Oh my, kun kirjoitttelut ovat jääneet vähälle!

Aika haipakkaa on menty ja työt ovat haitanneet harrastamista. Jotain pientä on kuitenkin tehty. Reiman kanssa on tehty tokoa ja pikku hiljaa alkaa olla ruudun bongaaminen hyvällä mallilla. Jostain löydettiin se yhteinen sävel siihenkin, että mitäs tässä nyt haetaan. Nyt toimii suorapalkalla selkeä bongaus, luvan odottaminen ja irtoaminen. Lähtee siis raivokkaasti pallolleen. On se hieno. Kotona onnistuttiin myös tekemään tunnarikin ilman, että tunnari meni tuhannen päreiksi. Ulkona noudot alkaa olla kivalla mallilla, mutta tunnari voi olla vielä liikaa.

Bondin kanssa on aksattu ja kerta kerralta mukana on ollut entistä rennompi ja menevämpi kaveri. Ei enää jumita niin pahasti. Aluevalkussa irtoili kivasti ja tehtiin rataa jo 6-7 esteen verran. Viime viikonloppu oltiin Niinun tiimin leirillä ja sieltä tuli monta hyvää asiaa opiksi. Viikonlopun aloitti Tiia Söderholmin luento ohjaajan treenaamisesta ja fysiikasta. Luennon jälkeen päästiin Tiian ohjaamiin fysiikkatreeneihin ja siellä sitä sitten etsittiin sitä kadonnutta keskimmäistä pakaralihasta. Alkuun lämmiteltiin tekemällä tikapuita ja otettiin aikaakin siitä, kun ne piti juosta läpi ja molempien jalkojen piti käydä samassa ruudussa ennen seuraavaan menoa. Kehitin itselleni jonkun todella kummallisen laukkatekniikan asiaan enkä päässyt siitä enää pois. Se ylöspäin pomppiminen ei varsinaisesti nopeuttanut etenemistä. Seuraavaksi kokeiltiin vauhditonta pituushyppyä ja siinä meni vähän turhaan mietinnän puolelle, mutta ponkaisin mitat 1,63 m ja 1,55 m. Molemmat kiitettäviä suorituksia tässä ikäluokassa. Vähän jäi kyllä harmittamaan eli pitää treenata tätä seuraavaa kertaa varten. Sitten pingottiin 10 m spurtit: ensin omalla tyylillä ja sitten päkiöillä tikuttaen. Ajat 2,23s ja 2,26s. Aivot olivat käytössä 2.yrityksellä ja se toi pienen viivästyksen aikaan. Tiia antoi hyviä harjoitteita keskimmäisen pakaralihaksen aktivoimiseksi, jotta taas saadaan lisää vauhtia radalle. Lisäksi tuli treenattavaksi varpaille nousu, jotta nilkkakin toimii oikein. Meikkishän väääntää nilkkaa melko paljonkin, jolloin tehot häviävät. Lisäksi testailtiin mihin polvet sojottavat kyykkyä tehdessä ja nehän meni mihin sattuu. Tähän tuli treeniä kotona tehtäväksi. Ei varmaan muutenkaan tee huonoa korjata linjauksia tuossa alaosassa kehoa, kun akillesjännehomma edelleen näkyy kyllä.

Tiian treeneistä siirryttiin Leenan käännöstreeneihin ja tehtiin tiukkoja käännöksiä. Edelleen jään itse turhaan varmistelemaan enkä liiku alta pois. Bondi kääntyi superhienosti ja tiukasti, joskin puolieroa oli hieman, joten sitä pitää tarkkailla.

Käännösten jälkeen koirut pääsivät lepäämään ja pohdittiin ohjaajan ominaisuuksia ja naurettiin. Hirveän kiva ryhmä meillä oli ja naureskeltiin siinä menemään vaikka välillä pohdittiin vakavasti niitä omia hyviä ja kehitettäviä ominaisuuksia.

Illan päätteeksi vielä Tiian treeneihin ja käännöksiä oli tarkoitus tehdä. Meidän haaste tulikin sitten esiin jo toisella esteellä, kun Bond latasi käännöksen 5 m pitkäksi. Ehkä sen ohjaajakaan ei sille myöskään tarpeeksi ajoissa kertonut, että käänny. Sitä työstettiin ja kyllähän se reagoi jarrutuksiin ihan hyvin, jos ne selkeästi ja ajoissa tekee. Kotiläksyksi saatiin ohje palkata Bondia estelinjoille, kun se niitä vähän haki. Ensin esteiden välissä linjalle, sitten esteen eteen ja sitten esteen taakse. Hirmu hauskaa oli kuitenkin vaikka pieniä pätkiä mentiin, mutta tehdään ensin edes muutama hyvin kuin kymmen roiskaisemalla.

Kotona maittoi uni ja sunnuntaina jatkettiin taas ensin kontakteilla. Ensin vahvistettiin mattoa ja sitten se siirrettiin A:lle.

Ihan valmista ei vielä ole, mutta matkalla ollaan. Kivasti sille kuitenkin juoksi ja keskittyy hommaan. Lisää vahvistamista vielä.

Kontaktien jälkeen vuorossa oli kehonhallintaa ja temppuilua. Temppuilut meni kivasti, joskin tarjoamista voi vahvistaa, sillä helposti jää vaan kääntelemään päätään varsinaisesti mitään tarjoamatta. Kehonhallintaa tehtiin jumppatyynyllä ja pienellä päänkäännölläkin saa jo hyvän treenin Bondille.

Seuraavaksi kahviteltiin ja puhuttiin tavoitteiden asettamisesta. Omat aatokset asiasta on nyt tällä hetkellä sellaiset, että treenataan nyt eka. En uskalla toivoa tai asettaa tavoitetta kisavalmiudelle, sillä mistäs sen koskaan tietää. En myöskään halua pettyä. Pitää nauttia siitä treenaamisesta. Reiman kanssa on tullut asetettua tavoitteita ja nyt niistä on jouduttu joustamaan jo useammin kerran, kun en liikkeitä ole saanut kasaan ja aina se tuntuu pettymykseltä. Vielä hirveämpää on fiilis aivan päin mäntyä menneen kisan tai harkkakisan jälkeen. Mä tiedän, että Reima osaa, mutta kisamaisesti homma ei vielä suju ja kaikki näyttää siltä ettei mitään oltaisi koskaa treenattukaan. 

Leirin loppuun vielä pienet hyppytekniikat, josta ihan kehuja, sillä Bond korjaa kyllä tekemänsä rapsaisut ja kokoaa itsensä hyvin.

Papu on syksyn mittaan käynyt pariin kertaan raunioilla, mutta nyt pahaksi onneksi rata meni kiinni, koska siellä oli tehty aika paljon muutoksia kesän aikana, mutta ilmeisesti oli vähän unohtunut ottaa turvallisuus huomioon. Nyt sitten odotellaan mahtaako tuo koskaan enää aueta. Sillä välin olisi hakua ja taajamaetsintää.

Kaikki koirat kävivät myös Mari Hyytiäisen hoidossa eli jumit käytiin läpi ja niistä hankkiuduttiin eroon. Papulla jumissa oli rintalasta eikä oikeastaan lantiossa mitään ihmeempää. Reimalla taas löytyi kireyksiä lantiosta ja ilmeisesti kastraation jälkihoito ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan, kun arpikudoksen kohdalta oli vielä arka. Kerroin myös Repen papanoinnista, jonka Mari sanoi liittyvän tähän, että lanne alue on kireä. Nyt käsittelyn jälkeen onkin alkanut tulemaan isompaa pötkylää. Bondilla taas oli lapojen väli jumissa, samoin kitaluu. Ilmeisesti tärskäyttänyt sen oven karmiin, kun sillä on tapana välillä tunkea itsensä pienestä aukosta. Käsittelyn jälkeen tsekkasin vielä anaalit kotona ja nyt Bondin olo pitäisi olla kohdillaan ja loppuviikosta se näkyi myös siten, ettei kotona ollut pureskeltu mitään pahvia eikä hännästäkään oltu irroiteltu karvatupsuja. Hyvä olo siis kaikilla.

Tiimin leiriä ja muuta treeniä

Viime viikonloppu vietettiin tutusti Tuorlassa MM-tiimin leirillä teemana uudet säännöt. Lentsu luennoi ensin ja sitten päästiin treenaamaan. Oli meillä kisojakin ja sekös ottikin taas koville. Peruuttaminen oli läksynä viime kerralta ja taas peruuteltiin, mutta eipä tainnut tulla uutta voittajaa. Mun ja Remen suoritus oli lähinnä surkea. Tyyppi täysin väärässä mielentilassa ja mä epävarmana ja ärsyyntyneenä räkyttämisestä: Kaksi askelta tuli. Siinä se. Harmitti. Taas näyttää siltä, että ihan kuin asiaa ei olisi treenattu korona ollenkaan. Treenattu oli kuitenkin. Jos nyt jotain voi päätellä niin ei tarpeeksi ja pitää muuttaa palkkausta, jotta tulee enemmän kuin kaksi askelta taaksepäin.

Toinen haaste oli kiertäminen. No eihän tuo irtoa. Treenikierroksella kohtuullinen, mutta itse kisassa paloi taas omat käämit. Koira ihan kuutamolla ja siitähän se huuto sitten taas tuli. Homma seis ja koira pois. Olisihan sen voinut kierrättää siitä vaikka sentin päästä, mutta eipä se lämmitä, jos aikaisemmin kisakumppani on saanut koiransa kiertämään 50 metrin päästä. (Joo, point taken: opeta ensin läheltä ja lisää sitte matkaa. Auta koira onnistumaan, mutku mutku).

Kolmas haaste oli pitää tunnaria mahdollisimman pitkään koiran pysyessä liikkeessä. No treenivaiheessa tuli taas jo kova pureminen. Olin aatellut laittaa Reimaa kiertämään puuta ja tötsää, mutta eihän se ollut lähelläkään mahdollista. Tässä sentään annoin jo sen verran periksi, että sitten tehtiin yksi asennon vaihto: seiso-istu ja se oli siinä. Pitoaika 5 sek. hurraa. Voittajan aika katkaistiin tuomarin toimesta 5 minuutin kohdalla.

Lauantaina testailtiin uutta EVL:n liikettä. Epäilin Reimalle vaikeaksi luopua hypyistä ja kapuloista. Näin ei kuitenkaan ollut vaan vaikeinta oli se kierto. Siihen saatiinkin sitten appari avittamaan aluksi. Jännittävästi Reme kiersi apparin kanssa tötsän oikealta ja ilman apparia meni aina vasemmalta. Mistä lie tämä aivotus johtuvan.

Appari piknikillä

Ja lähtee

 

Kita auki

"Siis mihin pitää mennä?"

Omaehtoinen kierto

Täältä mä tuun! Makkaraa!

Lauantai sujui varsin mukavasti. Sääkin suosi ja herkkuja saatiin, kun useat olivat saaneet onnistumisia kisakehissä. Väläyteltiin myös sitä, että ensi kerralla herkkuja saavat syödä vaan ne, jotka ovat kisanneet (buhuu!). Nälissään varmaankin siis tullaan olemaan ensi leirillä. Vielä on niin kovin kesken liikkeet meillä eikä kisakehään varmaankaan ehditä ennen sääntömuutosta. No töitä, töitä ja töitä tässä siis on edessä.

Sunnuntain leiripäivä meni aivan mönkään ja itkuharmistushan siitä taas tuli. Piti tehdä kokonaisuutta, mutta otin väärän taktiikan alunpitäenkin ja laitoin Reiman odottamaan. Siitäkös epävarmuus kasvoi ja kun minäkin olin epävarma miten pitäisi toimia, niin eihän siitä mitään tullut. Huutoa ja mekastusta. Ei näin. Ei odotuteta Reimaa, joskin ei myöskään kiirehditä treeniä. Näytti siltä, että makkarahippusten tiputtelu maahan, josta Reima niitä sai poimia, toimi kivasti ennen treenin alkua, joten tästä nyt sitte rakentamaan aloitusta ja oikeata mielentilaa koiralle (ja ohjaajalle). Ehkä myös pitää miettiä jokin viritystemppu, jolla Reme tietää, että mennää tokoamaan. 

Paikkikset menivät kumpanakin päivänä hyvin ja EVL:n luoksekutsu oli jokaisesta koirasta vähän erikoinen ja luoksarit melkoisen hitaita, kun niin yllättävä veto, mutta kyllä se siitä. Leirin jälkeen pää oli taas täynnä ajatuksia ja ärsytyksiä. Eikö tuosta koskaan tule kisavalmista? Vie tää treenaaminen ikinä mihinkään? Ei voi tietää. Usko horjuu, mutta pitää vaan jaksaa yrittää.

Onneksi on kuitenkin Bondi, joka osaa peruuttaa 6-7 m ja jolla alkaa tunnarinkin pito sujua. Tänään teki myös puun kiertoa tunnari suussa, mutta edelleen siinä on se haaste, ettei meinaa millään luopua tunnarista. Ei auta lelu, palkkasana eikä nakit. Kiertääkin Bondi osaa. Irtoaa ja sinkoaa vaikka kuinka ja kauas. Hyvä niin, että edes yksi koirista. Muuten Bondilla on ollut hieman kurinpalautusviikko, kun vähän meinasi tuhoutua liikaa asioita kotona eikä oikein rauhoittunut olemaan. Teini, kun on. Hierojalla käytiin viime viikolla siellä oli havaittavissa hieman koettelevaa käytöstä. Murisi hierojalle ja Reiman ollessa vuorossa, käytiin taistoa siitä miten ollaan kevythäkissä. Milloin sieltä tuli tassu, kaksi tassua tai kuono ulos. Kuri on nyt palautunut osittain ja kotonakin on oltu kohtuu nätisti ja rauhoittuminenkin onnistuu. 

Hieroja käsitteli Reimaaki hyvän tovin ja näytti siltä, että Remellä oli nilkassa jumi, joka olisi voinut myös aiheuttaa hyppyongelmat. Tiedä sitten, mutta ehkä voisimme taas kokeilla aksatakin. Kaikkea sitä.

Vesijuoksija

Yllättäen ja pyytämättä Reimasta tuli tänään vesijuoksija. Fyssarille mentiin ja ei vissiin ollut ylhäällä ettei se homma kovin hyvin mennyt viimeksi. Mutta haittaako tuo, nyt kokeiltiin uudemman kerran. Ihan eri meininki kuin viimeksi, jolloin takajalkojen käyttö unohtui täysin. Nyt mentiin eikä meinattu. Mallikelpoisesti pisti alusta alkaen tassua toisen eteen ja veti pätkät hienosti hölkätenkin. Ekan juoksuspurtin jälkeen tosin pieni kolhu itsetuntoon, kun unohti sitten liikuttaa niitä jalkoja, kun vauhti hidastui ja sitten tuli törmäys takalaitaan. Koira hetkeksi meni ihan varuilleen ja silloinhan niiataan polvista, joten aikamoinen työ oli sitten pitää pää pinnalla. No namilla nostettiin taas jaloilleen ja jatkettiin hommia. Nousihan se häntäkin sitten taas pystyyn.

Perslihaksia oli tullut lisää ja body jämäköitynyt. Ristikkäiset ei edelleenkään toimi kauhean hyvin, vaan menee mutkalle, joten sitä pitää tehdä lisää, mutta muuten on ihan mallikkaassa kunnossa. Joku kipupiste löytyi keskiselästä, mutta sitäkin saatiin hierottua auki. 

Vaaka näytti kilon enemmän kuin viimeksi, mutta karvojen lähdön jälkeen meillä olikin vinttikoira, joten ei ihme, ettei silloin ollut lihaksiakaan niin paljoa. Läskiähän tuosta ei saa tekemälläkään, kun se kuluttaa kyllä kaiken minkä syökin.