Että mitäkö on tehty sitten kesäkuun ?

No vaikka ja mitä. Ensinnäkin on treenattu. Bondin kanssa nyt erityisesti ja Reimakin on päässyt treenikentälle. Papu on myös ollut mukana hallikerroilla pariin otteeseen ja tehnyt sitten hieman aksaa ja ärissyt lelulle. Kaikesta on nautittu ja hauskaa riittänyt. 

Bond on ollut MM-tiimin leirillä ja suoriutunut siellä varsin mallikelpoisesti. On käyty Lentsun yksärillä (johon ehdittiin täpärästi, kun kaasujalka oli himpun verran normaalia raskaampi, kun puupää omistajalle tuli joku aivopieru lähtemisajan suhteen). Yksäriltä saatiin hyvät vinkit viedä liikkeiden ketjutusta eteenpäin ja homma onkin toiminut. Lisäksi ollaan näiden treenien jälkeen treenattu jännitystä ja hiipimistä. Hiipiminen menee superkivasti, mutta jännitteen kanssa on vähän haasteita, kun pitäisi pystyä näkemään se yhden korvakarvan värähdys siinä vasemmassa korvassa ja ihan korvan juuressa. Tiedät kai, just sen. Niin just se. Se siinä. Ei se. Ku tuo. 

Aksaa on tehty ja A:lle kontaktien suoritus saatu valmiiksi. Puomilla ei sitten olekaan oikein hajua, mutta hirveän ylpeä on suorituksestaan kuitenkin aina. Lisäksi sieltä puomilta voi kivasti katella ulkokentällä kaverin treenejä toisella kentällä. Sitten on käyty astutusreissulla Lahdessa. Eiku Joutsenossa. Tai oikeastaan Imatralla. Ihan siinä Ruokolahdella (ei ollut leijonia) ja oikeastaan ihan rajan vieressä. Rakkauden hetelmät kypsynevät syyskuun loppuun mennessä. Kun ne hetelmät oli saatu alulle niin siitähän sitten kannattaa kurvata kotiin ja kotoa puolen tunnin stopin jälkeen aksakisoihin. Niihin ihan ensimmäisiin virallisiin. Siellä voi sitten radalle mennessä muistaa vaikka sitten, että taas on unohtunut opettaa ne kuulutukset. No fiksu rekku on iltasella jo ehtinyt unohtaa morsmaikun ja vilkaisee vain kaiutinta, että kukas se sieltä juttelee, kun tässä lentoolähtölupaa odotellaan. Lentoonhan siitä sitten lähdettiinkin. Koska Bond oli esitellyt lämppäesteillä Bolt-maista vauhtia, niin päätti sitten ohjaajakin kirmaista varmuuden vuoksi. Kiirehän siinä pienelle koiralle tuli ja hylly taisi tulla 5:lle esteelle, kun siinä hötäkässä ei ehtinyt rengasta suorittaa ja muutenkin oli paljon kivempi paukata muurille. Eipä mitään otettiin rengas uudestaan ja jatkettiin eteenpäin. Ohjaajalla oli vähän huonoja ohjausvalintoja eikä se loppuratakaan ihan mennyt tuomarin suunnitelmien mukaan, mutta meitä se ei haitannut. Tsempattiin maaliin asti ja ihan voittajia oltiin, kun uskallettiin korkkaamaan kisaura. Hymyt oli molemmilla korvissa, kun jäähdyttelylenkkiä vedettiin Konalassa (ja mietittiin, että mahtaako se varoiteltu itsensäpaljastaja hypätä meidän eteen jossain vaiheessa. Ei hypännyt.). 

Sitten on pyritty HSKH:n tehisryhmään tokoamaan ja tuloksia odotellaan edelleen. Taidettiin olla reilusti vanhin pyrkijä siinä joukossa ja jos ei tästä muuta nyt kostuttu, niin hyvät kisamaiset treenit saatiin. Mahtava fiilis oli tehdä seuraamista auringonlaskussa ja Bond toimi superisti aina neljäntenä liikkeenä olleeseen luoksariin asti. Silloin iski jännitys, kun vakava tuomaristo katsoi pientä yksin jäänyttä koiraa ja pitihän sitä sitten lähteä minun perään. No ei muuta kuin uudestaan ja sillä saatiin homma onnistumaan. Illan alussa oli myös tehty paikkikset, jossa vieruskavereilla oli hässäkkää, jos toista. Toinen istui ja sitä käytiin korjaamassa ja kolmas kaveri taisi lähteä pariinkin otteeseen. Bondille tuli alkuun aivopieru, kun sieltä kentältä löytyi nakki ihan vierestä. Tämä korjattiin ja sitten loppuhomma menikin häiriöistä huolimatta hyvin. Hyvä fiilis jäi tästä. 

Muuten on ollut onnistumisia treeneissä: aksassa meni 27 estettä putkeen, hienoja pätkiä oli HSKH:n agilityleirillä Vitikaisen Tiian treeneissä ja Inkilän Leenalta saatiin vinkit puomin kontaktin treenaamiseen. Tänään tokoiltiin Mari Leiviskän opissa Turussa ja Bond oli yllättävän rauhallinen ja keskittyi tekemiseen vaikkei mitään vauhdikasta tehtykään. Sydäntä lämmitti myös useamman kommentit siitä kuinka ollaan kehitytty eteenpäin. Me like. 

Reima: On ottanut melko iisisti, mutta tokoa on tehty välillä ja kumma kyllä oman asenteen muutos näkyy koirassakin. Kivoja treenejä ja ilman ääntä ollaan vedetty ja onhan se hieno. Rebbe täytti myös jo 10-vuotta ja sen kunniaksi käytiin parturissa ja aksaamassakin. Ihana kylkiäinen on lämmittänyt niin sohvannurkkaa iltaisin kuin sänkyä öisin. 

Papu: Papu on ollut mukana menossa ja Pellinkiinkin hän pääsi erikoislomalle ihan yksin. Voi sitä nauttimisen määrää, kun toinen otti hepulit, kun perille päästiin. Nautiskelija on pitänyt kiinni saavutetuista eduistaan ja istuu edelleen mielellään vahtimassa vanhemmillani ruuanlaittoa keittiössä keskeisellä paikalla ja nauttii auringosta terassilla.

Surkeampi sattumus oli vinkuva koira, joka lopulta pissasi verta. Tunnetusti koirat sairastuvat sunnuntai-iltaisin, joten päivystykseen siitä lähdettiin Mevetiin. Onneksi siellä ei ollut jonoa ja potilaskin oli varsin reipas eikä häntä meinattu uskoa 12,5-vuotiaaksi. No virtsanäytteen tulos oli selkeä --> tulehdus. Varmuuden vuoksi vielä ultrattiin ja lääkärin arvio oli, että rakossa olisi mahdollisesti kasvain. Kaupan päälle pieni epäsäännöllinen sivuääni sydämessä. Itkuhan siitä sitten tuli. Potilas aloitti antibiootit ja omistajan päässä myllersivät ajatukset. Tulehduksen aiheuttaja osoittautui kinkkiseksi bakteeriksi ja antibiootit menivät vaihtoon parin päivän päästä. Hetken aikaa homma näytti menevän hyvin ja potilaskin näytti paranevan. Reilun viikon päästä ekasta lääkärikäynnistä kuitenkin taas virtsan mukana oli verta ja pohdinnassa oli, että mitäs nyt. Pienen konsultaation jälkeen todettiin, ettei lähdetä päivystykseen, koska siellä ei kuitenkaan mitään tällä hetkellä pystyttäisi tutkimaan ja potilas oli kuitenkin ihan hyvässä vedossa. 

Seuraavalle päivälle kuitenkin varattiin aika sisätautilääkärille. Hieman unettoman yön jälkeen koira lääkäriin ja pissatesti oli puhdas, mutta ultrassa löytyi virtsakiviä, mutta tämä lääkäri taas ei löytänyt kasvainta rakosta. Lääkäriltä arvio siitä kannattaako leikata ja eiku rekku leikkauspöydälle. Kivet saatiin pois ja ne hajosivat niitä pois imettäessä. Melkoinen on arpi rekun vatsassa ja pöpperöinen koira veti lähtöpissat klinikan kynnykselle. Sitten alettiin jännittämään parantumista. Seuraavana päivänä haavan vierustaan muodostui tulitikkuaskin kokoinen pahkura ja siitähän taas paniikki repesi ja eikun näyttämään koiraa klinikalle. Kolmen tunnin odottelun ja missatun ratsastustunnin jälkeen todettiin omistajaa rauhoittavasti, että ei hätää. Koira ei vain ole liikkunut vielä kovin paljon vaan ollut paikallaan, joten nestettä on siitä johtuen kertynyt kyseiseen kohtaan. Suihkuttelulla ja kun liikkuminen lisääntyy niin pitäisi sen patinkin hävitä. No olihan se jo tässä vaiheessa pienentynyt kolmasosaan. Mutta parempi katsoa kuin katua. 

Tästä seuraavana päivänä selvisi, että kivet rakossa olivat johtuneet saadusta antibiootista, joten sitten lähdettiin selvittämään antibiootin vaihtoa. No ei ollut helppoa tämä, kun antibiootit määrännyt lääkäri oli eri klinikalla kuin koiran leikannut lääkäri. Lisäksi hän oli sairaana. Hoitajalta saatiin kuitenkin vinkki huolehtia koiran juottamisesta, jotta rakkoon ei pääsisi muodostumaan bakteereita. Ei muuta kuin työtä käskettyä. Papuhan ei tosin ole juomari, joten keinot oli tähän keksittävä ja jogurtti- tai tonnikalavesi kelpasi. Jopa siinä määrin, että edessä olikin sitten unbelievable suihkulähdeshöw. Aamulla töihin lähdöstä ei tullut mitään, kun virtsantulolle ei vaan tullut loppua. Päivän eka työpalaveri sitten hoituikin koiraa ulkoiluttaen lähipuistossa. Pyjamahousuissa ja vesisateessa. Loppupäivän kolme muuta palaveria hoidettiinkin sitten vanhimmiltani, jossa Papu sai olla ulkona pihalla hoitamassa asioitaan. Pissiä riitti sinä päivänä useammalle matolle, lattiatyynylle, autoon kuin lattiallekin. Suurin osa kuitenkin myös ihan ulos pihamaalle. Mutta ei jäänyt bakteeri poikineen rakkoon muhimaan ja oltiin onnellisia siitä, että virtsaus ainakin pelaa. Seuraavaksi sitten jännättiin suolen toimimista ja voi sitä ilonpäivää, kun tästä ilmoituksen tekstiviestillä sain. Tunnetusti Papun kakkapaikat ovat hyvinkin katoava luonnonvara puhumattakaan siitä, että vielä leikkaushaava on toimitusta vaikeuttamassa. No kaikki alkaa näyttää jo varsin lupaavalta ja pienen pommituksen jälkeen sain vielä ne kolmannet antibiootitkin matkaan. Papu on toistaiseksi vanhemmilla toipumassa, sillä potilas selkeästi varoi ja ärsyyntyi Reiman ja Bondin oleilusta lähettyvillään. Ehkä tästä sitten taas selvitään. 

Loppukiteyksenä tämän kaiken jälkeen se, että muistetaan nauttia näiden karvakamujen kanssa puuhastelusta ja tehdään mielummin juttuja tänään, kun niin kovin helposti se voikin olla huomenna jo myöhäistä.

People often say that motivation doesn't last. Well, neither does bathing - that's why we recommend it daily.

Eli paljon on ollut kaikkea. Koko kevät on ollut kiireestä pullollaan eikä yhtään ole helpottanut pitkät sairastelut pitkin kevättä.
Bondin kanssa on treenattu viikoittain Sepolla ja jatkettu aluevalkkutreenejä Ninan ohjauksessa. Molemmissa on ollut huikeita onnistumisia ja välillä sitten taas etsitty sitä yhteistä säveltäkin. Jostain syystä myös rupesin jossain vaiheessa himmailemaan enkä uskaltanut liikkua radalla. Mukavuusalueella oli kivempaa, mutta takaaohjaten myöhässä oleminen vaan kasaantuu ja lopulta koira tekee kuitenkin omat ratkaisunsa, kun ohjaaja jää vaan niin kauas jälkeen. Vaikeaa oli tästä ikävästä tavasta päästää irti, mutta ihme sitten kävikin lomaviikkojen aikana ja onnistuin unohtamaan koko asian. Lopulta treenien päättyessä tajusin itsekin koko homman ja sen, että uskalsin edetä ja käydämerkkaamassa esteitä ja Bondihan tuli ne sitten superhienosti. Varmasti koirastakin oli kivempi suorittaa rataa, kun tuli ohjeita ja oli tilaa mennä.

MM-tiimin leirilläkin käytiin tokoilemassa ja Bond veti hyvin koko viikonlopun. Tai no mahtui sinne pieni treenattava haaste: kehätarkastus. Bondin tarkka nenä haistoi narttujen omistajat ja sehän tarkoitti sitä, että omistajan käteen piti ripustautua. Tätä sitten treenattiin pois ja sitkeässä oli, mutta hyvin lähti kuitenkin vastaamaan treeniin. Samalla reissulla treenattiin myös vieraassa paikassa oloa, kun yövyttiin kavereiden tiluksilla, jossa oli useampi koira paikalla ja ennen käymätön paikka muuten. Koirat eivät päässet kyllä toisiaan tapaamaan, mutta muuten rauhoittui tyyppi kohtuullisesti nukkumaan vieraassa paikassa.

Bond kävi myös ottamassa koirakylpylässä uimaopetusta. Häntä, kun on pelottanut irroittaa tassut pohjasta ja lähteä uimaan. Vähintään takatassujen on pitänyt koskettaa maata. Aluksi oli vaikeaa edes saada koira uskaltautumaan altaan kahluuosioon, koska pudotusta oli alaspäin 40 cm. Sitä hän siinä sitten pohti ja pähki tovin, ennen kuin tuli sitten tutulla "kynsillä seisten"-tyylillä. Aika pitkään uimaope Bondia houkutteli ja heitteli lelua, mutta tiukassa oli uskallus. Lopulta tuli joku vahinkomolskahdus ja Bond ui paniikkikierroksen altaassa unohtaen lelunkin. Järkkyttynyt oli hän kovasti moisesta. Nopea loikkaus turvaan ja järkytysoksennus. Onneksi tuli "kuivalle maalle" eikä altaaseen. Siitä olisi tullut vähän tyyriimpi keikka. Tämän jälkeen Bond kierteli ja kaarteli hetken allasta ennen kuin päätti ettei tässä mitään ollutkaan ja sitten meillä olikin vesiveto käsissä. Millään ei meinannut saada pois altaalta, kun Bond vaati heittämään lelua. Ilmeisesti mitään pelkoja ei sitten jäänyt vaan rekku voitti ne ja uimisesta tuli kivaa. Omituinen tyyppi. Toisaalta on hyvä, että punnitsee asioita pitkään ja empii ennen kuin uskaltautuu.

Toukokuussa treenattiin Vitikaisen Tiian treeneissä, joissa olin erittäin puolikuntoisena, mutta hyvä fiilis jäi siitäkin. Kuinka hieno kääntyjä mulla onkaan käsissä!

Sitten on seurattu niin tokon maajoukkuerenkaan koulutusta kuin tokon SM:n kisojakin. Ai, että kisoissa oli hienoja koirakoita ja kovastihan se mieli sinne tekisi, mutta vielä ei ole kupla kasassa siinä mittakaavassa, että kestäisi koko kehän ajan.

Lentsun tokopäivä meni perinteisesti aurinkoisessa kelissä ja hyvässä seurassa, josta ei naurua puuttunut. Bond oli hieno ja treenattiin vaan aktiivisuuden tarjoamista ja olemista. Helposti lähti harhailemaan ja moikkailemaan muita --> karkuun pinkaisu ja jokaiseen niistä vastasi hyvin nopeasti eli hereillä piti olla. Leirikisassa oltiin kovassa iskussa, mutta kakkosiksi jäätiin. Ensimmäinen ajatus oli kuitenkin, että me kyllä voitettiin itsemme. Miten hienosti Bond tsemppasi ja kuunteli. Kuten Lentsukin sanoi: "Valovuosien päähän on tultu viime vuodesta". Hyvillä mielin ajeltiin auringonlaskussa kotiin.

Pikkupoikien kanssa on myös puuhasteltu. Temppuja ja Reiman kanssa muutama treenikin tehty. Reimakin on yllättänyt tekemisellään ja ehkä tässä joku taika on, kun ajatuksia on muutettu siihen suuntaan, että yrittäminen on hyvästä ja kuinka suuresti pitää arvostaa iso moottorista koiraa niin melkoisen mukavaahan tuo treenaaminen on. Lempeämpää puhetta vaan itselle.

There is always a path to our target; the problem is to discover it!

Kirjailuja pitkään aikaan. Kiireinen vuosi ei jättänyt aikaa blogille. Koitetaan parantaa tätä tänä vuonna. Aloitetaan viime vuoden läpikäynnillä ja pohditaan sen jälkeen tätä vuotta.

Papu:

1. Kunnossa pysyminen. Kunnossa pysyi.
2. Rallytokoilu tai muu harrastus, jossa saa tuntea olevansa hyvä ja tärkeä. Eläköityy raunioilta. Alkuvuodesta rallyiltiin, mutta sitten se jäi. Temppuja ollaan tehty ja Papu on viettänyt paljon aikaa vanhemmillani. Ovathan isäni ja Papu kuin paita ja peppu. Raunioilta eläköidyttiin ja Papu nautti viimeisistä treeneistä kovin. Treenien vetäjä kyseli Papun ikää ja olisi vähentänyt oikeasta iästä 10 vuotta. Niin kovasti siellä kipitettiin. Eikä tuossa nyt hirveästi ole harmaatakaan näkyvissä.

Reima:

1. Temppuilu ja tokoilu jatkuu. Edelleen ykköskoirana MM-tiimissä. Kisoihin pääsystä en uskalla haaveilla. Homma jatkui ja edistyttiinkin. Syksyllä päätin käydä kokeissa. Osaksi senkin takia, että itsellä olisi taas hommasta kokemusta. No pientä sekoiluahan siellä oli ja pisteet ehkä antavat melko lohduttoman kuvan menosta, mutta mä näin itse siellä kuitenkin hyviä pätkiä. Pätkistähän se kokonaisuus kuitenkin lopulta muodostuu. Tehtiin myös ekaa kertaa ikinä kaksi koetta saman päivän aikana ja siitäkin selvittiin. Parhaana suorituksena jäi mieleen hieno ruutuun meno. Se jos jokin on ollut meille haastavaa ja nyt vielä kävi niin, että liikkuri lähti virittelyn jälkeen vielä hakemaan jotain. Reima kuitenkin malttoi odottaa ja irtosi nätisti.
2. Tuuraa aina välillä agissa Bondia. Välillä tuurasi ja hyvähän se oli saada itselle taas radantekemistä treenattua.
3. Lisäksi Reimalla oli kaikenlaista terveyshommaa pitkin vuotta. Milloin oli pissitulehdusta, milloin iho ei tykännyt nyppimisestä. Selkä- ja lonkkakuvissa käytettiin viimein. Lonkat oli c/c, mikä oli pieni yllätys. Selästä taas ei löytynyt mitään vikaa, mikä taas oli yllätys toiseen suuntaan.

Bond:

1. Tokoilua. Etupalkan myymistä ja keskittymisen hakua. Tähänkin päästiin lopulta. Synkkä hetki oli loppukesästä, kun tyyppi halusi karata toiselle kentälle tai agissakin hyytyi paikoilleen. Ei halunnut leikkiä annetulla lelulla eikä muutenkaan huvittanut. Tätä sitten lähdettiin työstämään. Ilmeisesti otti liian vaikeista (lähinnä minulle) agitreeneistä paineita ja menetti mielenkiintonsa tekemiseen. Lähdettiin tätä sitten työstämään pikku hiljaa ja kaikki tekeminen oli vaan siistiä eikä mistään saanut hermostua. Hiljalleen se siitä taas rakentui ja intoakin alkoi löytymään. Nyt menee tosi kivasti, keskittyy hyvin. Myyty on niin etupalkka kuin takapalkkakin. Pientä tuhmuuttakin lelujen varastelun muodossa on hetkittäin tullut. Alokasluokan jutut on hanskassa, tosin kokonaisuus ja paikkis vielä uupuu.
2. Agissa ehkä hyppärirata suoritus epiksissä. NAS-tiimissä treenaaminen ja taitojen kehittäminen (viikonloppuleirit ja viikkotreenit). Nas-tiimi ei ehkä vielä ollutkaan se paras juttu herkälle nuorelle koiralle ja hänen maxi-agia vasta opettelevalle ohjaajalleen. Kuten edellä kuvattu, niin vaikka sieltä tuli hyviä juttujakin, niin eniten päänvaivaa tuotti se, että meni aikansa ennen kuin huomasin, että maxiagi on eri laji kuin miniagi. Herkkis vielä tulkitse itseeni tyytymättömyyteni tyytymättömyydeksi häneen eli soppa oli valmis. Onni onnettomuudessa meille ei enää Niinulta löytynytkään viikkoryhmää syksyllä ja suosittelujen perusteella mentiin Savikon Sepon oppiin. Kuukauden siellä käynnin jälkeen mulla oli käsissä aivan eri koira. Koira, joka uskaltaa yrittää eikä jumahtele kentälle. Toki paljon on tehty agikentän ulkopuolellakin, mutta kyllähän se pistää hymyilyttämään, kun ope jaksaa kehua ja ihastella koiraa viikko toisensa jälkeen. Bond on taitava, ketterä ja reagoi nopeasti. Ei kiehu vaan etenee järkevästi ja on tietoinen kropastaan. kertakaikkiaan siis mahtava.
   Hyppäriradalla käytiin joulukuussa ja oltiin ainoa, joka sen radan veti puhtaana eli voitto kotiin! On se makea!
3. Ehkä hakua tai raunioita. Selkeästi nenän käyttö on luontaista, joten kai sitä pitää johonkin hyödyntää. Tämäpä hauska. Välillä tuntui kyllä siltä, että nenä oli vain koristeena. Jos ei nähnyt mihin nami lensi, niin ei sitä kyllä nenälläkään etsinyt. Tätä on nyt työstetty ja nenällekin on löytynyt käyttöä.

Mia:

1. Rytmityksen ja liikkumisen parantaminen agilityssä. Rytmityskurssilta tähän tuli herätys ja nykyään osataan Bondin kanssa hienosti takaaleikkaukset ja Bond reagoi hienosti kiihdytyksiin ja jarrutuksiin.
2. Treenaistä nauttiminen. Tälle tuli ihan pidempi aikainen opetusjakso noiden aikaisemmin kerrottujen haasteiden takia. Mutta sen jälkeen onkin nautittu. Unohdettu se, että olisi pitänyt saavuttaa jo sitä ja tätä. On nautittu siitä missä ollaan ja matkasta, jota tehdään.

2017

Nautitaan. Papu pääsee taas ehkä Rallytokon pariin, Repa jatkaa tokoa, Bondi tokoa ja aksaa. Bondi oppii kepit ja kontaktit. Ostan agilitylisenssin eli Bondin kanssa korkataan kisat, kunhan nuo puuttuvat esteet saadaan treenattua. Kaikki pysyvät terveinä. Aurinko paistaa. 

Kesätauko on ohi!

Ohhoh, olipas tämäkin blogi jäänyt ilman päivityksiä pitkäksi aikaa. Koko ajan on kuitenkin tapahtunut ja vähän kaikkea on tehty. Keväällä Bond sairasteli kennelyskän ja lähtihän tää syyskausikin sitten vähän samoissa merkeissä käyntiin. En ollut uskoa korviani, kun äippä soitteli ja kertoi, että nyt näyttää siltä, että Bondilla on punainen silmä, joka rähmii. Juuri silloin kuin kauan odotettu Lentsun tokopäivä oli kulman takana. Paljon oli päivää odotettu ja toivottu, että saatais vinkkejä meidän sipulipussin kuromiseen umpeen. No ei saatu. 

Hätä ei toki ollut sen näköinen, sillä Repa lähti sitten paikkaamaan ja hyväksihän tuo päivä sitten muuttui. Lentsun tokopäivät on ihan parasta terapiaa ja pissat meinasi tulla housuun moneen kertaan. Sade ei haitannut ja Repa oli hieno. (sitä huutamista ei tällä kertaa laskettu mukaan, koska niin käy aina, kun ovat olleet vanhemmilla hoidossa. Kierrokset oli siis kaakossa ja ylikin, mutta silti saatiin hyvää settiä treenattua.) Taas tiedetään miten jatketaan ja vähän saatiin vihjailuja siitä, että pitäis sitä kisakalenteria katsoa. No joo. Ei ihan vielä kuitenkaan. 

Bondin kanssa taistellaan sen sipulipussin kanssa eli liikkeet on suurimmaksi osaksi kasassa, mutta yhteinen kupla puuttuu eli kontakti katoaa ja liikkeeiden välit on varsinaisia karikkoja. Kesän aikana on kuitenkin saatu myytyä Bondille pyörähdystemppuja ja palkkana, joten matkalla ollaan. Muutenkin tässä on saatu kesän mittaan paikattua aksassa aikaan saatuja traumoja eli meillä on vain hauskoja treenejä. Ei saa hermostua edes itselleen. Huomiota on kiinnitetty myös tekemisen tahtiin: välipäiviä ja lepoa ja toisaalta treeneissä tehdään näpsäkät toistot ja sitten koira pois. Treenien aikana ei analysoida vaan tehdään.

Bondin kanssa oltiin Vitikaisen Tiia yksärillä keppien kanssa, kun ei meinattu saada kolmatta väliä mukaan ollenkaan. Loppupeleissä hommassa ei ollut mitään ongelmaa. Professori vaan mietti niin kovasti, että tekee oikein. Kerran jäi miettimään toinen takajalka ilmassa. Toisen kerran hoksasi tulleensa ulos väärin, peruutti takaisin ja tuli oikein ulos. Näin meillä. 

Aksasta pidettiin muuten kesällä taukoa, mitä nyt satunnaisissa treeneissä käytiin. Kerran mentiin ihan alkeistreeneihinkin ja niistä tulikin sitten ihan parhaat treenit pitkään aikaan, kun niitä olin miettinyt niin kauan ja vaikeustaso oli helppo eli oli vauhtia ja suoraa, jotta Bond taas uskoo itseensä. Sehän uskoi ja teki kaiken juuri niin kuin pitikin ja reagoi ohjauksiin täydellisesti. Aivan mahtavat treenit! Siellä tajuttiin myös se, että Bond jumittaessaan ei halua tulla minua kohti suoraan. Muihin suuntiin meno onnistui, samoin temppujen tekeminen. Tästä viisastuneena lähdettiin työstämään sitä, että minunkin luona tapahtuu kivoja asioita. 

Papu voi hyvin ja on kesän aikana ulkoillut melkoisen innokkaasti. Ihana tyyppi ja mahtavasti kuitenkin mukana!

Kiirettä pitelee

Niin, että meinaa jäädä ihan kirjoittamatta. Paljon on tehty ja mietitty. Ihan ensinnä on mietitty sitä, etten osaa juosta. Perslihakset jää aktivoimatta ja touhu on kauhean näköistä voimatonta löntystelyä. Toinen on se, etten osaa juosta esim. rintamasuunta sivuttain. Videolta sen näki: juoksen suoraan, pysähdyn kääntämään rintamasuunnan ja jatkan matkaa. Monta kertaa. Kuinka vaikeaa se voi olla? Treenin alle siis juokseminen ja erilaiset ohjauskuviot juostessa. 

Bondin kanssa ollaan oltu Niinun NAS-teamin leireillä ja hauskaa siellä on ollut, mutta paljon on treenattavaa ja siitähän mä en yhtään tykkää, että olen huono jossakin, niin kuin vaikka tuossa juoksemisessa. Koirassa ei ole vikaa, se tekee ihan täpöllä ja parhaan osaamisensa mukaan. 

Ollaan Bondin kanssa myös oltu aluevalkussa treenailemassa JAUn uudella hallilla ja alkoivat välistävedotkin sujua. Tosin siinäkin taas se suurin ongelma on, etten uskalla liikkua niin pitkälle kuin olisi tarpeen. Pitäisi vaan uskaltaa.

Kaikkien kanssa ollaan harrastettu temppuja ja Lentsun helmikuun temppuhaasteen vei Papu pullopupu-tempulla. Reima laittoi lelut pyykkikoneeseen ja Bond on opetellut loikkaamaan. Näistä temppuiluista on ollut hyötyä ja hauskaa on piisannut. 

Treenit jatkuu ja onneksi kentätkin näyttävät sulavan.

Loppuvuoden treeniä..

Edellisestä kirjoituksesta on taas vierähtänyt tovi ja kiireistä tää elo on ollutkin. Bond on jatkanut treenejä Niinulla ja ihan kivoja pätkiä ollaan siellä saatu aikaan, mutta vaikka kisaikä tulikin täyteen niin kisavalmiita ei vielä olla. 

21-22.11 leireiltiin taas Niinun tiimin leirillä. Lauantai alkoi Jarmo Liskin luennolla, jonka aikana pohdittiin onnistumisia ja haasteita. Erittäin hyviä ajatuksia ja pohdittavaa. Pikku-Marin kehonhallinta tunnilta läksyjä ei saanut Bond vaan minä, kun yritin auttaa tyyppiä liikaa enkä malttanut antaa Bondin keksiä itse ratkaisua. Seuraavaksi mietittiin miten suoritetaan ratoja ja puhuttiin lisää kauden jaksotuksesta ja tavoitteiden asettamisesta. Edelleen Bondin kanssa on vaikeaa asettaa tavoitteita, kun kaikki asiat ovat vielä niin vaiheessa. Loppuun vielä Teemun ratatreenit, jossa sainkin sitten pinkoa ihan hyvää tahtia eteenpäin, mutta kyllä se aika vaikeaa oli saada Bondia osumaan linjalla olevien kolmen esteen keskimmäiseen esteeseen. Lisää treeniä vaan. Ihanasti etenee kuitenkin. Sunnuntaina mentiin Niinun ratatreeniin heti aamusta ja se se olikin vaikeaa. Ei kuulkaa tullut välistävedoista yhtään mitään. En käänny tarpeeksi ja koirakin vaan juoksee. Vaihdettiin toivoton treeni pois ja jatkettiin takaaleikkaustreenillä, joka olikin sitten paljon kivempaa ja saatiin onnistumisia. Tiian treeneissä kiinnitettiin huomio ohjauskuvioihin ja harjoiteltiin niitä ilman koiraa. Onhan se hyvä saada kuviot kohdalleen ilman koiraakin. Siellä mentiin sitten valsseja ja juostiin suoraa vaikka katseltiin muualle. Hyvä treeni saada liikeratoja kohdilleen ja näitä pitää tehdä aktiivisesti tästä eteenpäin. Vähän taukoliikuntaan töihinkin, kun menee valssaten vaikka kahvikoneelle.Tästä jatkettiin tsekkaamaan keppitreenien tilanne ja hyvältä näyttää. Hyvin hakee ja kahta paria jo tehtiin.

Bondin kanssa oltiin tästä sitten viikon päästä aluevalkussa, jossa pureuduttiin niin välistävetoihin eikä ne vieläkään ollen helppoja. Nina neuvoi, että kannattaisi tehdä niitä nyt este neliössä, niin tätä voi treenata vaikka vähemmälläkin vauhdilla. Lopulta ne saatiin onnistumaan kuitenkin kolmellakin eri tavalla: oli persjättö-persjättö, ihan normi välistäveto ja sitten vastakäännöksellä. Olipa siinä!

Bondi oli myös Lentsun tokopäivässä ja korjattiin ensin sivulle tuloa, jotta saataisiin jysähdys pois. Saatiinhan se, jos mä jarrutin Bondia kunnolla. Muuten tuli vinkiksi tehdä niin, että joutuu kiertämään tötsän tai jonkun mun kun tulee sivulle. Tsekattiin myös seuruu ja mä hiihtelen kuulemma liian nopeasti eli hitaammin pitäisi mennä. Bond poikittaa hieman, mutta käännöksillä vasemmalle korjasi tämän. Tyyppiä ei myöskään saa vaklata eli oma katse suoraan eteenpäin vaan. Kolmantena tehtiin ruutua ja siinä tuli vähän samoja juttuja kuin Reimallekin ja Lentsu ihmetteli miten niinku lamaannun enkä osaa toimia vaikka ihan samat vinkit toimii Bondiin kuin Reimaankin. Kehuja tuli siitä, että koira oli taas paremmassa mielentilassa, kun tehtiin hommia.

Reimalla on taas ollut omia haasteitaan ja harmittaa, kun ei tiedä mikä toista vaivaa. Näytti siltä, että kastraatiosta olisi jäänyt tikin pätkää arven kohdalle, kun siinä oli kova kohta ja Reima reagoi siihen koskemiseen. Lääkäri oli kuitenkin toista mieltä, sillä lankojen olisi kyllä pitänyt sulaa jo aikoja sitten. Saatiin Reimalle sitten 10 päivän särkylääkekuuri, joka sitten näyttikin rauhoittavan tilannetta. Samalla käynnillä tsekattiin myös mahan löllyke, joka todennäköisesti on rasvaa. 

Reme kävi myös parturissa ja tuli oikein kivan siistinä sieltä takaisin. Kivasti trimmaaja kuunteli murheeni siitä, että Reme menee kaljuksi helposti ja silmänympäristön iho on herkkää. Niinhän oli ottanut sitten karvoja varoen ja käyttänyt saksia osittain nyppimisen sijaan ja Reme oli tyytyväinen.

Reme tokoili Lentsun ohjauksessa ja huutamiseksihan se taas meni. Taas tultiin siihen, että pitää olla jämäkämpi eli Remen pitää mennä ekalla käskyllä maahan esimerkiksi. Pitää vaan uskaltaa vaatia. Tehtiin jättämistä eli ensin korjattiin tuota ykalla käskyllä maahanmenoa ja sitten jäämistä. Takapalkka oli ihan hyvä tässä. Paikallaolossa kävin nopeasti piilossa ja sitten koiraa vapauttamaan. Oli tässäkin taas parempi kuin aikoihin: ei tärissyt eikä tullut ääntä. Kaula oli pitkällään eikä pään maahan laittaminen ollut lähelläkään. Sitten siihen varsinaiseen aiheeseen eli ruutuun. Siitä saatiin kehuja, että se oli mennyt eteenpäin eli irtoaa ja bongaa, mutta pitää tässäkin olla musta-valkoisempi eli varastaminen ei ole hyvä juttu tai on se, että tarjoaa sitä, mutta ei siitä palkkaa saa. Pitää siis odottaa lupaa ja mun pitäisi tehdä sitä ilman suorapalkkaa. Siinähän sitten koettiin hassuja tilanteita, kun en oikein opea ymmärtänyt ja sitten jäi stoppaamatta koira, mutta onneksi appari tajusi heittää palkan. Tyhjäään lähetyksiä pitäisi siis tehdä ja treenata stoppeja perspallolla. Joo, kyllä tää tästä. Reiman kanssa onkin tässä nyt paljon jumppailtu vireen kanssa kotona ja ihan kivalla tasolla se on ollut suurimman osan aikaa.

Papullakin menee ihan kivasti. Raunioille ei olla päästy, koska rata meni käyttökieltoon ja keskiviikot ovat olleen täynnä muuta toimintaa. Osansa on myös sillä, että treenit alkavat jo 17.30, joihin on ihan mahdoton ehtiä.

Oh my, kun kirjoitttelut ovat jääneet vähälle!

Aika haipakkaa on menty ja työt ovat haitanneet harrastamista. Jotain pientä on kuitenkin tehty. Reiman kanssa on tehty tokoa ja pikku hiljaa alkaa olla ruudun bongaaminen hyvällä mallilla. Jostain löydettiin se yhteinen sävel siihenkin, että mitäs tässä nyt haetaan. Nyt toimii suorapalkalla selkeä bongaus, luvan odottaminen ja irtoaminen. Lähtee siis raivokkaasti pallolleen. On se hieno. Kotona onnistuttiin myös tekemään tunnarikin ilman, että tunnari meni tuhannen päreiksi. Ulkona noudot alkaa olla kivalla mallilla, mutta tunnari voi olla vielä liikaa.

Bondin kanssa on aksattu ja kerta kerralta mukana on ollut entistä rennompi ja menevämpi kaveri. Ei enää jumita niin pahasti. Aluevalkussa irtoili kivasti ja tehtiin rataa jo 6-7 esteen verran. Viime viikonloppu oltiin Niinun tiimin leirillä ja sieltä tuli monta hyvää asiaa opiksi. Viikonlopun aloitti Tiia Söderholmin luento ohjaajan treenaamisesta ja fysiikasta. Luennon jälkeen päästiin Tiian ohjaamiin fysiikkatreeneihin ja siellä sitä sitten etsittiin sitä kadonnutta keskimmäistä pakaralihasta. Alkuun lämmiteltiin tekemällä tikapuita ja otettiin aikaakin siitä, kun ne piti juosta läpi ja molempien jalkojen piti käydä samassa ruudussa ennen seuraavaan menoa. Kehitin itselleni jonkun todella kummallisen laukkatekniikan asiaan enkä päässyt siitä enää pois. Se ylöspäin pomppiminen ei varsinaisesti nopeuttanut etenemistä. Seuraavaksi kokeiltiin vauhditonta pituushyppyä ja siinä meni vähän turhaan mietinnän puolelle, mutta ponkaisin mitat 1,63 m ja 1,55 m. Molemmat kiitettäviä suorituksia tässä ikäluokassa. Vähän jäi kyllä harmittamaan eli pitää treenata tätä seuraavaa kertaa varten. Sitten pingottiin 10 m spurtit: ensin omalla tyylillä ja sitten päkiöillä tikuttaen. Ajat 2,23s ja 2,26s. Aivot olivat käytössä 2.yrityksellä ja se toi pienen viivästyksen aikaan. Tiia antoi hyviä harjoitteita keskimmäisen pakaralihaksen aktivoimiseksi, jotta taas saadaan lisää vauhtia radalle. Lisäksi tuli treenattavaksi varpaille nousu, jotta nilkkakin toimii oikein. Meikkishän väääntää nilkkaa melko paljonkin, jolloin tehot häviävät. Lisäksi testailtiin mihin polvet sojottavat kyykkyä tehdessä ja nehän meni mihin sattuu. Tähän tuli treeniä kotona tehtäväksi. Ei varmaan muutenkaan tee huonoa korjata linjauksia tuossa alaosassa kehoa, kun akillesjännehomma edelleen näkyy kyllä.

Tiian treeneistä siirryttiin Leenan käännöstreeneihin ja tehtiin tiukkoja käännöksiä. Edelleen jään itse turhaan varmistelemaan enkä liiku alta pois. Bondi kääntyi superhienosti ja tiukasti, joskin puolieroa oli hieman, joten sitä pitää tarkkailla.

Käännösten jälkeen koirut pääsivät lepäämään ja pohdittiin ohjaajan ominaisuuksia ja naurettiin. Hirveän kiva ryhmä meillä oli ja naureskeltiin siinä menemään vaikka välillä pohdittiin vakavasti niitä omia hyviä ja kehitettäviä ominaisuuksia.

Illan päätteeksi vielä Tiian treeneihin ja käännöksiä oli tarkoitus tehdä. Meidän haaste tulikin sitten esiin jo toisella esteellä, kun Bond latasi käännöksen 5 m pitkäksi. Ehkä sen ohjaajakaan ei sille myöskään tarpeeksi ajoissa kertonut, että käänny. Sitä työstettiin ja kyllähän se reagoi jarrutuksiin ihan hyvin, jos ne selkeästi ja ajoissa tekee. Kotiläksyksi saatiin ohje palkata Bondia estelinjoille, kun se niitä vähän haki. Ensin esteiden välissä linjalle, sitten esteen eteen ja sitten esteen taakse. Hirmu hauskaa oli kuitenkin vaikka pieniä pätkiä mentiin, mutta tehdään ensin edes muutama hyvin kuin kymmen roiskaisemalla.

Kotona maittoi uni ja sunnuntaina jatkettiin taas ensin kontakteilla. Ensin vahvistettiin mattoa ja sitten se siirrettiin A:lle.

Ihan valmista ei vielä ole, mutta matkalla ollaan. Kivasti sille kuitenkin juoksi ja keskittyy hommaan. Lisää vahvistamista vielä.

Kontaktien jälkeen vuorossa oli kehonhallintaa ja temppuilua. Temppuilut meni kivasti, joskin tarjoamista voi vahvistaa, sillä helposti jää vaan kääntelemään päätään varsinaisesti mitään tarjoamatta. Kehonhallintaa tehtiin jumppatyynyllä ja pienellä päänkäännölläkin saa jo hyvän treenin Bondille.

Seuraavaksi kahviteltiin ja puhuttiin tavoitteiden asettamisesta. Omat aatokset asiasta on nyt tällä hetkellä sellaiset, että treenataan nyt eka. En uskalla toivoa tai asettaa tavoitetta kisavalmiudelle, sillä mistäs sen koskaan tietää. En myöskään halua pettyä. Pitää nauttia siitä treenaamisesta. Reiman kanssa on tullut asetettua tavoitteita ja nyt niistä on jouduttu joustamaan jo useammin kerran, kun en liikkeitä ole saanut kasaan ja aina se tuntuu pettymykseltä. Vielä hirveämpää on fiilis aivan päin mäntyä menneen kisan tai harkkakisan jälkeen. Mä tiedän, että Reima osaa, mutta kisamaisesti homma ei vielä suju ja kaikki näyttää siltä ettei mitään oltaisi koskaa treenattukaan. 

Leirin loppuun vielä pienet hyppytekniikat, josta ihan kehuja, sillä Bond korjaa kyllä tekemänsä rapsaisut ja kokoaa itsensä hyvin.

Papu on syksyn mittaan käynyt pariin kertaan raunioilla, mutta nyt pahaksi onneksi rata meni kiinni, koska siellä oli tehty aika paljon muutoksia kesän aikana, mutta ilmeisesti oli vähän unohtunut ottaa turvallisuus huomioon. Nyt sitten odotellaan mahtaako tuo koskaan enää aueta. Sillä välin olisi hakua ja taajamaetsintää.

Kaikki koirat kävivät myös Mari Hyytiäisen hoidossa eli jumit käytiin läpi ja niistä hankkiuduttiin eroon. Papulla jumissa oli rintalasta eikä oikeastaan lantiossa mitään ihmeempää. Reimalla taas löytyi kireyksiä lantiosta ja ilmeisesti kastraation jälkihoito ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan, kun arpikudoksen kohdalta oli vielä arka. Kerroin myös Repen papanoinnista, jonka Mari sanoi liittyvän tähän, että lanne alue on kireä. Nyt käsittelyn jälkeen onkin alkanut tulemaan isompaa pötkylää. Bondilla taas oli lapojen väli jumissa, samoin kitaluu. Ilmeisesti tärskäyttänyt sen oven karmiin, kun sillä on tapana välillä tunkea itsensä pienestä aukosta. Käsittelyn jälkeen tsekkasin vielä anaalit kotona ja nyt Bondin olo pitäisi olla kohdillaan ja loppuviikosta se näkyi myös siten, ettei kotona ollut pureskeltu mitään pahvia eikä hännästäkään oltu irroiteltu karvatupsuja. Hyvä olo siis kaikilla.

Ojaa ja allikkoa

Juttua on jos toista, mutta loppupeleissä ihan kivastihan täällä menee. Bond tokeni sairasteluistaan ja on päästy taas treenaamaan. Treenattavaahan meillä riittäis, mutta keskitytään nyt perusasioiden rakentamiseen, kun paikkamakuussa näyttää olevan haasteita ja muutenkin häiriöt ovat vielä Bondille vaikeita. Vahvistetaan tekemistä siis kotona ja kotipihalla. Yksi isoista haasteista tuntuu olevan halli ja haukkuvat koirat, mikä saa Bondin hidastumaan ja jännittämään leikkimistä. Selkeästi lelun heittelystä vapautuu, kun pääsee juoksemaan. Katsotaan miten tästä päästään eteenpäin. Valon pilkahdus nähtiin tällä viikolla treeneissä, kun tyyppi oli koko treenin rento eikä jumittanut kertaakaan. Liekö sitten juurikin ollut kyse siitä, että treenasimme illan viimeisenä eikä toisella kentällä ollut menijää? Toisaalta B oli mun mielestä muutenkin jo odotellessakin innokkaampi ja rennommalla mielellä kuin ennen. 

Repe oli tiiminleirillä ja hitsinvitsit, kun meillä oli kivaa. Viikonlopun teemana olivat temppuradat ja niitä sitten tehtiin ja hauskaa oli. Vaikkei aina mennyt ihan putkeen, niin hommaa ei jätetty kesken vaan autettiin sitten kaveri onnistumaan. Jännää oli huomata, että koirille tuotti vaikeuksia tuoda kapulakasasta jokin kapuloista. Vitsit, että musta tuntui niin hyvältä, kun Reiman kanssa saatiin valmistelurituaalit kuntoon ja tehtiin vakuuttavia ja hallittuja suorituksia. On se niin hieno! Sunnuntaina jatkettiin tempuilla ja tiimien piti keksiä temppu, joka opetettiin muille. Meidän tiimi päätyi koiran peruuttamiseen ohjaajan ympäri ja sillä saatiin tiimikisan voitto! Päivän kruunasi  Lentsun tekemä temppurata, jolla otettiin aikaa. Siinä jäätiin ajassa hintsusti toiseksi (mitäs en ohjannut estettä varman päälle) ja koska oltiin tasapisteissä toisen koirakon kanssa osakilpailuissa, niin päästiin uusintaan, jossa sai käyttää apparia ja meitä avusti ystävällisesti Annika, joka auttoi Reimaa törpön kierrossa. Suoritukset olivat niin tasaisia, että grand jury päätyi lopulta uusinnankin jälkeen tasapeliin. Huippufiilis!

Leirillä taidettiin tehdä omissa ongelmissa bongausta ja luopumista eli opeteltiin kertomaan Remelle, että edessä on jotain johon pitää katse kohdistaa ja sinne mennään kohta, mutta pitää odottaa käskyä. Kovasti jaksoi lähteä aina kokeilemaan sinne menoa, mutta lopulta saatiin kerrottua, että nyt halutaan vain vilkaisu eteen. Kyllä se siitä. Luopumista pitää tehdä kaikkiin noutoihin ja hyppyihinkin, joten treenattavaa riittää. 

Papu on päässyt pariin kertaan raunioille ja ollut siellä varsin pätevä. Joskin viime tuli jokin pieni aivopieru, eikä haukku lähtenyt, vaikka selkeästi merkkasi maalimiehen roskikseen. Muuten varsin mainiota menoa ja on se niin liikkis, kun tekee niin täpäkästi hommia. Ihana seniori.

Treeniviikkoa pukkasi

Maanantaina kipitettiin viikkotreeneissä Niinulla. Alkuun suorempaa vauhtipätkää ja irtoamista. Hyvin sujui. Sitten varsinaista treenipätkää, jossa ajoituksen hakeminen olikin vähän haastavampaa, mutta päästiin kuitenkin jo taas 6-7 estettä peräkkäin. Maanantai-illan aivopieru tuli itselle eikä koiran ohjaamisesta tullut mitään suoraan päätteeksi takaakiertoon. No ei kai tule, jos koittaa siihen persjättöä väenvängällä tunkea. 

Tiistaina jatkettiin Bondin kanssa Inkilän Leenan viimeisellä kontaktikurssikerralla ja työstettiin 2o-2o:ia. Kivasti tarjoaa sitä ja hyvin teki töitä.Tekemistä vielä riittää, mutta matkalla ollaan. Hyvin kesti häiriöitä ja tästä mennään eteenpäin.

Keskiviikkona russelit kyydissä ja ensin mentiin Lauttasaareen Heidi Pesosen koulutukseen. Reimalle tehtiin perusasennon kautta vireen hallintaa. Kivasti pääsi purkamaan itseään pallon hakemiseen. Heidi puuttui minun kaksoiskäskyihin ja keskityttiin selkeyteen. Virheestä korjattiin ja korjauksen jälkeen kehuttiin ja otettiin alusta. Jos meni hyvin, niin sitten sai kehut ja pallon. Ekoihin toistoihin tuli muutama haukku, mutta sitten jäi ääni pois ja Reme tekin hyvin töitä. Samalla tavalla voi rakentaa paikkamakuutakin.

Tokosta suunnattiin raunioilla ekaa kertaa sitten kevään. Papu käsittelyharjoituksella sylissä kasalla ja sieltä alas. Ei haitannut yhtään. Sitten etsimään maalimiehiä. Nenä haistoi tarkasti, mutta eka maalimies oli inhottavasti umpipiilossa johon ei päässyt. Haukkui siinä ihan hollilla ja nostin sitten katsomaan tiilimuurin päälle. Ärsytti Papua niin kovasti, ettei päässyt maalimiehen syliin, joten haukkukin irtosi varsin kivasti. Toisen maalimiehen löytämiseen menikin tovi ja ensin mentiin ohi, mutta tarkka nenä paikansi lopulta tämänkin eksyneen lampaan. Huippuhieno koira!

Lauantaina istuin aamupäivän tokokokeessa kehäsihteerinä ja juoksentelin katkeilevaa kehänauaa joko kasaan tai rullalle. Keli suosi koetta, joskin ykköstuloksia ei kovasti saatu kasaan. Illalla oli aluevalkkutreenit Bondille, mutta harmiksi valkku kärsi migreenistä ja treenattiin sitten keskenämme. Oma olo ei ollut kovin skarppi ja pienet estevälit tuottivat tuskaa Bondin kanssa. Onneksi kanssatreenaajat tsemppasivat ja koitettiin yhdessä keksiä ratkaisua.

Sunnuntaina pakattiin autoon Bondi ja otettiin suunnaksi Tuorla ja Lentsun tokopäivä. Omissa ongelmissa tehtiin ihan vaan kontaktia. Bondille oli alkuksi vaikea luopua ihmisistä, mutta lopulta kuitenkin lihapullat päihittävät ihmiseet. Houkutusten kuja oli pala kakkua ja sen läpi pystyi juoksemaan varsin kivasti suoraan ohjaajan luo. Väliin tehtiin paikkikset ja siihen saatiin sitten ihan omat neuvot, kun rivissä pysyminen oli vielä niin vaikeaa. Kai se on vaikeaa, jos sitä ei ole treenattu. Toisella kiekalla tehtiin Bondille noutoa. Tuomiona, ettei osaa pitää, joten se pitää saada ensin kuntoon. Sitten mietitään muita juttuja. Hauska päivä ja superkivoja ihmisiä! Kelikin suosi, vaikka foreca koitti ehdotella sadetta ja salamointi. Niiden sijaan saatiin kuitenkin aurinkoa.

Syksyn juttuja

Ei tunnu kyllä vielä syksyltä ei, kun lämpimät kelit on vasta nyt päällä, mutta minkäs teet, kun kalenteri näyttää elokuun loppua. Paljon on kivaa syksylle ja keväällekin tiedossa. Bondin kanssa ollaan mukana Niinun valmennusryhmässä, jossa viikonloppuleireillään kerran kuussa toukokuuhun asti. Innostuksella odotetaan leiriä ja sieltä saatavaa oppia.

Muuten on jatkettu kontaktien ja keppien opettelua. Tekipä Bond tuhmastikin ja lähti treenaamisen sijaan pupujahtiin yllättäen ja siinä sitten aikani sain sitä kiljua. Muutamaan kertaan jo kaarsi minua ja lelua kohti, mutta matka jatkui hienosti kiihdyttäen ohi pupun perään. Ärsyttäviä hetkiä ovat nämä, kun huudot kaikuvat kuuroille korville. Korjausliikkeenä tähän vähän tarkemmin valitut treenipaikat ja paremmat namit.

Bondin kanssa onnistuttiin saamaan myös viikkotreenipaikka Niinulta ja nyt ollaan muutama maanantai siellä käyty. Viime viikolla sujui muuten hyvin, mutta "tyhjät" hetket tuottivat päänvaivaa. Tyyppi lähti silloin tutustumaan treenikavereihin eikä oikein jaksanut keskittyä. Sillä saattoi olla myös jotain tekemistä asian kanssa, että Bond sai ruokaa ennen treenejä äitini toimesta. Tästä eteenpäin treeneihin ehdottomasti tyhjällä mahalla. Eiliset treenit sujuivat kivasti. Alkuun pieni vauhtipätkä, jossa pitkä esteväli ja putkeenkin piti irrota. Vähän kyseli molemmissa ja itsekin varmistelin, mutta toisella kertaa sujui jo mallikkaasti. Toisella pätkällä valssailtiin ja ajoituksen ollessa kohdillaan koirakin kääntyi hienosti. Loppuun vielä linjan lukemista, mutta tässä vaiheessa ohjaajan pää oli pehmeä ja olin tekemässä jotain ihan omia kuvioita, jonka tajusin vasta jäähdyttelylenkillä. Huh huijaa.

Reme on työstänyt rauhoittumista ja tunnarin pitoa ja siinä ihan kivasti on edistyttykin. Matkaa on vielä jäljellä, mutta onneksi tässä on tulossa tiimin tokopäivää ja Heidi Pesosen koulutusta. Papukin pääsee raunioille tällä viikolla.

Time flies, whether you’re wasting it or not.

Viime päivityksestä on tovi, mutta ei täällä ihan jouten olla oltu. Remen vatsa on saatu (kop kop) jokseenkin kuosiin ja palattu normaaliin ruokaankin suurimmaksi osin. Hyvä niin. Herkkujen kanssa pitää vielä vähän olla tarkkana, mutta tilanne on nyt jokseenkin kuitenkin normaali. 

Sitkeät flunssat taikka flunssa on häirinnyt treenejä ja siitä johtuen jäi Lentsun tokopäivä väliin. Niin paljon, kun sitä oli odotettu ja Bondin kanssa oltin intopinkeinä, niin eipä vaan ollut kuntoa lähteä koko päiväksi tien päälle. Vielä enemmän harmitti se, että olivat oikein teemana treenanneet pitoa ja saaneet asiaa alulle kaikilla. Onni onnettomuudessa toki oli se, että tuuraamaan pääsi Anna ja saivat Martan kanssa hyviä vinkkejä päivästä. 

Bondilla juu ongelma se, että tunnari menee palasiksi ja on kovin hätäinen sen pidon kanssa. Ei myöskään osaa irroituskäskyä ja ihan itse olen tehnyt hommaa tunnaria heittämällä --> ei hyvä idea. Nyt tunnari on siis saalis, johon hyökätään kiinni vaikka tehtäisiin pitoa ihan paikaltaan. Mielentilaa pitää siis muuttaa ja saada sitä tarttumista rauhallisemmaksi. Hyvällä alulla tässä ollaan ja Lentsun huippuvinkki oli miettiä ajoitusta. Pitää olla itse nopeampi halutun asian merkkauksessa. Tällä ollaankin sitten edetty ja pieni matka asian suhteen.

Reiman kanssa ollaan käyty Korrin Riitan koulutuksessa ja ensin mietittiin ruutua ja sen bongaamista. No ihan kivasti sinne nyt menee ja irtoaa. Seuraava ongelma/ haaste on opettaa oikea paikka ruudussa. Sitäkin on tehty nyt sisällä kotona eli ihan lätkälle menoa. Tehtiin myös uutta tötsän kiertoa ja pitää vahvistaa sitä irtoamista siinä vielä. Toisella kerralla pohdittiin kehääntuloa ja kehätarkastusta, mutta Riitan mielestä niissä ei ollut ongelmaa. Siirryttiin sitten kaukoihin ja niissä paikallaan pysymiseen. Sivunamit otettiin tähän testiin ja hyvin alkoivat toimimaan. Hitsin hyvä fiilis treenata ja taas tuntuu, että homma nytkähtelee kohti kisakehää.

Bondin kanssa on vähän myös aksattu, mutta tauko oli tehnyt tehtävänsä molemmille tai ehkä enemmän mulle. Pihalla olin ku lumiukko. Bondi teki kyllä vaikka vähän oli unohduksena esteiden bongaus. Kovasti reagoi mun liikkeeseen ja esteet siinä unohtuvat, mutta näitä pitää vahvistaa nyt kesällä. Superpätkän teki kuitenkin ja voi vitsit sitä vauhtia ja hiljaista etenemistä! Oon taivaassa! Siitä tulee niin hieno!

Papu on käynyt raunioilla ja toimii siellä niin moitteettomasti. Superhieno ja pätevä tyyppi bongaa kyllä hajut ja tekee työtä käskettyä. Ja on ihan pähkinöinä töissä olemisesta!

Positive anything is better than negative nothing.

Yritystähän meillä on piisannut. On yritelty tokoilla. Tiimin leirillä oltiin Turkkusessa ja vaikka oli pilvistä, niin Turussahan paistaa aina aurinko ja naama helotti sen mukaisesti sitten aina iltaisin. Päivä aloitettiin kisalla ja meillä ne liikkeet olivat hyppynouto, seuruu ja kaukot. Varsin kivasti sisään ja tekemään. Noudossa homma jotenkin unohtui hetkeksi, kun kapula hukkui ruohikkoon ja Repe lähti sitä etsimään ja kävi läpi hippasen pidemmällä olevat tötteröt.. Oli tulossa jo takaisin, kun tuttu haju käänsi vielä koiran ja se kapulakin löytyi ja siitä esteen kautta takaisin sylkemään kapula maahan mun viereen. Ei varsinaisesti nappisuoritus, mutta huomioonottaen sen, että tyyppi harhautui, mutta palasi tehtävän pariin ja oli kuitenkin sitä koko ajan suorittamassa, niin hommahan meni melko kivasti. Seuruu oli pitkä kuin nälkä vuosi, mutta se meni varsin kivasti. Loppuun kaukotkin sujuivat kivasti. Meillä varsinaisena tarkkailun kohteena oli liikkeiden välit ja niistä raadin mukaan selvittiin loistavasti ja kukaan ei kyllä meidän kuplaa päässyt rikkomaan. Itse liikkeistä sitten tulikin huomautuksia, mutta se ei meitä haittaa, ne saadaan kyllä korjattua. Se mikä pitää myös muistaa, on virittely kehään mennessä. Siitä ehkä osittain johtui se, että Reimalla hyppynouto oli hieman omanlaisensa.

Noutoon lähdössä

Palaamassa

Siistii!

Koikkaloikka

Anna namppaa!

Paikkaakuussa Reima oli hyvä ja jäin näkyville. Pääkin meni maahan eikä ääniäkään tainnut pahemmin tulla. Ruokailun jälkeen tehtiin taas omia ongelmia. Jostain syystä nyt on black out siitä mitä me silloin tehtiin. Ainakin me treenattiin kehäänenoja. Reima jätettiin jollekin parkkiin ja sieltä sen sitten kutsuin töihin. Pari ekaa toista oli aikamoista meteliä odottaessa, mutta tuli tekemään sitten hipihiljaa. Tätä pitää hyödyntää ja tällä rakentaa kehäänmeno. Yöksi ajeltiin kotiin ja sunnuntaina taas aamusta reissuun.

Alkuun taas omia ongelmia ja oisko tehty kokonaisuutta. Taas muisti pätkii, vaikka muka oli niin kristallinkirkasta. Paikkamakuut menivät huonommin nyt: oli levoton, tärisi ja vinkui. Muutenkin oli vaikeampi tänä toisena päivänä, joten levoton ja kärttyisä. Saattoi olla, että matkustamisesta ja lihapullista meni vatsa sekaisin, sillä viikonlopun aikana alkoi tulla limakakkaa, jota sitten riitti melkein viikon verran eteenpäin.

Eli seuraavaksi oli edessä taas vatsahaasteita ja su-ma-yönä olohuoneeseen oli tullut tuotos, jonka joku oli aamuun mennessä ehtinyt suurimmalta osin siivoamaan poiskin. (yäk, huh.). Sitä sitten koko viikko keiteltiin riisiä ja paistettiin kanaa ja ruokittiin useaan kertaan päivässä. Pohdittiin lääkäriin menoa, soitettiin lääkäriin ja neuvoteltiin hoitajan kanssa. Onneksi riisi ja kana näyttää nyt tepsivän ja ollaan palaamassa taas normaaliin kakkakoostumukseen ja ruokailuun.

Bondi on taas treenaillut aksaa ja hyvältä näyttä meno. Tyyppi irtoilee kivasti ja tarjoaa esteiden suorittamista. Vauhtikin alkaa olla kiva ja itsekin pitää alkaa juoksemaan. Kontaktitreenit jatkuivat kehikolla ja jostain sellainen pitäis nyt itsellekin hommata, kun kelit ovat parantuneen ja ulkona voi treenata. 

Muissa uutisissa on opeteltu peruuttamista, sillä tämä oli leirin kisa ja seuraavaa leiriä varten pitää parantaa. Nyt ei mennyt Reimalta kuin pari askelta. Kaikki rekut ovat siis nyt kotona peruutelleet ja Bondin peruutus on siinä vaiheessa, että sillä voi mennä vaikka Nurmijärvelle saakka. Papu tulee hyvänä kakkosena, mutta Reimalla vähän takkuaa. Mutta hauskaa meillä on ja treenejä jatketaan!

Kiirettä on piisannut

Huh mitä viikkoja on takana. Ensinnäkin sain vihdoinkin toteutettua kauan vatvovani päätöksen ja Reimalle varattiin aika kastraatioon. Jos se helpottaisi Remen oloa ja rauhoittaisi. Huh. Operaatio itsessään meni melko kivasti eikä Remeä tötterökään haitannut. Seuraavana päivänä hyppi jo hyvin sohvalle ja sänkyyn. Nukkuminen oli vähän tukalaa, kun itse sai varoa töttöröä.

No parin päivän päästä Reme menetti kuitenkin ruokahalunsa ja mahakin oli mennyt sekaisin. Tyyppi muuttui apaattiseksi eikä mikään maistunut eikä kohta mennyt enää vesikään alas. Pääsiäinen lähestyi kovaa vauhtia, joten jotta vältyttäisiin päivystyskeikalta, niin pätkähdettiin lääkäriin vielä ennen pyhiä. Tyyppi oli ihan down odotellessa eikä reagoinut muihin koiriin mitenkään. Lintujenkaan jahtaus ei kiinnostanut eikä illallakaan muristu. Lääkäri totesi Remen kuivahtaneen ja ensihätään tuikattiin pahoinvoinninestopiikki ja sitten kotiin saatiin mukaan estolääkkeitä sekä antibiootit. Koska kello oli jo paljon ja klinikka kohta menossa kiinni, ei Reimaa pistetty enää nesteytykseen vaan itse piti sitä kotona juottaa. Vaikeaa oli, mutta selvittiin.

Selkeästi voi pahoin ja olisi halunnut syödä, muttei vaan pystynyt. Murisi muille kupin lähellä, mutta ei todellakaan syönyt. Lopulta alkoi piimä ja recoveryruoka pudota ja päästiin etenemään parantumisessa. Seuraavaksi jännättiin sitten milloin mahtaa tuotosta tulla peräpäästä. Pari päivää siihen meni, mutta sitten homma onkin toiminut taas normaalisti.

Muissa uutisissa Bondi on puutarhuroinut kotona kasvin. Fiksuliini onneksi tiesi, kumpi varsi oli kuollut ja kumpi ei. Eli ei suurta vahinkoa. Pieni siivoaminen tosin kyllä. Toisen kerran hän teki selvää nappikuulokkeista. Se ei ollut niin kiva juttu. 

Toinen ei niin kiva juttu oli se, kun Reima löysi treenikassin namipussin ja tunki sinne päänsä. Nokka kohti kattoa ja nameja kaataen suuhun pussi päässä. Hyvä ettei tukehtunut, ei nameihin eikä pussiin. Lisääkin olisi vielä kuitenkin mennyt, vaikka oli pallo mahaltaan.

Kivoissa jutuissa on Bondin treenit: sekä aksa että toko. Tyyppi tekee kivaa luoksetuloa, joskin itse saa keskittyä pitämään jalat maassa. Niihin, kun voi tulla joku kummallinen sivuvoima. Aksassa on tyypillä aivot mukava ja tekee ensin varovaisesti, jos on epävarma, mutta kasvattaa sitten vauhtia maltillisesti. Ohjaajan juoksemista pitää vielä treenata, tyyppi, kun lähtee helposti paimentamaan. Neljä estettä ollaan menty jo putkeen sekä tehty useampi kahdeksikko putki-este-putki-rataa.

Papu aloitti rauniokauden ja oli hyvin kuulolla. Sain sen pysymään kohtuullisesti halutulla kasalla ja toiminnastamme saatiin kehuja. Omasta mielestä hallinnassa oli puutetta ja saisi reagoida nopeammin kutsuun, mutta taitaa virkamies Papu osata hoitaa hommaa sen verran hyvin, ettei ihan heti tule pois, jos joku haju pitää varmistaa.

Remekin on tällä viikolla päässyt tokon makuun ja siitä se taas lähtee. Innolla odotetaan ensi viikon tiimin leiriä.

Kevättä ja treeniä

Pari viikkoa tuli itse sairasteltua, joten treenit jäivät tuolloin vähiin, mutta nyt kelien parantuessa ollaan taas päästy treenaamisen makuun.

Reme on tehnyt ruutua ja ihan hyvältä näyttää. Tänään juoksi ruutuun ja pysähtyi sinne pallon viereen. Ei ehkä nähnyt palloa vaikka se siellä oli. Hyvä meininki kuitenkin. Ollaan tehty myös tunnaria, joka sujuu aika kivasti. Tehtiin laudalla ja oman piilottamista. Lauta oli suksee, ja tuntui, että sillä haistelu vahvistui. Tosin kierrokset nousi kovasti, mutta toki hyvä nähdä, että isoillakin kierroksilla tietää mitä tekee. Oman piilotus toimi hyvin ja tyyppi haisteli häntä heiluen tomerana. Palautus ei toimi täysin vieläkään, mutta perusasentoon tulee kyllä, mutta tunnari tipahtaakin sitten jo matkalla. Mutta mä oon opetellut olemaan tästäkin edistyksestä tyytyväinen. Ei siihen muu auta. Istuminen alkaa olla myyty hyvin, mutta kaukot ovat karanneet vaihtojen tarjoamisiin.

Bondi tehnyt sitä ja tätä. Vähän tuntuu kuitenkin meidän treenit yksipuolisilta, mutta sitä on vaan niin helppo juoksuttaa kierrätyttämällä puita. Luoksarin stopit ei oikein etene, mutta pitää ruveta ottamaan mukaan pallo, jota voi paremmin heitellä. Luulin, että Reme oli kauhea kapulan purija, mutta Bondi näyttää kunnostautuvan siinäkin. Leluihin ei vaihda eikä kaikkiin nameihinkaan. Lihapullat sentään toimivat. Tänään oli superhaastavaa treenailla, kun tyyppi olisi vaan voinut juoksennella ja keskittyi ehkä kahden sekunnin pätkissä. Murrosikä kai. Pitää myydä sille yhdessä tekeminen vaan paremmin.

Papu on loikoillut ja nauttinut lämmittävästä kevät auringosta. Pientä treeniä tehtiin vanhuksenkin kanssa ja voi sitä intoa!

Muuten olin tällä viikolla pekojaoksen kokouksessa, johon kaikkien haluttiin ehdottomasti tulevan, koska piti olla uutta tiedotettavaa kaudesta. No tavallaan olikin, mutta ei kuitenkaan mitään urgenttia. Jutun nimi oli se, että tästä eteenpäin pekojaoksen koirakkojen tavoite on päästä hälyryhmään. (I don't think so). Hyvä tavoite, mutta kaikilla ei ole siihen kiinnostusta eikä välttämättä mahdollisuuttakaan. Hyvä, jos hälyryhmää ruvetaan kokoamaan, mutta ei sitä nyt voi kaikille olettaa tavoitteeksi. Muutenkin lähestymistapa oli vähän hassu osittain. Ei kuitenkaan haluttu lähteä kartoittamaan muiden lajien harrastajien parista osaamista hälyryhmään. No erilaisia tässä ollaan, mutta fiilis oli se, että joku/jotkut nyt tätä halusivat itselleen ja sitten väännetään kaikki siihen muottiin.

Life is ten percent what happens to you and ninety percent how you respond to it.

Tällä viikolla on ollut haastetta, jos toista. Reme on ollut sekaisin hormooneista, joten homma kallistuu nyt siihen, että Tardakia ei enää tuohon tuupata vaan lähtee palleroiset. Tyyppi on tällä viikolla huudellut mun perään eikä ole meinannut rauhoittua. Epävarmuutta ja tukalaa oloa ilmeisesti ja tukihenkilöä olisi kaivattu. Yhtenää päivänä oli pissit matolla. On ollut rauhaton ja muutaman kerran turhankin ärtsy muille. Epäluotettava.

Bondi taas on syönyt vaihteeksi keppejä ja oksentanut yöllä. Aamulla söi lelun muoviosia eikä oksentanut, kun olisi pitäny. Niin ärsyttävää.Koirapuistossa on käyty ja juostu vinttikoirien kanssa ja bernipentua pakoon. Bernille näytti hampaitakin, kun tuntui turhan innokkaalta ja isolta. Tänään pelästyi kotona jotain ja tunnin paniikissa. Epäselväksi jäi oliko kyseessä joku ääni vai keittiöpuuhista tullut savu.

Ainoa järkevä tuntuu olevan Papu. Papun maailma ei paljoa järkähtele. Kunhan ruokaa tulee, niin kaikki on hyvin.

Helppoja juttuja on treenattukin. Nopeita maahanmenoja koko porukalla. Tekivät porukalla merkin kiertoakin ja targetille menoa. Hyvin sujuu. Bondi osaa stopatakin merkille. Kiva. Remen kanssa on tehty vaan helppoja juttuja ja tunnarista luopumista eli namia lentää lattialle ja niitä sitten metsästää. Ainakin näyttää rauhoittavan intoa tunnariin. Tyypit treenasivat myös tyynyillä parkissa oloa, yhden treenatessa. Täytyy sanoa, että mukavan rauhallista oli.

Write it on your heart that every day is the best day in the year.

Vaikka niissä päivissä on omat haasteensa, on niissä myös omat kiitollisuuden aiheensa. Tänään meillä on ollut:

• koira, joka ei halua ulkoilla, koska keli on märkä ja muiden kanssa on ärsyttävä ulkoilla
• koira, joka ei suostu lähtemään ulos, koska edelleen paukkuu. Kohtalon ivaa on se, että muita ulkoiluttaessa ei ole paukkunut, mutta Reiman ollessa vuorossa aina on tullut vähintään yksi jytky.
• koira, joka haluaa ulkoilla. Ei haittaa keli eikä haittaa kaverit. Kunhan ollaan ulkona, koska siellä on kaikkea siistiä.

Näistä haasteista huolimatta on saatu tehtyä hyvät treenit. Remelle rauhoittumista ja tunnarin pitoa. Tunnarin kanssa unohtuu kaikki jännittäminen ja kierrokset menee taas tappiin. Ihan ok niin. Bondi teki seuruuta, maahanmenoja ja m-s-vaihtoja. Hyvältä näyttää ja maahan tipahtaminen on niin makee! Papukin temputteli omia juttujaan kovin innokkaasti.

Insanity: doing the same thing over and over again and expecting different results.

Katsaus menneeseen vuoteen tulossa seuraavaksi. Koitin katsoa, että mitä tavoitteita asetettiin, mutta en nyt sellaisia varsinaisesti löytänyt, mutta mennään vuoden takaisilla pohdinnoilla.

Papu:

1. Kunhan koira pysyisi kunnossa eli tulisi suurempi jumeja tai kramppeja taikka nyrjähdyksiä. No kohtuullisesti on edelleen pysynyt kunnossa. Huoltoa on tarvinnut ja sitä on annettu. Jostain syystä takatassut tuppaavat levähtämään tällä hetkellä istuessa ja maatessa, mutta Piiran mukaan niissä ei ollut mitään vikaa kuitenkaan. Pitää jumpata ne kuntoon.
2. Raunioilla tai oikeammin telineillä parempi hallittavuus. Ehkä vähän sitä BH:tä voidaan treenata. Telineillä ei oltu tänä vuonna kovin montaa kertaa, joten enemmänkin olisi voinut treenata. Hallittavuus ihan ok ja intoa on. Uutena lajina tänä vuonna kokeiltiin rally-tokoa, jossa Papu näyttäisi olevan melkoisen haka.
3. Agilityssä, jos mölleissä kävisimme kokeilemassa. No mölleissä tavallaan käytiin, kun kisattiin russelirotumestiksissä ja Papu tuurasi keväällä Reimaa treeneissä Niinulla ja aluevalkussa. Intoa löytyi, mutta ei se niin siihen lajiin ole syttynyt. Tosin positiivista oli se, että saatiin leikkiminen pelaamaan ja Papu on nykyään ihan intoja narupalloihin.

 Reima:

1. Tokossa voittajaluokan korkkaus. Ehkä SM:t. Piirimestikset nyt ainakin. Nyt päästiin korkkaamaan se voittaja ja sanoisin, että vähän siinä hätäiltiin. Tunnari ja ruutu oli silloin edelleen kesken. No Siitäkin kuitenkin selvittiin ja pisteitäkin saatiin edes jonkin verran. SM:t ja piirimestikset olivat vain haaveita. Näiden jälkeen on treenailtu, niin liikkeitä kuin liikkeiden välejäkin. Ensi vuonna taas uutta yritystä.
2. Agilityssä SM-nollien kasaan saaminen, takapään kuntoutus, itsenäisyyden lisääminen radalla. Sm:t jäivät lopulta ikuiseksi haaveeksi. Agiura paketoitiin hyppytekniikan ja selän kipuilun takia. Harmitti vietävästi ja välillä vieläkin. Agista me kumpikin tykättiin ja Reima oli siinä varsin pätevä teknisesti (muuten kuin hypyn osalta) ja syttynyt lajiin, mutta parempi pitää koira kunnossa ja olla sille reilu, kun pyytää mahdottomia. Huhtikuussa kisattiin viimeiset kisat ja sen jälkeen on monet itkut itketty.
3. Näyttelyt, karva kondiksessa. Serteille ei sanota ei. Tämän vuoden ainoat missikisat käytiin Latviassa. Kaksi eriä sieltä saatiin ja luokassakin sijoituttiin, mutta siinä se. Muuten ei huvittanut viedä koiraa kehään, kun selkeästi selkäjumit vaikuttivat liikkeeseen, joka oli takaa töpöttämistä.
4. Hyvä ilme tekemisessä ja onnistumisia. Ilme on parantunut vuoden loppua kohden ja ongelmia saatu ratkottua, mutta tekemistä riittää. Itselle ehkä isoin oppi on ollut olla tyytyväinen Reimaan ja Remen yrittämiseen. Se on jeesannut paljon koiraakin.
5. Kunnossa pysyminen. Tää ei mennyt niin kuin piti. Agi jäi selkäjuttujen takia, mutta muuten koitetaan pysyä kunnossa ja hoidetaan tasaisin väliajoin. Agilitystä luopumisesta huolimatta on kuitenkin aikamoisia jumeja välillä ilmaantunut.

Mia:

1. Flyballin opettelu. Eipä opeteltu sen enempää. Sen sijaan kokeiltiin jo mainittua rally-tokoa. On vaikea laji, kun pitäisi muistaa kannustaa ja höpöttää koiralle. Hauskaa se silti on.
2. Suunnitelmallisuus treeneissä. Oltiin ja ei oltu. Muutaman oppitunnin sain siitä, että pitäisi olla selkeämpi ja kertoa koiralle milloin tarkoitetaan bongaamista ja milloin vaikka sinne ruutuun saa oikeasti lähteä. Suunnitelmallisuudessa onneksi auttaa myös Lentsun nettitokojen viikko-ohjelma.
3. Iloinen mieli ja muiden kannustaminen. Muita kannustin kyllä, mutta itselleni olin ankarampi. Muutamaan kertaan tuli tiimin leirillä romahdettua ja itkuksihan se meinasi mennä, mutta onhan se aika musertavaa, että jos on treenannut ja homma näyttää kuitenkin siltä, että mitään ei olisi koskaan tehty. Joskus tuntuisi helpommalta olla edes yrittämättä, kun ei siitä mitään kuitenkaan tule, mutta ei sitä kuitenkaan vaan voi antaa periksi.
4. Parempi kunto.  Kunto on ehkä parempi, koska on tullut tänä vuonna ratsastettua huomattavasti enemmän. Tosin ne agit jäi nyt vähemmälle, joten juoksukunto on arvoitus.

Tavoitteet vuodelle 2015:
Papu:

1. Pidetään Papu edelleen kunnossa ja pidetään huoli takapään treenauksesta, ettei takatassut leviä niin pahasti istuessa ja maatessa. 
2. Jatketaan raunioilla käyntiä ja rally-tokoillaan. Ehkä uskallaudutaan rally-tokossa kisaamaan.
3. Agilityä tuskin tehdään ellei ihan putkirallia vaan.

Reima:

1. Tokossa voittajasta 1-tulos ja EVL:ään siirtyminen
2. Tokon uusien liikkeiden opettelu
3. Näyttelyt. Ehkä. Elokuusta eteenpäinhän tuo pääsee jo veteraaneihinkin.
4. Hyvä ilme, onnistumisia ja sama kupla. Haluan auttaa Reimaa niin treeneissä kuin kisoissakin ja löytää sen saman kuplan, jossa tokota yhdessä.
5. Huolto ja hoito, että Reme pysyy hyvässä kunnossa.

Mia:

1. Opetellaan rally-tokoa. 
2. Suunnitelmallisuus voisi saada jatkoa.
3. Iloinen mieli ja tiimin sivuilla jo lupasin ensi vuodelle etten romahda leirillä. Tai jos itken, niin ilosta. Se se vasta olisi jotain onnistuneen tokokokeen jälkeen.
4. Kunto. Sitä pitää varmaan parantaa, kun tuo juniori alkaa aksaamaan todella. En halua olla se lyllertävä muumi, jonka välillä oon videolla nähnyt. Kuntoremonttiin ei aika riitä vielä keväällä, mutta ehkä syksyllä sitten.

Bond:

1. Tokon perusteiden opettelua. Kiva olisi päästä kisaamaan ennen sääntömuutoksia, mutta katsotaan nyt. Ei pidä hättäillä. Voi olla, että aloitetaan rally-tokolla.
2. Aksan valmistavat taidot suoritettu ja keväällä jatketaan estealkeissa. Kisaikä aksassa tulisi täyteen nippanappa ennen vuoden vaihdetta, mutta tuskin ensi vuonna vielä kisataan. Pidetään tässäkin järki kädessä. Keskeneräisillä kontakteilla ei ole ainakaan asiaa radalle ja pitäisi varmaan muutenkin saada yhteistyöpelaamaan. Hyppytekniikkaakin pitää tsekkauttaa spesialistilla.
3. Huolto. Huoltorutiinit kuntoon.

Viikon varrelta..

Tällä viikolla on opittu ettei Papu pidä Marianne-karkeista, mutta Da Capot kelpaavat kyllä. Mariannea oli maistettu, mutta jätetty sitten omaan arvoonsa. Paprit ympäriltä oli toki kummastakin irroitettu nätisti.

Perjantaina oltiin Bondin kanssa aksaan valmistavalla kurssilla ja kovin vaikeaa oli tehdä tassut orrelle-temppua istumasta, vaikka sitä kotona onkin jo tehty. Jännitti kai. Hyvon kääntyilee tasapainotyynyllä, peruuttaa ja kävelee jalkojenkin yli. Kerran jouduttiin jäähylle, kun viereisen kentän koirat haukkuivat ja sitten Bondi haukkui ja sen seurauksena toinen kurssilainen sai vähän liikaa häiriötä. Tehtiin myös eteen fokusointia ja eteenmenoja. Puhuttiin myös taas palkkauksen ajoittamisesta ja että pitäisi muistaa palkita myös viiveestä eli pysymisestä. Miten tämä puoli olikin nyt taas unohtunut?

Keskiviikkona oltiin raunioilla viimeistä kertaa tänä vuonna ja Papu oli taas hyvin pätevänä. Ei tosin voinut uskoa sitä, että vain kaksi maalimiestä oli piilotettu. Hyvä fiilis jäi näistä treeneistä ja keväällä taas jatketaan.

Reme teki tokoa ja oli oikein innoissaan, kun pitkästä aikaa pääsi treenaamaan. Tunnari meni edelleenkin roskiin, mutta muuten tyyppi vaikutti varsin iloiselta ja innokkaalta. Tehtiin lähes kaikki voin liikkeet läpi. Hyppyä ei kentälle raahattu ja metalli jätettiin turvallisuussyistä pois. Maahanjääminen on kamalan vaikeaa ja lähes poikkeuksetta on noussut siitä seisomaan esim. luoksarissa. Pitää vahvistaa. Istuminen toimii ja heiluttelee siinä häntäänsä. Luoksarin stopit oli vähän hitaita, mutta muuten toimi. Kiva meininki oli ja Repe oli hyvin innoissaan palkkapallosta. Niin tykkään sen ilmeestä nyt tehdä hommia!

Dogs have masters. Cats have staff.

Niin, ehkä jossain joo. Kovasti täällä harjoitellaan tuota masterointia, mutta matkalla vielä ollaan. Joskin noi russelit alkaa olla jo varsin mukavia. Bondin kanssa onkin vielä tekemistä. Viime viikkojen aikana russelit ovat käyneet Piiran hoidettavana. Molemmilla oli lukkoja alaselässä, mutta nyt niistä olisi pitänyt päästä eroon. Papun kanssa pitäisi treenata takajalkoja, jotka tuppaavat nyt unohtumaan ja leviävät kuin Leppäsen eväät, kun tyyppi istuu tai makaa. Remekin suoristui käsittelyssä. Bondi ei vielä päässy käsiteltäväksi, mutta sitäkin pitäisi alkaa tässä pikku hiljaa harjoittelemaan.

Muuten ollaan tokoiltu vähän. Bondi on opetellut pään maahanlaittoa, seuruuta ja tuntuu, että joka päivä hinkataan kiertoja ja stoppeja, koska siinä saa sitä niin kivasti juoksutettua. Bondin kanssa ollaan käyty koirapuistossakin, koska kukaan ei jaksa tuon kanssa tällä hetkellä kovin pitkään lenkkeillä, koska se on yhtä vetämistä. Nyt ollaankin sitten ulkoiltu namien kanssa ja haettu sitä sivulla olemisen paikkaa, missä pitäisi pysytellä. 

Ai niin ja Bondihan opetteli tulemaan "orrelle" eli tassut käsivarren päälle ja siihen vielä lisättiin kurkistus käsivarren ali. Hyvin menee. Jopa niin hyvin, että tassut rupeaa läpsähtelemään milloin mihinkin.

Repe on treenannut tunnaria, lähinnä pitoa ja se alkaa olla hyvällä mallilla. Enää ei tule ihan välittömästi tikkuja, vaan malttaa pitää nätistikin tunnaria. Sitä pitoa on sitten yhdistetty kiertoihin, kaukoihin, jääviin ja seuraamiseen. Eilen myös vilkutteli ja pisti päätä maahan tunnari suussa. Pätevä tyyppi!

Viikonlopun huikeat tokotulokset PM-kisoista olivat omiaan nostamaan treeni-intoa, sateinen kylmä keli sen sijaan ei. Aikamoinen tokomaajoukkue meillä on, kun kaikki seitsemän koiraa mahtuvat kymmenen parhaan joukkoon. Huikeaa!

Ei tässä muu auta kuin ruveta paketoimaan tätä vuotta ja suunnittelemaan uusia kujeita ensi vuodelle!

Treenilöitä..

Maanantaina oltiin Papun kanssa ekaa kertaa rallytokoilemasas ja hauskaahan se oli! Outoa oli vaan ohjaajalle jatkaa matkaa koko ajan ja koirallekin saa höpöttää koko ajan. Papu oli ihan messissä ja vaikka melkeistä kaikki muutkin taisivat olla uroksia, niin mitään rotumellakkaa tai edes sen ensitahteja ei nähty. Hienoa. Papun laji tästä tuli siis.

Keskiviikkona treenattiin Ojangossa. Harmittavasti Papun treenit jäivät lyhyeen, kun oikeaan takajalkaan iski jokin. Mitään siinä ei näkynyt, mutta ylhäällä se oli ja hyppääminenkin oli epämiellyttävää. Bondi tuli tekemään perusasentoja ja kiertämisiä. Ihan kivasti teki pilkkopimeällä kentällä.

Muuten on treenailtu kotona pikkujuttuja. Reima tekee siirtymiä ja Bondi milloin mitäkin: pöydän jalan kiertämistä, istumista, paikkamakuuta ja muistin viimein tehdä niitä jäävien pysymisiäkin. Seisominen oli aika vaikeaa, mutta siitäkin selvittiin.

Sunnuntaina kello soi aivan liian aikaisin, mutta mitä sitä ei tekis, jos tiimin treenit on tiedossa. Suunnaksi Salo ja säävastaava oli kivasti tilannut auringonkin paikalle. Reiman kanssa kisamaiset ensin. Purin Reimaan aika pitkään ja olisi luullut, että paikka olisi tuttu ja suurimman energiat purettu. Mutta ei. Homma hajosi kehään menossa. Lähti tarkistelemaan milloin mitäkin: liikkuri, tötteröt, tarvikkeet jne. Tuli takaisin juu, mutta sekunniksi. Ensin luoksari: varmaan 2/3 matkasta pääsin ennen kuin nousi istumaan. Ei vaikuttanut mitenkään kovin epävarmalta, mutta oli kuitenkin maiskutellut.Seuraavaksi istuminen, mikä meni varsin kivasti, joskin vähän epävarmuus siinä näkyi, mutta teki ekan kerran hyvin kisamaisena kokonaan. Seuraavana hyppynouto: kiersi esteen ja kiersi esteen. Viereen tuli kuitenkin ja tiputti kapulan. No tuli siihen viereen kuitenkin, ja siitähän piti palkata. Otettiin uudestaan vielä, jolloin varasti, mutta muuten skarppasi paluun ja perusasennossa kapulan pidon.

Toisessa setissä tehtiin ensin ruutu, ja kyllä se bongaaminen on nyt myyty. Hienosti venyy niska ja koira etupainoiseksi, kun niin kovasti bongaa. Näki, kun palkka meni ruutuun, mutta matkalla ei palkkaa bongannut, mutta usko vei perille asti. Luoksari tehtiin stopeilla. Taas nousi jätöstä istumaan ja stopitkin venyivät pahasti, mutta teki ne kuitenkin. Pitää ottaa tämä ohjelmistoon. Pitää ehkä palata myymään luoksari alusta asti ja tehdä sillä siitä varmempi. Loppuun vielä uudelleen se hyppynouto, joka oli varsin pätevä. Hieno tyyppi, mutta vireen ja hallinnan kanssa pitää olla tarkka.

Lopuksi Bondi tuli tekemään noutoa ja kas kummaa nakkipalkalla ei ollut ongelmia luopua tunnarista. hienosti teki sitä ja tuli jopa eteen istumaan sitä "palauttamaan". Hieno pieni. Ei haitannut kehänauhan kerääminen tai kaksi muuta treenaavaa koiraa. Hienon luoksarin maahanmenon leiskautti myöskin. Salama hyökkäsi kohti maapalloa. Ihana pikkumies.