All action results from thought, so it is thoughts that matter.

Vuoden tavoitteiden läpikäynti ja puinti tulee tässä:
 
Papu:

1. Kunhan koira pysyisi kunnossa eli tulisi suurempi jumeja tai kramppeja taikka nyrjähdyksiä. Tämä taidettiin aika hyvin saavuttaa. Suurempia juttuja ei tainnut Papulle sattua tänä vuonna. Tassutulehduksiakaan ei ole ollut, vaikka keli onkin ollut aikalailla märkä.
2. Raunioilla tai oikeammin telineillä parempi hallittavuus. Ehkä vähän sitä BH:tä voidaan treenata. Treenivuorot menivät uusiksi ja päällekkäin muiden harrastusten kanssa, joten telineet jäivät treenamatta tänä vuonna. Eikä oikeastaan BH:takaan olla treenattu. En mä uskalla sinne mennä. Pääsee vielä Papu hengestään. Rakennusetsintää sen sijaan päästiin kokeilemaan. Etsintähommat on Papun juttu. Niin innolla se sitä tekee. Ihana!
3. Agilityssä, jos mölleissä kävisimme kokeilemassa. Ei käy. Välillä tuurasi Niinulla tai oli aluevalkkutreeneissä mukana, mutta ei sellaista paloa Papulla ole, niin ei jaksa vääntää. Tehdään aina välillä jokunen pätkä hyvällä mielellä.

Reima:

1. Tokossa voittajaluokan korkkaus. Ehkä SM:t. Piirimestikset nyt ainakin. Voittaja jäi haaveeksi. Painittiin paikkamakuuongelman kanssa ja homma on edelleen kesken. SM:ssä ei oltu. Muutenkin kisat jäi muutamaan. Piirimestiksissä käytiin, mutta ihan kamalaahan se oli. Lähti paikkamakuusta ja muutenkin ihan kierroksilla. Tuloksena meidän eka-ikinä-ei-tulosta. Masensihan se. No pitää treenata lisää ja ensi vuonna taas yrittämään. Tunnari on vielä vaiheessa ja ruutu. Muut tuo taitaa osata, mutta ilmettä ja asennetta pitää saada lisää. Ja palkkattomuutta ja kehärutiinit.
2. Agilityssä SM-nollien kasaan saaminen, takapään kuntoutus, itsenäisyyden lisääminen radalla. No ei saatu SM-nollia kasaan. Tässäkin lajissa kisattiin tosi vähän. Tosin alkuvuosi meni hyppyhaasteiden kanssa mainiessa. Nyt valoa tunnelissa ja ensi vuodelle muutama nolla kasassa. Takapäätä pitää kuntouttaa lisää. Itsenäisyyttäkin työstetään ja kontakteja.
3. Näyttelyt, karva kondiksessa. Serteille ei sanota ei. Parissa käytiin. Eri ja Eh sekä yksi SA & AVK2. Ihan ok. Ensi vuoden kalenteria pitää suunnitella.
4. Hyvä ilme tekemisessä ja onnistumisia. Ilmettä on alkanut löytymään, mutta onnistumiset vähän niin ja näin. Agiradalla oli ainakin ihan kivaa.
5. Kunnossa pysyminen. Jotain juttuja on ollut ja selkä on arvoitus, muuten kaiketi mennyt ihan ok. Mitä nyt tällä hetkellä niskassa on patti.

Mia:

1. Flyballin opettelu. Opeteltiin. Parissa viikossa. Melkein. Messarissa oltiin maskottikoirana kisassa.
2. Suunnitelmallisuus treeneissä. No joo, tokossa on ja agilityssä se on ulkoistettu Niinulle. Voisi olla paremminkin. Omat mielikuvat ojennukseen ja tavoitteet voisi myös kertoa valkulle.
3. Iloinen mieli ja muiden kannustaminen. Tätä olen koittanut tehdä ja paljon keskusteluja on käyty kehien laidoilla. Lentsulta suurin oppi tänä vuonna on ollut Reiman ymmärtäminen ja tyytyväisenä oleminen tekemiseen. On ihanaa olla osa huippua MM-tiimiä, jossa on hyvä meininki ja kannustavat ihmiset. Naurut on myös siellä saatu poikkeuksetta.
4. Parempi kunto. Tästä en tiedä. Voisi olla parempi edelleen ja liikkumista kehittää. Videolla näkyy edelleen muuminlailla vaappuva hattivatti, joka huiskii käsillään. Aika löysäkin se oli. Tarkkuutta, tsäpäkkyyttä ja tehokkuutta, pliis.

What dog breed are you?

You are a Scottish Terrier. When it comes to sniffing out the rats, you're the one for the job! You can usually tell the truth from a lie and have a good sense of who you can trust in life. You are kind of a loner, too. You don't feel people are necessary to be happy.

Itsensä voi testata täällä.

Linkkiä rotujen kehittymiseen eli jalostuksen tuloksiin

Löytyy täältä. Siitä voikin olla sitten montaa mieltä, että onko kehitytty ja onko kehitys olla parempaan suuntaan.

“In three words I can sum up everything I've learned about life: it goes on.”

Jep. Näin se taitaa mennä. Tällä viikolla mentiin eteenpäin ensin Papun kanssa rakennusetsinnän merkeissä. Sitähän Papu ei ollut koskaan aikaisemmin vielä tehnyt, mutta sinne taloon se paineli häntä tötteröllä ja rupesi hommiin. Mielettömän pätevä jätkä. Heti aikalailla hajulle heti ja nenällä meni eteenpäin. Silmiä ei käyttänyt, koska törmäsi maalimieheen. Toisella maalimiehellä hieman epäröi portaita, mutta meni kuitenkin, kun tulin tueksi. Eikä ongelmaa. Kolmas oli piilossa kellarin syövereissä ja pieniä haasteita oli kohdentaa haukkua, kun hännän varjo heilui seinässä. Meni se haukku lopulta oikeaan suuntaan. Superhieno Papu sai ihasteluja treenien vetäjältäkin. Treeni-ja muistilistalle meni haukkuminen. Pitää muistaa tehdä äänenavaus ennen treenejä, niin haukku kulkee heti niin kuin pitääkin.

Torstaina Niinun normaalit treenit, tosin Maijun vetämänä, mutta tuopa ei haittaa. Hyvällä draivilla Reima veteli ja pieniä hinkkauksia tehtiin ohjaajan reiteihin. Valssikohta tuotti päänvaivaa eikä sitä oikein saatu hyväksi. Etupalkkaa kokeiltiin välillä ja sillä eteni paremmin. Muuta ei siitä treenistä jäänyt kovasti mieleen. Tai siis hyvä mieli jäi.

Perjantaina ajeltiin itsenäisyyspäivän aluevalkkutreeneihin Sporttikselle. Tulin vähän myöhässä ja treeneissä oli menossa ohjaajien tarkkuus eli piti saada pudotettua lelu laatikkoon, kun juostiin sen ohi. Hyvin meni se. Lisäksi oltiin puuhippaa ja kirmailtiin kirkuen siivekkeiltä toisille. Yllättävän pienellä saa porukan hermottomiksi hihittelejöiksi ja siinä sivussa lämmiteltyä. Treeninä erilaisia ratapätkiä. Yhteensä neljä, joista valittiin kaksi. Ekalla radalla toiselle esteelle oli takaakierto. Ensin valitsin siihen ratkaisuksi pakkovalssin, mikä toimikin ihan hyvin. Lisäksi kokeiltiin takaakierto-päällejuoksulla ja lopuksi vielä pyörityksellä. Yllätykseksi nämä jälkimmäiset olivat pakkovalssia nopeampia. Ja mä, kun luulin, että mun koira ei osaa pyöriä siivekkeen ympäri.

Toisella ratapätkällä välistäveto ja siitä tiukka putkeenvienti. Välistävedot taisivat mennä kaikki ihan putkeen, mutta putkeen osuminen oli aluksi vaikeaa. Oma ajolinja poukkoili ja juostiin Reiman kanssa rinnan. Piti siis irrota edellisiltä esteiltä jo aikaisemmin ja jättää koiralle tilaa mennä putkeen. Putkihan oli siis suora ja sen jälkeen taas edessä tai oikeastaan hieman sivulla takaakierto. Ensin koitettiin sitä pyörittämällä, mutta tulos ei oikein ollut hyvä. Siirryttiin takaakierto-persjättöön ja sillä saatiin parempi eteneminen. 

Koska oltiin aika hyviä kuitenkin, ehdittiin vielä tehdä kolmaskin pätkä. Nyt hanatettiin kunnolla ja sitten testailtiin putkijarrua. Jarrut ei oikein toimineet, mutta vikkelä ohjaaja ehti pelastamaan tilannetta. Ensin tehtiin sylkkäriä, jossa ekalla kerral Reima pyörähti ihan väärään suuntaan. Seuraavaksi valssilla koiran linjaa paremmaksi, mutta seuraavan esteen jälkeinen elämä oli vaikea, kun jäin paikalleni. Reimallla oli treenien ajan hyvä asenne. Pitää vaan itse muistaa liikkua rohkeasti ja unohtaa se varmistelu.

Lauantai ja sunnuntai kului Reiman kanssa Vappu Alatalon hyppytekniikkakoulutuksessa. Lauantain ohjelmaan tuli muutoksia ja aikataulut menivät sekaisin. Sinänsä ei suurta ongelmaa, mitä nyt tulee vähän pitkä päivä, kun ennen kasi lähtee kotoa ja ruokaa saa vasta siinä, kun palailee takaisin viiden aikaan. Vapun luento oli mielenkiintoinen ja taas tuli muistettavaa treeneihin.

Tässä muistiinpanoja:

• Hyppyyn vaikuttaa koiran mittasuhteen sekä lihaskunto
• Hyppytekniikan treenaaminen tuo myös etenemistä
• Hyppääminen ei ole geneettinen ominaisuus vaan opeteltava taito
• Ihmisen tulee vastata koiran fysiikan rakentamisesta ja huollosta, selkeästi ja oikea-aikaisesta ohjauksesta, koiran itseluottamuksen kasvattamisesta ja sen tukemisesta
• Koiran homma on hakea reitti esteelle, arvioida etäisyys, valita ponnistuspaikka
• Riman pudotus kertoo aina jostakin aiemmasta asiasta

Lauantaina tehtiin perussarjaa ja Vappu totesi, että Reiman perushomma on ok. Jotain pientä jumia on, koska istuu istuu vasen takanen edempänä ja valuu oikealle hyppysarjalla. Pitkän selän ja lyhyiden jalkojen takia perussarja on Reimalle voimasarja, vaikka tehtiinkin pienillä kolmen jalan väleillä. Neljällä jalalla joutui jo venyttämään itseään.

Sunnuntaina jatkettiin hommia. Lämmittelyt perussarjalla ja ihan hyvin eteni. Sitten siirryttiin tekemään pientä ratapätkää, jossa mukana taipumista, oksereita ja eri korkuisia rimoja. Eka pätkä meni ihan ok, alussa pientä tahmaa, mutta pääosin ihan hyvin sitten, kun sai koneen käyntiin. Toinen pätkä hetsaten ja sitten olikin jo hyvä meininki päällä. Tosin huomioina se Vapulta, että mä itse olen epäselvä käsieni kanssa. No, kun videolta katsoo, niin näinhän se on. Vapaa käsi vispaa, minkä kerkiää ja ohjauskäsi on löysä. Löysää on minun meno kokonaisuudessaan. Kumma homma, että sitä kuvittelee juoksevansa kovaa, mutta ihme sipsuttelua on koko homma. Mutta jatkossa pitää hetsata raivoon ennen lähtöä. Palkka vois olla edessä valmiina tai tulla joltain muulta kuin minulta. Reima toivoo joulupukilta sarjakorttia vesijuoksuun ja muutenkin pitää painonsiirtoa treenailla. Treenit voisi aina päättää vaikka vauhtiputkiin, jotta jää hyvä draivi. Tänäänkin kirmaili pelkkään putkeen niin vauhdilla, että tulee kaarteesta juosten putken sivua. On se hieno.

Kotimatkalla tää tuleva hyppymestari sai jonkun älynväläyksen ja halusi kesken matkaa tehdä muuton. Ilmeisesti boksi ei ollut mieleinen eli siitä piti räjäyttää vetoketju, että voi siirtyä toiseen boksiin. Siellä hää sit oli tyytyväisenä. En oikein ymmärrä.

Treenilistaa..

Sinne tuli nyt sitten viimeistään ne kontaktit. Hiipii nyt niitä urakalla. Eli suunnitelmissa kasvattaa vauhtia puomilla ja A:lla. Draivia alastuloon. Sitä lähdettiin hakemaan tekemällä targettiharjoituksia ja selaamalla Susan Garretin kirjaa läpi. Tavoitteena esteille on muuttaa puomi ja A juoksukontakteille ja saada keinulle kuntoon kunnon päähän juoksu ja painonsiirto taakse.

Painonsiirron Susan opettaa peruuttamisen kautta. Koira johonkin pieneen väliin, jotta alkaa tarjota peruuttamista, kun ei eteenpäinkään pääse. Tarkoituksena on saada paino taakse eli palkkaus etutassujen väliin ja ohjaajakin alhaalla ettei nokka ole kohti taivaita.

Draivia tulla esteeltä alas Susan opettaa targetilla ja nenäkosketuksella. Siinä on meidän pieni hupsis, kun Reima on tassukoira, mutta eiköhän se tästä. Tähän aattelin lisätä vähän apuja boksin muodossa eli boksin yli juosten ja pitäisi pysähtyä koskemaan targettia. Targetti siinäkin suhteessa hyvä, että ohjaajan sijainti ei vaikuta niin paljon, kun tehtävä on mennä suoraan laatikon läpi targetille.

Se, mikä pohdituttaa on se, että mitä pitäisi tapahtua A:n ylösmenolla? Moni tuntuu loikkaavan sinne ja näyttää siltä, että vauhti hiipuu siihen. Miten opettaa ja toimiiko pelkkä juoksu, jolloin loikkaa ei tulisi?

Muissa uutisissa pitoharjoitukset tunnarilla. Uuden karhea tunnari tuottaa ongelmia ja sitä pitää enemmänkin hammastella. Pito on aika ajoittain hyvää ja irroituskäskykin alkaa mennä läpi. Lisää toistoja toki vaaditaan.

Tykkään niin, että halkeen!

Sano Papu, kun ruokasäkin kanssa askarteli. No ei onneksi haljennut. Oli vissiin niin kova duuni päästä itse ruokaan käsiksi, niin ei ehtinyt nappulakaupalla syömään. Ruokasäkin suu on nyt aikalailla reitetty ja ensi kerralla ollaan tarkempi ettei yksikään kulma säkistä jää kaapin ulkopuolelle. Huh. Onneksi ei tullut suurempia seuraamuksia.

Reiman kanssa treenattiin tällä viikolla muutama nouto ja kuningasajatuksena Reimalla oli yrittää tuoda metsku, tunnari, lusikka ja ohjattu samalla kertaa. Lusikka ja ohjattu jäivät kuitenkin odottamaan omaa vuoroaan.

Torstaina Niinuiltiin ja tuntui niin kovin vaikealta. Koiran meno myös kärsii heti, jos alan empimään. Hyppy ei sujunut yhtä sutjakasti kuin on viime aikoina mennyt.

Sunnuntaina russelimestaruuksiin Lempäälään. Hyppyrata oli kiva ja meno etenevää. Etenemä oli meille huimat 3,89m/s. Viimeisenä esteenä oli okseri, jonka takarima tulikin sitten alas. Agirata oli lähes ahdistava: pyöritystä ja rimat 35 cm. Pyöritykset ok, puomilla ei korvia ja loikka. Kuunteli kuitenkin pysähtymistäni ja saatiin seuraava este suoritettua oikeasta suunnasta. A:lla löytyi korvat, joskin sitten hiivittiin. Keinukin ok, mutta hilkulla. Selvittiin kuitenkin loppuun asti. Kaiken rämpimisen hyvitti radan jälkeen pallolla leikkivä koira! Jes! Sitä on odotettu!

Treenilistalle siis esteosaamista: okseria ohjauksella, jos toisella. Kontaktit kuntoon. Se onkin  sitten vähän isompi projekti, mutta mehän tykätään olla matkalla!

Treeni-intoa

Sitä tuli esimerkiksi tästä videosta.  Meillä alkaa nyt eteenmenon opettelu.
Toinen video oli tietty Lentsun tokoo. Sitäkin taas ruvetaan tekemään uudella sykkeelle. Osittain siihen liittyy tuo eteenmenokin. Pitää nääs saada lähtemään ruutuun ja merkille. Jes, treenikentälle mars!

Ollaan oltu vähän laiskoja..

eli treenit ovat olleet vähän vähillä. Kai se välillä on ihan hyvästäkin?

Niinulla toki käyty viikottain, paitsi tällä viikolla, koska olin duunireissulla. Kelit ovat olleet hieman huonoja ja illalla on jo aika aikaisin pimeä. Silloin ei oikein voi lähteä pimeälle kentälle bongailemaan ruutua, jos koiralla ei siitä vielä ole oikein hajua. No tää sunnuntai kuitenkin treenattiin. Tokoo. Ekaa kertaa pariin kuukauteen ulkona. No meluahan siitä tuli. Pientä haukkua, mutta ei ihan mahdotonta. Reima kiehui kyllä ihan kympillä eikä ruutu juurikaan helpottanut asiaa. Hyvin kyllä teki, kun taas muisti saatiin palailemaan. 

Luoksari oli hyvä. Joskin jäämisessä vaikeuksia. Nousi ja liikahteli. Ei kyllä yhtään ihme sillä mielentilalla. Tunnari oli ihan unohduksissa ja koko koira ihan kysymysmerkkinä, et mitä pitäis tehdä. Lähti se nenä sitten pelittämään. Ja hampaat. Argh. Hammastikkuja tuli siitä tunnarista. Alkoi pureskelemaan heti, kun sen löysi. Pitää vissiin tehdä palautuksia ensin ja ketjuttaa takaperin koko homma. Paikkamakuu ulkona alkutekijöissäään. Ei mennyt pää maahan ja muutenkin tärisytti. No helpotettiin ja tehtiin vaan päätä. Alkoihan se pelittää. Positiivisena kuitenkin se, että kesti jätön kuitenkin eikä alkanut huutamaan ekalla yrityksellä. Muita yrityksiä jättämiseen ei otettukaan, kun tuntui olevan niin vaikeaa.

Toinen päivän positiivinen juttu: jäävä seisominen alkaa näyttää jo siltä, miltä ilmeen pitäisikin näyttää. Häntä heiluu koko ajan. Matkaa on tultu siitä mitä sen oli vuoden alussa. Hyvä!

Aikamoinen työmaa on kevääksi. Mutta motivaatiokuvalla jaksaa.

Reima katselee siinä totisena kesän SM:iä. Me halutaan a) isojen koirien kisoihin eli EVL:ään ja b) SM:iin niiden isojen koirien kanssa kisaamaan. Ei ehkä vielä ensi vuonna, mutta 2015 vois ollakin. Mutta se vaatii treeniä.

Papukin treenas. Yllätykseksi valitsi pallon namien sijaan. Saatiin sille myytyä ruudun etsiminen. Ja voi pojat! Millä vauhdilla se sinne pinkookaan kiskomaan palloa. On se aikamoinen!

Kisaa

Eilen menoa ja meininkiä Ojangossa. Ei tullut kisakirjaan merkintöjä, mutta ihan ok meininki. Hyppy edelleen rentoa ja meno vauhdikasta. Meidän mittakaavassa. Ekalta radalta tuli 5 vp, kun puomille meno meni pitkäksi. Kulma oli aikasmoisen kakkamainen ja vaikea, jopa vaarallinen. Muista kuvioista selvittiin ihan hyvin. Kovin montaa nollaa tai edes tulosta radalla ei tehty, joten siitä ollaan tyytyväisiä, että siihen kymmenen sakin kieppeille kuitenkin rutistettiin.

Toinen rata olikin suoraviivaisempi, mutta siellä sattui ja tapahtui. Varasti lähdöstä. Ei pahasti, mutta varasti kuitenkin. Mitäs katsoin välillä muualle. Sen jälkeen sitten paukkuikin A ja siitä sitten ei enää ehditty takaakiertoon. Seuraavaksi paukkui keinui rumasti ja kun vielä puomillakin loikkasi, niin se otettiin uudelleen ja sitten pois. Kontaktitreeniä pitäisi saada aikaiseksi siis. Ja keinu on edelleen vaiheessa.

Kolmas rata hyppäri, jolla edettiin ihan hyvin kolmanneksi viimeiselle esteelle kepeille. Siinä olisi pitänyt omaa liikettä rytmittää paremmin ja antaa koiran vaan mennä. Nyt jäi kyselemään ja tuli kakkosvälistä pois. Höh höh. Inhottavassa kulmassa olevasta okserista selvittiin hienosti. Yliaikaa ja 5vp keppisekoilusta.

Taas mietityttää miksi tätä hommaa tekee. Voittajille hävitään 10 sekuntia, miten sen voisi kiriä kiinni? Aika mahdottomalta vaikuttaa. Pitäisi olla niin pirun oikea ajoituksinen ja tehdä tarkat ja lyhyet linjat, jotta päästäis edes sinnepäinkään. Toinen asia, mikä ihmetyttää on se, ettei tuo suostu leikkimään radan jälkeen. Mikäs siinä sitten on? Leikkii lähdössä ja odotellessa, mutta radan jälkeen ei vois vähempää kiinnostaa. Höh.

Enää ei ahista..

Vaikka eilen taas ahistikin. Papu oli illalla pullea ja joi mun mielestä enemmän kuin normaalista. Sama pulleus jatkui aamullakin eikä tilanteeseen tullut aamulenkin jälkeen muutosta. Vesimäärä juomakupissa siis tarkkailuun. Nyt tiedän, että kuppiin menee litra vettä ja harvoinpa nuo sitä tyhjäksi ovat juoneet päivän aikana, joten ongelmaa ei pitäisi olla vedenkulutuksen suhteen.

No iltapäivästä pullero ja sen kaveri lähti aksaamaan. Papun tuuppasin ensin toiseen häkkiin ja aloin ottaa Reimaa seuraavaan. HETKONEN! Mitä siellä toisessa boksissa oikein oli??! Silppua! Muovisilppua! Jaahans. Miksiköhän kevytboksin sivuovi oli aivan auki?

No tietty siksi, että sileäkarvainen ärsyttävän pikkunälän riivaama koissu on nykertänyt sivuoven vetoketjut auki, sniikannut boksien välistä tsekkaamaan tarjonnan, pihistää kana chipsit ja syö ne salaa boksin sisällä, jottei jää heti kiinni tihutyöstä. Ei ihme, että on vähän pulleutta ja hirveä jano. Hoh.

Tämän viikon tulos so far: Papu & Nälkä - Ilkeä ruokaa säännöstelevä omistaja: 2-0.

Eipä mennyt aksat tänään taas ihan putkeen ja junnattiin esteitä 1-8 aikalailla koko aika. Valssit meni väärille puolille esteitä ja välillä koirakin. Takaakierto-päällejuoksun jatko kiemuralla seuraavalle esteelle ei ottanut onnistuakseen tai jos onnistukin, niin seuraava persjättö jäi haaveeksi. Onneksi sen pystyi korvaamaan takaaleikkauksella. Huikein suoritus oli puomin itsenäinen kontakti ja keppien leijeröinti. Sitä ei oltu koskaan vielä ennen tätä päivää tehty.

Sitten vielä tokoiltiin. Hienosti odotti maaten, kun laitoin ruudun tötsät paikalleen. Pääkin meni maahan. Palkattomuudet paranee.Seisominen oli hukassa. Eka tunnari täydellisesti, tyhmänä otin sen uudelleen. Tuloksena voimallista puremista palautuksessa.Äst. Note-to-myself: jos tekee hyvin, kerta riittää. Ruutua alkoi tarjoamaan hyvin. Eka näyttämällä, muut tarjoten. Kiertää niitä kartioita ja menee nyt sivulta sisään, mutta menköön. Siirtely on seuraavaksi treenilistalla. Kuitenkin hyvät treenit ja hyvä mieli.

Ahistaa

No kuulkaa ahistaa se, että eilen ärsyttävä pikkunälkä oli ajanut jampat roskakaappiin ja biojätteen kimppuun. Ihanasti oli revitty pussia ja levitelty sen sisältöä keittiöön. Samalla oli tarkastettu kloriitit ja pesuainetabletit. Onneksi näytti siltä, että ne oli todetty syömäkelvottomaksi ilman koskemista. Leivänkannikka löytyi olohuoneen matolta.

Tänään löytyi sitten oksut lattialla, kun tulin kotiin ja aika vauhdilla lensi kamaa peräpäästä, kun ulos päästiin. Voi huoh. Kirsikkana kakussa tennispallon kuoririekaleet. Huoh huoh.

Eikä siinä vielä kaikki. Reme taisi saada jotenkin jalkansa puutumaan, kun sitä tuossa sitten varoi myöskin tänään ja oli outo. Höh höh.

Jo on. Inhoan näitä päiviä, kun kaikki on vähän epävarmaa eikä tiedä sattuuko nyt noihin karvakavereihin vai ei. Pitääkö kiikuttaa lääkäriin vai selviääkö ne hengissä levolla. Äh.

Hyvä viikko

Ensin oli keskiviikkona Papulla hyvät rauniotreenit. Teki töitä hyvin, otti hajut hyvin, törmäsi maalimieheen hyvin ja sitten peruutti, kun säikähti, mutta haukku lähti kivasti ja fiilis oli hyvä. Yhden kerran karkasi, kun en osannut päättää mitä kautta mennään, mutta hajun perään silloinkin meni.Jes.

Tänään Reiman kanssa Purinalla kisoissa. Viimeksi kisattiin heinäkuun alussa ja meitähän oli paiskattu sitten minien aloituspaikalla.Ei oo lempipaikka, kun tuntuu, että on sitten kiirettä ja ei nää muita ja diipadaapa. No onneksi, rataantutustumisissa oli hyvin aikaa eikä mitään kiirettä tullut. Eikä niitä muita tarvitse nähdä, kun omat kuviot on selvillä.

Hyppäri 1 oli kiva. Suoraan pääsi posottamaan. Kepeillä oli pieni kinkkisyys, mutta huolellisuudella siitä selvittiin ja päästiin seuraavan esteen takaakiertoon. Loppukiri olisi voinut mennä sutjakamminkin, mutta hyvä näin. Nolla sieltä tuli.

Aksa jäi sitten jo kolmannelle esteelle, kun kiirehdin siinä jo menemään ja Reima tulikin samaa reittiä takaisin, mitä oli mennytkin. Videolla ihan turhaan hätäilin ja jätin kunnolla pyöräyttämättä. Huonosti oli ohjattu se. Olisi pitänyt niistää tai peruskäännöksellä tehdä paremmin. No seuraavaksi paukkui sitten A:n kontakti, mutta jatkettiin matkaa. Välistä vedot hyvin, tai no olisin voinut olla lähempänäkin estettä. Sitten huokaisin ja unohdin ohjata pituuden, minkä Reima sitten ohitti. Muuten loppu ok, puomillakin kuunteli ja himmasi. Hyl.

Hyppäri 2. Suoria pätkiä alkuun ja putkia perään.Ennen keppejä taisi valssi valua, missä hukattiin aikaa kuten loppukiemuroissakin. Hyvä tsemppi ja otin vielä loppukirinkin. Hintsulle meni, mutta nolla saatiin. Voittajalle hävittiin vaan 10 sek. :D

Kauhian tyytyväinen kuitenkin olen, että ollaan saatu sekunteja tiristettyä pois, ohjaus oli rauhallista ja selkeää. Reima eteni ok ja hyppäsi hyvin sekä haki esteitä. Motivaatiota täytyy pohtia, haluaisin enemmän röyhkeyttä. On kuitenkin hyvin kiltisti ja kyselee eikä niinkään etene raivolla. Ennen rataa leikki hihnalla ihan ok, paitsi viimeisellä radalla, mutta radan jälkeen hihna ei kelpaa. Pallokin oli kökkö, kun pyöri Purinan lastuissa. Namit käy kyllä. Mietintä myssyyn nämä, mutta nollatili on taas auki. Se on hyvä se.

Niin siistii!

Meillä on kivaa! Vaikka torstaina pilattiinkin tai siis minä pilasin metskun, niin sitä on tässä loppuviikolla saatu korjattua. Eikä pelkästään sitä. Samalla on korjattu noudon palautusta ja näyttää siltä, että perusasennon ahdistus on kadonnut. Nyt Reima pätkähtää siihen viereen aika vauhdilla! Super!

Paikkamakuu etenee ja on Reima tarjoaa siinä jo päätä maahan ihan itse. Paljon rauhallisempi on siellä eli hyvin etenee. Toko on kivaa.

Oli meillä torstaina superaksatreenitkin. Meidän ajoitukset paranee ja homma toimii. Superkiva fiilis ja Reima etenee hyvin radalla. Siksi meiltä lähtikin ilmo ensi viikon kisoihin. Katsotaan miten siellä kipaistaan.

Papu on ollut viimeiset viikot mun tassuterapeuttina, kun olen sairastanut ja varsin läheinen koira ollut minulla kainalossa sohvalla. On se ihana.

Näyttää siltä, että..

Meillä asuu kohta pari pupua. Kun tässä itse sairastelee, niin koirillekin on pitänyt kehitellä puuhaa. Nyt ne sitten leikkii pupuja tai ehkä ennemmin murmeleita. Hyvin hauskaa on se.

Samalla Reme on treenannut tunnarin pitoa ja sit siihen yhdistettiin kaukojakin. Hyvin menee. Ihan Temppurataa ei saada suoritetuksi, mutta se jää sitten muhimaan kuitenkin.

Lisää treeniä

Ensin aksat. Hyvin meni ja Reme hakee pimeän putkikulman sijaan kepit ja menee ne loppuun asti. Joo. Ihan kiva. Se pimeä putkikulma oli todella vaikea. Pitäis siis treenata. Toinen mitä pitäis taas treenata on se keinu. Eilen saatiin siihen toistoja ja ihan kivalta näyttää ja tuli loppuun asti.

Sit tokoiltiin. Bongattiin ruutua. Sekoittaa sen merkkiin. Kiertää siis oikean alakulman tötsän ulkoa sisään. Lätkä ei toiminut eilen, tosin oli huonosti näkyvä. Suora palkka veti hyvin ja tyyppi oli hiljaa. Hyvät suoritukset siihen siis sillä.

Jatkettiin nettitokojen treenaamista. Ei se tunnari edelleenkään pysy nätisti ja asennot oli vaiketa ja tietty ohjaaja odottaa liian kauan palkkaamisen kanssa. Ihan hyvä tunnarin etsiminen saatiin ja pitää muistaa nopeuttaa palkkaamista. Kyllä se siitä.

Hyvät vibat on paikkamakuusta. Tutussa paikassa (koti) tarjoaa taas jo pään laittamista maahan. On muutenkin rauhallisempi. Jes! Siitä se lähtee. Nyt vaan miljoona toistoa ja homma on keväällä kasassa.

Temppurataa!

Tänään se alkoi! Lentsun temppurata!

Ensin vähän nauratti, mut sitten se hymy alkoi hyytymään. Tähän ekaan temppurataan olikin sitten laitettu aika paljon kaikkea, mitä meillä on vielä vähän vaiheessa. Niinku tunnari, merkki, ruutu ja mitäköhän vielä.. 

Mut ei se mitään me ruvettiin treenimään! Oma tunnari löytyi! (No ei ollut kyllä niitä hämyjä, eli oman jemmaamisella mentiin). Ilmeisesti hieman hämmentävää Reimalle, kun tunnarista meinas taas tulla hammastikkuja. Homma helpottui, kun lisättiin kuvioon seuraaminen ja sitten vielä jäävät. Hyvin se veti ja otekin oli tasaisempi. Olisko huomenna sitten vuorossa merkki tai ruutu lisänä.

Papukin heitteli tunnaria. Ihan ku sillekin voisi vielä rakentaa noudon ja salaisesti mä oon ruvennut aattelemaan BH:n treenaamista kuntoon, sillä olishan se makeeta, jos tuo vielä läpäisisi rauniokokeen.

Rauhallisesti..

On ehkä meidän suurin oppi MM-tiimin leiriltä. Ihana keli ja ihanat ihmiset teki viikonlopusta superhyvän! Opit lyhykäisyydessään:

• Odotteluun rauha. On vaan maassa ja odottelee siinä. Rakennetaan hitaasti. Ohjaaja maassa istumisesta pikku hiljaa pystyyn.
• Paikkamakuu, muutettiin jättötilannetta, sillä se oli se kompastuskivi. Uusi jättökäsky ja pentutreeniä jättämiseen. Tällä oli joka kerta hiljaa ja rauhallisena.
• Rauhoittuminen muutenkin. Iltasella rennoksi ja siihen vihjesanaa pikku hiljaa mukaan. Tämä toivottavasti siirtyy sitten treenauksen jälkeen muuallekin.
• Jäävät kiertämällä, seuruutus (oma käsky jäävien valmistelevaan osaan), käsky, jos meni oikein palkka, jos ei, niin uusi kierto ja uusi yritys. Liiku rauhassa. Ei ole kiire.
• Noutoon uusi käskysana. Pitää auttaa viereen. Pienempi kapula. Palautusta ja vauhtia erikseen. Ole tyytyväinen!

Lisäksi tuli itse mietittyä kehään menoa. Rauhaa siihenkin. Jos toiset juoksee kehään saadakseen koiraan virtaa, niin me köpötetään kaikessa rauhassa. Seuraavassa kokeessa meidän teema on "hidastettu filmi". Mennään siis kaikessa rauhassa.

 

Kuvat Meri Johansson

Uudelleen ohjelmointia

Maahanmenon muuttaminen tipahtamiseksi siis menossa ja eiliset treenit meni ainakin tosi hyvin. Intopinkeänä Reima tekee superisti, joten mun täytyy vaan olla skarppina tilanteista, palkasta ja toistojen määrästä. Jes.

Hei me nollataan taas!

Kisoissa taas viikonloppuna! Mentiin vaikka vähän epäilyttikin mitä siellä tapahtuu ja tuleeko taas iso harmistus. Kokeiltiin uusia rutiineja ennen kehäänmenoa vaihtelevalla menestyksellä. Ennen kehään menoa namien tiputtelua maahan ja hengailua. Oli ihan nätisti siinä ja jopa rauhoittui välillä makaamaan. Kova yritys oli saada bongaamaan palloa, mutta se jäi vähän puolitiehen. Juoksutarkastusta ei oikeastaan edes huomannut ja annoin vain olla, kun siinä kerran oli ihan ok. 

Huuto alkoi melkolailla heti, kun riviin päästiin. Eli siinä on joku juttu, mistä sitten ottaa sen paniikin. Huomattavasti nätimmin oli tällä kertaa eikä vängännyt vieressä. Koitin olla vieressä, silitellä ja rauhoitella ja saada bongaamaan palloa, mutta ei Reima oikein siihen pystynyt. Nätisti kuitenkin istui ja siitä sitten maahan kuten muutkin ja huuto päälle. Ei laittanut päätä maahan. Huusi koko ajan, mutta pysyi. Kahden minuutin kohdilla oli käynyt istumassa, mutta päättänyt sitten kuitenkin jatkaa makoilua. Yksi koira oli rivistä lähtenyt kesken kaiken. Hyvä nolla kuitenkin mun mielestä. Piilo oli aika kaukana kuitenkin.

Yksilöliikkeistä ei nollattu yhtään liikettä! JES! 

Seuruu 8,5, haahuili jonkin verran ja ennen liikettä lähti jonkun hajun peräänkin. Vähän poissaoleva. Ei parasta ollenkaan, joku virityksissä meni vähän vikaan nyt.

Jäävien valmistelevat osuudet oli huonoja ja molempiin jouduin antamaan kaksi käskyä. Ekalla käskyllä vaan tiivisti ja paransi seuraamista. Ei myöskään noussut ekalla käskyllä istumaan kummassakaan. 7 ja 7,5. Maahanmenossa mulla on aika voimakas vartaloapukin, mutta seisomisessa en tainnut edes huitaista kädellä.

Luoksari oli hieno, pientä banaania ja ei ihan seinään pysähtynyt, 9.

Kaukot ok, pientä eteenpäin menoa ja toinen istuminen tarvitsi kaksi käskyä, kun just joku häiriö tuli mitä piti vilkaista ja viimeinen maahanmeno oli hiipimistä. 7.

Hyppy oli jännittävä, koska sitä piti käydä haistelemassa ja siinä sitten jo liikkurikin oli, että kutsupa sitä pois ennen kuin nollaantuu. Haukun kanssa sitten yli, 9,5.

 Nouto oli taas perinteinen, innokkaasti kapulalle ja takaisin, metriä ennen mua alkaa hiipiminen ja pureskelu. Tuli kuitenkin sen verran lähelle, että sain otettua kapulan ennen kuin pudotti. Koska ennen liikkurin käskyä, niin siitä penaltia. 7,5. Tää oli ehkä ainoa mun black out, kun en tajunnut sanoa sivu-käskyä. 

Kiljui aikalailla väleissä ja perusasennoissa, mutta yhtään haukkua ei tullut tälläkään kertaa. Vaikutelmasta 7,5.
Yhteensä 135,5 ja kolmostulos.

Hyvä fiilis kuitenkin kaikenkaikkiaan, että mentiin yrittämään. Ei jäänyt mitään kammoa. 

Treenilistalle kuitenkin seuraavat asiat:

- Paikkamakuun ja kehäänmenon valmistelu
- Yksilöliikkeiden kehäänmeno ja tsäpäkämpi aloitus
- Jäävät, kuuntelu
- Noudon loppuosa
- Luoksarin loppuosa
- Kaukojen häiriöt
- Nopeammat perusasennot ennen liikkeitä
- Kontaktitreeniä
- Pallon bongausta

Bongaa pallo!

Ei me kauaa jaksettu masentua. Mentiin jo eilen illalla takaisin kentälle treenaamaan. Mutta vaan pallon bongausta. Ja ilman paineita ja odotuksia sehän meni loistavasti. Into pikeänä Reima jumitteli siihen ihan tyynesti. Istui nätisti ja tuijotti palloa. Makasi ja tuijotti palloa. Seisoi ja tuijotti palloa. Jesh. Tässä taitaa olla meidän tän viikon treeniohjelma.

Suuria pettymyksiä tokon parissa

Vuoden ekat kisat vuoden tauon jälkeen. Ja mikä on muuttunut? Ei juuri mikään. 

Käytiin siis piirimestiksissä ja pipariksihan ne menivät. Keli oli kaamea, mutta en mä sitä tästä syytä.

Paikkamakuussa oli namit ja pallot edessä, mutta ei keskittynyt niihin. Inisee heti kun päästiin riviin. Tarjosi maassa oloa, mutta myös töhöili omiaan. Nousi perusasennosta juuri ennen käskyjen antoa haistelemaankin. Jätettäessä oli ehkä sekunnin paikallaan ja sitten pomppasi seisomaan ja siitä sitten hakemaankin sitä jo pois sieltä -->0.

 
Yksilöihin kuitenkin ihan tsemppimielellä. 

Aloitettiin noudolla. Ei lähtenyt hakemaan ensimmäisellä eikä toisellakaan. Yritti ennen kehää varastaa kapulalle, joten muutama treeni siitä ettei sinne varastella aiheutti nyt tämän. Tehtiin nouto liikkeenä kuitenkin ja muuten olisi ollut ihan ok. --> 0.
 

Seuruu ihan ok, jossain vaiheessa jäi johonkin taakse. Muutama perusasento vino. -->8.
 

Maahanmeno: Valmisteleva semi-ok, meni maahan, mutta oli pompannut heti istumaan. Siinä sentään pysyi. Oliko sitten sade ja kylmyys tässä kompastuskivi. -->5.
 

Luoksari: äänteli jätettäessä ja sen jälkeen. Tuli hyvällä vauhdilla, hyvä stoppi, löysemmällä vauhdilla viereen eiku haistelemaan jotain mun taakse. Käskyllä sivulle. -->6.

Kaukot: Ei tainnut mennä ekalla maahan, taas ääntelee. Snadisti tuli eteenpäin, mutta teki muuten hyvät vaihdot. Itse olin näihin supertyytyväinen. -->5.
 

Seisominen: jäi seisomaan, joskin tarvitsi aika ison käsiavun. Taaksepalatessa lähti mukaan. -->5.
 

Hyppy:Olisko lähtenyt pienen äänen kanssa. Hidas istuminen, ehkä kolautti estettä palatessa. --> 7.
 

Kokonaisvaikutus 7, kun äänteli niin paljon. Yhteensä siis 90p. Eka kerta ikinä, kun ei edes saatu tulosta.
 

Positiivisenä mä pidin sitä, että mua ei oikeastaan jännittänyt kehässä eikä Reima haukkunut kertaakaan, joten äänihaaste on edes vähän selätetty. Keli oli aika kaatosade, mutta ei sen pitäis vaikuttaa tekemiseen. Jotenkin tuo nyt oli epävarma, vaikka treeneissä on tehnyt ihan hyvällä sykkeellä. Molempien kehien jälkeen itkin, koska pettymys on niin suuri, koska me ollaan treenattu kyllä. Joka päivä aamulla ja illalla paikkamakuuta ja lähes jokapäivä liikkeitä ja tulos on se, että näytetään siltä ettei mitään oltais tehtykään. 

Paikkamakuussa ei ole oikein löytynyt superhyvää magneettia, vaan Reima vilkuilee lähes poikkeuksetta minua. Ei riitä pallo. Eikä ruoka. Vai eikö niitä vaan ole myyty vielä tarpeeksi? Vaikea sanoa. Paljon puhutaan siitä koiran motivaation rakentamisesta, mutta mites ohjaajan kanssa? Ei ihan huipussaan tämä into nyt ole, kun aherrus ei tuota tulosta. Selitykseksi ei myöskään tässä kelpaa se, että se on russeli.

Myötätuulta..

Torstain agilityt oli ihan superia! Alku oli kyllä haastavan tuntuinen ja päänvaivaa tuotti taas rytmitys. Piti pakkovalssata, mutta jaakottelin menemään, josta sitten tuli kiirettä seuraaville esteille. Kai se sentään kohtuulliseksi saatiin, mutta vauhtia siinä ainakin oli. Seuraava päänvaiva oli niiston tekeminen, kun tuppasin menemään väärään kohtaan ja niistokin jäi nyppäsyksi. Pitää vaan muistaa tehdä se kunnolla ja sinne kyllä ehtii, jos ajoissa lähtee edelliseltä esteeltä. 

Huima fiilis tuli, kun seuraavaksi kipiteltiin esteidennn väliin persjättöä ja sitten pituuden jälkeen aikalailla täyskäännöstä. Persjätöt olivat kivoja, mutta pituudelle tuli jotain räpiköintiä lähinnä omien käsien kanssa, mutta hyvin saatiin siitäkin taittumaan. Seuraava haaste oli keppien ja sitä seuraavan putken rytmittäminen. Millään en oikein saanut sitä niin sujuvaksi, ettei Reima olisi ehtinyt haukahtaa välillä. Sitten taas spurtattiin kovaa ja siinä vauhdissa jäikin sitten välistä vedot  menemättä oikeaan suuntaa. Luotin vain vedon voimaan, mutta kyllä siinä ihan kääntyminen ilmeisesti oli tarpeen. Reme kuitenkin painoi menemään ja ehti ottaa seuraaviakin esteitä. Siitä tykkään nyt. Ripaus röyhkeyttä tarvitaan radoille ja etenemistä ominpäin.

Hyvä fiilis tuli tästä ja samaa jatkettiin sitten tokon parissa. Ruoka alle ja sitten tekemään. Seuruut hyvät. maahanmeno jees. Seisominen on vaikea ja sitten tehtiinkin pallo magneetilla. Luoksari toimii, lopussa vähän hiipuu, mutta ei haittaa. Kaukot kestää näköjään hyvin vähän ylimatkaltakin, menee vähän vinoon, mutta menköön. Hyppyä hieman himmaili, mutta istuminen on nyt nopeampi. Nouto jees. Ja paikkamakuussakin ihan ok tsuumailee palloa. Ensin tosin minuutin verran etsii mua, mutta sitten pallo vie. Kehäänmenokin treenattiin, joten sekin strategia on valmiina. Nautin ihan miljoonasti siitä, että liikkeiden välit toimii ja treeneissä ei tullut kuin yksi pieni haukkuhetki.

On se hieno! Tällä  mielikuvalla kisoihin!

Pari juttua viikon varrelta

1. Lisää kauneusuutisia: joku jamppa oli pysäyttänyt Jussin lenkillä ja todennut "näiden täytyy olla ne russelit, joista vaimo puhui. Ja onhan kyllä tosi nättejä!" Ilmeisesti koirien komeus on naapuruston tarkkailussa.

2. Reima ryntäsi maanantaina vanhemmilla aidan läpi kissan perään. Vaikka kyseessä olikin pensas- ja matala puutarha-aita, niin siitä se meni ja ihan vammoitta ei selvitty. Arkaan paikkaanhan tuli viiltohaava. Sitä nyt yritetään hoitaa ja pelottaa, että se pääsee tulehtumaan pahastikin. Reimaa asia ei näytä haittaavan. Tänään oli päivän aikana pönttökin askarreltu pois päästä.

3. Papu raunioilla ekaa kertaa. Ihan mahtava! Kovasti teki töitä ja etsi. Ekaa maalimiestä vähän haukuskeli mihin sattui, mutta sitten lähti toimimaan täysillä. Kovaa reitin hakua ja selkeästi hajulla oloa. Tästä tuli taas uskoa Reimankin kanssa tokoiluun.

Reima näytillä

Eli käytiin näytelmissä, tuomarina Markku Kipinä ja arvostelu tässä:
"Maskuliininen, tyypiltään erinomainen, hyvä luustoinen ja runkoinen uros. Pitkälinjainen pää, vahva kuono-osa ja purenta. Hyvät silmät ja korvat. Ei parhaassa turkissa. Hieman ulkokierteiset eturaajat. Häntä saisi olla suorempi. Liikkuu hyvällä sivuliikkeellä. Hyvä luonne." Eri, Sa, Avk2.

Turkki pirun vaikea saada kuosiin. Nyt oli karva ehkä vähän pitkää ja pää taas hieman jopa kalju. Pakko oli kuitenkin siistiä, kun korvat oli lyhyellä karvalla ja pääkarvat olivat muuten jo ihan kuollutta. Pöydällä ollessa Reima pönötti hienosti ja Kipinä kommentoi, että pieni koon ylitys ei tässä tapauksessa haittaa, kuten ei puuttuvat hampaiden kiilteetkään. Reima pärskähti myös niin, että Kipinän rillit menivät sumeiksi. Ja sillehän me sitten kaikki naurettiin. Kuulin myös, että rupatteli tuomariharjoittelijalle, että Reima oli liikkunut laiskasti kun kaikki koirat olivat kehässä. Tästä viisastuneena lähdettiin sitten tsempillä ja äänen kera. Siitä sitten saatiinkin jo kommentit, että Noinhan sieltä se terrieri löytyy ja liike parani. Sellainen se on. Höpsö Reima.

Tokoa ja paluu agikentälle

Tokoa tehty nyt joka päivä. Paikkamakuussa kaikennäköistä: on väärässä mielentilassa, uusi pallo ei ole tarpeeksi hyvä, nousi seisomaan ja istumaan, bongasi koiran.. Ou mai. Korjaantuuko se koskaan..

Nouto jees, hyvä ote ja jos se palautuksen nyt tulisi mukaan. Kaukot myös treeneissä aamuin illoin. Saa nähdä miten käy.

Tänään aksattiin ekaa kertaa pariin kuukauteen ja ihan jumissahan mä olin. Ei leikannut yhtään. Miten sitä koiraa nyt käännetään ja suoritetaan esteitä ristiinrastiin. Reima oli hyvä ja kotiläksyjäkin saatiin, mutta hyppy kulki ja oli kivaa. Saisi se olla röyhkeämpi, mutta tällä mennään nyt.

Lentsun tokoviikonloppu

Lauantai oli hyvä päivä ja kaikki tuntui onnistuvan. Kaukoihin saatiin vinkkiä etäisyyden treenaamiseen ja jäävät korjataan kokeeseen liikemäisinä. Istuminen myydään muuten leikkinä. Paikkamakuu oli hieno ja kehäänmeno toimi, kunhan sai tulla pallo suussa reunalle. Noutokin korjattiin, kun empi viereentuloa. Olis sen voinut itsekin hokata, että sivu-käsky auttaisi tässä. Treenilistalle ruudun bongaaminen. Superhyvä mieli tästä päivästä!

Sunnuntaina jatkettiin
Seuraamisessa luulin, että pudottaa kontaktia ja seilaa, mutta ei se tehnyt niistä mitään vaan oli hieno! Taskun rapistelu pitää opettaa valmisteluna. Paikkamakuu oli karsea. Piippasi ja tärisi. Argh. Siitä masennus. Häiriöitä kesti hyvin. Selän takana tehdyt olivat vaikeita, mutta lähtivät nekin sitten pois Reiman kuplasta. Toinen paikkamakuu parempi, mutta ei tarkentanut palloon, kun oli saanut lihapullaa. Olisi pitänyt laittaa niitä kuppiin pallon sijaan. Mun moka. Loppukisoissa päästiin tokalle kierrokselle hyppyvaliokisassa ja asentoleikissä hävittiin karvan verran vizlalle.

Treenattavaa siis on. Tuleeko siitä koskaan valmista? Ei voi tietää.

Hei, me treenataan!

Mutta nytpä treenataankin tokoa. Ja pitäähän niitä taitoja  päästä kokeilemaankin, joten kahteen kokeeseenkin on ilmoittauduttu. Jes. Hyvällä mallilla mennään ja tekemistä on rakennettu ja liikkeiden välit on kivalla mallilla. Noudossa on menossa oma kuurinsa, mutta hyvältä näyttää sekin tällä hetkellä. Jäävät liikkeet ovat kokeneet pienen takaiskun, mutta kyllä me nekin korjataan vielä.

Ainoa pettymys on siinä, että ei me taideta voittajaan päästä tämän vuoden puolella, mutta mitäs sitten. Mielummin nyt rakennan rauhassa hyvät pohjat tekemiselle ja sitten ruvetaan lisäämää uusia liikkeitä. On niitäkin jo kuitenkin osaksi tehty, mutta muutamat hieman toisiinsa sidoksissa olevat jutut pitäisi saada nyt vielä selkiintymään.

Ensi viikolla päästään taas aginkin pariin, jota ei olla tehty sitten heinäkuun alun. Nyt on vaan lomailtu ja doboiltu ja tokoiltu. Pojat oli Pellingissä ihan kuumana onkimiseen ja kohoon. Eihän siinä kauaa sitten mennyt, kun kuuluikin plumpsis ja Reima oli tipahtanut laiturilta. Hölmöläinen vielä päätti kokeilla kohon metsästystä uimalla. Onneksi sen verran järkeä oli päässä, että tajusi sittenkin matkan olevan liian pitkä ja kääntyi takaisin rantaan. Reiman hermorakennetta koeteltiin myös moottoriveneretkellä ja kamalaahan se ryskiminen oli. Papu tyytyi matkustamaan kaikessa rauhassa, mitä nyt vähän yritti kuikuilla maisemiakin välillä.

Viime kerrasta tovi

Ohjatut koulutukset tällä hetkellä tauolla, joten vähän hiljaiseloa on tällä hetkellä. Kotona ollaan pieniä juttuja tehty. 

Reiman kanssa käytiin kisoissa Purinalla ja tulokseksi saatiin hyvä mieli. Eka rata meni ihan kivasti, joskin huomasin, että itsekin juoksevani tasaiseen tahtiin ja jäi rytmitykset tekemättä. Reimalle plussa siitä, että teki hillittömän tarkkaa työtä A:n kontakteilla. Supertarkasti tuli ne alas. Sehän siinää sitten maksoikin ja yli aikaa tuli rapiat neljä sekuntia. 

Toinen rata meni heti alkuunsa läskiksi, kun lentävä russeli tykitti liitäen yli puomin kontaktin. Sitten sekoili ohjaaja ja sai koiran yllättävänkin pienestä välistä väärälle puolelle estettä. No sitten testattiin kepeille lähettämistä ja takaaleikkausta, se meni varsin mallikkaasti. Loppurata hyvällä meiningillä. Yritystä riitti ja siitä hyvä mieli.

Muuten on hankittu tarvikkeita: on tokoeste ja kasa leluja käytiin hakemassa Porvoosta, kun ei niitä tiettyjä Kongin päällystämättömiä vinkuja saa täältä. Kaikissa liikkeissä tuntuu olevan samat valikoimat ja eihän ne russelien käsittelyssä kestä. Sitten investoitiin dobo-palloon, jolla nyt treenaillaan peräpään hallintaa. Kivasti treenit lähteneet käyntiin ja koitetaan saada hallintaa vartalon käyttöön niin, että pysyisivät pallolla istumassa parikin sekuntia. Tällä hetkellä vielä pitää tukea palloa tai muuten alkaa kallistuminen.

Aksaa helteessä ja sateessa

Torstaina kirmattiin huh hellettä-olosuhteissa Niinun hallilla. Oli suoraa putkea ja sen jälkeen koitettiin tehdä esteen jälkeen persjättöä, joka kuitenkin muuttui valssiksi aika nopeasti. Persjättöteemalla toki jatkettiin ja turhia varmistelin taas putkelle ja siitä johtuen olin kepeille menossa myöhässä. Kyllä se putki imee ja voin irrota ihan rauhassa. Putki-puomierottelussa ei tullut kertaakaan virhettä ja puomillakin kontaktit toimivat varsin kivasti. Keinu oli aika karsea, ja se otetaan nyt jälleen kerran tarkempaan käsittelyyn. Hypyt olivat muistaakseni 25:ssä ja hyvin meni ja eteni. Eikä keksinyt sijaistoimintona juomista. Ilmeisesti siis nyt kunnossa ja tekeminen maistui.

Perjantaina, kun keli oli vähän hillitympi tehtiin 1,5 lenkki Seurasaaressa ja seurailtiin Papun hepulointia. Kiva keli ja hyvä mieli. Punnasin myös reilut 20 kg tokoestettä autoon postista. Huh huh.

Lauantaina kello herättämässä kukonlaulun aikaan ja hetki siinä tuli ihmeteltyä, että miten se nyt lauantaina silleen soi. No aksaamaanhan me taas lähdettiin. Suunnaksi Kivikko ja russelistien koulutus Niinun ja Teemun hellässä huomassa. Päivän radoista pätkiä voi ihmetellä täällä Taijan blogissa. Me tehtiin ensin Niinun rataa ja taas turhia varmistelin pituudelle menoa menemällä sinne itse kääntämään koiraa, kun saman voi hoitaa tönäisyllä. Puomin jälkeistä päällejuoksua hiottiin hetki, mutta siitäkin saatiin täydellinen, kun uskalsin liikkua. Keppien jälkeen koitettiin tunkea valssia seuraavalle esteelle pääsemiseksi, mutta aikamoinen kiertorata siihen saatiin aikaan. Persjätöllä paljon parempi ja helpompi ohjaajalle. Tiukan pyörityksen kanssa painittiin tovi ja siitä meille kotiläksyä, jotta ottaisi enemmän kaarretta, jolloin kääntyminen olisi helpompaa. Nyt tulee vaan niin tiukast siivekettä nuollen, että kääntyminen on mahdottomuus. Vaikka laitettiin rimaa ja numerokilpeä esteeksi, niin kiemurteli vaan niiden läpi ottamatta isompaa kaarta. Hassu hurtta. 

Hetken lepäilyjen jälkeen Teemun treeneihin ja kivaa perusohjausten miettimistä siellä tarjolla linjauksien ja kääntämisten merkeissä. Ekassa treenissä olin itse aluksi hukassa, että missä välissä ne takaalinjaamiset piti tehdä, mutta nekin saatiin kohdilleen. Mutta juosta sai. Säätöä myös putkeen lähettämisen kanssa, jotta ehti irrota seuraavalle esteelle. Ja mähän taisin myös tehdä 2.putken jälkeen persjätönkin, vaikka välillä ne vähän hintsulla olikin. Toinen harjoitus kääntämisiä. Alkuun taas vaikeuksia tehdä jarrutuksia ja suunnanmuutoksia. Edettiin vaan tasaista tahtia. No kunnon käännöstä vaan ja jalkaa seuraavaan esteen suuntaan. Rallateltiin siis menemään kunnolla ja hyvin Reima menikin. Neuvo käännökseen oli jalankääntäminen+jarrutus ja käsi kiinni saumaan. Voi kääntää myös olkapäällä. Hyvin meni siinäkin mielessä, että yhden kerran sain ohjattua sen verran aikaisin, että kielsi esteen. Toimii siis jarru. Käännökseen tarvitaan myös se rintakehän kääntö. Tästä lepotauolle ja vikassa setissä putkijarrutusta, kääntämisiä ja takaaleikkauksia. Jostain syystä putken kanssa en tehnyt alkuun kunnon jarrutusta ja lähetin kaukaa. Takaaleikkaukset saatiin menemään kohtuullisesti, ehkä välillä vähän turhan kaukana tein käännön. Hyvä rytmi saatiin kuitenkin päälle. Hieman hyytymistä alkoi olemaan tässä vaiheessa koirassa ja ohjaajassa. Hyvin meni kuitenkin taas hypyt, mikä on erinomainen asia.

Illalla käytiin vielä Leena Piiran tsekkauksessa, josta saatiin hyvää palautetta jumpista, jotka ovat jämäköittäneet Reiman takapäätä, mutta vielä on matkaa tehtävänä. Ruohokävely on ollut hyvä homma ja peruuttelu. Tasapainotyyny on jees ja pitää nyt hieman ottamalla kiinni jalasta muistuttaa oikean takajalan käytöstä, jotta oikeasti lähtee sitä vahvistamaan. Käytiin myös jumppapallolla ja siinä selkeästi näkyi etupainoisuus ja heikompi oikeapuoli. Lisää treeniä siis. Ei siitä ehkä ihan huippukoiraa tule, mutta kunhan voidaan vielä kuitenkin harrastaa ja kehittyä. Suomalaiseen tapaan katsotaan sitten mihin se riittää.

Viime viikon hommia

Torstaina agilityä, ja koska Papu oli linkannut jalkaansa treeneihin lähti Reima. Mentiin rimat matalalla ja vauhti oli varsin hyvä. MUTTA ei se hyppy sujunut. Ei sitten millään ja taas Reima lähti kesken radan juomaan, jota mä kyllä pidän merkkinä siitä, että sitä sattuu johonkin. Leikkiminenkin meinasi loppua ja aikamoisen suostuttelun jälkeen suostui vielä tarttumaan palloon. Ota siitä nyt sitten selvää, mutta asennoituminen on, että aksaamiset saattaa olla hyvinkin tässä. On aika turhauttavaa, sillä koira tekee hyppyä lukuunottamatta hyvää rataa ja lähtee ohjauksiin. Harmittavaa, mutta tässä nyt koitetaan vielä jumpata ja saada keskivartalon tukea rakennettua.Katsotaan miten käy.

Lauantaina ajeltiin MM-tiimin leirille Tuorlaan ja en tiedä mikä otus mun matkaan oli tarttunut. Reima oli sitä mitä se pahimmillaan voi olla. Aivan hirveä. Mun silmään meidän paikkamakuu näytti siltä, ettei oltais treenattu koskaan. Levoton ja tärisevä koira oli siellä makaamassa. No muut näkivät asian toisella tavalla ja olihan siinä se positiivinen puoli, että mä pääsin tällä kertaa menemään piiloonkin ja se  pysyi siellä rivissä kuitenkin.

Kisamaiset treenit oli aika kauheat. Nyt se oli kadottanut liikkeestä maahanmenon ja haahuili jotain omiaan eikä mennyt maahan. Noudossa unohtui odottaminen ja sekin, että mihin asti se kapula lensi. Teki kuitenkin hommia ja palauttikin kapulan, mutta tiputti sen. Viimeisenä luoksetulo, jonka teki ihan kivasti. Itse en osannut käsimerkkiä ajoittaa oikein. Vaikeaa oli ja vähän vaikea oli löytää vastausta siihen miksi me tätä hommaa tehdään.

Koska paikalla oli pahiksia ja hyviksiä kommentoimassa suoritusta, niin tässä vielä ne kommentit. 

Pahikset:

Maahanmeno: haahuilee kehään tullessa, ääntelee perusasennossa, haistelee seuraamisessa, väljä, ei mennyt maahan, ei 2.käskylläkään, mieto kisapalkkaus.

Nouto: varasti lähdössä, ääntelee lähdössä, haistelee maata etsiessa kapulaa, lähtee perusasennosta heti, kun kapula otetaan suusta.

Luoksetulo: ääntelee lähdössä vähän, ohjaaja kääntää katseen koiraan voimakkaasti jättäessä, vino perusasento, hieman hidas perusasentoon tulo.

Onneksi oli myös hyviksiä:

Maahanmeno: Iloinen, ohjaaja ei hermostunut

Nouto: Etsii sitkeästi, odotti hiljaa, innokas palautus, hyvä luovutus

Luoksetulo: Hieno stoppi, hyvä vauhti 1.osio, ei ennakoinut, pysyy hyvin. Ohjaaja on rauhallinen.

Jep. Treenattiin myös käännöksiä. Niissä mä oon liian hätäinen ja tultiin siihen tulokseen, että jos liike jatkuu täyskäännöksen jälkeen käännytän vasemman kautta ja jos tulee sei niin oikean kautta.

Lauantai oli masentava, mutta paikalle oli palattava sunnuntaina. 

Kaukokäskyihin muutettiin hieman mun käsimerkkiä: pientä koiraa ohjataan nostamalla yhdellä sormilla hatun lieriä. Toimii. 

Ruudun strategiaa mietittiin ja kokeillaan nyt läheltä tekemistä ja kasvatetaan matkaa pikku hiljaa. 

Ohjattuun noutoonkin tuli muutama vinkki. 

Mulle tuli pieni ahdistus siitä, että yhtenä tavoitteen a oli korkata voittajaluokka vielä syksyllä, mutta ehditäänkö me nää kaikki jutut treenata? Meiltä puuttuu vielä kuitenkin aika monta juttua.

Kaikenlaista..

Perjantaina oltiin molempien koirien kanssa aluevalmennuksessa. Hauskaa rataa tehtiin ja molemmat menivät 15 cm esteillä. Reima oikein mukava. Vauhtia oli hyvin ja tuli ohjauksiin mukaan hienosti. Jopa pelätty poispäin käännös toimi superhienosti. Rallitettiin kolmea putkea peräkkäin, joista kaksi ensimmäistä oli suoria vielä ja toinen meni puomin ali. Itselle on tullut muutama ahaa-elämys rytmittämisestä ja hienosti rytmittämällä Reima kääntyi tiukasti, joten osaa se hyvällä ohjauksella ponnistaa kääntyen. Jos jotain oli niin kontakteja voisi treenata lisää. Lähinnä A:lle nousua ja keinua. Yhden superhienon ja rullaavan juoksuA:n teki ja keinulla lähinnä mietityttää se selän tilanne, että olisiko se painon siirto-ongelmien takana.

Papu treenaili kanssa ja voi nyt sanoa, että paras vauhti tuli pallo kädessä juostessa. Hyvin hassu pieni koira ei osaa rengasta persjätöllä vaan tähtää silloin aina renkaan ja kehikon väliin. Valssilla ei ollut mitään ongelmaa. Motivaation kanssa on vielä tekemistä, koska ottaa uudesta kentästä ja ihmisistä häiriötä. Varsin mallikasta kuitenkin. Omat haasteensa tääs aivan toisenlaisessa etenemisessä kuin Reimalla. 

Ja vielä enemmän haasteita oli kotiin pääsemisessä. Auto eteni hyvin aina kehä3:lle pääsyyn asti ja sitten tulikin jo viitteitä ongelmista. Lämmöt alkoivat taas nousemaan ja tsekkauspysädyksellä tuli jonkin verran höyryä pakoputkestakin, vaikka vähän oudolta se tuntuikin. No pieni pätkä eteenpäin ja sitten moottori taas sammuikin. Ei muuta kuin soittamaan vanhempia hätiin ja näytti siltä, että jäähdyttimestä oli taas nesteet kadonneet johonkin. Pieni nesteiden täydentäminen ja toivottiin, että vanhempien luokse päästäisiin. No ei päästy. Petikkoon jäi sitten auto mahtavan höyrypilven kera. Hoh hoijaa. Pitkäksi meni se ilta ja kotiin pääsin vasta lähempänä yhtä.

Lauantaina tokoiltiin Korrien opeissa. Pekalla oli taas hyviä muistutuksia, että treenit pitäisi rakentaa koemaisiksi, kun niitä treenejä ei voi viedä koekehään, mutta koekehän voi tuoda treeneihin. Omana treeninä tehtiin ruutua. Pientä protestointia oli havaittavissa, kun tehtiin näyttöruutuna eikä suostuttu laittamaan etupalkkaa, sillä Reima ei meinaa upota tyhjään vaan käy kaartelemassa. Tehtiin sitten näyttönä lisää ja lyhyemmältä matkalta. Jostain syystä kierteli etutörppöjä, mutta Pekka määräsi nyt kuurina ruutua tehtäväksi joka päivä. Tehtiin myös ohjattua noutoa, jossa lähdettiin hakemaan suuntia lelulla. Ihan kivasti lähti sitäkin tekemään. Tämä pitää myös ottaa treenikuvioihin. Otettiin myös liikkeestä seisomista, jossa ilme alkaa olla kohdillaan ja etupalkkaa voi hyödyntää. Palkan voi tiputtaa kääntyessä vaivihkaa, jolloin sen voi samalla häivyttääkin. Hyvin meni ja häntä heilui.

Toisella kierroksella tehtiin kisamainen treeni. Reimalle valitsin liikkeestä maahanmenon, noudon ja luoksarin liikkeiksi. Maahanmeno meni seisomiseksi, muuten varsin hyvä. Noudossa bongasi liikkurilla kapulan ja alkoi siitä intoilemaan. Ei tullut sitä palauttamaan täydelliseen loppuasentoon vaan jäi vinoon ja pureskeli  ja tiputti. Vielä siis epävarman tämän kanssa. Luoksarissa oli hinannut itseään hieman eteenpäin. Tuli lujaa ja teki hyvän stopin. Viereen myös kohtuu hyvällä vauhdilla. Kehuja Pekalta hienosta luoksarista ja poikkeuksellisen hyvästä kisapalkasta, kun kehuin liikkeiden välillä. Treenilistalle lähtövinkaisut, joita tuli ennen jokaista liikettä. Ihan ihmeellinen kimakka kiljaisu. Kisataktiikka pitää tässä pitää myös mielessä ja jos tietää kiljaisun tulevan, niin odottaa sen ennen kuin sanoo olevansa valmis aloittamaan liikkeen. Noudon palautuksia pitää treenata ja selkeät rutiinit jättöliikkeiden virittelyyn. Hyvää palautetta myös hienosta seuraamisesta.  Hyvä keikka siis se. Tyytyväinen olen, että välipalkka on myyty Reimalle nyt hyvin ja kestää se kanssa ainakin kolme liikettä. Kestoa vielä vaan lisää.

On meillä ollut nyt sairastupaakin. Reima oli lauantaina hieman jäykkä agiliitelyn jäljiltä ilmeisesti. Eikä muutenkaan ihan parhaalla mielellä lauantaina. Oli vaan kummallinen. Olisko sitten ollut hieman hellänä ja väsyneenä perjantailta. Sunnuntaina taas Papu oli ilmeisesti johonkin tassunsa kolauttanut, kun se on nyt hieman turvoksissa ja tuntuu kuumalta. Ja tietty se, ettei varaa sille oikeastaan ja ravi ja laukka mennään kolmela jalalla. Voi toista.

Tehtiin myös pienet sunnuntaitreenit Reiman kanssa. Ruutua ulkona ja kummasti taas kiersi etukulman törppöä. Muuten teki kauhean kivasti. Tai no hiissaili muutaman kerran itseään. Nyt olen tarkkana tuon kanssa ja palautus oikealle paikalle. Seuruu hyvin. Oli lähellä ja piti paikkansa. Hyvä käännökset. Maahanmenot sujuivat nyt ja luoksarikin oli totutun hieno. Varsin mukavan tuntuinen treeni. Tykkään.

Kotona temppuiltiin vielä kaukojen tekniikkaa ja tasapainopalloja. Hyvin alkaa ymmärtämään takajalkojaan ja tarjoaa niiden laittamista pallolle. Lisäksi takapään käyttöä pyörimällä etutassut pallolla.

Tokoo kans..

Sitä tehtiin vielä Reiman kanssa illalla. Kentällä oli häiriöinä jalkapallisteja ja petankisteja. Hyvin odotteli paikallaan, kun välillä palauttelin palloa pojille. Nouto on aika hyvä. Ekalla kerralla ei oikein meinannut vaihtaa leluun, mutta teki sen sitten kuitenkin. Ote nyt hyvä. Pyörittelee enää oikeastaan vaan luovutuksessa, mutta, kun ne niskat pitää kääntää nurin siinä vaiheessa ja kapula meinaa menn kurkkuun, kun mua katselee.

Iltaruoka syötiin kentällä paikkamakuun merkeissä. Pää menee maahan, mutta nousee jätettäessä. Varmistelee, että en häviä, mutta tarjoaa sen takaisin kuitenkin. Puolen kymmentä toistoa saatiin tähän. Ihan ok, on ainakin rauhallinen.Ei tärise eikä ole pitänyt ääntä, joten voiton puolella tässä sinänsä.

Tehtiin palkattomuutta kahdella-kolmella liikkeellä. Hienon seisomisen teki. Hyvä luoksarin stoppi. Maahanmeno olikin sitten kadoksissa, mutta löytyi toisella kertaa. Seuruu ihan ok, mutta käännökset väljiä. Korjattiin sitten niitä imuuttamalla käännökset. Sivuaskeleet hyvin. Meteliäkään ei ollut kovasti, joten ihan hyvin meni tämä treeni.

Siperia eiku koira opettaa..

Mitäköhän nää karvakaverit meille opettaa?

No vaikka ja mitä. Tällä hetkellä opetellaan kärsivällisyyttä ja epävarmaa huomista. Treenata pitää vaikkei tiedäkään pääseekö Reima enää koskaan agilitykentille. Tai no Reima ei just nyt treenaa muuta kuin tokoa ja tietty tekee omat jumppansa.

Papu on ollut tuuraajana ja se onkin sitten kinkkisempi juttu löytää oikeat motivointikeinot. Tänään pallo oli parempi kuin nakki, mutta vaikeaa se oli. Ja kun koira on jo 8,5v, niin väistämättä tulee mieleen murehtia sitä, että onko tässä nyt mitään järkeä koittaa treenata sen kanssa, kun 1,5 vuotta on aikaa jäljellä. Kymmenen, kun tulee täyteen, niin on ihan hyvä jäädä eläkkeelle. Tai ainakin rimat tulee alemmas eli kisat on sitten siinä.

Reiman hyppyhaasteille selitys

Vihdoinkin joku osasi tulkita röntgenkuvia ihan Pihtiputaan mummollekin. Alaselässä on siis jäykkyyttä johtuen yhden kohdan kalkkeutumasta ja toisen kohdan kaventuneesta nikamavälistä. Tätä kompensoi keskiselän yliliikkuva nikama. Jos kaikki nämä ovat hyvässä kondiksessa, niin selkä taipuu ja hyppyyn tulee hyvä ponnistus. Jos taas nämä ovat jumissa, Reima ei saa takapäätä alleen ja joutuu repimään etupäällä. Ei siis ehkä paras mahdollinen tilanne aksakoiralle. 

No, nyt sille pitää sitten vain rakentaa vatsalihaksia tukemaan selkää. Meillä siis alkaa jumpat. Ja niitä pitääkin tehdä ahkerasti, koska tilanteeseen halutaan muutos. Nyt nää jumppakärpäset lähtee treenaamaan.

Punkit - nuo heinikkojemme pikku verenimijät

Papulla kainalossa megalomaanisen iso punkki, joka onneksi lähti irti ihan iisisti, mutta aikamoisen kraaterin se kainaloon jätti. Ei kivaa ollenkaan. Siitä syystä molemmille nyt vihdoinkin siirtyivät punkkipannat kaulaan pöydältä odottamasta. Toivottavasti punkit pysyvät nyt poissa.

Aksamasennus (taas)

Niinun rytmikurssilla tänään, no eipä siellä kovasti rytmitelty, kun ei hyppy taas meinannut kulkea. 30-35 cm oli aivan liikaa tänään. Reippasti alemmilla parani hieman, mutta ei ollut sujuvaa. Edessä ei kuitenkaan ollut mutkia vaan ihan suoraa olisi saanut tykittää, mutta tykittäminen jäi nyt Reimalta väliin. Vedättäminen ei siis toiminut kuten ei oikeastaan mikään muukaan.

Käsittämätöntä tahkoamista siis touhu eikä hajuakaan mistä lähteä syytä etsimään, kun sitä on jo etsitty aika monesta paikkaa. Ärsytyksellä odotellaan nyt lauantaita sitä mitä Leena Piira kunnosta sanoo. Olisiko jokin jumi nyt aiheuttajana vaiko eikö herneillä vaan leikkaaa?

Vapulle on buukattu hyppytekniikka-aika, mutta Vapulle laittamani kuvauksen perusteella hänkin jo totesi, että mitäköhän hän enää voisi tarjota. No lohduttomaltahan tuo vaikuttaa, mutta kaikki kivet käännetään ennen kuin heitetään kirves kaivoon.

Tai sitten tää vaan on tokojumalien viesti minulle, että tämä koira on tarkoitettu tokoon. Vai onko sittekin koiratanssi äänessä? Vai kuka siellä oikein nyt huutelee?

Tokoa ja uimista

Päivällä tehtiin Reiman kanssa treenit. Ruutu: ekat meni palkalle ja tokalla tyhjään tosin näytön avulla. Sitten ei enää mennytkään. Haukkui ja vaan kaarteli. En ehkä ihan ymmärrä mistä tää aivoitus tuli? Vaihdettiin takaisin palkka ruutuun ja saatiin sitten tehtyä muutama onnistunut tällä.

Nouto ihan kivasti. Vähän hitaasti, mutta nyt oli ote hyvä. Bc:li taas eli ei meinaa luovuttaa leluun. Lihapulla oli parempi. 

Sitten olikin korvaton koira, joka ei ollut kuullut liikkeestä maahanmenosta koskaan. Aikamoisilla avuilla se saatiin kuitenkin tehtyä ja muutenkin palauteltiin mieliin mitä se "maahan"-tarkoittikaan. Sama korvaton tuli myös luoksarin läpi. Pallolla sitten sekin kuntoon.

Palkkattomasti sitten jäävät ja luoksari. Ne hyvin, joskin palkasta oli taas vaikea luopua, mutta teki sen kuitenkin. Toivo siis elää.

Iltapäiväksi lähdettiin metsälenkille kuuden muun russelin kanssa ja koirat kävi heittämässä talviturkitkin pois. Makkarat paistettiin notskilla ja Papu riehaantui pyytämään muita leikkiin. Pentu roikkui niskassa ja korvissa, mutta ei se Papua haitannut. Kivasti meni ja muilla retkeilijöillä oli ihmettelemistä tässä revohkassa.

Päikkäreiden jälkeen treenattiin vähän lisää kaukoja merkki riman kanssa. Haastavimmaksi tässä tuli se, että Papu halus osallistua Reiman treeneihin. Teki ensin vieressä hienosti, mutta sit nälissään alkoi varastamaan merkkirimaa. No Reimahan sen varasti takaisin ja välillä sitä pidettiin yhdessä ylhäällä. Heh. Kaukot meni itse hyvin eikä yksikään tullut eteenpäin. Kohta mennään vielä ansaitsemaan iltaruoka makoilemalla!

Mynämäki

Vaihteeksi näytelmissä Reiman kanssa. Tuloksena EH: Very, very big dog. Good headlines. Good neck. Big & strong body. Very soft back in movement.

Tuomarina Tsekkistä Andras Polgar.

Näin tänään. Monella luki tuo very big arvosteluissa, mutta näyttäähän se isolta, kun kokotrendi on taas pienenemäänpäin. Turkki ei todellakaan ollut parhaassa kunnossa, mutta siitä nyt ei tullut mitään mainintaa.

Vitsailtiin myös ruokalappurusketuksesta. No tulihan se, mutta enemmän tuli niskalappurusketus. Mutta ei moitita säätä, kun kerran ennusteissa oli sadetta ja salamoita ja todellisuus oli aurinkoa. Makkara oli hyvää, kuten myös pehmis. Pehmiksen hinta ehkä vähän yläkantiin: 3e aika pienestä tötteröstä.

Valoa tunnelin päässä

Ainakin toistaiseksi parantuminen on ollut ihan positiivista. Enää meillä ei ole asunut kameleita eikä yllättäviä lätäköitä ole ilmestynyt mihinkään. Pöntöstäkin on päästy eroon. Nukuttukin on. Huh.

“You can take a dog outside, but you can't make it pee”

No tällä hetkellä ei tarvitse onneksi pakottaa, kun lentää virtsa muutenkin. Papu teljettiin viime yöksi kylppäriin ja siellähän sitä pissiä sitten taas riitti. Kylpyhuoneen matto, koiran peti.. 

Yöllä käytiin ulkona ja yllättävän lämmintä siellä oli pyjamahousuissa ja fleecessä. Eihän se Papu sitten suostunut yksin jäämään sinne kylpyhuoneeseen ja vinkuminen jatkui ja alkoi muuttumaan haukuksi. Ei auttanut muuta kuin majoittautua kylppärin viereen henkiseksi tueksi ja aamuyöstä sitten tehtiin vielä mökkijärjestely makkariinkin sängyn viereen. Näin saatiin edes jonkinlaiset unet.

Yöllä tuli varattua lääkäri aamuksi ja sinne vastaanotolle taas paukattiin. Henkilökunta alkaa jo olemaan vähän ihmeissään, että nähtiinkö me sunnuntaina ja eilen ja taas tänään? Kyllä nähtiin. Kivempi olis, jos ei vähään aikaan nähtäisi.

Päivän haaste oli saada Papulta pissiä purkkiin ja voi ristus sentään, että on melkoisen haastavaa noin pienen maavaran omaavalta koiralta sitä saada. Tai saahan sen, mutta siihen kauhaan ja purkkiin saa myös sen koiran tassun. Bakteerit jää silloin viljelemättä.

No, kun niin kummallinen on nyt tilanne, niin otettiin myös verikokeet. Yllättävän kiltisti ja liikahtamatta se onnistui ja tassuun pistettiin hieno tähtikääre. Sitten ei muuta kuin odottelemaan tuloksia. Virtsassa oli kaikki normaalia ja niin myös veriarvot olivat kohdillaan. Ei siis löytynyt suoraa vikaa sieltä. Arveluna nyt Papun kohdalla ärtynyt maha leikkauksen paastosta ja tulehduskipulääkkeistä. Mahansuojalääkkeitä siis meille kirjoitettiin ja koitetaan nyt rauhoittaa maha. Juominen meni myös tarkkailuun ja vettä ei olekaan nyt sitten Papulle vapaasti tarjolla vaan säännellysti.

Pidetään peukkuja, että tämä tästä menisi nyt ohi ja ensi yönä saisimme kaikki hyvät yöunet ja päivä tulisi käytettyä muuhunkin kuin lääkärissä juoksemiseen.

Ennemmin loppuu koiralta kusi kuin Nurmoolaiselta raha..

No tässä vois nyt alkaa menemän Nurmoolaisilla luu kurkkuun, kun tuntuu, että meillä täällä kuulkaa kusta riittää. Sunnuntaina herätys siihen, että vieressä oli pientä lammikkoa --> lakanat ja petarin suous pesuun. 

Päivällä, kun palattiin kotiin, telkkarihuoneen matto yhdestä kohtaa märkänä --> se pesuun.

Yön jäljiltä oli Reiman majapaikan pyyhe kostea, ei tietoa oli siinä vettä vai kusta.

No Reima päivällä lekuriin, kun käytiin eilen näytettä jo antamassa. No ei ollut bakteereja, mutta struviittikiteitä ja eturauhanen pienesti suurentunut. Anaalit tyhjinä. C-vitamiinia sitten menemään, jotta virtsaan saataisiin normaalia pH:ta.

No eihän se tässä nyt sitten riittänyt. Olin kyllä seuraillut Papua ja mun mielestä se on juonut normaalia enemmän ja pissiikin sitten sen mukaisesti. No Papu sitten tänään lirautti ihan sisällekin, joten sekin on nyt sitten tarkkailussa.  Höh ja häh. Ainoa yhteinen tekijä on uusi ruokasäkki, mutta sekään ei ole ihan upouutta ruokaa. Pöh. Tarkkailu jatkuu. Molemmat kuitenkin ihan virkeitä, joten sen suhteen ei ole suurta huolta. Vielä.

Niin sanotusti kusiset paikat on täällä tällä hetkellä.

Toipumista monella tapaa..

Papulle menee toipumiset hyvin: nenä on kunnossa ja tassukaan ei ole häirinnyt menoa. Pönttö päässä tuo on, kun ei olla paikalla tai yöllä, mutta siitäkin voidaan varmaan ruveta luopumaan.

Reima taas koittaa palautua oven paukuttelusta. Meillä meni ulko-ovi jotenkin kieroon ja sen kiinni saaminen kotoa lähdettäessä on ollut nyt pieni operaatio ja sitä on saanut paukuttaa, pamautella ja painella kiinni ihan tosissaan. Reimahan otti tästä itseensä pienen paniikin muodossa ja rauhoittumista nyt odotellaan. Mähän en tokikaan tätä tajunnut heti ja ihmettelin, kun treenaaminen oli vähän haastavaa ylimääräisten kierrosten kanssa ja koira kireänä kuin viulunkieli. No treenit saatiin tehtyä kuitenkin ja onnistumisia tuli. 

Noudot vähän epätasaisia: melkein jokaisella kerralla varasti, mutta tuli kutsuttaessa takaisin ja sitten taas arpoi, että saako mennä vai ei ja tullaanko takaisin ravilla vai laukalla. Kerran jäi kapula matkan varrellekin. Metskulla tehtiin nämä ja piti nätisti. Itse pitää muistaa tehdä seuraavaksi kapulan nostoja niin, että kääntyy ennen nostamista ja loppuosaa nopeammaksi. Luoksarin stoppi oli täydellinen. Paikkamakuu vaikeaa, mutta tarjosi kuitenkin pään laittamista maahan, vaikka sitä vähän saikin odotella. Levoton oli juu, mutta ymmärrän kyllä nyt syyn.

Pöh, näin jälkikäteen harmittaa tuo treenaamaan meno, kun koira oli sekaisin kuin seinäkello. Olisi pitänyt tajuta ja mennä vaan lenkille. Toisaalta, saatiinhan me niitä onnistumisia kuitenkin.

Traumaattista..

Voi olla pienelle koiralle elämä välillä. Reima piti tänään huolen, ettei häntä unohdeta, kun ulko-ovesta meinataan mennä. Aamulenkille perussähellys pyörimisineen ja pientä kiljumista. Trimmaajalle lähtiessä olikin sitten jo konsertti. Vaikka oli valjaat päällä, niin siellä se istui oven edessä ja huusi, kun omia kamoja vielä keräilin. Huh huh.

Trim-it:ssä Saara kyseli Reimalta, että lähdetäänkö hommiin ja Reimahan lähti. Ihan kuin kotonaan olis ollut.

Toipilas ja tokoa

Papu oli tänään useammassa operaatiossa: nenästä napsaistiin pois syylä, takatassusta luomi ja samaan syssyyn putsattiin hampaatkin. Virkeästi potilas lähti omaan kotiin ihan omin jaloin ja oksensi mennessään eläinlääkärin oven ulkopuolelle kuin kiitokseksi. Lopppäivän se onkin sitten tuossa uinunut ja uikuttanut. Onhan se, kun kuuppa on sekaisin eikä ruokaakaan ole saanut oikeastaan. Meillä siis seikkailee avaruuskoira täällä seuraavat 10 päivää.

No Reiman kanssa päästiin sitten kaksin lenkille, kun Papusta ei ollut lenkkiseuraksi. Tästä nautittiin treenien muodossa. Ekaan settiin palkkaamattomuustreenit ja pienellä ininällä saatiin tehtyä kolme liikettä peräkkäin. Varsin pätevä. Paikkamakuuta otettiin tottakai ja ihan hyvin keskittyy ja on ainakin rauhallisesti ja hiljaa. Palkka tosin on lähellä, mutta olkoon. Sitä jäin pohtimaan, että mites nyt, kun taas kuumemmat kelit alkaa, että miten pitäis toimia sen pään maahan vaatimisen kanssa. Ei ehkä ihan reilua vaatia sulkemaan suutaan, jos on kamalan kuuma. 

Sitten me kokeiltiin luoksari. Hyvin toimi, mutta stoppi ei toimi käskyllä. Tosin eipä sitä sillä olekaan treenattu. Käsimerkillä on hieno. Jatkettiin samaan sarjaa eli kaukot. Pientä ongelmaa istumisen suunnan kanssa, mutta vaihdot tuli tänään hyvin. Ainoa mitä ei tehty oli maahan hissinä, koska unohdin. Niitä teki eilen kotona kuitenkin hyvin.

Toinen setti otettiin reilu kilsa myöhemmin ja pelkkiä paikkamakuita, kun hoksasin matkalla, että munhan pitää treenata se tajuamaan, että palkka jää jo ennen liikettä kauemmas. No ei siinä mitään. Hyvin luopuu siitä ja suorittaa. Yhden kerran koitti varastaa palkalle ja nousi pystyyn. Muuten tarjoaa kivasti rauhassa olemista ja katsetta palkkaan. Katsetta joutuu vähän odottamaan, mutta kyllä se sieltä. Ylpeänä sitten Reiman kantoi palloa pari kilsaa kotiin asti. Oli niin hienoa. 

Kotona tehtiin vielä ruuan kanssa pm. Vaikkei pää ehkä meekään ihan salamana maahan, niin kuolaa tulee hyvin. Ei kai se haittaa, jos kokeessa kentälle jää lammikko?

Tuskastuttaa

Taas. Agilityssä tällä viikolla hyppy taas oli mitä oli, mutta saatiin keskittymään ja tekemään kunnolla, kun korotettiin 30 cm. Kiltti koira myös lähti sen verran hyvin ohjaajan kuvioihin, että ponnasi suoraan siivekettä päin. Ei hyvä. Taidettiin päästä ilman sen suurempi vaurioita kuitenkin tästä. Hyvää vauhtia Reima eteni, joten siitä ei mitään valittamista.

Tokoa on tehty kotona ja ulkona. Työn alla palkkaus ja paikkamakuu. Kotona hakee hyvin pään paikan ja katseen eteen. Ulkona olikin vaikeampaa. Ei mennyt pää maahan ja piti haistella ilmaa. Piti siis helpottaa ja heti katseesta vapauttaa, jotta sais jossain vaiheessa sen päänkin maahan. Seuraaminen oli hyvä ja säpäkkä. Seisominen ja maahan meno ok. Seisomisen ilmeestä en tykkää, mutta pitää vaan vahvistaa lisää. Luoksari kiva.

Mutta huh. Taas mää epäilen sitä paikkamakuun korjausta. Miksei se voi vaan muutamalla toistolla korjaantua vaan siihen tarvitaan niitä joku miljoona. Tai ainakin 10 000 tuhatta. Huh. Kiirettä tulee siis pitämään.

Perjantaina käytiin näyttämässä Papun kuonoa, johon on ilmestynyt nypy. Oikea termi lienee syylä. Nyt aika varattu tiistaille syylän ja tassun luomen poistoon sekä hampaiden putsaukseen. Siitä lisää tuonnempana.

Nouto korjattu!

Ihan mieletöntä! Kaksi treeniä ja se on siinä! Oikeastaan korjaus tehtiin vaan muhun ja vielä tarkemmin mun ajatuksiin! Ja voila! Se oli siinä!

Ei tarvi muuta kuin aatella, et vitsit mulla on makee koira, kun se tekee tolla tohinalla juttuja ja hymyillä sille, niin kaikki korjaantuu! Ihan mahtavaa!

MM-viikonloppu

Oltiinko me jo MM-kisoissa ja matkalla menestykseen vai mitä? Ainakin meillä oli hauskaa ja aurinkokin paistoi. Vaikka aikalailla meni kehumisen ja leikkimisen puolelle, niin jotain tokookin siellä välillä tehtiin. 

Pääteemoina motivaatio ja palkattomuus. Uusina ajatuksina itselle, että niin se kehuminen tulisi toimia ensisijaisena palkkana ja nakki/lelu tulee sitten sen jälkeen. Niitähän on niin helppo heitellä ja niillä houkutella koiraa tekemään, mutta niinhän sen homma ei toimi tokokehässä. Asenne ratkaisee kehässäkin ja pitäisi olla hyvä tekemisen meininki. Liikkeiden väleihin pitäisi luoda koiralle fiilikseksi odotus siitä; " Mitä seuraavaksi tehdään?!" Ajatus pitäisi olla siinä tekemisessä eikä niinkään lopussa ja palkassa.

Lauantaina aloiteltiin omilla ongelmilla ja me työstettiin paikkamakuuta tai oikeastaan kaikki jättöliikkeitä. Reimalle nyt avuksi etupalkka, johon pitäisi keskittyä zoomaamaan mun sijaan. On niin kovasti tällä hetkellä kiinni minussa, että yksin jääminen vaikeaa. Palkkausta siis muualta kuin minulta muutenkin. Muuten pitää miettiä myös omat koiran tuijotukset ja treenit niin, että katse on pois koirasta.

Liikkeiden välit eli se kisapalkka pitää kasata kuntoon ja miettiä liikkeiden valmistelut. Meni liike hyvin tai huonosti, aina pitää palkata. Myös ne epäonnistuneet jutut palkataan treeneissä, mutta seuraavaa treeniä helpotetaan. Aloituspaikkoihin meno pitää opettaa ja koiran tulisi olla aktiivinen näissä. Meillä siis tiedossa myös pa-treeniä, jotta siitä tulee hyvä paikka olla. Aika hyvä se on jo nyt, mutta pitää vahvistaa.

Häiriötreeninä tehtiin kapulasta luopumista ja hyvin sitä alkoi tekemäänkin. Apuohjaajalla oli lelu ja hyvin lähti siihen zoomaamaan. Ei haitannu kapulan heiluttamiset kuonon edessä eikä heittely. On se ehkä kuitenkin ihan fiksu rekku. Näihin oli hyvä päättää ensimmäinen päivä ja suunnata nukkumaan. Hetken aikaa jaksettiin höpötellä ja sitten koko kööri nukahti sänkyihinsä. Reimakaan ei paljoa yöllä liikkunut. 

Sunnuntaina jatkettiin alkuun paikkamakuilla. Reimalle ihan pentuversio asiasta eli lelu nenän eteen ja mä en mennyt kahta metriä kauemmas. Hyvin tarjosi päätä maahan. Oli kuitenkin levoton, nytkähteli, pää nousi, mutta ääntä ei tullut ja siellä se pysyi. Tätä vaan lisää ja paljon, niin siitä se lähtee. Tavoitteena saada siis huomio leluun/palkkaan, jotta unohtais mut. Samaa hommaa kaikkiin jääviin. 

Sitten meillä oli kisat ja Reiman kanssa päästiin aloittamaan ne. Hyvin tuli kehään sisään. Jonkin aikaa oltiin oltu siinä odottelemassa ja tekemässä virittelyjä, mutta onnistuin itse olemaan rauhallinen ja sitä myötä koirakin. Ekana tehtiin liikkeestä maahanmeno, jossa koitin kyllä koiraa valmistella, mutta seisomaan se jäi. Ehkäpä siksi, että en itse jättöhetkellä siirtänyt katsetta maahan. No mutta ei se mitään, koska teki täydellisen seisomisen ja onnistuin itsekin päättämään koiran taakse palatessa, että sehän seisoo siinä paikallaan kuin suolapatsas (viime kokeissa lähtenyt mukaan) ja sehän seisoi. Siitä kisapalkka, joka oli lyhyt kehuminen. Toisena liikkeenä luoksari. Kovin oli vaikeaa jäädä paikoilleen ja tulla edes perusasentoon. Oli hilannut itseään hieman eteenpäin jättäessä. Tuli hyvin, valui stopin, ja loppu hyvin. Taas kehut ja viimeiseen liikkeeseen hyppyyn. Lähti hyvin, mutta jäi seisomaan. Tuli siitä kuitenkin hienosti takaisin. Oli siis hieman unohtanut, mitä hypyssä pitää tehdä, kun se istuminen jäi. Muuten oli oikein mallikas eikä äännellyt liikkeiden välissä. Hienoa.

Omana ongelman tehtiin noutoa, jossa ilmeisesti se paineita tuova juttu on perusasentoon tuleminen. No toisaalta ihmekös tuo, kun siitä on vähän toruttu, kun on koitettu puuttua pureskeluun. Vaikutushan on ollut sitten päinvastainen. Mutta pitää sitten vain muuttaa tuo ajatus koiralta. Perusasennosta pitää thedä maailman kivoin juttu ja mehän tehtiin siitä sitä hiipimällä. Hyvin toimii eikä Reimalla ehdi tulla ääntäkään, ku pitää olla tarkkana hiippaillessa.. Muuten tehtiin noutoa apparin kanssa, jotta olis kiire tulla eikä ehtis ajatella muuta kuin sitä perusasentoon tuloa. 

Paljon oli asioita ja vinkkejä tuli vihko väärälleen, eli paljon on asioita tehtäväksi, mutta kyllä sitä taas jaksaa, kun tietää mitä lähtee tekemään eikä tilanne ole ollenkaan niin epätoivoinen. Aika hyvä kyllä Lentsu on saamaan ihmisille uskoa tekemiseensä!