Aika haipakkaa on menty ja työt ovat haitanneet harrastamista. Jotain pientä on kuitenkin tehty. Reiman kanssa on tehty tokoa ja pikku hiljaa alkaa olla ruudun bongaaminen hyvällä mallilla. Jostain löydettiin se yhteinen sävel siihenkin, että mitäs tässä nyt haetaan. Nyt toimii suorapalkalla selkeä bongaus, luvan odottaminen ja irtoaminen. Lähtee siis raivokkaasti pallolleen. On se hieno. Kotona onnistuttiin myös tekemään tunnarikin ilman, että tunnari meni tuhannen päreiksi. Ulkona noudot alkaa olla kivalla mallilla, mutta tunnari voi olla vielä liikaa.
Bondin kanssa on aksattu ja kerta kerralta mukana on ollut entistä rennompi ja menevämpi kaveri. Ei enää jumita niin pahasti. Aluevalkussa irtoili kivasti ja tehtiin rataa jo 6-7 esteen verran. Viime viikonloppu oltiin Niinun tiimin leirillä ja sieltä tuli monta hyvää asiaa opiksi. Viikonlopun aloitti Tiia Söderholmin luento ohjaajan treenaamisesta ja fysiikasta. Luennon jälkeen päästiin Tiian ohjaamiin fysiikkatreeneihin ja siellä sitä sitten etsittiin sitä kadonnutta keskimmäistä pakaralihasta. Alkuun lämmiteltiin tekemällä tikapuita ja otettiin aikaakin siitä, kun ne piti juosta läpi ja molempien jalkojen piti käydä samassa ruudussa ennen seuraavaan menoa. Kehitin itselleni jonkun todella kummallisen laukkatekniikan asiaan enkä päässyt siitä enää pois. Se ylöspäin pomppiminen ei varsinaisesti nopeuttanut etenemistä. Seuraavaksi kokeiltiin vauhditonta pituushyppyä ja siinä meni vähän turhaan mietinnän puolelle, mutta ponkaisin mitat 1,63 m ja 1,55 m. Molemmat kiitettäviä suorituksia tässä ikäluokassa. Vähän jäi kyllä harmittamaan eli pitää treenata tätä seuraavaa kertaa varten. Sitten pingottiin 10 m spurtit: ensin omalla tyylillä ja sitten päkiöillä tikuttaen. Ajat 2,23s ja 2,26s. Aivot olivat käytössä 2.yrityksellä ja se toi pienen viivästyksen aikaan. Tiia antoi hyviä harjoitteita keskimmäisen pakaralihaksen aktivoimiseksi, jotta taas saadaan lisää vauhtia radalle. Lisäksi tuli treenattavaksi varpaille nousu, jotta nilkkakin toimii oikein. Meikkishän väääntää nilkkaa melko paljonkin, jolloin tehot häviävät. Lisäksi testailtiin mihin polvet sojottavat kyykkyä tehdessä ja nehän meni mihin sattuu. Tähän tuli treeniä kotona tehtäväksi. Ei varmaan muutenkaan tee huonoa korjata linjauksia tuossa alaosassa kehoa, kun akillesjännehomma edelleen näkyy kyllä.
Tiian treeneistä siirryttiin Leenan käännöstreeneihin ja tehtiin tiukkoja käännöksiä. Edelleen jään itse turhaan varmistelemaan enkä liiku alta pois. Bondi kääntyi superhienosti ja tiukasti, joskin puolieroa oli hieman, joten sitä pitää tarkkailla.
Käännösten jälkeen koirut pääsivät lepäämään ja pohdittiin ohjaajan ominaisuuksia ja naurettiin. Hirveän kiva ryhmä meillä oli ja naureskeltiin siinä menemään vaikka välillä pohdittiin vakavasti niitä omia hyviä ja kehitettäviä ominaisuuksia.
Illan päätteeksi vielä Tiian treeneihin ja käännöksiä oli tarkoitus tehdä. Meidän haaste tulikin sitten esiin jo toisella esteellä, kun Bond latasi käännöksen 5 m pitkäksi. Ehkä sen ohjaajakaan ei sille myöskään tarpeeksi ajoissa kertonut, että käänny. Sitä työstettiin ja kyllähän se reagoi jarrutuksiin ihan hyvin, jos ne selkeästi ja ajoissa tekee. Kotiläksyksi saatiin ohje palkata Bondia estelinjoille, kun se niitä vähän haki. Ensin esteiden välissä linjalle, sitten esteen eteen ja sitten esteen taakse. Hirmu hauskaa oli kuitenkin vaikka pieniä pätkiä mentiin, mutta tehdään ensin edes muutama hyvin kuin kymmen roiskaisemalla.
Kotona maittoi uni ja sunnuntaina jatkettiin taas ensin kontakteilla. Ensin vahvistettiin mattoa ja sitten se siirrettiin A:lle.
Ihan valmista ei vielä ole, mutta matkalla ollaan. Kivasti sille kuitenkin juoksi ja keskittyy hommaan. Lisää vahvistamista vielä.
Kontaktien jälkeen vuorossa oli kehonhallintaa ja temppuilua. Temppuilut meni kivasti, joskin tarjoamista voi vahvistaa, sillä helposti jää vaan kääntelemään päätään varsinaisesti mitään tarjoamatta. Kehonhallintaa tehtiin jumppatyynyllä ja pienellä päänkäännölläkin saa jo hyvän treenin Bondille.
Seuraavaksi kahviteltiin ja puhuttiin tavoitteiden asettamisesta. Omat aatokset asiasta on nyt tällä hetkellä sellaiset, että treenataan nyt eka. En uskalla toivoa tai asettaa tavoitetta kisavalmiudelle, sillä mistäs sen koskaan tietää. En myöskään halua pettyä. Pitää nauttia siitä treenaamisesta. Reiman kanssa on tullut asetettua tavoitteita ja nyt niistä on jouduttu joustamaan jo useammin kerran, kun en liikkeitä ole saanut kasaan ja aina se tuntuu pettymykseltä. Vielä hirveämpää on fiilis aivan päin mäntyä menneen kisan tai harkkakisan jälkeen. Mä tiedän, että Reima osaa, mutta kisamaisesti homma ei vielä suju ja kaikki näyttää siltä ettei mitään oltaisi koskaa treenattukaan.
Leirin loppuun vielä pienet hyppytekniikat, josta ihan kehuja, sillä Bond korjaa kyllä tekemänsä rapsaisut ja kokoaa itsensä hyvin.
Papu on syksyn mittaan käynyt pariin kertaan raunioilla, mutta nyt pahaksi onneksi rata meni kiinni, koska siellä oli tehty aika paljon muutoksia kesän aikana, mutta ilmeisesti oli vähän unohtunut ottaa turvallisuus huomioon. Nyt sitten odotellaan mahtaako tuo koskaan enää aueta. Sillä välin olisi hakua ja taajamaetsintää.
Kaikki koirat kävivät myös Mari Hyytiäisen hoidossa eli jumit käytiin läpi ja niistä hankkiuduttiin eroon. Papulla jumissa oli rintalasta eikä oikeastaan lantiossa mitään ihmeempää. Reimalla taas löytyi kireyksiä lantiosta ja ilmeisesti kastraation jälkihoito ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan, kun arpikudoksen kohdalta oli vielä arka. Kerroin myös Repen papanoinnista, jonka Mari sanoi liittyvän tähän, että lanne alue on kireä. Nyt käsittelyn jälkeen onkin alkanut tulemaan isompaa pötkylää. Bondilla taas oli lapojen väli jumissa, samoin kitaluu. Ilmeisesti tärskäyttänyt sen oven karmiin, kun sillä on tapana välillä tunkea itsensä pienestä aukosta. Käsittelyn jälkeen tsekkasin vielä anaalit kotona ja nyt Bondin olo pitäisi olla kohdillaan ja loppuviikosta se näkyi myös siten, ettei kotona ollut pureskeltu mitään pahvia eikä hännästäkään oltu irroiteltu karvatupsuja. Hyvä olo siis kaikilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti