lauantai 2. toukokuuta 2015

When somebody challenges you, fight back. Be brutal, be tough.

Taas meitä koetellaan. Reiman vatsa oli jo hetken parempi, mutta tiimin leirin jälkeen taas on ollut haasteita ja lopulta mentiin sitten taas lääkäriin. Mitään kummallista ei löytynyt ja veriarvotkin olivat kohdillaan, mutta nyt mennään sitten Pepsidillä, inupektillä ja erikoisruualla. Pepsid näyttikin auttavan ja rauhoittavan melkolailla heti ja erikoisruoka tuntuu olevan suurinta herkkua. Kakkarytmi normalisoituu ja limatkin ovat jääneet jo välillä pois.

Joku Reimaa kuitenkin häiritsee edelleen. En tiedä onko sitten jäänyt kastroinnista jotain langan pätkiä jonnekin ikävästi painamaan vai mitä. Yhden pätkän nappasin pois, joten ihan mahdollista on tämä. Murisee aina välillä ja säpsähtää. Täytyy tarkkailla ja eiköhän se hierojakäyntikin ole kohta edessä.

Reiman potiessa mahaansa tokokurssille pääsi tuuraamaan Bondi. Aluksi oli ihan tautisen pihalla, kun oli outo paikka, oudot ihmiset ja uudet koirat. Pöljä emäntä oli myös myöhässä. Joku fiksumpi olisi mennyt paikalle jo hyvissä ajoin ja antanut koiran tottua paikkaan ennen treenejä. Puolessa välissä treeniä alkoi Bondinkin keskittyminen löytyä ja ihan kivasti tehtiin hommia. Aloluokan hyppytehtiin ekaa kertaa ikinä ja tyyppihän veti sen tuosta noin vaan. Odottamista pitää treenata vielä, mutta muuten menee ihan kivasti. Riitta katseli meidän touhuja ja totesi, että ihan kiva, että koira tarjoaa, mutta joku roti hommaan pitäisi saada. Niin, jotenkin tutulta kuulostaa. Pitää terästäytyä tässä ja olla selkeämpi, milloin Bondi on hommissa ja milloin standbyllä.

Viikon onnistumiset:
  • Remellä maha parempaan päin
  • Bondi teki aloluokan jäävät täydellisesti etupalkalla sekä hypyn.

Viikon linkkivinkki tässä. Mihin meilä on kiire ja kuka niitä treenejä oikeasti niin monta tarvitsee viikossa? Mitä vaan jos pitää kivaa?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti