Edellisestä kirjoituksesta taas aikaa

Tällä välin on sattunut ja tapahtunut kaikkea eikä oikein mitään. Kirjoittelut ovat jääneet siksikin, että on tullut itse sairasteltua paljon kevään aikana ja esim. toukokuu meni sairastellessa. 

Bondin kanssa tapultetiin NAS-tiimi loppuun ja olihan matka. Paljon asioita opittiin ja kehityttiinkin tässä matkalla syksystä kevääseen. Yhteistä tekemistä on saatu kursittua kokoon ja joissain asioissa päästy hienosäätöönkin asti. Kepit ja kontaktit on vielä vaiheessa, mutta muuten voitaisiin jo ruveta epiksiä katselemaan. Keppejä lähdettiin nyt Vitikaisen Tian konstein rakentamaan takaperin ketjuttaen, kun professori-Bond oli 2x2:lla oppinut mutkittelemaan. Eli nyt opettamaan, että kepit kyljissä on hyvä juttu ja sit pitäis tähdätä niihin väleihin silleen suoraviivaisemmin. Kovin pitkälle tässä ei olla päästy, mutta harjoitukset jatkuu.

Bondin kanssa oltiin myös kevät Teemun pitämällä rytmityskurssilla ja se se vasta oli jotain. Bondille nyt ainakin opetettu esteiden hakemista ja radanlukua ja sitten vielä asennetaan ohjaajalle ne rytmitykset ja rintamasuunnat kohdilleen. Ideanahan oli opetella rytmitystä takaaohjauksien kautta eli lähinnä persjätöillä. Huipuhienoja pätkiä saatiin aikaan ja se meidän kupla ollaan kyllä tuolla löydetty. Onhan se siisti antaa koiran mennä ja luottaa siihen sen etenemiseen. Yllättäviäkin asioita on tullut vastaan, että lukee se rataa ja irtoaa esteille vaikka sitten vähän kauemmaksikin. Tosin kestää myös leijeröintiäkin. Vauhtia oon välillävähän voivotellut, mutta eiköhän se sieltä tule. Hienoja ohjauksia ollaan saatu tiukkoihinkin kohtiin eli on se rekku kuulolla. Oma paras oivallus tässä oli, että ei mun aina tarvitse olla edellä koiraa eikä aina ole kiire.

Lisäksi nyt päätin kokeilla Dolon paikallamakuukurssi, kun paljon hyvää olen kuullut Jirka Vierimaasta. Sinänsä kurssilla ei uutta asiaa ole, mutta hyviä havaintoja on tullut tehtyä omasta toiminnasta sekä vinkkejä tehdä asioita toisin. Kurssin huikein juttu oli se, kuinka pienellä sain Reiman luopumaan imurin taposta ja keskittymään tehtävään makoilla vaikka ihan vierestä imuroisikin. Verkkokurssi oli kyllä loistava. Verkkokoulualusta todella selkeä, ohjeistukset hyvät ja paljon videoitakin oli treeneistä ja siitä miten tulisi toimia.

Bond kävi myös muutaman kerran tuuraamassa tuttuja Inka Juntheikin treenikuplatunneilla ja tyytyväinen olen ollut niistä. Inkan mukaan Bondille on hyvät pohjat tehty ja koira toimii niinkuin pitääkin. Kieltämättä näin on ollutkin, kun olen keskittynyt meidän tekemiseen silloin täysillä. Välillähän meillä on tullut aksatreeneissä se, että Bond jämähtää paikalleen palkkauksen jälkeen. Joku klikki siinä on, eikä palkkaus oikein toimi, kun tyyppi jää paikoilleen eikä meinaa lähteä liikkeelle. Tekee kyllä rataa mielellään sen jälkeen, kunhan vaan aloituspaikalle on saatu siirtymään. Helposti tätä ei saatu esille, mutta tuli se noissakin treeneissä ilmi, jos juttelin opelle unohtaen Bondin. Hän ei siis tykkää olla pidossa. 

Reimakin sairasti. Pissi jotenkin paljon ja sitä sitten selviteltiin. Muuta ei löytyny kuin liian korkea pH virtsasta. Tähän sitten syötiin viikon antibioottikuuri ja jäätiin seuraamaan tilannetta. Määrällisesti paljon virtsaaminen rauhoittui kuurin jälkeen ja taas jatkettiin elämää. 

Bond taas näytti siltä, että olisi saanut nenäpunkin, mutta loppupeleissä sitten köhäisi lenkillä karmivat kuohuoksut ja sen jälkeen sitten yski eli sittenkin kennelyskä. Sitä tässä on nyt paranneltu ja otettu iisisti, mutta alkaa olla melkoisen touhukas tuo pieni mies, joten ootellaan, että päästäis taas treenaamaan.

Kirkastumisia

Niin kelissä kuin päässäkin. NAS-Teamin viikonloppu tuli taas ja kivaahan siellä oli. Lauantaina aloitettiin Niinun ratatreenillä ja mun pieni irtosi hirveän kivasti putkeen ja siitä sitten jatkokuvioille. Edelleen meille tuottaa välistävedot haasteita. Kyse lähinnä siitä, että oon myöhässä, en tee riittävää rintamasuunnan kääntämistä ja oon vielä jossain Nevadassa sitä ohjauskuviota tekemässäkin. Tämä pysyy siis edelleen siellä treenilistalla.

Leenan treeneissä tehtiin keinua ja tyyppihän oli siitä innoissaan. Paukuttaminen ei haitannut ollenkaan ja nopeasti tarjosi 2o-2o sinne päähän. Ainoa haasta oli, että pitää olla tarkka kuljetuksissa ohi ettei ennen aikojaan pääse tarjoamaan eikä pääse peruuttelemaan. Selkeästi sillä on siis käsitys siitä, että takajalat pitää sinne kontaktipinnalle saada. Hyvin lähti vielä tekemään painon siirtoakin, joten pitää vaan muistaa treenata pysymistä ja leikkimistäkin kontaktilla.

Jarmo Riski tuli pitämään luentoa aiheella "Training to compete" eli miten niihin kilpailuihin valmistaudutaan. Paljon hyvää keskustelua oli hänen luentonsa aikana ja nähtiin seinällä onnistumisen kaavakin, jossa onnellakin oli oma paikkansa. Tosin Jarmo myös muistutti siitä, että hassusti se onni/tuurikin kasvaa sitä myötä, kun treenaa. Jännästi se yksi hiihtäjä osaa aina löytää sen sopivan välin mistä pujahtaa, jos on sumpussa ja kuinka toinen samassa tilanteessa on aina se, joka kolaroi. Sattumaako? Agilitystä keskusteltiin myös sen suhteen, että ehkä tässä lajissa ei ole niin tiukkaa valmentaja- treenattava-suhdetta, vaan treenattavakin vaikuttaa siihen mitä tehdään. Kovasti käytiin läpi sitä mitä onnistunut suoritus pitää sisällään ja pohdittiin miten siihen päästää. Pohdittiin myös sitä mistä asioista voidaan täysin päättää, mihin vaikuttaa ja mihin taas ei voida vaikuttaa. Sitä kautta sitten miettimään sitä, mikä kannattaa blokata mielestä ja mihin keskittyä. Itselle ehkä suurin ajatus oli tässä se, että tokossa meidän treenitilanteet eivät vastaa ollenkaan kisatilanteita. Tai ainakin hyvin vähän. Kuitenkin pitäisi pyrkiä tuomaan treenit ja kisat lähemmäksi toisiaan. Rankan päivän jälkeen kotiin sulattelemaan asioita ja lepäämään seuraavaa päivää varten.

Sunnuntaina keli oli mitä kammottavien eikä välillä meinannut eteensä nähdä Länärilläkään. Masalan risteyskin meinasi mennä ohi, kun ramppi ei ollut ollut kovasssa käytössä ja näytti ihan koskemattomalta. Päivä käyntiin Teemun ratatreenillä ja etenemistä testaavalla radalla. Kovaa sai pinkoa, kun esteet olivat kivasti kentän laidan mallisesti. Bond meni varsin kivasti, mutta jostain syystä välillä putken jälkeinen este piti kiertää ulkokautta. Hyvin hämmentävää, mutta ei siihen nyt sen enempää keskitytty. Seuraavaksi tehtiin putkijarrua ja putkesta ei jatkettukaan enää suoraan. Tämäpä olikin meille haastavaa. Tai sanotaanko, että Bond ei vielä vain osaa sitä. Hyvää reagointia ja tiukkaa kääntymistä saatiin kuitenkin aikaan, mutta on tää metka laji miten kiihdytyksellä ja hidastuksella saa koiraan vaikutettua. Ihan tyyppi! Taas tuli loppupuolella päällejuoksu, josta ei meinattu selvitä millään ja taas jäin parin metrin päähän. Kuivaharjoittelua siis itsellekin, että esteeseen on mentävä kiinni ja oltava ajoissa. Huippuhyvät setit tehtiin kyllä ja olen tyytyväinen.

Pienen palauttelun jälkeen jatkettiin ohjausklinikalla, jossa juurikin otettiin tuota päällejuoksua ja saatiin Bondinkin päässä lamppu syttymään. Toinen asia minkä opimme oli se, että miten pienestä tuo paineistuu. Muutaman kerran, kun oli varastanut alkoi mulla pipo vähän kiristyä, vaikka oikeastaan siinä ei mitään ihmeellistä ollut ja eikä tapahtunut ensimmäistä kertaa, mutta tyyppi meni epävarmaksi ja alkoi se himmailu eikä tule käskystä sivulle. No ei muuta kuin tilanne seis ja leiki kautta koiran rentouttaminen ja taas tehtiin ihan hyvällä boogiella. Ei siis pidä ärsyyntyä. 

Tähän perään asiaa koiran liikkumisesta ja siitä mihin kiinnittää huomiota. Ihan hyvää settiä ja havainnollistavia videoita siitä miten eri tavoin koirat voivat ravata, laukata ja hypätä. Paljon myös hyviä kuvia siitä miten radoilla toiset ohjaajat kompensoivat koiran puutteita esteosaamisessa, mutta samalla paineistavat niitä tai toisinpäin: luottavaisin mielin jättävät koiran suorittamaan estettä ja siirtyvät itse seuraavaan paikkaan.

Loppuun vielä fysiikkatreenit, joiden tarkoituksena oli herätellä perslihaksia, mutta suurin osa harjoitteista oli hieman liian vaativia mun peballe, jossa pinnalliset lihakset tekevät jo paljon töitä ja joita reidet komppaavat, mutta syvät pebalihas on ikiroudassa. Herättelyä siis sinne suuntaan. Hyvä viikonloppu ja nyt ollaan ihan tööt.

Kiirettä pitelee

Niin, että meinaa jäädä ihan kirjoittamatta. Paljon on tehty ja mietitty. Ihan ensinnä on mietitty sitä, etten osaa juosta. Perslihakset jää aktivoimatta ja touhu on kauhean näköistä voimatonta löntystelyä. Toinen on se, etten osaa juosta esim. rintamasuunta sivuttain. Videolta sen näki: juoksen suoraan, pysähdyn kääntämään rintamasuunnan ja jatkan matkaa. Monta kertaa. Kuinka vaikeaa se voi olla? Treenin alle siis juokseminen ja erilaiset ohjauskuviot juostessa. 

Bondin kanssa ollaan oltu Niinun NAS-teamin leireillä ja hauskaa siellä on ollut, mutta paljon on treenattavaa ja siitähän mä en yhtään tykkää, että olen huono jossakin, niin kuin vaikka tuossa juoksemisessa. Koirassa ei ole vikaa, se tekee ihan täpöllä ja parhaan osaamisensa mukaan. 

Ollaan Bondin kanssa myös oltu aluevalkussa treenailemassa JAUn uudella hallilla ja alkoivat välistävedotkin sujua. Tosin siinäkin taas se suurin ongelma on, etten uskalla liikkua niin pitkälle kuin olisi tarpeen. Pitäisi vaan uskaltaa.

Kaikkien kanssa ollaan harrastettu temppuja ja Lentsun helmikuun temppuhaasteen vei Papu pullopupu-tempulla. Reima laittoi lelut pyykkikoneeseen ja Bond on opetellut loikkaamaan. Näistä temppuiluista on ollut hyötyä ja hauskaa on piisannut. 

Treenit jatkuu ja onneksi kentätkin näyttävät sulavan.

Loppuvuoden treeniä..

Edellisestä kirjoituksesta on taas vierähtänyt tovi ja kiireistä tää elo on ollutkin. Bond on jatkanut treenejä Niinulla ja ihan kivoja pätkiä ollaan siellä saatu aikaan, mutta vaikka kisaikä tulikin täyteen niin kisavalmiita ei vielä olla. 

21-22.11 leireiltiin taas Niinun tiimin leirillä. Lauantai alkoi Jarmo Liskin luennolla, jonka aikana pohdittiin onnistumisia ja haasteita. Erittäin hyviä ajatuksia ja pohdittavaa. Pikku-Marin kehonhallinta tunnilta läksyjä ei saanut Bond vaan minä, kun yritin auttaa tyyppiä liikaa enkä malttanut antaa Bondin keksiä itse ratkaisua. Seuraavaksi mietittiin miten suoritetaan ratoja ja puhuttiin lisää kauden jaksotuksesta ja tavoitteiden asettamisesta. Edelleen Bondin kanssa on vaikeaa asettaa tavoitteita, kun kaikki asiat ovat vielä niin vaiheessa. Loppuun vielä Teemun ratatreenit, jossa sainkin sitten pinkoa ihan hyvää tahtia eteenpäin, mutta kyllä se aika vaikeaa oli saada Bondia osumaan linjalla olevien kolmen esteen keskimmäiseen esteeseen. Lisää treeniä vaan. Ihanasti etenee kuitenkin. Sunnuntaina mentiin Niinun ratatreeniin heti aamusta ja se se olikin vaikeaa. Ei kuulkaa tullut välistävedoista yhtään mitään. En käänny tarpeeksi ja koirakin vaan juoksee. Vaihdettiin toivoton treeni pois ja jatkettiin takaaleikkaustreenillä, joka olikin sitten paljon kivempaa ja saatiin onnistumisia. Tiian treeneissä kiinnitettiin huomio ohjauskuvioihin ja harjoiteltiin niitä ilman koiraa. Onhan se hyvä saada kuviot kohdalleen ilman koiraakin. Siellä mentiin sitten valsseja ja juostiin suoraa vaikka katseltiin muualle. Hyvä treeni saada liikeratoja kohdilleen ja näitä pitää tehdä aktiivisesti tästä eteenpäin. Vähän taukoliikuntaan töihinkin, kun menee valssaten vaikka kahvikoneelle.Tästä jatkettiin tsekkaamaan keppitreenien tilanne ja hyvältä näyttää. Hyvin hakee ja kahta paria jo tehtiin.

Bondin kanssa oltiin tästä sitten viikon päästä aluevalkussa, jossa pureuduttiin niin välistävetoihin eikä ne vieläkään ollen helppoja. Nina neuvoi, että kannattaisi tehdä niitä nyt este neliössä, niin tätä voi treenata vaikka vähemmälläkin vauhdilla. Lopulta ne saatiin onnistumaan kuitenkin kolmellakin eri tavalla: oli persjättö-persjättö, ihan normi välistäveto ja sitten vastakäännöksellä. Olipa siinä!

Bondi oli myös Lentsun tokopäivässä ja korjattiin ensin sivulle tuloa, jotta saataisiin jysähdys pois. Saatiinhan se, jos mä jarrutin Bondia kunnolla. Muuten tuli vinkiksi tehdä niin, että joutuu kiertämään tötsän tai jonkun mun kun tulee sivulle. Tsekattiin myös seuruu ja mä hiihtelen kuulemma liian nopeasti eli hitaammin pitäisi mennä. Bond poikittaa hieman, mutta käännöksillä vasemmalle korjasi tämän. Tyyppiä ei myöskään saa vaklata eli oma katse suoraan eteenpäin vaan. Kolmantena tehtiin ruutua ja siinä tuli vähän samoja juttuja kuin Reimallekin ja Lentsu ihmetteli miten niinku lamaannun enkä osaa toimia vaikka ihan samat vinkit toimii Bondiin kuin Reimaankin. Kehuja tuli siitä, että koira oli taas paremmassa mielentilassa, kun tehtiin hommia.

Reimalla on taas ollut omia haasteitaan ja harmittaa, kun ei tiedä mikä toista vaivaa. Näytti siltä, että kastraatiosta olisi jäänyt tikin pätkää arven kohdalle, kun siinä oli kova kohta ja Reima reagoi siihen koskemiseen. Lääkäri oli kuitenkin toista mieltä, sillä lankojen olisi kyllä pitänyt sulaa jo aikoja sitten. Saatiin Reimalle sitten 10 päivän särkylääkekuuri, joka sitten näyttikin rauhoittavan tilannetta. Samalla käynnillä tsekattiin myös mahan löllyke, joka todennäköisesti on rasvaa. 

Reme kävi myös parturissa ja tuli oikein kivan siistinä sieltä takaisin. Kivasti trimmaaja kuunteli murheeni siitä, että Reme menee kaljuksi helposti ja silmänympäristön iho on herkkää. Niinhän oli ottanut sitten karvoja varoen ja käyttänyt saksia osittain nyppimisen sijaan ja Reme oli tyytyväinen.

Reme tokoili Lentsun ohjauksessa ja huutamiseksihan se taas meni. Taas tultiin siihen, että pitää olla jämäkämpi eli Remen pitää mennä ekalla käskyllä maahan esimerkiksi. Pitää vaan uskaltaa vaatia. Tehtiin jättämistä eli ensin korjattiin tuota ykalla käskyllä maahanmenoa ja sitten jäämistä. Takapalkka oli ihan hyvä tässä. Paikallaolossa kävin nopeasti piilossa ja sitten koiraa vapauttamaan. Oli tässäkin taas parempi kuin aikoihin: ei tärissyt eikä tullut ääntä. Kaula oli pitkällään eikä pään maahan laittaminen ollut lähelläkään. Sitten siihen varsinaiseen aiheeseen eli ruutuun. Siitä saatiin kehuja, että se oli mennyt eteenpäin eli irtoaa ja bongaa, mutta pitää tässäkin olla musta-valkoisempi eli varastaminen ei ole hyvä juttu tai on se, että tarjoaa sitä, mutta ei siitä palkkaa saa. Pitää siis odottaa lupaa ja mun pitäisi tehdä sitä ilman suorapalkkaa. Siinähän sitten koettiin hassuja tilanteita, kun en oikein opea ymmärtänyt ja sitten jäi stoppaamatta koira, mutta onneksi appari tajusi heittää palkan. Tyhjäään lähetyksiä pitäisi siis tehdä ja treenata stoppeja perspallolla. Joo, kyllä tää tästä. Reiman kanssa onkin tässä nyt paljon jumppailtu vireen kanssa kotona ja ihan kivalla tasolla se on ollut suurimman osan aikaa.

Papullakin menee ihan kivasti. Raunioille ei olla päästy, koska rata meni käyttökieltoon ja keskiviikot ovat olleen täynnä muuta toimintaa. Osansa on myös sillä, että treenit alkavat jo 17.30, joihin on ihan mahdoton ehtiä.

Oh my, kun kirjoitttelut ovat jääneet vähälle!

Aika haipakkaa on menty ja työt ovat haitanneet harrastamista. Jotain pientä on kuitenkin tehty. Reiman kanssa on tehty tokoa ja pikku hiljaa alkaa olla ruudun bongaaminen hyvällä mallilla. Jostain löydettiin se yhteinen sävel siihenkin, että mitäs tässä nyt haetaan. Nyt toimii suorapalkalla selkeä bongaus, luvan odottaminen ja irtoaminen. Lähtee siis raivokkaasti pallolleen. On se hieno. Kotona onnistuttiin myös tekemään tunnarikin ilman, että tunnari meni tuhannen päreiksi. Ulkona noudot alkaa olla kivalla mallilla, mutta tunnari voi olla vielä liikaa.

Bondin kanssa on aksattu ja kerta kerralta mukana on ollut entistä rennompi ja menevämpi kaveri. Ei enää jumita niin pahasti. Aluevalkussa irtoili kivasti ja tehtiin rataa jo 6-7 esteen verran. Viime viikonloppu oltiin Niinun tiimin leirillä ja sieltä tuli monta hyvää asiaa opiksi. Viikonlopun aloitti Tiia Söderholmin luento ohjaajan treenaamisesta ja fysiikasta. Luennon jälkeen päästiin Tiian ohjaamiin fysiikkatreeneihin ja siellä sitä sitten etsittiin sitä kadonnutta keskimmäistä pakaralihasta. Alkuun lämmiteltiin tekemällä tikapuita ja otettiin aikaakin siitä, kun ne piti juosta läpi ja molempien jalkojen piti käydä samassa ruudussa ennen seuraavaan menoa. Kehitin itselleni jonkun todella kummallisen laukkatekniikan asiaan enkä päässyt siitä enää pois. Se ylöspäin pomppiminen ei varsinaisesti nopeuttanut etenemistä. Seuraavaksi kokeiltiin vauhditonta pituushyppyä ja siinä meni vähän turhaan mietinnän puolelle, mutta ponkaisin mitat 1,63 m ja 1,55 m. Molemmat kiitettäviä suorituksia tässä ikäluokassa. Vähän jäi kyllä harmittamaan eli pitää treenata tätä seuraavaa kertaa varten. Sitten pingottiin 10 m spurtit: ensin omalla tyylillä ja sitten päkiöillä tikuttaen. Ajat 2,23s ja 2,26s. Aivot olivat käytössä 2.yrityksellä ja se toi pienen viivästyksen aikaan. Tiia antoi hyviä harjoitteita keskimmäisen pakaralihaksen aktivoimiseksi, jotta taas saadaan lisää vauhtia radalle. Lisäksi tuli treenattavaksi varpaille nousu, jotta nilkkakin toimii oikein. Meikkishän väääntää nilkkaa melko paljonkin, jolloin tehot häviävät. Lisäksi testailtiin mihin polvet sojottavat kyykkyä tehdessä ja nehän meni mihin sattuu. Tähän tuli treeniä kotona tehtäväksi. Ei varmaan muutenkaan tee huonoa korjata linjauksia tuossa alaosassa kehoa, kun akillesjännehomma edelleen näkyy kyllä.

Tiian treeneistä siirryttiin Leenan käännöstreeneihin ja tehtiin tiukkoja käännöksiä. Edelleen jään itse turhaan varmistelemaan enkä liiku alta pois. Bondi kääntyi superhienosti ja tiukasti, joskin puolieroa oli hieman, joten sitä pitää tarkkailla.

Käännösten jälkeen koirut pääsivät lepäämään ja pohdittiin ohjaajan ominaisuuksia ja naurettiin. Hirveän kiva ryhmä meillä oli ja naureskeltiin siinä menemään vaikka välillä pohdittiin vakavasti niitä omia hyviä ja kehitettäviä ominaisuuksia.

Illan päätteeksi vielä Tiian treeneihin ja käännöksiä oli tarkoitus tehdä. Meidän haaste tulikin sitten esiin jo toisella esteellä, kun Bond latasi käännöksen 5 m pitkäksi. Ehkä sen ohjaajakaan ei sille myöskään tarpeeksi ajoissa kertonut, että käänny. Sitä työstettiin ja kyllähän se reagoi jarrutuksiin ihan hyvin, jos ne selkeästi ja ajoissa tekee. Kotiläksyksi saatiin ohje palkata Bondia estelinjoille, kun se niitä vähän haki. Ensin esteiden välissä linjalle, sitten esteen eteen ja sitten esteen taakse. Hirmu hauskaa oli kuitenkin vaikka pieniä pätkiä mentiin, mutta tehdään ensin edes muutama hyvin kuin kymmen roiskaisemalla.

Kotona maittoi uni ja sunnuntaina jatkettiin taas ensin kontakteilla. Ensin vahvistettiin mattoa ja sitten se siirrettiin A:lle.

Ihan valmista ei vielä ole, mutta matkalla ollaan. Kivasti sille kuitenkin juoksi ja keskittyy hommaan. Lisää vahvistamista vielä.

Kontaktien jälkeen vuorossa oli kehonhallintaa ja temppuilua. Temppuilut meni kivasti, joskin tarjoamista voi vahvistaa, sillä helposti jää vaan kääntelemään päätään varsinaisesti mitään tarjoamatta. Kehonhallintaa tehtiin jumppatyynyllä ja pienellä päänkäännölläkin saa jo hyvän treenin Bondille.

Seuraavaksi kahviteltiin ja puhuttiin tavoitteiden asettamisesta. Omat aatokset asiasta on nyt tällä hetkellä sellaiset, että treenataan nyt eka. En uskalla toivoa tai asettaa tavoitetta kisavalmiudelle, sillä mistäs sen koskaan tietää. En myöskään halua pettyä. Pitää nauttia siitä treenaamisesta. Reiman kanssa on tullut asetettua tavoitteita ja nyt niistä on jouduttu joustamaan jo useammin kerran, kun en liikkeitä ole saanut kasaan ja aina se tuntuu pettymykseltä. Vielä hirveämpää on fiilis aivan päin mäntyä menneen kisan tai harkkakisan jälkeen. Mä tiedän, että Reima osaa, mutta kisamaisesti homma ei vielä suju ja kaikki näyttää siltä ettei mitään oltaisi koskaa treenattukaan. 

Leirin loppuun vielä pienet hyppytekniikat, josta ihan kehuja, sillä Bond korjaa kyllä tekemänsä rapsaisut ja kokoaa itsensä hyvin.

Papu on syksyn mittaan käynyt pariin kertaan raunioilla, mutta nyt pahaksi onneksi rata meni kiinni, koska siellä oli tehty aika paljon muutoksia kesän aikana, mutta ilmeisesti oli vähän unohtunut ottaa turvallisuus huomioon. Nyt sitten odotellaan mahtaako tuo koskaan enää aueta. Sillä välin olisi hakua ja taajamaetsintää.

Kaikki koirat kävivät myös Mari Hyytiäisen hoidossa eli jumit käytiin läpi ja niistä hankkiuduttiin eroon. Papulla jumissa oli rintalasta eikä oikeastaan lantiossa mitään ihmeempää. Reimalla taas löytyi kireyksiä lantiosta ja ilmeisesti kastraation jälkihoito ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan, kun arpikudoksen kohdalta oli vielä arka. Kerroin myös Repen papanoinnista, jonka Mari sanoi liittyvän tähän, että lanne alue on kireä. Nyt käsittelyn jälkeen onkin alkanut tulemaan isompaa pötkylää. Bondilla taas oli lapojen väli jumissa, samoin kitaluu. Ilmeisesti tärskäyttänyt sen oven karmiin, kun sillä on tapana välillä tunkea itsensä pienestä aukosta. Käsittelyn jälkeen tsekkasin vielä anaalit kotona ja nyt Bondin olo pitäisi olla kohdillaan ja loppuviikosta se näkyi myös siten, ettei kotona ollut pureskeltu mitään pahvia eikä hännästäkään oltu irroiteltu karvatupsuja. Hyvä olo siis kaikilla.

Antepsin-Antti ja Finrex-Fiina

Sellainen kombinaatio täällä. Viime viikonloppuna piti olla kauan odotetun Niinu Agility Sport Valmennusryhmän aloitusviikonloppu. No olihan se, mutta hippasen erilaisena kuin olin kuvitellut. Perjantaina ulkoilutin iltapäivästä Bondia ja pitkästä aikaa vein sen koirapuistoon, kun niin kiva kelikin oli. Sieltä palailtiin kotiin ja olin aloittamassa valmistautumista kaverin karonkkaillalliselle, kun Bond päättää voida pahoin. Oksuthan siitä tuli ja tietysti matolle.. viisi kertaa. No maha oli ainakin tyhjä tämän jälkeen, mutta niitä jälkiä pois korjatessa silmiin sattui peruna. Perunaa seurasi hysteria. Sitähän ei koskaan voi tietää mitä hulluja tuolla kylillä liikkuu ja ne hullut ovat koirapuistoihinkin piilotelleet ties mitä pilleripullia. Perunahan ei siis todellakaan ollut tullut kotoa. Koira oli kuitenkin tuskaisen oloinen: rauhaton ja kuolaava. Eipä muuta kuin puhelin käteen ja soittelemaan lääkäriin pääsyä. Ei päässyt sinne, eikä tuonne, tänne pääsisi ehkä kymmeneltä illalla ja Viikkiin ehkä joskus ensi viikon puolelle. Onneksi Espoon eläinlääkäritalo pelasti tilanteen ja siihen aikaan kuin olisi pitänyt olla kilistelemässä tuoretta tohtoria, oltiinkin eläinlääkärin odotushuoneessa. 

Ei löytynyt herrasta mitään vikaa, oli reipas ja ikenet punaiset. Jännittyi tutkiessa, mutta siitä nyt ei voinut päätellä mitään. Pahoinvointiin sai pahoinninestopiikin ja päästiin palaamaan kotiin ja siitä sitten itse heilahdin juhliin.

Aamuyöstä palasin kotiin ja vastassa oli nikotteleva koira, joten tsekkaamaan sitten aikaa seuraavalle päivälle lääkäriin, koska lääkäri oli sanonut, että piikin teho pitäisi kestää ainakin seuraavaan iltaan ja jos ei kestä niin uutta aikaa kehiin. Onnistuin saamaan ajan heti yhdeksäksi ja silloin otettiin Masalan sijaan kurssi kohti Malmia ja Apexia. Tässä vaiheessa perunankin salaisuus oli paljastunut ja se oli peräisin vanhemmillani syödystä makkarakeitosta. Taas tutkittiin ja kuunneltiin. Jostain syystä Bond vinkaisi, kun alavatsaa painettiin. Päätettiin, että varmuuden vuoksi voisi olla hyvä kuvata vielä vatsa ja niin tehtiin. Pieni bc napattiin syliin ja ei muuta kuin nostamaan röntgen pöydälle kuvattavaksi. Ilman rauhoitusta selvittiin eikä kuvista löytynyt kuin iso kasa kakkaa ja kaasua. Lääkitystä jatkettiin kuitenkin Losecilla, Cerenialla ja Antepsinillä, jotta maha saadaan kuntoon. Lisäksi ruoka vaihdettiin nyt hetkeksi hyvin sulavaan nappulaan, joka turvotetaan ennen antamista. Näillä on menty ja tyyppi näyttäisi voivan paremmin ja tulevan kuntoon.

Lääkäristä kaahattiin tuhatta ja sataa sitten vihdoin Masalaan, jossa Jarmo Riski piti esitystä menestymisestä ja harjoittelusta. Hyviä pointteja häneltä tulikin:

• Häviäminen kuuluu urheilussa kaikille. Suurimmat voittajat ovat aikaisemmin hävinneet aivan hitokseen.
• Lähde harjoittelussa liikkeelle sieltä missä olet nyt ja etene pienin askelin. Matkimalla pääset keskimäärin yhtähyväksi kuin esikuvasi.
• Menestys on kulttuurikysymys

Mielenkiintoinen viikonloppu oli ilman koiraakin. Tuli seurattua muiden hyppytekniikkatreenejä sekä ratatreenejä. Tulipa myös pohdittua omia tavoitteita ja asennetta. Nyt ei voinut mitään sille, että koira tuli kipeäksi ja kipeällä koiralla ei treenata. Kuin pisteenä i:n päälle itsellekin iski flunssa sunnuntaina ja lähden kotiin potemaan. Jotain johdatusta se oli lauantaina apteekissa Antepsinia ostaessa, että matkaan tarttui yskänlääkettä. Köhähän se sieltä sitten tuli.