Tärkeää on pienen pienen pienet askeleet, ennenkin on isot pienempiä seuranneet.

Näin se on. Pienin askelin eteenpäin. 

Taas on vuoden alusta tapahtunut vaikka ja mitä. On aksattu Bondin kanssa viikkoryhmässä, Turussa ja aluevalkkujutuissa.

Turussa oltiin Vitikaisen Tiian opissa ja rataa mentiin. Hienosti tehtiin kuvioita ja haettiin yhdessä tekemistä. Bond oli taas kerran loista. Ohjaaja kaipaa harjoitusta. 

Aluevalkkua oli Nina Mannerin opissa tammikuussa ja helmikuussa. Tammikuussa tehtiin keppejä ja pieni pätkä rataa. Kepukoissa haastetta toi valkun ja treenikamun jäynä ohjureiden laitossa. :D Hyvin kuitenkin saatiin lopulta menemään, kun ohjurit oli oikeissa väleissä. 

Helmikuussa tehtiin taas pieni pätkä rataa ja pohdittiin sitten kontaktien suorittamista. Päädyttiin juoksareihin ja läksyksi opettaa juoksemaan maton läpi. Kriteerinä se, että etu- ja takajalkojen pitää osua matolle. Tätä on tehty, mutta vaikeaa on erottaa se onko Bondilla oikeasti selkeä tehtävä vai juokseeko se vain namin perässä. Jatketaan siis harjoituksia. 

Viime viikonloppu vietettiin Turussa (se Somen koiraurheilun Mekka) Mari Leiviskän koulutuksessa tokoa työstäen. Bondille vieras halli ja oudot ihmisetkin. Ekassa setissä ohjaaja ehkä unohti tehdä kehäänmenovalmistelut ja jos olisi oikein fiksu ollut niin ehkä olisi vaikka kävellyt sen hallinkin läpi ensin ja esitellyt paikat. No koiran aktiivisuutta ohjaajaa kohtaa työstettiin ja haasteita siinä sitten riitti. Etenkin, jos tuli neuvottelutaukoja. Silloin yhteys koiraan pätki ja Bondilla oli mielestään lupa mennä mennä tutkimusmatkoilla. No näistä treeneistä ja koko viikonlopusta jäi mieleen tämä huoneentaulu tälle vuodelle: 

1. Anna itsestäsi enemmän koiralle. Sosiaalinen palkka ja kehut. Enemmän tunnetta peliin. Nyt oli vähän laimeaa menoa. Pitää oikeasti merkata onnistumiset.

2. Mieti kehäänmenorutiinit ja pysy niissä. Miten treeni aloitetaan ja miten koiralle kerrotaan, että nyt mennään hommiin. Meillä on tähän virittelytemput ja samaan sarjaan kuuluu yhdessä meneminen aloituspaikalle (kuten kokeessakin).

3. Mieti taukokäyttäytyminen. Mitä silloin tapahtuu: Bond menee taukomatolle ja odottaa siellä. Ei hiippaile muualle vaan on paikallaan ja aktiivisena odottamassa.

4. Mieti kriteerit, pysy niissä ja ole musta-valkoinen. Tauko on tauko. Ei häröillä muualla. Ei saa mennä tsekkaamaan peiliä, ihmisiä eikä mitään muutakaan. HIlpaisuihin ja muihin ei toivottuihin juttuihin pitää puuttua heti.

Näin. Nää olis niinku ne perusasiat, joita mun pitää työstää. Toisessa treenisetissä muistin jo aloituskuviot ja homma toimi paremmin. Siitä tuli jopa kehuja. Paristakin suunnasta. 

Pitkän päivän jälkeen suunnattiin hotelliin, kun kotiinkaan ei jaksettu ajelle, kun kello oli ehtinyt jo iltaysiin ja aamulla aloiteltaisiin taas jo ysiltä. Jännä kokemus tämäkin, sillä eihän Bond ole yöpynyt missään. Tai on, mutta ihan pentuna. Siinä riittikin ihmettelemistä koiralle missä ollaan ja aikalailla oli sitä mieltä, että milloin mennään kotiin eli seisoi oven luona. Jossain vaiheessa antoi periksi ja rupesi lepäämäänkin. Tosin huone oli niin saakuran kuuma, että en yhtään ihmettele, että ahdisti. Lisäksi ahdisti hotellin henkilökunta (lähinnä Bondia): omituista porukkaa, kun olivat ihme pygmejä (eli kyykyssä) ja kinkut heiltä haettiin kurottaen nopeasti ja heti peruutettiin turvaetäisyyden päähän. Portaat ahdisti. Saattais olla helpompaa, jos liukaalla ei ottais kynsiä esiin vaan menis ihan koko tassulla tai ei rykäisisi tuhatta ja sataa kiertyviin portaisiin. Portaita ei sitten enää tultukaan alas vaan käytettiin sitten hissiä.

Sunnuntaina jatkettiin treenejä ja koira oli ihan hyvässä vedossa. Ohjaaja oli tavallinen tumpelo. Muisti kuitenkin taas virittelyrituaalit. Rekku oli varovainen eikä saatu luoksariin demottua miten se oikeasti menee. Törmäsi kuitenkin taas mutta ei niin kovaa kuin tavallisesti, kun ei se vauhti kiihtynyt. Treeniksi saatiin kuitenkin lopun perusasennon treenaamisen eri kulmista. Motskaahan tätä joka tapauksessa voi kasvattaa. Lisäksi tehtiin noutoa, jossa perusjutut tuli esiin eli puree eikä luovuta. Tällöin pitäisi vaan ottaa kapula pois ja leikittää, jotta vaihtaminen leluun nopeutuisi. Työstettävää tässä riittää. Nappaamista pitää myös vahvistaa eli hihkua juuri silloin kuin nostaa kapulan. Lyhyen tauon jälkeen tehtiin vielä paikkikset. Bondille namikippo eteen. Meni kaverin käskystä maahan eli tätä pitää treenata. Tipautti pään maahan, mutta nosteli sitä kyllä eli tätäkin pitää vahvistaa ja paikkiksen aikana melkein hairahtui eli kuikuili kaveria. Muistutuksesta kuitenki jatkoi annettua tehtävää. Hienosti malttoi odottaa lupaa lähte kipolle. Mielentilasta tykkäsin kovastikin. Sinänsä yllätti kyllä hyvä suoritus, sillä ei näitä ryhmäpaikkiksia ole montaa kertaa tehty. 

Kokonaisuudessaan olin todella positiivisesti yllättynyt, että viikonloppu meni varsin mallikkaasti, sillä päivät olivat rankkoja, yö vieraassa paikassa ja toisaalta vielä sunnuntaina 30 min treenisetti putkeen. Kaikki onnistuivat. Pieniä askeleita on siis otettu kovastikin siitä missä oltiin viime syksynä, kun kaveri karkasi mielummin tekemään jotain muuta kuin tokoa. 

Jollakin muulla koira olisi varmasti jo tokovalio, mutta tämä nyt on meidän polkumme. Rauhassa vaan. 

Vielä enemmän yllätti se, että tänään vielä vedettiin viikonlopun päätteeksi ihan superit aksatreenit ja Bond on ihan liekeissä! Supertyylikkäästi vedettiin serpentiinitreenit ilman mitään haasteita. Huikea!

Treeniviikkoa pukkasi

Maanantaina kipitettiin viikkotreeneissä Niinulla. Alkuun suorempaa vauhtipätkää ja irtoamista. Hyvin sujui. Sitten varsinaista treenipätkää, jossa ajoituksen hakeminen olikin vähän haastavampaa, mutta päästiin kuitenkin jo taas 6-7 estettä peräkkäin. Maanantai-illan aivopieru tuli itselle eikä koiran ohjaamisesta tullut mitään suoraan päätteeksi takaakiertoon. No ei kai tule, jos koittaa siihen persjättöä väenvängällä tunkea. 

Tiistaina jatkettiin Bondin kanssa Inkilän Leenan viimeisellä kontaktikurssikerralla ja työstettiin 2o-2o:ia. Kivasti tarjoaa sitä ja hyvin teki töitä.Tekemistä vielä riittää, mutta matkalla ollaan. Hyvin kesti häiriöitä ja tästä mennään eteenpäin.

Keskiviikkona russelit kyydissä ja ensin mentiin Lauttasaareen Heidi Pesosen koulutukseen. Reimalle tehtiin perusasennon kautta vireen hallintaa. Kivasti pääsi purkamaan itseään pallon hakemiseen. Heidi puuttui minun kaksoiskäskyihin ja keskityttiin selkeyteen. Virheestä korjattiin ja korjauksen jälkeen kehuttiin ja otettiin alusta. Jos meni hyvin, niin sitten sai kehut ja pallon. Ekoihin toistoihin tuli muutama haukku, mutta sitten jäi ääni pois ja Reme tekin hyvin töitä. Samalla tavalla voi rakentaa paikkamakuutakin.

Tokosta suunnattiin raunioilla ekaa kertaa sitten kevään. Papu käsittelyharjoituksella sylissä kasalla ja sieltä alas. Ei haitannut yhtään. Sitten etsimään maalimiehiä. Nenä haistoi tarkasti, mutta eka maalimies oli inhottavasti umpipiilossa johon ei päässyt. Haukkui siinä ihan hollilla ja nostin sitten katsomaan tiilimuurin päälle. Ärsytti Papua niin kovasti, ettei päässyt maalimiehen syliin, joten haukkukin irtosi varsin kivasti. Toisen maalimiehen löytämiseen menikin tovi ja ensin mentiin ohi, mutta tarkka nenä paikansi lopulta tämänkin eksyneen lampaan. Huippuhieno koira!

Lauantaina istuin aamupäivän tokokokeessa kehäsihteerinä ja juoksentelin katkeilevaa kehänauaa joko kasaan tai rullalle. Keli suosi koetta, joskin ykköstuloksia ei kovasti saatu kasaan. Illalla oli aluevalkkutreenit Bondille, mutta harmiksi valkku kärsi migreenistä ja treenattiin sitten keskenämme. Oma olo ei ollut kovin skarppi ja pienet estevälit tuottivat tuskaa Bondin kanssa. Onneksi kanssatreenaajat tsemppasivat ja koitettiin yhdessä keksiä ratkaisua.

Sunnuntaina pakattiin autoon Bondi ja otettiin suunnaksi Tuorla ja Lentsun tokopäivä. Omissa ongelmissa tehtiin ihan vaan kontaktia. Bondille oli alkuksi vaikea luopua ihmisistä, mutta lopulta kuitenkin lihapullat päihittävät ihmiseet. Houkutusten kuja oli pala kakkua ja sen läpi pystyi juoksemaan varsin kivasti suoraan ohjaajan luo. Väliin tehtiin paikkikset ja siihen saatiin sitten ihan omat neuvot, kun rivissä pysyminen oli vielä niin vaikeaa. Kai se on vaikeaa, jos sitä ei ole treenattu. Toisella kiekalla tehtiin Bondille noutoa. Tuomiona, ettei osaa pitää, joten se pitää saada ensin kuntoon. Sitten mietitään muita juttuja. Hauska päivä ja superkivoja ihmisiä! Kelikin suosi, vaikka foreca koitti ehdotella sadetta ja salamointi. Niiden sijaan saatiin kuitenkin aurinkoa.

Kiirettä on piisannut

Huh mitä viikkoja on takana. Ensinnäkin sain vihdoinkin toteutettua kauan vatvovani päätöksen ja Reimalle varattiin aika kastraatioon. Jos se helpottaisi Remen oloa ja rauhoittaisi. Huh. Operaatio itsessään meni melko kivasti eikä Remeä tötterökään haitannut. Seuraavana päivänä hyppi jo hyvin sohvalle ja sänkyyn. Nukkuminen oli vähän tukalaa, kun itse sai varoa töttöröä.

No parin päivän päästä Reme menetti kuitenkin ruokahalunsa ja mahakin oli mennyt sekaisin. Tyyppi muuttui apaattiseksi eikä mikään maistunut eikä kohta mennyt enää vesikään alas. Pääsiäinen lähestyi kovaa vauhtia, joten jotta vältyttäisiin päivystyskeikalta, niin pätkähdettiin lääkäriin vielä ennen pyhiä. Tyyppi oli ihan down odotellessa eikä reagoinut muihin koiriin mitenkään. Lintujenkaan jahtaus ei kiinnostanut eikä illallakaan muristu. Lääkäri totesi Remen kuivahtaneen ja ensihätään tuikattiin pahoinvoinninestopiikki ja sitten kotiin saatiin mukaan estolääkkeitä sekä antibiootit. Koska kello oli jo paljon ja klinikka kohta menossa kiinni, ei Reimaa pistetty enää nesteytykseen vaan itse piti sitä kotona juottaa. Vaikeaa oli, mutta selvittiin.

Selkeästi voi pahoin ja olisi halunnut syödä, muttei vaan pystynyt. Murisi muille kupin lähellä, mutta ei todellakaan syönyt. Lopulta alkoi piimä ja recoveryruoka pudota ja päästiin etenemään parantumisessa. Seuraavaksi jännättiin sitten milloin mahtaa tuotosta tulla peräpäästä. Pari päivää siihen meni, mutta sitten homma onkin toiminut taas normaalisti.

Muissa uutisissa Bondi on puutarhuroinut kotona kasvin. Fiksuliini onneksi tiesi, kumpi varsi oli kuollut ja kumpi ei. Eli ei suurta vahinkoa. Pieni siivoaminen tosin kyllä. Toisen kerran hän teki selvää nappikuulokkeista. Se ei ollut niin kiva juttu. 

Toinen ei niin kiva juttu oli se, kun Reima löysi treenikassin namipussin ja tunki sinne päänsä. Nokka kohti kattoa ja nameja kaataen suuhun pussi päässä. Hyvä ettei tukehtunut, ei nameihin eikä pussiin. Lisääkin olisi vielä kuitenkin mennyt, vaikka oli pallo mahaltaan.

Kivoissa jutuissa on Bondin treenit: sekä aksa että toko. Tyyppi tekee kivaa luoksetuloa, joskin itse saa keskittyä pitämään jalat maassa. Niihin, kun voi tulla joku kummallinen sivuvoima. Aksassa on tyypillä aivot mukava ja tekee ensin varovaisesti, jos on epävarma, mutta kasvattaa sitten vauhtia maltillisesti. Ohjaajan juoksemista pitää vielä treenata, tyyppi, kun lähtee helposti paimentamaan. Neljä estettä ollaan menty jo putkeen sekä tehty useampi kahdeksikko putki-este-putki-rataa.

Papu aloitti rauniokauden ja oli hyvin kuulolla. Sain sen pysymään kohtuullisesti halutulla kasalla ja toiminnastamme saatiin kehuja. Omasta mielestä hallinnassa oli puutetta ja saisi reagoida nopeammin kutsuun, mutta taitaa virkamies Papu osata hoitaa hommaa sen verran hyvin, ettei ihan heti tule pois, jos joku haju pitää varmistaa.

Remekin on tällä viikolla päässyt tokon makuun ja siitä se taas lähtee. Innolla odotetaan ensi viikon tiimin leiriä.

Boksiin ja boksista..

Eli tänään alkoi kontaktien harjoittelu boksiin tutustuttamalla. Hommahan toimii niin, että tyyppi laukkaa boksin läpi. Eli ensin pitää saada osumaan boksiin edes kävellen ja siitä sitten eteenpäin. Omalla liikkeellä tuetaan ja namia heitetään eteen. Hyvin lähti Bondilla rullaamaan ja itse pitää olla nopea palkkauksessa, jotta koiran katse on vielä eteenpäin. Hyvin haki paikalle ja tarjosi sitä jopa lepopaikaksi, kun kuuntelin itse ohjeita. Siitä se taas lähtee leikin kautta.

Viikon varrelta..

Tällä viikolla on opittu ettei Papu pidä Marianne-karkeista, mutta Da Capot kelpaavat kyllä. Mariannea oli maistettu, mutta jätetty sitten omaan arvoonsa. Paprit ympäriltä oli toki kummastakin irroitettu nätisti.

Perjantaina oltiin Bondin kanssa aksaan valmistavalla kurssilla ja kovin vaikeaa oli tehdä tassut orrelle-temppua istumasta, vaikka sitä kotona onkin jo tehty. Jännitti kai. Hyvon kääntyilee tasapainotyynyllä, peruuttaa ja kävelee jalkojenkin yli. Kerran jouduttiin jäähylle, kun viereisen kentän koirat haukkuivat ja sitten Bondi haukkui ja sen seurauksena toinen kurssilainen sai vähän liikaa häiriötä. Tehtiin myös eteen fokusointia ja eteenmenoja. Puhuttiin myös taas palkkauksen ajoittamisesta ja että pitäisi muistaa palkita myös viiveestä eli pysymisestä. Miten tämä puoli olikin nyt taas unohtunut?

Keskiviikkona oltiin raunioilla viimeistä kertaa tänä vuonna ja Papu oli taas hyvin pätevänä. Ei tosin voinut uskoa sitä, että vain kaksi maalimiestä oli piilotettu. Hyvä fiilis jäi näistä treeneistä ja keväällä taas jatketaan.

Reme teki tokoa ja oli oikein innoissaan, kun pitkästä aikaa pääsi treenaamaan. Tunnari meni edelleenkin roskiin, mutta muuten tyyppi vaikutti varsin iloiselta ja innokkaalta. Tehtiin lähes kaikki voin liikkeet läpi. Hyppyä ei kentälle raahattu ja metalli jätettiin turvallisuussyistä pois. Maahanjääminen on kamalan vaikeaa ja lähes poikkeuksetta on noussut siitä seisomaan esim. luoksarissa. Pitää vahvistaa. Istuminen toimii ja heiluttelee siinä häntäänsä. Luoksarin stopit oli vähän hitaita, mutta muuten toimi. Kiva meininki oli ja Repe oli hyvin innoissaan palkkapallosta. Niin tykkään sen ilmeestä nyt tehdä hommia!

Huoltoa

Reiman kanssa on ihmetelty niitä treenien läskiksi menoja ja sen rauhattomuutta kotona. No kai sitä itsekin olisi rauhaton, jos selkä ja polvi on jumissa ja jalkakin puutuu. Tänään käytiin Mari Hyytiäisen hoidettavana ja kovin juntturassa oleva koira sieltä sitten käsittelyssä paljastui. Kovat läähätykset käsittelyssä tuli, vaikka näytti siltä, ettei hieroja juurikaan mitään tehnyt. Toivottavasti nyt helpotti ja Reima relaa. Loppuviikko mennään siis superiisisti ja sitten pikku hiljaa palataan vähitellen normimeininkiin. 

Täytyy pitää mielessä tämä, että jos yhtäkkiä muuttuu levottomaksi ja epävarmaksi, on todennäköisesti kyseessä jumi jossainpäin koiraa. Ja tietty mielellään ennen sitä jo hoidattaa koira. 

Muissa uutisissa Bondi on löytänyt lelulaatikon lusikan ja temuaa sen kanssa menemään. Ihan kiva se. Muuten on olleet treenit vähissä, kun oma sairastelu on niitä estänyt.

All the training was necessary for my personal development

Siltä se ainakin tuntuu. Sen verran tuo Reima tässä aina välillä koettelee. Tänään treenattiin taas pitkästä aikaa.

Merkki+ohjattu: Merkille perspalloa ja vahvistusta. Hyvä ilme, peba meinaa mennä maahan eli pitää olla nopeampi palkkauksessa. Suunnissa ei ongelmaa. Tai ohjaajan suhteen on, kun ahnehti molemmat suunnat samassa treenissä.

Istuminen: Toimii! Tekee sen nyt varmasti ja häntä heiluen. Tai no ympärikääntyessä on kuitenkin epävarman näköinen, mutta on kuitenkin paikoillaan.

Tunnari: Kierrokset lähti kaakkoon. Johtuiko sitten noudosta vai epävarmuudesta. Piilottamisen jälkeen vastassa oli paikallaan tärisevä koira. Ilmeisesti nenänkäyttö on nyt myyty, kun niin suoraan paineli lehtikasaan. Note to myself: piilotapa ensi kerralla tunnari vähän kauemmaksi. Tuppaa aina jäämään juuri hiekan ja nurtsin/lehtien rajalle.

Palkalle vapautus: Tämän tajusin unohtaneeni treenata, joten se nyt sitten treeniohjelmaan mukaan. Hyvin luopui kiposta ja tuli ja pysyi mun luona ja odotti vapautusta.

Luoksari: No tässäpä tulikin taas vaikeuksia. Ei meinaan jää paikalleen. Kerran lähti perään ja toisen kerran nousi istumaan lähes välittömästi. Voi ärsytys. Ei muuta kuin palauttamaan takaisin ja muutama jättötreeni. On jätettäessä aika onnettoman näköinen. Luoksari itsessään täydellinen. Tulee lujaa ja teki hyvät stopit. 

Ruutu: Murheenkryyni 2. Ei bongaa. Ei sitten millään. Yritin lähetystä, mutta tyyppi lähti mihin sattui. Tyhmä minä. Ei olisi pitänyt. Olisi pitänyt varmistaa, että onnistuu. Ongelmana myös se, että vire oli jossain ihan omissa sfääreissä tätä tehdessä. Piti siis odottaa, että rauhoittuu, mutta kauhian vaikiaa sekin oli. Lopulta tehtiin ihan vauvaruutu neljän metrin päästä.  Hmph. Onpas nyt haastavaa tämä. Lisäohjeita on tähän nyt kysytty ja vastausta odotellaan.

Jännä, että näistä treeneistä jäi huono mieli itselle, vaikka suurin osa asioista sujuikin varsin kivasti, mutta jotenkin se vireen hallinta on niin vaikeaa, että siitä hermostun (juu, varmaan auttaa) ja harmittaa, kun treenatut asiat eivät suju. Ei niiden tarvitsisi mennä loistavasti, kunhan olisi edes joku toivon kipinä tekemisessä.

Bondi sen sijaa on aika mainio. Lähtee kiertämään tolppaa jo jostain kymmenestä metristä ja tulee lujaa. Tehtiin ihan vaan kiertoja ja kokeiltiin välillä siihen yhdistää maahanmenokin. Ihanasti sukeltaa maahan. Treenattiin odottamisia ja vapautuksia ja eri asentoja. Pätevä tyyppi tekee noita kaikkia suvereenisti eikä viereisellä kentällä palloa pelanneet pojat häirinneet yhtään, vaikka välillä pallo rämähtelikin kovaa seinään. Hieno mies! Ja mikä vielä hienompaa, tyyppi on hipihiljaa tehdessään!

Keep your face to the sunshine and you cannot see a shadow.

Erityisesti nyt, kun aurinko alkaa käydä vähiin ja harmaus puskee päälle syksyn myötä. Tällä viikolla on treenailtu vähän. Tai ainakin Reiman treenit ovat olleet harvassa. Tosin mieleen tuli, että miksei noilla vanhemmillakin voisi tehdä pieniä treenejä enemmän ennen ruokaa. 

Tän viikon ajatuksissa on ollut se, että Bondin kanssa treenaan helposti vähän liian alhaisella vireellä. Tyyppi tekee, mutta siltä puuttuu vauhti ja "se" ilme. Vähän, kun pistää itseään enemmän peliin, niin tyyppikin terävöityy. Kivasti tekee nyt perusasentoa, seuraamista, käännöksiä, peruuttaa ja leikkii. Leikissä tuo lelua kivasti takaisin. Ainakin kotona. Viime viikolla agiin valmistavalla kurssilla halli ja muut koirat vähän verottivat tuota intoa tuoda. Pitää siis vahvistaa lisää.

Reme treenasi merkkiä ja perspallon saloista käytiin Lentsun kanssa keskustelua. Niin, sillä pallo EI siis tarvitse osua koiraan. Ehkä tässä mun tarkkuuden puute oli Reiman onni. Sähäkämpää kääntymistä haluaisin, mutta sitä pitää työstää. Muuten tykkään ilmeestä siellä merkillä. Heiluttaa häntää ja odottaa mitä tapahtuu. Tyyppi on muuten ollut aika kireänä, joten treeneissäkin täytyy olla aika tarkkana, ettei kierrokset mene turhan koville. Siksi pallo onkin säästetty loppuruutuun ja muuten mennään nameilla. Ruutuun on hyvä imu, mutta treenilistalla on nyt palkkapurkista luopuminen eli se, että pystyy siirtymään sinne yhdessä minun kanssa.

Reima kävi perjantaina parturissakin ja mä meinasin saada paskahalvauksen tuloksesta. Tyyppi on ihan epätasainen ja kaula näyttää siltä, että karhu olisi siihen raapaissut kämmenellä. Muuten on kulmikas, jaloissa hapsuja ja häntäkin erittäin epätasainen. Pinkki iho paistaa pohjavillan alta. Ei ehkä ihan mennyt putkeen. Ei kauheasti lohduta, että se tasoittuu viikon sisään, kun nyt tuon kanssa ei kehtaa päivävalossa ulkoilla. Menisi jo viikko ja karvoja tulisi tasaamaan tilannetta. Ikävä tulee kyllä maailman parasta trimmaajaa Saaraa, joka teki aina hyvää ja tasaista jälkeä.

Papu oli tuttuun tapaan taas pätevä raunioilla ja kaikki maalimiehet löytyivät. Ensimmäisen kohdalla toki hieman ärsytti, kun ei ihan täysin saanut heti kohdennettua sitä missä maalimies oli ja piti vähän jo turhautumista muristakin. Seuraavat selvitti oikein hienosti. Papulle on nyt tavoitteena treenata tottikseen malttia ja jännityksellä odotellaan alkavaa rallytokokurssia.

Omaa osaamsita tuli laajennettua taas koetoimitsija 1-kurssilla. Mitään uutta sieltä ei oikeastaan tullut vastaan, mitä nyt eri lajien kirjo on yllättävän laaja ja rotulistasta löytyi muutamia hyvinkin mielenkiintoisia ja minulle uusia rotuja. 

Sunnuntaille oli suunniteltu treenit, mutta ne jäivät nyt väliin, kun kuume iski minuun. Höh.

Problems are only opportunities in work clothes

Tällä viikolla on taisteltu vireiden kanssa. No ei ehkä taisteltu, mutta mietitty ja treenattu kuitenkin. Ensinnäkin Reiman vire on ollut jossain ihan tapissa. Olisiko joku juoksunarttu tai sitten joku muu juttu sillä taas menossa. Kovasti on saanut käskeä ja treenejä ei olla aloitettu ennen kuin tyyppi rauhoittuu. Ollaankin sitten taas tehty treenejä ensin syömällä nameja. Liikkeisiin on lähdetty ensin syömällä nameja ja muutenkin on käytetty nameja, kun lelut vetää kierrokset aikalailla kaakkoon.

No merkki alkaa olla aika kiva. Ilme on hyvä ja häntä heiluu. On ehkä hippasen hidas ja pylly meinaa mennä maahan, mutta treenataan.

Bondin kanssa on tehty perusasentoa, mutta mun mielestä tekee niitä nyt vähän liian matalassa vireessä. Oma totuttelunsa on se, että tuo koira on hiljaa tehdessään. Saatta hieman hyppiä, mutta muuten on kovin hillitty. Ulkona tolpan kiertoja tehdessä sentään murisee, kun tulee palkalle.

Aksaan valmistavalla kurssilla tehtiin tällä viikolla istumisen tarjoamista: namit käteen ja ottaamaan, että pylly menee maahaan. Siitä nopea vapautus namille, joka on kädessä. Ei mun mielestä oo tässä tarpeeksi hyvällä draivilla. Pitäis kokeilla lelulla tai superherkulla. Toisena treeninä oli käsikosketus, jota käytettiin kohta apuna jalkojen alituksessa. Hyvin lähti sitäkin tekemään. Katsottiin myös lelun palauttamista. Kivasti tekee sitäkin, mutta lisää pitää treenata siten, että saa vaihtaa vain käskystä. Muuten pitää pitää lelusta kiinni. Paljon hyviä juttuja ja taas tekemistä tuleville viikoille.

Muuten pönteröltä on lähtenyt etuhampaita ja uusia on tulossa tilalle kovaa vauhtia. Rokotuksillekin pitäisi taas mennä.

Paljon on siis työhaalareissa olevia mahdollisuuksia meillä.

I may not have gone where I intended to go, but I think I have ended up where I needed to be.

Niin, kovastihan olisin tuon koiran halunnut saada voi-valmiiksi ja evl-oikeudet tänän vuonna, mutta matkalla tässä vielä ollaan. Tällä viikolla on ollut onnistumisia ja haasteita. Toisinaan sujuu, toisinaan ei.

Suuntien opetus on sujunut ja yllätyksenä siinä on tullut kaupan päälle nätti pito. Palautus tulee hienosti sivulle. Pylly ei tahdo ehkä aina pysyä maassa loppuun asti, mutta työstetään sitä. 

Ruutua on saatu työstettyä, mutta yllättäen sitä ei sitten löytynytkään ruoholta. Bongaili ihan vääriä asioita ja oli levoton. Takaisin perusteisiin ja opettamaan kaukana toimimista eli eteenmenoa. Sitä tekee kyllä ihan kivasti eikä arvo mitään. Suoraan painaa menemään. Kaipa se siitä. Tunnari on mennyt ihan jees ja nenä on käytössä.

Luoksari on epäkunnossa. Stopit epävarmoja ja lähdön makuulla pysyminen. Pitää vahvistaa. Jos vaikka nyt vihdoin opettaisi sen yksin kaukana olemisenkin kuntoon.

Istuminenkaan ei ota oikein onnistuakseen, mutta ei voi olla vihainen, kun toinen tarjoaa hyvällä ilmeellä seisomista. Ehkä tehdää siitä leikki nyt ensin, siitä istumisesta.

Papu on ollut raunioilla taas ja toimi siellä pätevästi. Ainoastaan pitää olla tarkempi lähetyksissä, että koiruus oikeasti lähtee sinne lähetyksen suuntaan eikä vaikka päinvastaiseen suuntaan. Hienosti teki töitä ja häntä vipatti.

Bondikin oli taas mukana raunioilla ja hyvin etsi ja uskalsi liikkua pimeydestä huolimatta. Muuten Bondin listalla on ollut tällä viikolla lelulle ja targetille menon opettelua. Molemmat sujuu ja tyyppi tekee ihan suvereenisti ulkonakin targettia. Tarjoaa vielä makuuta ja pään maahan laittamista. Melko pätevä. Hauska tyyppi kyllä. Jos jännittää, niin aina ei pysty leikkimään lelulla, mutta namit toimii silloinkin. Liekö myös hampaat lähdössä, kun lelujen kanssa on vähän hellempi.

Tällä viikolla päädyttiin vähän lisäämään tyypin ruuanmäärää, kun tuntuu olevan niin hoikka. Katsotaan lähteekö paino nousuun.

Viikon varrelta

Keskiviikkona ensin urakoitiin möllitokot Lauttasaatessa kuvaajana ja päälle Remen ja Bondin treenit. Reme teki noutoa, tunnarin ja ruudun, pienen pätkän seuruuta. Nouto oli fine. Tunnarissa oli nenä todellakin auki ja käytti sitä. Harmi vaan, että etsi aivan liian pitkältä. Maltoin kuitenkin mieleni ja annoin tehdä hommia. Löytyihän se lopulta sieltä lehtien alta. Seuruu oli kiva ja ruutukin paranee koko ajan.

Bondi teki asentoja, merkkiä ja loppuun ruudun. Asennot jees. Merkistä saatiin merkin tökkäisy pois, mutta ruutua ei hahmota eikä oikein muistanut, että namikuppi jäi sinne. Meni mutkitellen ja tsekkasi etutötsien takaosat. Uusinta otettiin lyhyemmältä matkalta, mutta saman tyyppinen oli sekin suoritus. Täytyy vähän miettiä taktiikkaa seuraavaa kertaa varten.

Torstaina aksattiin lainakoira Kuuran kanssa. Ihana pikkuraketti, joka paineli kyllä sellaista haipakkaa. Hyvä pätkä saatiin treeniä aikaan. Harmittavasti Kuuran kynsi ilmeisesti nappasi kiinni mattoon ja verilöylyhän siitä tuli. Tämä aiheutti hämmennystä seuraaville treenaajille, sillä yksi parson luuli, että kyseessä oli verijälkitreenit.. hups.

Perjantaina Bondi oli ekalla esiaksatunnilla ja melko pätevä tyyppi oli siellä. Häkkiin meno treenit meni hyvin ja alkoi siellä tarjoamaan makoilua. Pitää muistaa vaan palkita syvemmälle häkkiin, ettei ala kuikuilemaan ulos sieltä. Toisena treeninä tehtiin keinuvalla alustalla liikkumista. Itse en ensin tajunnut liikkumisen olevan se juttu, mutta hienosti tyyppi törötti kuitenkin laudalla eikä sen liikuttaminen ollut ongelma. Tämän jälkeen tehtiin tasapainotyynyllä seisomista etujaloilla ja kun sen tarjoaminen sujui, niin lähdettiin hakemaan tyynyllä pyörimistä niin, että etutassut on paikallaan ja takatassut kiertää tyynyä. Tätä ollaan tehty kotona laatikolla, mutta nyt ilmassa oli hieman jännitystä eikä Bondi aluksi lähtenyt tarjoamaan ja pyöriminen jäi kotitreeneihin. Seuraavaksi treenattiin peruuttamista ja hyvin tyyppi lähti sitäkin tekemään ihan kivasti. Ilmeisesti olen onnistunut vahvistamaan hyvin jo maahanmenoa, kun sitä myös tarjoaa kovasti, jos on epävarma. No ei haittaa, hyvä niin, koska rauhoittuu siihen. Loppuun vielä tehtiin ohjaajan perään menoa ja pysähtymiseen reagointia. Pirun nopea jamppa on jo tuossa iässä.

Lauantaina vietettiin russelien agimestiksiä Purinalla ja siinähän humpsahtikin sitten koko päivä aikalailla. Molemmat jampat osallistuivat mölliradalle ja huisin kivaahan se oli. Tosin Papulle eivät kelvanneet lelut eikä liioin kuivuneet natural menut. Onneksi tyyppu meni kuitenkin juuri ennen rataa pummimaan kanssakisaajalta kalkkunavoileipää ja sen voimin sitten liikkui kohtuullisesti radalla. Reimalla taas ei ollut ongelmia motivaation kanssa, vaan radalla mentiin ihan esteiden takia aika haipakkaa. Molempien kanssa vielä rallitettiin putkirallia, joka oli varsin lystikästä.

Tänään piti treenailla tokoa, mutta mulle pukkas lämpöä päälle. Höh. Pitää kerrata Lentsun nettitokot ja tehdä treenisuunnitelma ensi viikolle.

Sataa sataa ropisee

Mutta sateethan eivät ole meitä haitanneet.

Viime keskiviikkona alkoivat taas koirakoulun koulutukset ja pitkästä aikaa olin kouluttamassa. Mukavaa puuhaa, mutta aika paljon kaikenlaista uskomusta menossa. Yhdelle koiralle ei ollut opetettu juuri mitään, kun sen piti osata seisoa näyttelyssä. Jos sen opettaisi istumaan, niin sittenhän se istuisi sielläkin. Muitakin vastaavia juttuja tuli esiin. Ei voi kuin ihmetellä. Eikö se homma mene niin, että kannattaa tehdä ja hakea sitä suhdetta koiraan ja pitää kivaa, kuin miettiä, että tätä ei voi tehdä, kun tuo menee sitten pieleen jne.

Bondi treenasi leikkimistä koulutuksen jälkeen ja koitettiin tavata Komee. Komee oli kuitenkin melkoisen jännä, joten pakoonhan siinä taas mentiin. Illalla tein eläinkokeen ja iskin Bondille vielä takin päälle, kun kerran satoi. Tyyppi ei reagoinut mitenkään. Ihan ok siis.

Torstaina jatkettiin pentupaineilla Rockyn kanssa. Taas arkaili aluksi, mutta lopulta Rockykin sai juosta emännän jalkoihin turvaan. Niin se kehittyy. Älli ja Tälli ovat aika hyvä painipari. Muuten Bondin viikko-ohjelmassa on ollut leikkimistä. Kahden lelun leikki menee kivasti ja heitetylle lelulle menee kivasti. Palautusta täytyy vielä harjoitella, mutta hyvin sekin sujuu. Aloiteltiin myös viettihyrrän kautta asennon vaihdoksia. Hitaita ovat vielä, mutta istu ja maahan sujuvat. Työstettiin myös ihmisistä luopumista, jotta lenkit sujuisivat hieman paremmin eikä kaikkiin tarvitsisi kiinnittää huomiota. Hyvällä alulla tämäkin. Matolääke tuli annettua Bondille ilman ongelmia. Suurin ongelma taisi olla Reimalla, joka kävi tilannetta tarkastamassa ja sai hajusta jo puistatuksen, joka jatkui jonkin aikaa.

Reme on treenaillut ruutua. Menestys on ollut vaihtelevaa, mutta pitää vaan vielä vahvistaa lisää. Ihan hyvä boogie. Noudot on hyvällä mallilla ja tekeminen on ollut kivaa.

How did it get so late so soon?

Niin, tuntuu, että joka ilta ollaan jo hyvin huomisen puolella ennen kuin pää koskee tyynyä. Huh. Koitin jo kerran kirjoittaa mitä viikon aikana meille on tapahtunut, mutta bittiavaruus oli taas vikkelämpi ja korjasi kirjallisen tuotoksen parempaan talteen.

Viime viikolla Reme treenasi tokoa. Hyvä meininki, vaikkei ihan täydellistä ollutkaan. Alkaa mennä jo voittajan liikkeet palkattakin. Noudot on jees, lukuunottamatta tunnaria, joka on vielä jännä ja menee silpuksi. Tai no ei silpuksi, mutta kyllä sitä aika kovaa purraan. Tykkään silti ihan mahdottomasti Remen kanssa tekemisestä.
Harmittaa kovasti, kun Reme on niin intona tekemässä pennun treenejä, kun hän ne jo osaa ja siitä aiheutuu sitten myös hieman liikaa kierroksia aina välillä ja homma meinaa keittää Remeltä yli.

Papu oli keskiviikkona taas raunioilla ja superpätevästi tuli taas kaikki pelastettua. Ekalle maalimiehelle suoraan ja kun se oli niin siistiä piti pomppia styroksikasassa ja maalimiehen mahallakin. Haukku lähti hienosti. Toinen maalimies sai tökkäisyn poskeen ja sen päälle Papun propellihäntä hakkasi naamaan, kun toinen koitti löytää sopivaa paikka ja asentoa haukkumiselle. Haukut tuli tässäkin hienosti. Seuraavaa maalimiestä kouluttaja povasi vaikeaksi, mutta höpsis. Papu paineli suoraan piilolle ja antoi paukkua. Viimeistä etsittiin tovi, kun hajua ei oikein tullut. Yleisö jännitti jääkö Papu kiinni betoniputkeen, mutta fiksuliini vaan etsi lyhimmän reitin ja varmisti ettei putkessa ollut ketään. Löytyi se viimeinenkin ja hienosti Papu tarkensi paikankin. On se pätevä! Bondikin teki muutaman maalimiehelle juoksentelun eikä jännittänyt yhtään.

Torstaina mentiin tutustumaan Bondin kanssa aksahalliin ja painimaan Rocky-kelpien kanssa. Rocky oli hieman päällekäyvä yleinen syyttäjä ja Bondi pakenikin sitä pusikkoon pariin otteeseen. Mietinnän jälkeen tyypit kuitenkin painivat ja Bondikin pisti Rockylle kampoihin. Kaupan päälle tuli muistutus siitä, että paineja ei suoriteta hihnassa. Tuloksena oli kolmijalkainen Bondi. Ilmeisesti hihna jotenkin kiskaisi etutassua ja siihen tuli pieni venähdys. Tietty mielessä kävi, että oliko tämä aksaura sitten tässä. Onneksi kuitenkin yön jälkeen meillä oli taas nelijalkainen koira. No kohellukset eivät siihen loppuneet, vaan sattuipa niinkin, että Bondi lähti lenkillä kohti ohimenevää ihmistä ja tassuhan tuli sitten minun kengän alle. Siitä selvittiin onneksi huudolla.

Sunnuntaina Papu aksasi aluevalkkutreeneissä ja Bondi treenasi odottelua kentän laidalla. Papu oli superhyvä ja meno oli mahtavaa. Valkkukin sanoi, että tämä oli paras treeni meiltä mitä hän on nähnyt. Vauhti pysyi koko ajan yllä ja minäkin uskalsin juosta. Hienoa menoa ja Papu nautti. Eikä muuten paennut lelun kanssa putkeenkaan, vaikka siihenkin tarjoutui mahdollisuus. Bondin odottelun treenaus noudatti perinteistä kaavaa: tyyppihän huutaa ensin hivenen uusissa tilanteissa ja nytkin sitä huutoa kuultiin. Rentoutui kuitenkin ajoittain nukkumaankin häkkiinsä. Kotimatkalla ihmettelin kummaa kolinaa ja sitten hokasin, että en laittanut Bondin häkin ovea kiinni ja se siellä kolahteli takaluukkuun. Tyyppi kuitenkin matkusti tyynesti kerällä nukkuen.

Bondin edistys tällä viikolla:

• Laatikkoon meno
• Etutassut laatikon päälle ja laatikon ympäri pyöriminen suuntaan ja toiseen
• Perusasentoa on tehty ja parin askeleen seuruuta
• sylkkärit menee ja pyöriminen lelun perässä

Muuten on ollut kohtuu rauhaisaa menoa, mutta vanhempien koirien väsymys saattaa aiheuttaa konflikteja. Papu ja Reima ovat molemmat kertaalleen Bondia ojentaneet hieman liian kovalla kädellä hieman hölmöissä tilanteissa. Eilen Bondi sai kurinpalautuksen, kun tulin vanhempien luokse ja Papu tuli minua tervehtimään ja Bondi sinkosi unestaan väärään suuntaan ensin  ja tuli sitten luokseni. Papu taas oli silloin jo paluumatkalla ja ohitustilanteessa tuli sitten sanomista, vaikka mielestäni kukaan ei törmännyt keneenkään. Harmittavaa ja ahistaa sekä mietityttää tuleeko näitä vielä useamminkin. Harmittaa nähdä Reme väsyneenä ja kireänä, kun pitää kytätä pennun tekemisiä. Ehkä se on Remen otettava myös rentoutumiskäsittelyyn. Remelle toki pisteet siitä, että ei nyt enää reagoi pennun louskuttamiseen vaan katsoo silloin minua ja siirtyy lepuuttelemaan sohvalle turvaan. 

Pennulle on kiva opettaa asioita, mutta muuten rassaa homma. Voihan se toki olla myös minustakin kiinni, tuo muiden kireys. Kai sitä pitää vaan koittaa ottaa rennommin, jos se vaikka tarttuisi noihin ärriereihinkin. Mutta varsinaisesti ei voi kyllä hehkuttaa pentuajan ihanuutta. Etenkään, kun siihen kuului eilen seisoskelua aamuyöstä ulkona sateessa, kun toisella oli maha sekaisin. Tosin olisihan se voinut käydä kenelle tahansa näistä koirista. Voihan syksy ja sateet.

Horror

Olipahan yö. Pienin ei rauhoittunut aitaukseensa nukkumaan juurikaan vaan melusi läpi yön. Jos ei kiljunut, niin sitten veteli luuta pitkin aitausta aiheuttaen kivan kolinan.

Jos pienin olikin hiljaa, niin sitten Remelle iski ahdistus ukkosesta. Läähätystä, sängyn alla ryömimistä. Ryömi jopa säilytyslaatikon ja sängyn välisessä muutaman sentin tilassa, mikä taas aiheutti tökkimistä sängyn päällä nukkujille. Aamulla varsinainen ylläri oli vastassa eteisessä, kun kynnysmattoa oli hieman modifioitu. Voihan piru!

Voisi sanoa, että onneksi yksi koira oli sentään järjellinen. Paitsi ettei ollut. Papuhan oli päivällä metsästänyt ampiaista (taas) ja nyt oli sitten kuono turpeana. No ainakin Papu oli hiljaa paikallaan ja nukkui yöllä.

Yöunet jäivät siis todella vähiin. Höh höh.

Muissa uutisissa Bondin kehitys. Yhdenksän viikkoinen Bondi osaa:

• luopua palkasta (perääntyy ja istuu tai menee makaamaan)
• irroittaa lelusta (No ei ehkä ihan täydellisesti, mutta aika hyvin.)
• tarjota maahanmenoa ja pään laittamista maahan (Jes. Sellainen paikkamakuu sille siis tulee.)
• tarjota pentuaitaukseen menoa (ja sieltä poistuloa ja taas sisäänmenoa palkan toivossa)
• olla pissimättä 4 tuntia
• mennä etupalkalle