Sisäistä kauneutta ja rytmiä vereen.

Keskiviikkona Reima ja Bond suuntasivat Mevetiin kuvattavaksi. Repe pisti vastaan kiljuen, kun rauhoitusainetta tuikattiin suoneen. Kymmenen sekunnin kuluttua olikin sitten jo nukkumatti tullut ja tyyppi reporankana lattialla. Bond taas käyttäytyi paremmin pistettäessä, mutta varsin sitkeästi taisteli unta vastaan eikä sitten taintunut täysin ollenkaan. Repe ensin pöydälle ja melkoisen nopealla tahdilla kuvattiin niska, selkä ja lonkat. Per Axelsson eli Pelle vilkaisi kuvia ja jyrähteli sitten kommenttinsa ennen seuraavan kuvan ottoa. Reiman kuvauksen aikana Bond oli rentoutunut ja vähän kakonutkin, mutta kuvaushuoneeseen kannettaessa levitti vielä hienosti etutassut oviaukkoon vastalauseeksi. Selällään paikallaan pysymiseen tarvittiin vähän voimaa, mutta sekin saatiin onnistumaan. Kyljellään otetut kuvat tulivatkin sitten pienemmällä vastarinnalla. 

Kuvia katsottiin sitten Pellen kanssa vielä tarkemmin näytöltä. Reimalle lonkista tuomio B/C, selkä puhdas, mutta niskanikamassa pieni piikki, jonka tosin ei pitäisi vaikuttaa mihinkään, kun kyseinen kohta on niin hyvin lihasten ympäröimä. Syytä ei siis täältä löytynyt hyppyongelmiin ja siksi uskonkin, että ne ovat lähinnä henkisiä. Jännästi myös ne kolmen vuoden takaiset kuvat, jossa oli ehkä kalkkeumaa ja kaventunutta nikamaväliä eivät näyttäneet pitävän paikkaansa.

Bondin kuvista Pelle sanoi lonkkien olevan A/B, kyynärät 0/0, olat ja selkä priimaa. Huh. Terve koira siis ja voidaan jatkaa agiliaamista sekä nyt nostella rimoja turvallisin mielin.

Molemmat jampat olivat koko illan vähän kujalla ja peittojen alla lämpimässä. Iltalenkitkin menivät melko rauhallisesti. Reima ei huomannut edes vastaantulevaa koiraa. 

Perjantaina jatkettiin Bondin kanssa aksan treenaamisella, kun Niinulla starttasi rytmityskurssi. Teemun kertoessa teoriaa ja tulevia harjoitteita eka ajatus oli voi ei, kun tarkoituksena on treenata takaaohjaamista. Sitähän me ollaan jo harrastettu, kun en uskalla liikkua tarpeeksi rohkeasti edelle ja olla varmistelematta esteiden suorittamista. Ensimmäisenä treeninä liilat ruudut. Fiilis oli kuitenkin hyvä lähteä radalle, sillä takaaleikkauksethan me osataan. Ainoastaan piti itse miettiä mistä kohti lähteä matkaan ja yllätys oli suuri, kun käsky oli lähteä kohtuullisen läheltä koiraa. Huippukivaa oli kirmata ja homma toimi kuin junan vessa, vaikka valkku sitä ehkä aprikoi tuuriksi, joten sama pätkä uudelleen. Ja ihan samalla tavalla sujui toinenkin veto. Ainoastaan korjattiin palkkausta eli ei viskata palkkaa eteen, kun oma liike hidastuu. Eka kuvio sujui hyvin ja siirryttiin seuraavaan, jossa takaaleikkauksesta tulikin tiukempi käännös.Vuorossa siniset ruudut ja ensin haasteeksi tuli kolmosesteelle rytmittäminen, kun edellisessä kuviossa oli jatkettu vielä kulmaan toiselle esteelle ja sinnehän se Bond pariin kertaan myös latasi, kun ohjaaja ei tehnyt niin kuin piti. Kaikkihan taas tapahtui nopeasti eli  melkein heti, kun Bond laskeutui ekalta esteeltä oli oltava jo kertomassa käännöstä kolmoselle. Koska ohjaaja oli myös löysä välillä, niin nämä käännökset valuivat ensin ohjaajalta ja sitten koiralta. Huisin kivaa oli ja matkalla ollaan!

Muistettavaksi treeneistä jäi:
- Palkkaus: palkkaa lähelle, hidastuvasta vauhdista ei heitetä lelua.
- Tiukat käännökset. Terävä käännös.

When somebody challenges you, fight back. Be brutal, be tough.

Taas meitä koetellaan. Reiman vatsa oli jo hetken parempi, mutta tiimin leirin jälkeen taas on ollut haasteita ja lopulta mentiin sitten taas lääkäriin. Mitään kummallista ei löytynyt ja veriarvotkin olivat kohdillaan, mutta nyt mennään sitten Pepsidillä, inupektillä ja erikoisruualla. Pepsid näyttikin auttavan ja rauhoittavan melkolailla heti ja erikoisruoka tuntuu olevan suurinta herkkua. Kakkarytmi normalisoituu ja limatkin ovat jääneet jo välillä pois.

Joku Reimaa kuitenkin häiritsee edelleen. En tiedä onko sitten jäänyt kastroinnista jotain langan pätkiä jonnekin ikävästi painamaan vai mitä. Yhden pätkän nappasin pois, joten ihan mahdollista on tämä. Murisee aina välillä ja säpsähtää. Täytyy tarkkailla ja eiköhän se hierojakäyntikin ole kohta edessä.

Reiman potiessa mahaansa tokokurssille pääsi tuuraamaan Bondi. Aluksi oli ihan tautisen pihalla, kun oli outo paikka, oudot ihmiset ja uudet koirat. Pöljä emäntä oli myös myöhässä. Joku fiksumpi olisi mennyt paikalle jo hyvissä ajoin ja antanut koiran tottua paikkaan ennen treenejä. Puolessa välissä treeniä alkoi Bondinkin keskittyminen löytyä ja ihan kivasti tehtiin hommia. Aloluokan hyppytehtiin ekaa kertaa ikinä ja tyyppihän veti sen tuosta noin vaan. Odottamista pitää treenata vielä, mutta muuten menee ihan kivasti. Riitta katseli meidän touhuja ja totesi, että ihan kiva, että koira tarjoaa, mutta joku roti hommaan pitäisi saada. Niin, jotenkin tutulta kuulostaa. Pitää terästäytyä tässä ja olla selkeämpi, milloin Bondi on hommissa ja milloin standbyllä.

Viikon onnistumiset:

• Remellä maha parempaan päin
• Bondi teki aloluokan jäävät täydellisesti etupalkalla sekä hypyn.

Viikon linkkivinkki tässä. Mihin meilä on kiire ja kuka niitä treenejä oikeasti niin monta tarvitsee viikossa? Mitä vaan jos pitää kivaa?

Kiirettä on piisannut

Huh mitä viikkoja on takana. Ensinnäkin sain vihdoinkin toteutettua kauan vatvovani päätöksen ja Reimalle varattiin aika kastraatioon. Jos se helpottaisi Remen oloa ja rauhoittaisi. Huh. Operaatio itsessään meni melko kivasti eikä Remeä tötterökään haitannut. Seuraavana päivänä hyppi jo hyvin sohvalle ja sänkyyn. Nukkuminen oli vähän tukalaa, kun itse sai varoa töttöröä.

No parin päivän päästä Reme menetti kuitenkin ruokahalunsa ja mahakin oli mennyt sekaisin. Tyyppi muuttui apaattiseksi eikä mikään maistunut eikä kohta mennyt enää vesikään alas. Pääsiäinen lähestyi kovaa vauhtia, joten jotta vältyttäisiin päivystyskeikalta, niin pätkähdettiin lääkäriin vielä ennen pyhiä. Tyyppi oli ihan down odotellessa eikä reagoinut muihin koiriin mitenkään. Lintujenkaan jahtaus ei kiinnostanut eikä illallakaan muristu. Lääkäri totesi Remen kuivahtaneen ja ensihätään tuikattiin pahoinvoinninestopiikki ja sitten kotiin saatiin mukaan estolääkkeitä sekä antibiootit. Koska kello oli jo paljon ja klinikka kohta menossa kiinni, ei Reimaa pistetty enää nesteytykseen vaan itse piti sitä kotona juottaa. Vaikeaa oli, mutta selvittiin.

Selkeästi voi pahoin ja olisi halunnut syödä, muttei vaan pystynyt. Murisi muille kupin lähellä, mutta ei todellakaan syönyt. Lopulta alkoi piimä ja recoveryruoka pudota ja päästiin etenemään parantumisessa. Seuraavaksi jännättiin sitten milloin mahtaa tuotosta tulla peräpäästä. Pari päivää siihen meni, mutta sitten homma onkin toiminut taas normaalisti.

Muissa uutisissa Bondi on puutarhuroinut kotona kasvin. Fiksuliini onneksi tiesi, kumpi varsi oli kuollut ja kumpi ei. Eli ei suurta vahinkoa. Pieni siivoaminen tosin kyllä. Toisen kerran hän teki selvää nappikuulokkeista. Se ei ollut niin kiva juttu. 

Toinen ei niin kiva juttu oli se, kun Reima löysi treenikassin namipussin ja tunki sinne päänsä. Nokka kohti kattoa ja nameja kaataen suuhun pussi päässä. Hyvä ettei tukehtunut, ei nameihin eikä pussiin. Lisääkin olisi vielä kuitenkin mennyt, vaikka oli pallo mahaltaan.

Kivoissa jutuissa on Bondin treenit: sekä aksa että toko. Tyyppi tekee kivaa luoksetuloa, joskin itse saa keskittyä pitämään jalat maassa. Niihin, kun voi tulla joku kummallinen sivuvoima. Aksassa on tyypillä aivot mukava ja tekee ensin varovaisesti, jos on epävarma, mutta kasvattaa sitten vauhtia maltillisesti. Ohjaajan juoksemista pitää vielä treenata, tyyppi, kun lähtee helposti paimentamaan. Neljä estettä ollaan menty jo putkeen sekä tehty useampi kahdeksikko putki-este-putki-rataa.

Papu aloitti rauniokauden ja oli hyvin kuulolla. Sain sen pysymään kohtuullisesti halutulla kasalla ja toiminnastamme saatiin kehuja. Omasta mielestä hallinnassa oli puutetta ja saisi reagoida nopeammin kutsuun, mutta taitaa virkamies Papu osata hoitaa hommaa sen verran hyvin, ettei ihan heti tule pois, jos joku haju pitää varmistaa.

Remekin on tällä viikolla päässyt tokon makuun ja siitä se taas lähtee. Innolla odotetaan ensi viikon tiimin leiriä.

Insanity: doing the same thing over and over again and expecting different results.

Katsaus menneeseen vuoteen tulossa seuraavaksi. Koitin katsoa, että mitä tavoitteita asetettiin, mutta en nyt sellaisia varsinaisesti löytänyt, mutta mennään vuoden takaisilla pohdinnoilla.

Papu:

1. Kunhan koira pysyisi kunnossa eli tulisi suurempi jumeja tai kramppeja taikka nyrjähdyksiä. No kohtuullisesti on edelleen pysynyt kunnossa. Huoltoa on tarvinnut ja sitä on annettu. Jostain syystä takatassut tuppaavat levähtämään tällä hetkellä istuessa ja maatessa, mutta Piiran mukaan niissä ei ollut mitään vikaa kuitenkaan. Pitää jumpata ne kuntoon.
2. Raunioilla tai oikeammin telineillä parempi hallittavuus. Ehkä vähän sitä BH:tä voidaan treenata. Telineillä ei oltu tänä vuonna kovin montaa kertaa, joten enemmänkin olisi voinut treenata. Hallittavuus ihan ok ja intoa on. Uutena lajina tänä vuonna kokeiltiin rally-tokoa, jossa Papu näyttäisi olevan melkoisen haka.
3. Agilityssä, jos mölleissä kävisimme kokeilemassa. No mölleissä tavallaan käytiin, kun kisattiin russelirotumestiksissä ja Papu tuurasi keväällä Reimaa treeneissä Niinulla ja aluevalkussa. Intoa löytyi, mutta ei se niin siihen lajiin ole syttynyt. Tosin positiivista oli se, että saatiin leikkiminen pelaamaan ja Papu on nykyään ihan intoja narupalloihin.

 Reima:

1. Tokossa voittajaluokan korkkaus. Ehkä SM:t. Piirimestikset nyt ainakin. Nyt päästiin korkkaamaan se voittaja ja sanoisin, että vähän siinä hätäiltiin. Tunnari ja ruutu oli silloin edelleen kesken. No Siitäkin kuitenkin selvittiin ja pisteitäkin saatiin edes jonkin verran. SM:t ja piirimestikset olivat vain haaveita. Näiden jälkeen on treenailtu, niin liikkeitä kuin liikkeiden välejäkin. Ensi vuonna taas uutta yritystä.
2. Agilityssä SM-nollien kasaan saaminen, takapään kuntoutus, itsenäisyyden lisääminen radalla. Sm:t jäivät lopulta ikuiseksi haaveeksi. Agiura paketoitiin hyppytekniikan ja selän kipuilun takia. Harmitti vietävästi ja välillä vieläkin. Agista me kumpikin tykättiin ja Reima oli siinä varsin pätevä teknisesti (muuten kuin hypyn osalta) ja syttynyt lajiin, mutta parempi pitää koira kunnossa ja olla sille reilu, kun pyytää mahdottomia. Huhtikuussa kisattiin viimeiset kisat ja sen jälkeen on monet itkut itketty.
3. Näyttelyt, karva kondiksessa. Serteille ei sanota ei. Tämän vuoden ainoat missikisat käytiin Latviassa. Kaksi eriä sieltä saatiin ja luokassakin sijoituttiin, mutta siinä se. Muuten ei huvittanut viedä koiraa kehään, kun selkeästi selkäjumit vaikuttivat liikkeeseen, joka oli takaa töpöttämistä.
4. Hyvä ilme tekemisessä ja onnistumisia. Ilme on parantunut vuoden loppua kohden ja ongelmia saatu ratkottua, mutta tekemistä riittää. Itselle ehkä isoin oppi on ollut olla tyytyväinen Reimaan ja Remen yrittämiseen. Se on jeesannut paljon koiraakin.
5. Kunnossa pysyminen. Tää ei mennyt niin kuin piti. Agi jäi selkäjuttujen takia, mutta muuten koitetaan pysyä kunnossa ja hoidetaan tasaisin väliajoin. Agilitystä luopumisesta huolimatta on kuitenkin aikamoisia jumeja välillä ilmaantunut.

Mia:

1. Flyballin opettelu. Eipä opeteltu sen enempää. Sen sijaan kokeiltiin jo mainittua rally-tokoa. On vaikea laji, kun pitäisi muistaa kannustaa ja höpöttää koiralle. Hauskaa se silti on.
2. Suunnitelmallisuus treeneissä. Oltiin ja ei oltu. Muutaman oppitunnin sain siitä, että pitäisi olla selkeämpi ja kertoa koiralle milloin tarkoitetaan bongaamista ja milloin vaikka sinne ruutuun saa oikeasti lähteä. Suunnitelmallisuudessa onneksi auttaa myös Lentsun nettitokojen viikko-ohjelma.
3. Iloinen mieli ja muiden kannustaminen. Muita kannustin kyllä, mutta itselleni olin ankarampi. Muutamaan kertaan tuli tiimin leirillä romahdettua ja itkuksihan se meinasi mennä, mutta onhan se aika musertavaa, että jos on treenannut ja homma näyttää kuitenkin siltä, että mitään ei olisi koskaan tehty. Joskus tuntuisi helpommalta olla edes yrittämättä, kun ei siitä mitään kuitenkaan tule, mutta ei sitä kuitenkaan vaan voi antaa periksi.
4. Parempi kunto.  Kunto on ehkä parempi, koska on tullut tänä vuonna ratsastettua huomattavasti enemmän. Tosin ne agit jäi nyt vähemmälle, joten juoksukunto on arvoitus.

Tavoitteet vuodelle 2015:
Papu:

1. Pidetään Papu edelleen kunnossa ja pidetään huoli takapään treenauksesta, ettei takatassut leviä niin pahasti istuessa ja maatessa. 
2. Jatketaan raunioilla käyntiä ja rally-tokoillaan. Ehkä uskallaudutaan rally-tokossa kisaamaan.
3. Agilityä tuskin tehdään ellei ihan putkirallia vaan.

Reima:

1. Tokossa voittajasta 1-tulos ja EVL:ään siirtyminen
2. Tokon uusien liikkeiden opettelu
3. Näyttelyt. Ehkä. Elokuusta eteenpäinhän tuo pääsee jo veteraaneihinkin.
4. Hyvä ilme, onnistumisia ja sama kupla. Haluan auttaa Reimaa niin treeneissä kuin kisoissakin ja löytää sen saman kuplan, jossa tokota yhdessä.
5. Huolto ja hoito, että Reme pysyy hyvässä kunnossa.

Mia:

1. Opetellaan rally-tokoa. 
2. Suunnitelmallisuus voisi saada jatkoa.
3. Iloinen mieli ja tiimin sivuilla jo lupasin ensi vuodelle etten romahda leirillä. Tai jos itken, niin ilosta. Se se vasta olisi jotain onnistuneen tokokokeen jälkeen.
4. Kunto. Sitä pitää varmaan parantaa, kun tuo juniori alkaa aksaamaan todella. En halua olla se lyllertävä muumi, jonka välillä oon videolla nähnyt. Kuntoremonttiin ei aika riitä vielä keväällä, mutta ehkä syksyllä sitten.

Bond:

1. Tokon perusteiden opettelua. Kiva olisi päästä kisaamaan ennen sääntömuutoksia, mutta katsotaan nyt. Ei pidä hättäillä. Voi olla, että aloitetaan rally-tokolla.
2. Aksan valmistavat taidot suoritettu ja keväällä jatketaan estealkeissa. Kisaikä aksassa tulisi täyteen nippanappa ennen vuoden vaihdetta, mutta tuskin ensi vuonna vielä kisataan. Pidetään tässäkin järki kädessä. Keskeneräisillä kontakteilla ei ole ainakaan asiaa radalle ja pitäisi varmaan muutenkin saada yhteistyöpelaamaan. Hyppytekniikkaakin pitää tsekkauttaa spesialistilla.
3. Huolto. Huoltorutiinit kuntoon.

Viikon tohinat

Tiistaina oltiin kisamaisissa treeneissä Ojangossa tekemässä voittajaluokan liikkeitä, vaikkeivat ne vielä kaikki ole kasassa. Tässä kommentteja, mitä saatiin:

Seuruu: Innokas, ääntelee, hieman väljää, hyvät askelsiirtymät, hitaassa edistää, paikka elää hiukan. Loistava asenne. Yllättävän hyvä oli tämä. Voisi olla todellakin tiiviimpi ja kontaktia pitää parantaa. Sivuaskeleet meni tosi kivasti.

Liikkeestä istuminen: Jäi seisomaan, korjauksella ok, seuruussa pieni ääni. Jostain syystä nyt jumittanut istumista ja tarjoaa seisomista. Pitää vahvistaa lisää. Ääni tulee epävarmuudesta eli palkkaamattomuutta lisää.

Luoksetulo: Odottaessa vinkuu, vauhti oli hieno, stopit hyvät, seis erityisen hieno, perusasento oli vino alussa. Taas epävarmuus aiheuttaa ääntä. Hyvällä vauhdilla tuli eikä valunut, mutta itse pitää opetella parempi ajoitus käskyille, koska merkeistä tuli kyllä ohi.

Ruutu: Innokas odotus. Vielä kesken. Ei bongannut ruutua ollenkaan. Lähti kuitenkin yrittämään ja haukkui, kun ei vielä rutiinia tähän. Pitää treenata lisää.

Metalli: Ei kiinnostanut. 2:lla hienosti. Ällötti kovasti metsku ja koitti etsiä muuta noudettavaa. Treeneihin siis ei vaihtoehtoja ja superpalkka.

Hyppynouto: Hienosti autettu. Liikkuri pyysi menemään lähemmäs, mikä johti sitten, että varasti. Toi melko kivasti. Pito pitää treenata.

Tunnari: Levoton alku. toi 2x väärän. Sitten oman. Taaskaan ei koiralla mitään hajua liikkeestä. Ei osaa olla paikallaan, jos ohjaaja kääntyy. Meni maahan. Ei haistellut yhtään ja puri kovasti tunnareita.

Kaukokäskyt: Istumiseen tarvittiin kaksi käskyä. Hyvä kokonaisuus. Superyllätys. Tein 5 metristä, mutta ekaa kertaa tehtiin koemaisesti kaikki vaihdot ja Reima piti hienosti paikkansa. Superhyvä.

Paikkamakuu: 4 min. Pää jäi ylös, käytti sitä muutamaan otteeseen maassa. Piippasi 2.30 kohdalla, levoton, nousi seisomaan. Oli kuitenkin maassa palatessa. Heh, kuvittelin, että tää meni hyvin. No ainakin pysyi paikallaan, mutta ilmeisesti ruokapurkki ei ollut kuitenkaan tarpeeksi hyvä minuun verrattuna. Lisää treeniä.

Kokonaisuus: Kiva konaisuus & asene. Iloinen koira. Iloinen oli juu. Plussaa se, ettei tullut haukkua, mutta muuta ääntä kyllä, mutta pitää vaan tehdä lisää treeniä ja hommasta rutiinia.

Keskiviikkona Papu oli raunioilla ja toimi varsin pätevästi. Alkuun toki pientä hulluttelua ilman korvia, mutta maalimiehet löytyivät hyvin ja haukkua tuli kiitettävästi. Hieno reissu oli tämä.

Torstaina molemmat aksasivat Niinulla. Papu ensin. Hieman tahmea alku, mutta hyvin sen jälkeen, vaikkei vauhti nyt ehkä aina ihan päätä huimaakaan. Papulla oli kuitenkin kivaa ja ohjautui varsin mainiosti. Remellä enemmän kierroksia ja vauhti superhyvä. Toki rimat oli 20 cm. Rimat kuitenkin lentelivät ja Niinun mukaan ponnisteli niistä. Höh. Muuten reipas.

Lauantaina molemmat pääsivät Leena Piiran käsittelyyn. Papulla oli jumia keskiselässä, mutta lantio oli suorassa. Vasempi puoli kireämpi ja lanne-selkä jumissa sekä viimeinen lannenikama kireä. Reima oikealta puolelta jäykkä ja banaanina. Lapa jumissa ja vasemman takajalan lihakset heikot. Koko ranka oli jäykkä ja liikettä rankaan oli vaikea saada. Molemmille nyt b-vitamiini kuuri, serrapeptaasia ja Nutrolinin nivelainetta. Reimalle kuntoutusta kävellen metsässä, namittamista oikealle alas, uintia ja haetaan liikkeellä voimaa takajalkoihin ja koitaan saada niitä tasapainoon. Leenan kanssa mietittiin myös sitä onko Reiman aksapäivät nyt ohi. Selässähän oli niitä mahdollisisa nikama-ahtaumia, joista ei ole oikein tietoa, miten vaikuttavat koiraan. Näyttää siis hyvinkin siltä, että Reima siirtyy kokonaan tokokoiraksi ja aksailla voidaan suoraviivaisia ratoja matalilla rimoilla omaksi iloksi. Vaikea tuota asiaa on selvittää, en oikein tiedä kuka osaisi sanoa selästä tarkemmin. Se nyt on kuitenkin varmaa, etten halua koiraa satuttaa tai vammauttaa. Onhan se suuri harmi, jos valioitumiset jäävät haaveiksi ja käytetty treeniaika on ollut turhaa, mutta koiran hyvinvointi menee nyt edelle. Katsotaan rauhassa mihin kuntoutuksella päästään. Taukoa ainakin luvassa.

Lääkärikäynti

Siitä en tainnutkaan kirjoittaa. Reimalla on nyt ollut kolmisen viikkoa niskassa patti, joka kyllä diagnosoitiin rasvapatiksi facebookkeskusteluissa, mutta sitä kuitenkin käytiin näyttämässä. No sehän se oli. Tukkeutunut talirauhanen, joka sitten neulalla tyhjennettiin ja puristettiin viimeisetkin töhnät ulos. Huh. Reima ei ollut moksiskaan neulalla törkkimisestä.

No sitten tarkasteltiin vielä murinoita, kun tuo iltaisin murahtelee ja vaihtaa paikkaa. Eturauhanen oli iso, mutta nyt on ollut kyllä aika paljon juoksuhajuja ympäristössä. Sitä ei kuitenkaan mitenkään aristanut. Pissanäyte olikin sitten hieman suttuinen ja ab-kuuri saatiin Reimalle sitä siistimään sekä Tardak tilannetta muuten rauhoittamaan. Hieman tyytyväisemmältä tuo on nyt vaikuttanutkin.

Onneksi tajusin samalle reissulle tarkistaa Papun rokotustilanteen ja siinähän oli käynyt niin, että rabies oli mennyt vuosi sitten vanhaksi ja rokotuskortissa oli muutenkin väärä voimassaolomerkintä. Lisäksi muut rokotukset olisivat menneet vanhaksi helmikuussa, joten Papukin pääsi pöydälle hoidettavaksi.

Piti olla nopea keikka, mutta kyllä me siihen 1,5 tuntia saatiin menemään. No nyt on asiat taas reilassa.