Toivottomalta on taas tuntunut. Homma meni läskiksi Reiman kanssa trimmauksessa ja tyyppiä rasvailtiin ja koitettiin kutisevaa olo helpottaa parikin viikkoa. Ärsyttävää. Aika kireänä oli koko koira ja siinä sivussa kiristyin minäkin. Turhautti. Eikä tietenkään olisi pitänyt turhautua ja kiristyä, kun se ei tuossa ollut ollenkaan avuksi.
No koska periksi ei anneta opeteltiin lisää ja kokeiltiin uutta opskua. Eli sateinen sunnuntai sujui Ojangon kentällä täristen kylmästä sateessa seisten. Kouluttajana Nina Manner, joka toki on tuttu agilityn aluevalkusta ja tokon maaajoukkueen edustajana ehkä maailman makeimman Ässän kanssa. Meillä työn alla se ikuinen murheen kryyni ruutu, jossa on yritetty vaikka ja mitä, mutta mä en osaa kertoa Remelle, että ne tötsät pitäis bongata ja siitä johtuen Reme ei osaa niitä selkeästi bongata. Jos olis näppärämpi, olis ehkä tajunnut senkin miksi se oli Remelle niin vaikeaa. Homma oli mennyt pieleen siinä, että bongauksen vihjesana oli sama kuin itse käsky. (Joo, jollakin ne voi olla samat ja homma toimii). Tai no ei oikeastaan käskysanassa, vaan siinä ettei Reimalle ollut selkeää mitä piti tehdä ja saiko sinne ruutuun lähteä jo bongaussanalla vai ei. Välillä oli saanut ja välillä ei. Tästä tuli ristiriita ja meteli.
Eli vaihdettiin sitten bongaussana ja nyt oltiin tarkkana siitä, että tekee bongauksen ennen kuin lähtee ruutuun tai päästetään sinne. Ensin apuna oli appari, joka kävi näyttämässä ruudun ja sanoi samalla bongaussanan. Jotta bongaus tulisi Reimalta, tehtiin Remen kanssa pyörähdys, jolloin menetti näköyhteyden tötsiin ja piti bongata ne uudestaan. Homma toimi varsin hyvin ja bongauksesta tuli hyvinkin selkeä. Ääni jäi pois ja kun tätä ollaan uudelleen kokeiltu, niin hyvin on joka kerta irronnut ja tietää mitä on tekemässä. Melkoisen superia kaiken tämän tahkoamisen jälkeen.
Bondi on ollut aksaan valmistavien taitojen kurssilla ja osataan nyt peruuttaa, mennä häkkiin, hieman pujotella jalkoja ja kiertää tolppaa. Keinuakin on paukuteltu eikä se jännittänyt yhtään. Ohjaajan liikkeeseen ei kovasti reagoi ja tuli sieltä toistolla murinakin, kun jarrutin, pikku-bc:n jatkaessa kuin juna eteenpäin. Tällä viikolla Bondi teki ensimmäisiä ruutujaan ja muistuteltiin taas putken suorittamista mieliin. Hyvin lähti putkea tarjoamaan ja vauhtikin lähti kiihtymään. Kotona Bondi on keksinyt kahden lelun leikin eli kämppää rallitetaan ympäri pallo suussa ja toista harotaan ja tönitään etutassuilla. Koska tavoitteena on osata opettaa kolmannelle koiralle se paikkamakuu, niin Bondihan tekee sitä vähintään kerran päivässä. Istuu taikka makaa. Piilossakin olen käynyt piipahtamassa.
Papustakin pitää jotain sanoa ja Papu on ollut huisin hyvä raunioilla. Viime viikolla oli vähän haastava treeni, kun valitsin väärän lähestymissuunntan ja tehtiin sitten pitkä lenkki ilman maalimiehen maalimiestä. Papu ei tästä hämääntynyt vaan työskenteli kuitenkin tarkasti. Hieno mies ja niin pollea, kun kaikki löydettiin.
Nyt työnalla Reimalla tunnari. Onneksi sitäkin on saatu nyt korjattua siihen pisteeseen, että nenällä taas etsitään. Nyt pitäisi taas sitten ruveta tuomaan niitä vieraita kapuloita pikku hiljaa ja vahvistaa liikettä, jotta pureminen jäisi pois. Bondi lähtee myös opettelemaan noutoa tunnarikapulalla. Harmittavasti vaan illat on nykyään niin pimeitä, että pitää löytää valaistu kenttä aina treenejä varten illalla. Papun tavoitteena on temputella ja kehittää hallintaa tottikseen.
