten elokuussa Papulle. Suunnitelmat siis muuttuivat lennosta ja suunnattiinkin Reiman kanssa Purinalle epistelemään. Tiedossa Laamasen Mian 3-luokan rata, joka olikin sitten aika syheröä. Onnistuttiin hyllyttämään rata kahdesta kohtaa. Tosin putki-A-ansat saatiin menemään hyvin. A:lta ei tullut kontaktivirhettä, mutta eipä ollut suoritus sinnepäinkään mitä treeneissä tehdään. Puomilta tuli huutaen loikalla ja itse unohdin jarruttaa koiraa putkella, joten puikkasi putken jälkeen esteen väärälle puolelle. Tosin uudella yrityksellä tähän kohtaan saatiinkin tehtyäsylkkärivippaus ja ennen kuin huomasinkaan takaaleikkasin keinulle. (Se ei tod.kuulu meidän kuvioihin). Tällä kertaa kuitenkin tuli keinun ihan hyvin, mitä nyt ei kuitenkaan jäänyt odottelemaan vapautusta ja sitten hukkasinkin koiran ennen seuraavaa estettä. Sille esteelle sitten onnistuin tyrkkäämään takaakiertoon eli se toinen hyllytys tähän. Loppusuora kuitenkin hyvin eli hemmetinmoiset vauhdit renkaalta pussiin ja okseri puhtaasti. Omaa hölmöilyä paljon ja lennosta vaihtuneita suunnitelmia, kun olin myöhässä. Lisää treeniä siis. Kotona otettiinkin sitten Reiman kanssa stoppitreeniä ja läpihän se ensin meni varsin mallikkaasti ja etenkin silloin, jos Papu lähestyi Reiman ruokakuppia. Lamppua saatiin kuitenkin syttymään ja pysähdys laudan päähän alkoi tulemaan melko varmasti. Nyt enää 10 000 toistoa tota ja vois sanoa, että kontaktit on korjattu. :)

Muuten jätkät onkin sitten treenailleet sitä syvätukea, saavitelleet ja temppuilleet.

Hyppytekniikkaa

Viikonloppu vietettiin Hämeenlinnassa Ulla Kaukosen hyppytekniikkakurssilla ja johan tuli taas oppia. Marjo Heinollekin vinkiksi: koira ei luonnostaan ole hyvä hyppääjä, vaan sille tulee opettaa oikea tekniikka!

Viikonlopun jäljiltä tiedän nyt, että koira ei luontaisesti hypi eikä kaartele. Muutenkin koiran luontainen elo olisi 2-3 päivää hengailua kotikolon luona, 1 päivä metsästystä ja sitten taas hengailua. Eli aikas paljon lepoa.

Muutama asia, jotka Ullan teorialuennosta tuli poimittua:

• Hyppääminen kannattaa opettaa erikseen ja ohjaaminen erikseen, vaikka aluksi kokonaan ilman rimoja.


• Kiinnitä huomiota koiran pään asentoon hypyssä. Jos koira nostaa päätä esteen päällä esimerkiksi katsoakseen ohjaajaan, koiran takajalat laskevat helposti alemmas ja rima tulee alas.


• Hyppääminen, varsinkin kokoaminen ennen hyppyä, on ylläpidettävä taito, jota pitää harjoitella mielellään viikoittain sittenkin kun koira jo osaa hypätä.


• Onnistuneessa hypyssä pitää kaikkien näiden osa-alueiden onnistua: rytmitys, tasapaino, vauhti, vire ja kropan hahmottaminen.


• Riman pudotus ei ole ongelma, vaan seuraus jostain ongelmasta.

Tekniikkatreenejä tehtiin lauantaina muutama: Set point sekä perussarjaa.

Set Point harjoituksessa kehitetään koiran kykyä siirtää paino takajalkojen varaan ennen ponnistusta. Painonsiirtoharjoitus siis ja tarkoituksena muistuttaa takapään ja kropan käytöstä.

Perussarjalla harjoitellaan rytmitystä sekä koiran kykyä koota itsensä hyppyyn. Mikäli koira alkaa perussuoralla kiihdyttämään vauhtiaan liikaa, voidaan rimoja laittaa poikittain esteen päälle visuaaliseksi esteeksi. Rimat voidaan myös laittaa ristikkäin eli käyttää kahta rimaa yhdellä esteellä. Reimalla meinasi tässä vauhti karata käsistä ja sen myötä mennä askeleet aivan sekaisin, joten tässä tarvitaan treeniä, jotta vauhti pysyy kurissa ja hypyt samanlaisina.

Vaikkei nämä treenit nyt niin kovin raskailta näyttäneet, koirat väsyivät niissä helposti. Pitkä tie on siis käytävänä, jotta homma saadaan kuntoon, kun useita toistoja ei voi tehdä kerralla ja lepopäivät pitää saada myös pidettyä.

Pettymys tuli kurssin myötä: Ulla suositteli kisataukoa tekniikan parantamiseksi ja keskivartalon lihasten parantamiseksi. Eli eipä ne kontakti meillä ole ainoa ongelma. Työn sarkaa siis riittää ja jos tätä asiaa katsoo pitkällä juoksulla, niin varmaan tämä tekniikka-asia on parempi korjata tässä kohtaa, kuin mennä puutteellisella tekniikalla eteenpäin ja rikkoa koira. Treenihallille siis mars!

Kirjoitan myöhemmin lisää toisen päivän harjoituksista ja toivottavasti jossain vaiheessa on tarjolla kuviakin viikonlopusta.