Keep your face to the sunshine and you cannot see a shadow.

Erityisesti nyt, kun aurinko alkaa käydä vähiin ja harmaus puskee päälle syksyn myötä. Tällä viikolla on treenailtu vähän. Tai ainakin Reiman treenit ovat olleet harvassa. Tosin mieleen tuli, että miksei noilla vanhemmillakin voisi tehdä pieniä treenejä enemmän ennen ruokaa. 

Tän viikon ajatuksissa on ollut se, että Bondin kanssa treenaan helposti vähän liian alhaisella vireellä. Tyyppi tekee, mutta siltä puuttuu vauhti ja "se" ilme. Vähän, kun pistää itseään enemmän peliin, niin tyyppikin terävöityy. Kivasti tekee nyt perusasentoa, seuraamista, käännöksiä, peruuttaa ja leikkii. Leikissä tuo lelua kivasti takaisin. Ainakin kotona. Viime viikolla agiin valmistavalla kurssilla halli ja muut koirat vähän verottivat tuota intoa tuoda. Pitää siis vahvistaa lisää.

Reme treenasi merkkiä ja perspallon saloista käytiin Lentsun kanssa keskustelua. Niin, sillä pallo EI siis tarvitse osua koiraan. Ehkä tässä mun tarkkuuden puute oli Reiman onni. Sähäkämpää kääntymistä haluaisin, mutta sitä pitää työstää. Muuten tykkään ilmeestä siellä merkillä. Heiluttaa häntää ja odottaa mitä tapahtuu. Tyyppi on muuten ollut aika kireänä, joten treeneissäkin täytyy olla aika tarkkana, ettei kierrokset mene turhan koville. Siksi pallo onkin säästetty loppuruutuun ja muuten mennään nameilla. Ruutuun on hyvä imu, mutta treenilistalla on nyt palkkapurkista luopuminen eli se, että pystyy siirtymään sinne yhdessä minun kanssa.

Reima kävi perjantaina parturissakin ja mä meinasin saada paskahalvauksen tuloksesta. Tyyppi on ihan epätasainen ja kaula näyttää siltä, että karhu olisi siihen raapaissut kämmenellä. Muuten on kulmikas, jaloissa hapsuja ja häntäkin erittäin epätasainen. Pinkki iho paistaa pohjavillan alta. Ei ehkä ihan mennyt putkeen. Ei kauheasti lohduta, että se tasoittuu viikon sisään, kun nyt tuon kanssa ei kehtaa päivävalossa ulkoilla. Menisi jo viikko ja karvoja tulisi tasaamaan tilannetta. Ikävä tulee kyllä maailman parasta trimmaajaa Saaraa, joka teki aina hyvää ja tasaista jälkeä.

Papu oli tuttuun tapaan taas pätevä raunioilla ja kaikki maalimiehet löytyivät. Ensimmäisen kohdalla toki hieman ärsytti, kun ei ihan täysin saanut heti kohdennettua sitä missä maalimies oli ja piti vähän jo turhautumista muristakin. Seuraavat selvitti oikein hienosti. Papulle on nyt tavoitteena treenata tottikseen malttia ja jännityksellä odotellaan alkavaa rallytokokurssia.

Omaa osaamsita tuli laajennettua taas koetoimitsija 1-kurssilla. Mitään uutta sieltä ei oikeastaan tullut vastaan, mitä nyt eri lajien kirjo on yllättävän laaja ja rotulistasta löytyi muutamia hyvinkin mielenkiintoisia ja minulle uusia rotuja. 

Sunnuntaille oli suunniteltu treenit, mutta ne jäivät nyt väliin, kun kuume iski minuun. Höh.