Success is going from failure to failure without losing your enthusiasm

Eli mitä tulikaan tehtyä tänä vuonna. Katsaus siis tavoitteisiin ja niiden toteutumiseen.

Papu:

1. Tekemiseen hyvää fiilistä. Iloinen ilme koiralla ja into piukassa. Haetaan sitä, että saisi taas itseluottamusta lisää ja tarjoaa tekemistä.
   Ilme on löytynyt ja agikentällä toimii nyt lelulla. Jonkin verran on syttynyt siihen tekemiseen, mutta lisää onnistumisia tarvitaan.
2. Agilityssä hyppytekniikkatreeniä jatketaan ja koitaan muutama startti ottaa, jos tekniikka näyttää olevan paketissa.
   Tekniikkaa tehtiin alkuvuosi, mutta nyt ollaan sitten haettu intoa ratapätkään, kun tuo nyt kuitenkin pomppaa ihan hyvin, kun selkäkin on ollut kunnossa. Startteja ei otettu. Kovasti mietin vielä ennen vuoden vaihdetta, mutta otti kuitenkin treeneissä uudella areenalla niin paljon häiriötä, että jätettiin sitten vielä menemättä.
3. Raunioilla käymistä jatketaan. BH-koetta voidaan treenata, mutta veikkaan ettei ohjaajan hermot kestä siihen osallistumista. Ilmaisu laitetaan kondikseen.
   Rauniot menee loistavasti ja tänä vuonna löytyi mukaan myös haukku, joka tulee jo varsin mallikelpoisesti. Oma pää ei edelleenkään kestä koetilannetta tämän koiran kanssa, mutta katsotaan mitä tuleva vuosi tuo tullessaan.
4. Opetellaan uusia temppuja.
   Olisko joku kurkkaus opittu ja merkki. Onhan sitä jo siinäkin.

Reima:

1. Ääntelyä kuriin. Haetaan rauhoittumista ja rauhallisuutta tekemiseen.
   Ehkä vihdoin sain itselleni konseptin kasaan ja rauhoitettua tilanteita eikä mitään lähdetä tekemään ylikierroksilla. Ehkä hieman paremmin on tämä hallinnassa nyt, mutta tekemistä vielä on kovin ja ääni tulee edelleenkin todella herkästi mukaan.
2. Tokossa koitetaan saada TK1 nyt vihdoin plakkariin ja siitä sitten eteenpäin. Katotaan kelpuutetaanko meitä edustusjoukkueisiin.
   Kauden avauskisassa huhtikuussa tuli enkat pisteissä 186/200, kp ja TK1. Sen jälkeen startattiin neljä kertaa avoimessa, joista saatiin sitten 1x1-tulos ja 3x-3-tulos. SM-kisoissa oltiin varakoirakkona, mutta ei lähdetty kuitenkaan reissaamaan Kuopioon. Piirimestiksissä oltiin LKK:n joukkueessa ja paikkamakuu aiheutti tuolloin muutaman sydämentykytyksen. Muuten käytiin Lentsun ja Korrien koulutuksissa ja ollaan ensi vuonna mukana Lentsun MM-tiimissä.
3. Agilityssä hinkataan edelleen kontakteja. Suurimpana toiveena olisi puristaa ne kaksi nollaa ja siirtyä 3-luokkaan. Tämä tietystä vaatisi noiden kontaktien hanskaamista. Hyppytekniikka parannetaan, jotta sitten taas selvitään radoilla paremmin tiukoista tilanteista.
   Nuo kaksi nollaa puristettiin eikä yhtään huonommin kuin sijoilla 1. ja 2. Sen jälkeen startattiin 3-luokassa 9 kertaa ennen kuin jäätiin korjaamaan hyppyä ja koiraa. Näihin mahtuu mukaan 2 nollarataa, jotka sattuivat vielä perättäisille radoille, joten käyvät tuplanollasta ensi vuoden arvokisoja silmällä pitäen. Piirimestiksissäkin saatiin tiristettyä yhteistulos huonosta hypystä huolimatta.
4. Näyttelyissä tullaan varmaan piipahtamaan ja toivotaan sieltä toki sertejä irtoavaksi.
   Sertejä ei irronnut. Neljä näyttelyä käytiin: H, EH ja 2xERI, 2xAVK2 ja 1xSA. Jos nyt jotain, niin viime vuoden vara-cacib muuttui varsinaiseksi ER-rekkarista FI-rekkariin siirtymisen myötä.

Mia:

1. Pidempää pinnaa koirien kanssa kaivataan. Ei kai se nyt niin vaarallista ole, jos välillä vähän töhöävät.
   Jotain edistymistä tässä, ehkä. Ainakin osaan nyt paremmin rauhoittaa Reiman ennen kuin menee ihan överiksi. Papu nyt saa töhötä miten paljon vaan, kunhan vaan tarjoaa jotain tekemistä.
2. Onnistumisia kokeissa. Se, että olis hyvä fiilis ja ollaan tekemässä yhdessä. Ei taistella ja vängätä. Mun mielestä oltaisiin se ansaittu. Kovasti on tehty töitä koko vuosi, mutta tulokset ovat olleet vähän laihoja.
   Tokovirettä haetaan edelleen. Parhaimmillaan Reima on erittäin pätevä, mutta kyllähän siellä kentällä kaikkea muutakin nähtiin tänä vuonna. Pitää miettiä tätä tarkemmin. Agility on ihan jees ja ne kontaktitkin alkaa olemaan Reimalla selkärangassa.
3. Jotain uutta pitäisi myös keksiä, että mieli pysyy virkeänä.
   Jaa.. no olisko sitten Lentsun ja Korrien vinkit tässä kategoriassa. Ja ensi vuonna olis tarkoitus opettaa muille flyballia.
4. Kolmas koira on toiveissa, mutta ei se taida vielä tänä vuonna realisoitua. Tosin kyllä kohta pitäisi olla jo uusi agilitykenttien valtias kasvamassa.
   Tää on edelleen jäissä, koska hallitus on nihkeä, mikä harmittaa kyllä kovasti. En nyt ehkä ihan juuri tällä sekunnilla sitä koiraa vielä haluaisi, mutta kartoitusta pitäisi alkaa tekemään ja laittamaan anomusta sisään, jos jonain päivänä sen tietyn meinaa saada.

Virheestä toiseen ollaan ehkä menty ja laidasta laitaan, mutta kaipa se siinä onkin se viehätys, että aina riittää ongelmia ratkottavaksi. Onneksi meillä on kuitenkin maailman parhaat treenikaverit ja opettajat!

Freeze!

Sanoi Reima, kun vesijuoksumatto käyntiin lähti. Heh. Siinä se törötti jäykkänä ja hännän pää ihan vähän väpätti. Jännää oli kovin. Pienen totuttelun ja namin avustuksella sitten otettiin ensimmäiset varovaiset askeleet.. etujaloilla. Takajalkojen olemassa olo unohtui siinä hetkessä täysin ja siellä ne lilluivat mukana kuin takin liepeet. Ehkä siinä on sitten todellakin työtä tehtävänä, että ne takajalatkin sieltä hahmottuvat.

Muuten oli fyssarin mielestä symmetrinen ja varasi painoa tasaisesti. Takajaloissa lihasta tasaisesti ja joustoa löytyy rangasta. Lannerangassa pientä jäykkyyttä, mutta ei huolestuttavaa. Kaula taipui kaikkiin suuntiin erinomaisesti. Lihaskireyttä rintarangan vasemmalla puolella. 

Uusia jumppaliikkeitä saatiin ja niitä nyt sitten taas aloitellaan ja mäki-&hankikävelyä otetaan treeniohjelmaan. Ja ruokavaliota tarkistellaan proteiinin suhteen, jotta on sitten rakennusaineita niille lihaksille.

Sometimes it takes a good fall to really know where you stand

Torstaina kirmailtiin Reiman kanssa pitkästä aikaa Niinulla ja kivaa oli. Koira oli hyvä, mutta ohjaaja taas vähän pihalla, kun Papun kanssa on menty nyt hieman eri tahtia. Josko nyt olis sitten tullut se väläys jäädekseen, että valssissa se ensimmäinen askel tulee todellakin ottaa sitä koiran ponnistuskohtaa kohden. Nyt koitin kummasti tunkea se askeleen pituuden taakse, vaikka se piti tulla eteen. Ja mitä kävi, kun oli ajoissa sitä tekemässä: ehkä Euroopan makein ja tiukin käännös! Oli ihan superhieno eikä Reimakaan ollut ähkimässä itseään esteen yli etuosalla. 

Kumma juttu, että hyppäsi hyvin, jos olin oman ajoitukseni kanssa ajoissa. Hyvä fiilis tuli ja homma sujui. Kunhan vielä rimoja saadaan vähän nostettua, niin kohta voi taas olla kisakehät odottelemassa. 

Tänään treenattiin sporttiksella ja Papu oli ihan villinä. Leikki taas todella hyvin ja teki hommia. Hyvin meni ja vauhtia riitti. Itsenäisyyttä vielä tarvitaan, mutta taas oli ihan eri koira alla kuin sunnuntaina.

On ne hienoja! Nyt vaan oleskellaan joulun yli ja sitten taas katellaan hommia uudelleen!

Treeniä

Melkoinen come back sunnuntaiksi agikentille to-pe-yöllisestä ruokamyrkytyksestä. Aamulla Papun kanssa vauhdin kasvatusryhmässä Janne Karstusen opissa. Katsottiin vain yleistä tekemistä, leikkimistä ja siivekkeiden kiertoja. Papu ei meinannut aluksi leikkiä ennen meidän vuoroa, joten vähän jännitti miten sitten tulee menemään. No ainakin saataisiin sitten neuvoja siihen.

Hyvin kuitenkin leikki, mutta siivekkeiden kierrot oli ihan kaameita. Aika usein en niistänyt tarpeeksi pitkään ja eihän se sieltä sitten tullut. Kummasti oli vähän kuutamolla koko jutussa, ei siis lähtenyt niitä kiertoja hakemaan itse ollenkaan. Muutama hyvä saatiin tehtyä, mutta kaksi putkeen oli aika mahdotonta, kun persjättökin piti sinne väliin saada.

Kokeiltiin kilpailla lelusta. No otti varaslähdön ja leikki Jannen kanssa ihan hyvin. Jos lelu oli mulla, niin saattoi vaan juosta perässä eikä edes koittanut tarttua. Olisko sitten liian iso lelu vai mikä? En tiedä. Täytyy kokeilla. Paremmin pitäisi saada syttymään ja mielummin lelu, kuin nami, joka taas kuitenkin laskee aina virettä.

Pikaisesti sitten kotona käymään ja koira vaihtoo, omaan napaan vähän evästä ja taas mentiin. Vuorossa Reiman aluevalmennusryhmä Nina Mannerin ohjauksessa. Alkuun rakennettiin rata ja numerot paikalleen, mutta eipäs opeteltukaan sitten vielä sitä rataa vaan suoritettiin arvonta. Jokainen sai valita kasasta lapun, jossa oli kyseisestä ratapohjasta kymmenen esteen variaatio. Pieni hetki aikaa opetella ja rataan sai tutustua vain reunoilta. Reiman kanssa eka kerta meni ihan kivasti puoleen väliin asti ja sitten meni askeleet vähän uusiksi, tosin loppuun asti toki vedettiin ja puhtaasti mentiinkin. Kaarroksiahan noista suunnitelman muutoksista tuli, mutta kaikki saatiin kuitenkin tsempattua. Uusi arvonta ja uusi rata. Se meni paremmin ja ihan lopussa vasta tuli joku pieni kummallisuus, mutta tsempillä tämäkin läpi.

Myöhemmin päästiin oikeaankin rataan. Pientä innonpoikasta havaittavissa ja ovelana tuo meinasi ettei kukaan huomaa, jos hinaa istualleen itseään eteenpäin lähemmäs ensimmäistä rimaa. Pöh. Palautus takaisin ja sitten menoksi. Reima eteni hyvin ja minä jäin taas turhia varmistelemaan, kun parit persjätöt piti ehtiä tekemään peräkkäin, niin jälkimmäiseen niistä meinasi tulla kiirus. Kun taas vaan meni, niin se oli niin kevyttä ja helppoa. Yllättävän paljon tuo koira osaa ja se vaan tulee. Toisessa kohtaa hinkattiin sylkkärin ajoitusta kepeille ja siinäkin pitää muistaa rytmittää ja antaa koiralle tilaa. Miten makea käännös saatiinkaan aikaan! Siistiä!

Kolmas asia, mikä pitää muistaa on vekkaukset kunnolla ja niistä kanssa rohkeasti eteenpäin. Jostain syystä tuo hyytyi kesken, mutta sain vielä kuitenkin sen jälkeen leikkimään, mutta vähän kummeksutti se haahuilu ja lelusta kiinnostumattomuus. Pitää miettiä sitä tarkemmin.

Ohjaajatkin joutuivat temppuilemaan ja tikkaat levitettiin lattialle ja niitä piti sitten loikkia erilailla. Hauskaa, mutta vaativaa. Ja ärsyttävää, jos jalat eivät toimineet. Pitää harrastella noitakin aina välillä, niin tietäis mihin ne jalat pitäis saada ja mihin ne menee.

Kiva päivä kerrassaan eikä jumiinkaan jääty tänään, vaikka Ojangossa siihen mahdollisuudet olivatkin aika hyvät.

The best things in life are unexpected - because there were no expectations.

Niin, kovasti ei ole ollut odotuksia Papun agilitaamisen suhteen, mutta tänään tapahtui odottamaton ja ohjaaja jäi koirasta jälkeen. Johan rupesi koira liikkumaan, kun pallo heilui narun jatkeena. Mahtavaa etenemistä ja koira koko ajan kuulolla ja otti matkan varren esteetkin. On se hieno!

A:lla oli hieman hidas, mutta juoksukontaktit saatiin toimimaan hienosti pienellä säädöllä. Yhden kerran lähti haahuilemaan, mutta taisi vähän jo ryydyttää siinä vaiheessa, mutta siitäkin saatiin vielä tekemään hommia, joten eipä jäänyt sekään harmittamaan.

Omassakin tekemisessä valssi oli oikein ajoitettuja ja suuntautuivatkin oikein. Kyllä siitä vielä kisakoira tulee.

Loppuun vielä motivaatioputket ja pallon kanssa karkuun juokseminen, niin saatiin vielä hyvä lopetus. Niinun mielestä meidän parhaimmat treenit koskaan! Tykkään!

Kuvia

Niitä otettiin keskiviikkoa. Reimasta. Niska, selkä ja lonkat. Vähän jännitti onko siellä jotain vaiko kaikki ihan kohdillaan. Homman nimihän oli selvittää löytyisikö röntgenillä syy siihen, miksei Reimalla paino siirry hypätessä ja hyppyä ennen pitää töpöttää.

Suunnattiin Espoon eläinsairaalaan ja ensin Reiman käytiin yleisesti läpi. Siinä ei mitään ilmennyt ja eihän tuo nyt mitään oireile. Ei siis reagoinut mihinkään eikä osoittanut mitään aristuksia. Siitä sitten pistettiin rekku rennoksi ja röntgeniin.

Käytiin sitten lääkärin kanssa kuvat läpi ja kaikki nikamat olivat hienosti paikallaan ja niitä oli ihan normaalimäärä. Lonkat hyvät. Vasen lonkka istuu vähän huonommin maljaan kuin oikea, mutta ei niissä ollut mitään, mikä estäisi harrastamisen. Hyvin siistiä siis.

Itseä pelotti eniten, josko niistä pentuajan tohelluksista olisi jäänytkin merkkejä, mutta onneksi näin ei ollut. Tällä viikolla varmaan vielä kuullaan spesialistin tarkemmat arviot kuvissa ja muuten odotellaan Aistin vesijuoksumaton korjaantumista.

Reima oli varsin hauska, kun vihdoin alkoi herätä rauhoituksesta. Vieraan äänen kuullessa häntä vispasi, vaikka silmät olivatkin vielä ihan nurinperin. Seuraavaksi sitten punki istumaan ja katteli paikkaan sen näköisenä "Tää ei muuten oo se mesta mihin mä nukahdin.." No hyvin siitä kuitenkin tokeni ja päästiin melko nopeasti suuntaamaan sitten kotiinpäin.

Torstaina Papu tuurasi Niinulla Reimaa ja alku meni vähän mönkään, kun ylimääräisiä nameja löytyi kentältä. Otettiin sitten avuksi pallo ja eipä oo sellaista vauhtia vähään aikaan nähty. Kaupan päälle toki muutamaan kertaan sitten kalasteltiin koiraa ulos putkesta, mutta haittaako tuo, jos tuolla keinolla liikkuu ihan hirvittävää vauhtia. Kivaa oli se.

11 vastausta

Tartutaan Sentin ja kavereitten heittämään haasteeseen, ja vastataan 11 kysymykseen:

1. Miksi päädyit hankkimaan koirasi sieltä mistä sen hankit?

Olin jäänyt teinivuosilta ihailemaan innokkaita ja tarmokkaita russeleita. Jonkin aikaa koiraa ja muita rotuja pähkittiin, mutta sitten kuitenkin päädyttiin russeliin ja selviteltiin mistä niitä sitten oikein saisi. Jussi soitteli muutamaan paikkaankin, mutta pentuja ei tuolloin talvella ollut kovin paljoa tyrkyllä ja päädyttiin sitten Töppötassujen sivuille ja tutustumaan rotuun paikan päällä. Koska paikka ja kasvattaja vaikutti ihan mukavalta, päädyttiin sitten odottamaan omaa pötköä.

Toisen rekun kohdalla oli helppo päätös ottaa koira tutusta paikasta ja tietäen emän luonteen ja tavat.

2. Mikä paras puolesi koirankouluttajana? Entä huonoin?

Paras puoli.. ehkäpä kokonaisuuden hahmottaminen ja sen pilkkominen palasiin. Aika paljon on reppuun tähän mennessä tarttunut temppua ja niksiä, joten yleensä hommat saadaan kuitenkin ratkaistua.

Huonoin puoli on varmaankin kunnianhimoisuus ja kärsimättömyys aika ajoin. Omat tavoitteet ovat korkealla ja välillä vastatuulet tuntuvat varsin lannistavalta. Kärsimättömyys näkyy turhautumisena ja kuinka monesti sitä onkaan laitettu rukkaset naulaan ja sitten kaivettu ne taas sieltä naulasta. (Mitä sitä muutakaan voi, jos kerran Lentsu ja Korrien Riitta uskovat koiraan.. ) Ärsyyntymisen koitan kuitenkin tunnistaa jo alkuvaiheessa ja tekemiseen otetaan tuolloin tauko, jottei fiilis pääse tarttumaan koiraan.

3. Mikä on koiranomistamisessa parasta?

Lentsua mukaillen: tuikkivat silmät! Se, kun koiralla on kivaa ja tehdään yhdessä. Parasta on myös Reiman lämmittämä sänky ja Papun nukkuminen kyljessä.

4. Minkälaisia metodeja käytät koiriesi kouluttamiseen?

Positiiviset keinot, tarjoamisen kautta oppiminen, naksu. Kivan kautta tekeminen.

5. Oudoin kommentti koiriisi liittyen?

"Mutta se on PAHA!" huusi pikku poika siskolleen, joka sanoi Papua söpöksi. Papu oli tuolloin vielä pentu. Joku kysyi Papusta tänä syksynä myös "joko se on täyttänyt ½ vuotta?" Jep, johan se on, 7 vuotta sitten.

6. Mitä koirasi on opettanut sinulle?

Kärsivällisyyttä nyt ainakin. Ei auta menettää hermojaan, vaikka kuinka pännis. Papu on opettanut rentoilua ja lähelle tuppautumattomuutta (mä en oo kyllä sitä juurikaan oppinut). Papun oppeihin kuuluu myös ennakoiminen ja järjestyksenpito, sillä pitää olla tarkkana ettei pöydille ole pääsyä eikä niille jää mitään. Reimalla on taas omat pelkotilansa, mutta niistäkin selvitään, kun tulee muuta tärkeämpää ajateltavaa. Molemmat ovat myös opettaneet luottamusta ja koiran lukemista. Raunioilla ja agilityssä on pakko luottaa ja antaa koiran rauhassa hoitaa oman hommansa.

7. Mistä keksit koirasi nimen?

Papu taisi jotenkin olla mielessä. Ainakin hyvänä esikuvana oli Rusina-Inkeri. Ensin sen piti olla Papu-Einari, mutta kun viralliseksi nimeksi tuli Töppötassun Iivari, niin Papu-Iivarina tuo sitten on välillä kulkenut. Reiman nimi taas oli tiedossa jo ennen kuin Reima edes alulle laitettiin. Ei siinä sitten enää vaihtoehtoja ollut. 

Seuraavallekin on jo nimi tiedossa... 

8. Koirasi erikoisin lempinimi?

Jaa. Liekö ne sitten erikoisia, mutta Papu kulkee Mr.Bean:nä, Pamppena tai Papulina. Reima taas on välillä Römppä, Römelö tai mölyapina.

9. Mikä on ollut paras hetkesi koiranomistajana?

Papun kanssa, kun on taas saatu koira rentoutumaan ja innostumaan. Se, kun Papulla on murkkuja housuissa raunioille mennessä ja kun häntä pyörii hurjana propellina, kun se pätevänä suorittaa annettua tehtävää. Myös ne hetket, kun Papu vaivihkaa tulee ihan liki, kun teen töitä kotona.

Reiman kanssa parhaita hetkiä ovat olleet tokon piirimestiksissä palkintopallille nousemiset, kun ollaan saatu aikaan hyvä suoritus. Agilityssä vaivaton rata, jossa Reima toimii kuin ajatus. 

Parasta on myös se, kun nuo intoutuvat hepuloimaan yhdessä.

10. Millä perusteella olet valinnut koirasi nykyisen ruokavalion?

Jonkin aikaa tasapainoteltiin Papun painon kanssa ja välillä vaikeuksia tuovat taipumus tassutulehduksiin. Nappuloita nuo nyt kuitenkin syövät ja niitä välillä maustetaan raakaruualla. Lisäksi menee Nutrolinia, niveltuotetta kuuriluonteisesti ja b-vitamiiniakin.

11. Yksi asia, minkä haluaisit koirasi ehdottomasti tietävän?

Kunpa ne molemmat tietäisivät, että ovat kovin tärkeitä ja rakkaita minulle.  

Lisää vastatuulta..

Ei haittaa. Ei tulehtunut tassut, vaan nyt näyttäisi siltä, että Papulla on silmätulehdus. Jospa se saataisiin kotikonstein poistumaan.

"When everything seems to be going against you, remember that the airplane takes off against the wind, not with it." - Henry Ford

Jep. Vastatuulta on havaittavissa. Reimalla on hyppy täysin kateissa ja takajalat jäävät käyttämättä siinä hyödyksi. Piiran käsittelyssä oltiin lauantaina ja Leena totesi, että ranka on ihan jäykkä ja askel töpöttävä. Liikettä pitäisi siis saada takapäähän ja rankaa aukeamaan. Suositteli tähän hätään koiran kuvauttamista, että voidaan sulkea suuremmat viat pois ja sitten vesiterapiaa. Näitä nyt sitten tässä koitetaan järjestää.

Papu oli ihan hyvässä kunnossa ja jumit saatiin lanteista hierottua auki. Papu on muutenkin ollut ihan hyvällä tuulella. Rauniot ovat sujuneet hyvin ja eilen ekstravaikeutta toi pimeys, kun jouduttiin valoista luopumaan treenien aluksi. Pienen alkupyörimisen jälkeen itseluottamus löytyi ja nenä aukesi. Eikä siinä sitten kauan nokka tuhissut, kun molemmat ukot oli nostettu hyvien haukkujen kera.

Tänään agilitattiin, mutta eipä se kummoista ole. Vammaisagilityltä näyttää. Ei irtoa eikä etene. Touhuili jotain omiaan putkien kanssa kerta-alleen. Etupalkalla saatiin vauhtia aikaan, mutta muuten ei onnistu. Tai hitaasti menee. Masentavaa. Harmittaa kovasti, vaikka koiralla onkin hauskaa.

Kova on turhautuminen tällä hetkellä. Tuleeko tästä koskaan mitään vai ei? Voisiko olla niitä onnistumisia välillä?

Viikonloppuna tuli Reimalle hutikin ja hampaat iskeytyivät peukalon hankaan, mitä lie namia tavoitellut. Hieno mustelma siitä tuloksena. Tiistaina oli myös oikein mukavat terveiset keittiössä: hirmuinen kakkaläjä ja kahdet oksut. Onneksi kukaan ei niitä ollut sen kummemmin levitellyt ja laattalattiallahan ne kuitenkin olivat helposti siivottavissa.

Mutta näin, täältä tähän.

Tehoviikonloppu

Se alkoi oikeastaan torstaista, jolloin suuntana Niinun treenit ja tällä viikolla oli Papun vuoro agiliidellä. Voi kertoa, että melkoista kuntoa vaaditaan ohjaajalta, jos koiraa pitää kirittää näin paljon. Koko ajan pitää hösätä ja kannustaa. Ja sehän toimii. Kauhiaa vauhtia painelee menemään, kun kannustus on päällä. Putkeenkin saatiin irtomaan supervauhdilla, kun nakit olivat odottamassa toisessa päässä. Tosin sen jälkeen niitä nakkeja ja Niinua etsittiinkin joka kerta. Hieno Papu ja hyvä meininki.

Perjantaina oli vuorossa Reiman aluevalmennus pimenevässä Ojangossa. Omana teemana tuntui olevan persjätöt, kun en oikein mitään muuta meinannut keksiä radalle. No saatiin sitten yksi takaaleikkauskin. Rytmitys takaaleikkauksessa tärkeää ja pitää uskaltaa lähteä liikkeelle/pysyä liikkeessä. Ohjaus päällä toki myös. Persjätöt toimi ja niillä saatiin suoraviivaisempaa ja vauhdikkaampaan etenemistä. Kokonaisuudessaan vauhti oli superhyvä, joskin masennus iski taas hyppytekniikan kanssa, koska taas teputteli ennen estettä. Ja en edelleenkään hyväksy sitä, että se nyt on vaan russelien ominaisuus, että ne hyppäävät huonolla tekniikalla. Painonsiirtoa pitää treenata lisää. Täältäkin tuli kotiläksyksi treenata tiukkoja käännöksiä siivekkeillä.

Lauantaina suuntana Turku ja Lentsun tokopäivä. Koitettiin kaikki olla normaaleja. Reiman rauhattomuutta ja paikkamakuuongelmia pohdittiin ja tultiin siihen tulokseen, että opetetaan se päämaahan temppuna ja tehdään siitä sille tehtävä. Tän pitäisi rauhoittaa koko tilannetta. Nyt sitä siis opettelemaan. Osaahan se jo sen osaksi, mutta rakennetaan siihen lisää arvoa ja intoa. Papu pitää ottaa kaveriksi treenaamaan, niin tulee nopeutta.

Kaukoja pohdittiin myös. Sekin olis helpompaa, jos mukana olis käsky. Heh. No ei oo ollu käsky i-s, kun en ollut varma voiko siinä olla sama käsky kuin m-s:ssä. No joo, tekee ne erilailla, joten eri käskyt. Nyt siis ajetaan tuo käsky läpi ja tehdään hommia läheltä käsiavulla. Eikä namia siihen käsiapukäteen. Palkka täysistä asennonvaihdoista ja kun alkaa osaamaan, niin sitten palkkaus myös pysymisestä vaihdellen.

Liikkeiden välit: rentouttamiseen kiva temppu, joka Reimalla on selvästi vilkuttaminen. Sitä voi tehdä välissä ja siitä lähdetään sitten eteenpäin. Tähän nyt liittyy myös siirtymiset. Paljon nyt treenejä, jossa liikkuri vie meitä paikasta toiseen ja palkka tulee perusasennosta. Meluamista ei huomioida vaan siirrytään sitten seuraavaan paikkaan.

Nouto: Siinä höpsöili ja ekalla unohtikin mitä oli tekemässä. Tosin jatkoi työskentelyä ja toi kapula. Eteen toki ja oikein nousi pystyyn tunkemaan sen mun käteen. Metskulla aattelin, että epäröi, mutta hyvin haki sitäkin ja palautti Lentsulle perusasennossa. Höpsö. Eli treeniä useiden ihmisten keskellä. Tämän treenin puute tais olla syynä kisahöpsöttelyihin.

Muuten mieleen tuli myös treenata jättötilanteita niin, että palkka tulee liikkurilta, jotta sinne on kiva jäädä yksin. Onhan tätä osittain tehtykin, mutta pitää vahvistaa lisää. Kehääntulo meni hyvin vapaana ja istui odottaaan ja keskittyi minuun vaikka tuomari tekikin tarkastukset.

Mielettömän kiva päivä ja Reima tekee ja osaa, jos sille vaan kertoo selkeästi mitä halutaan.

Sunnuntaina oltiin vielä MH-luonnekuvauksissa, mutta siitä enemmän omassa tekstissä.

Tältä tuntuu..

Sarvikuonosta yksisarviseksi. Ladalla formulakisaan. Ei tiikeri raidoistaan pääse. Vai pääseekö?

Täällä ollaan..

joo, Reima sai luvan palata agikentille, mutta tokokenttiä joudutaan vähän jättämään vähemmälle tai ainakin seuraamisia tai ainakin pitää muistaa tehdä vastaliikkeet, jotta niska pysyy kondiksessa. 

Keskiviikkona kuitenkin vähän tokoiltiin korrien ohjauksessa ja Riitan kanssa pähkittiin Reiman levottomuutta. Suhdetta pitäis rakentaa ja sillä palkata namien sijaan, jottei pääse niitä kiljumalla vaatimaan, kun pitäisi olla rauhallinen ja keskittyä. Tässäpä sitten meille pähkinää talveksi. Muuten tehtiin liikkeestä istumisia, minkä olemassa olon olin unohtanut, mutta eipä haittaa, hyvin tuo pyllyä lykkää maahan. Puhuttiin myös luoksarin stopeista, joissa kuulemma ylemmissä luokissa pelataan varman päälle suullisilla käskyillä. No meillä nyt toistaiseksi on seisomiseen käsimerkki ja jotenkin haluaisin nuo kyllä selkeästi erottaa siis maahanmenon ja seisomisen. Toki Reiman pitäisi kyllä pystyä kuuntelemaankin mistä on kyse. No eipä tätäkään ole juurikaan aikaisemmin kokeiltu, mutta Reimapa teki nääkin hyvin heti ekalla yrityksellä. Yllättävää osaamista on siis rekulla selkärangassa. Kaiken tämän päälle saatiin myös virittelyvinkki tunnariin, mutta se jääköön ässäksi hihaan.. 

Torstaina Reima palasi Niinun treeneihin. Huomiona tällä kertaa se, että sehän kyttäilee mua. Veteli lihapullistakin ohi eli ei ihan keskittynyt tekemiseen. Onhan se hyvä, että toki keskittyy suuntaohjeisiin, mutta pitäis kanssa ne esteet huomata. No melko masentavaa oli. Hiljaa menee ja se jokin puuttuu. Kotiläksyksi saatiin uukkareiden opettelu, kun ei siinä oikein tahdo kääntyä hyvin. Ihan hyvinhän Reima tekee, mutta vauhti ei oikein riitä. Joku siinä nyt vaan mättää. Ihan kiva, kun ei nyt riitä mulle.

Perjantaina molemmat aksasi ja ehkä parempi mielikin jäi. Reima haki hyvin keppejä eri kulmista ja kontaktit tuli hyvin. Ponnistustreenejä tehtiin myös, mutta nuo uukkarit sitten pääsi heti unohtumaan kaikessa hässäkässä. Papu oli mainio ja hyvä, ettei lähtenyt lentoon, kun oli niin kivaa ja häntä oli kuin helikopteri. Puomin kontakti oli vähän hukassa, mutta kyllä sekin muistui sitten mieleen. Kepi meni myös hyvin. Ihan osaavia olivat molemmat.

Failure is the condiment that gives success its flavor

Tokokauden grande finale ja voihan pyhä jysäys, että piti sydämen tykytyksiä siihen sitten ottaa mausteeksi. Kyseessä siis piirinmestaruudet ja näinhän ne sitten meni:

Paikkamakuu: Kiljuminen alkoi taas heti, kun päästiin riviin. Meni maahan hyvin ja huuto jatkui. Melko pian oli noussut istumaan ja sitten siellä ehdittiinkin maata, istua, seisoa, haistella ja liikkua. Onneksi kello tuli täyteen juuri oikealla hetkellä ja teltan takaa, kun tultiin esiin Reima oli sitten nenät vastakkain viereisen koiran kanssa. Uros sekin ja siitä sitten sydämen tykytykset, kun ottivat siinä jo hieman etukenoa ja tiukkaa katsekontaktia. Enpä jäänyt odottelemaan mitä tapahtuu, vaan kutsuin Reiman pois sieltä. Onneksi tuli, koska eihän sinne olisi voinut lähemmäksikään mennä tai olisi ollut rotumellakka pystyssä. Korkeimmille voimille kiitos siitä, että tilanne ei kärjistynyt ja se saatiin katkaistua ajoissa. Mutta tässäpä nyt meille talven treeniaihio: mielentilan muuttaminen aloituksessa ja paikkamakuun tekeminen pomminvarmaksi. 0.

Seuraaminen: Lähti ihan hyvin mukaan. Kontakti ei ollut mitenkään täydellinen eli tippui välillä, mutta hyvin tuli mukana. Täyskäännös oli vähän haparoiva ja jossain vaiheessa unohtui pariksi sekunniksi johonkin. Olisko vielä ollut vino perusasentokin jossain vaiheessa. 8½.

Maahanmeno: Keulii eli mylvii aloituksessa, hiljenee kun pari metri on edetty, hieman hidas maahanmeno, mutta muuten ok. Ääntelystä vähennyksiä. 8.

Luoksari: Taas kiljuu alussa ja valui muutaman askeleen merkistä. Vauhti kuitenkin hyvä molemmissa pätkissä. 8.

Seisominen: Hidas pysähtyminen ja kääntyi hieman taaksepalatessa. 6.

Nouto: Heitto oli hieman siinä ja tässä. Liikkuri ei olisi hyväksynyt, mutta tuomari sanoi, että ok. Lähti hyvin, mutta sitten taas aivopieru eikä muistanut mitä piti tehdä ja kävely, pureskeli ja tuli eteen seisomaan. Perusasentoon tuli itsenäisesti. 5.

Kaukot: ekaan kaksoikäsky, maahan mennessä meni vinoon oikealle, istumiseen taas kaksoiskäsky, maahan meni vinoon vasemmalle.  7.

Hyppy: Lähti äänen kera ja jompaan kumpaan suuntaan kolhaisi estettä. 6.

Kokonaisvaikutelma: Mölyämisestä ja liikkurin mukaan kapulan perässä lähteminen kehänauhojen ulkopuolelle vähensivät reilusti pisteitä. 6.

118p, 3-tulos ja tuomari oli Vesa Rantaharju.

Hoh hoijaa. Kummallisesti kiehuu. Liikkeiden välit eivät onnistuneet ja ei se Reima oikein keskittynyt. Pitää siis tehdä hommia välien kanssa ja sen kanssa, että on käskyn alla. Ja vaikka se tuomari höpöttäis niin en saa itse lintsata meidän rutiineista. Huh huijaa. Paljon on tekemistä. Rauhoittumista pitää harjoitella. Kaikki noutotreenit päättyy perusasentoon tästä lähtien. Rutiinia pitää saada, koska hassua, että 5 min ennen kehään menoa osaa noudon palautuksineen kuten kaukotkin. Treeniä, treeniä ja treeniä.

No koska nää jäi niin ärsyttämään, niin mehän sitten hommattiin jo voittajaluokan releitä eli ohjatun noudon uudet kapulat sekä ruudun tötteröt lähti matkaan. Lähetäänpä rakentamaan niitä liikkeitä tässä talven aikana, vaikka aika kaukana on se päivä, jolloin siellä päästään starttaamaan.

Muuten on tällä viikolla aksattu Papun kanssa ja ihan kivasti se menee. Kova yritys on, mutta itselle se on jotenkin vaikeaa, kun ei ihan ole varmuutta siihen tuleeko se koira sieltä tai ainakin se tulee vähän toisella tahdilla kuin Reima.

Muuten on jumpattu Reimaa ja jotenkin se takapää alkaa ehkä hahmottua. Ehkä. Pitää vaan jaksaa treenata ahkerasti. Muuten ei kehdata mennä fyssarille.

Hoh hoijaa, mutta varsinaisesti ei ole mikään voittajaolo näiden suorituksien jälkeen. Ollaan me ihan oikeasti treenattu. Joka aamu ja ilta paikkamakuuta ja tulos on tuo. Höh. Voi masennus. Ehkä se onnistuminen taas sitten joskus maistuu entistä makeammalta näiden rämpimisten jälkeen. Ehkä. Sitten, kun se joskus tapahtuu. Kai.

Sairashuoneelta päivää!

Jep. Meillä alkaa näyttää about tälläiseltä tällä hetkellä, kun Reima on ottanut tämän viikon iisisti. Potilashan ei luonnollisestikaan näytä olevan ollenkaan kipeä, mutta kyllä se fyssarin käsittelyssä oli aika selkeää. 

Reiman tuuraajana on toiminut Papu tällä viikolla oikein kiitettästi. Keskiviikkona papu aksaili ihan suvereenisti Niinun treeneissä. Joskin ohjaajalle se tuottaa pientä pään vaivaa, kun Papulla on hieman erilainen henkilökohtainen suoja-alue radalla kuin Reimalla ja sille alueelle ei sovi mennä tai muuten Papu ohjautuu väärille puolille esteitä. Eteneminen oli hyvää, eihän se mikään tykki ole, mutta kunhan saadaan toistoja, niin vauhtia varmasti tulee lisää. Varsin tyytyväinen olin kyllä tähän pieneen herrasmieheen.

I cut an inch off of every straw I see, just to make the world suck a little less.

Juuh. Piirimestikset sitten oli kyseessä tällä viikolla ja ensimmäisenä päästiin starttaamaan. En tiedä oli tuomari Ritva Herrala lukenut agilitypalstaa, kun radat eivät todellakaan olleet vaikeustasoltaan samaa kuin mitä edellisellä viikolla oltiin kisattu syysskaboissa. Radoille sattui ehkä yksi hieman kiperämpi kohta, mutta muuten sitten mentiin aikalailla suoraan.

Agiradalla mentiin ihan hyvin, mutta A:lta Reima tuli aika rytinällä ja putki oli houkuttelevasti tyrkyllä, mutta se saatiin kuitenkin vältettyä ja kuin ihmeen kaupalla päästiin kepeillekin vielä ilman virhettä. Loppu oli pässinlihaa, vaikka vaikeaa oli Reimalle hyppääminen. Puhtaalla radalla loppuun ja parin sekunnin yliaika. Kepeille oli kinkkinen kulma, jonka sitten varmistelin, mutta täytyy ottaa takaaleikkauksia/ puolen vaihtoja treeneihin.

Hyppäri oli samaa sarjaa. Paljon oli putkia matkalla, mutta eipä niissäkään ollut mitään ansapaikkoja. Tai oli jos koira ei lähtenyt mukaan vetoon, mutta Reima lähtee joten nou problem. Putkesta tultiin myös lujaa kepeille, mutta ei siinäkään ollut ongelmaa. Oma valssi oli vissiin yhdellä putken jälkeisellä esteellä myöhässä ja siitä rima tuli sitten alas.  Ja taas tutusti se pari sekuntia yliaikaa.

Kipaistiin vielä joukkuekisaratakin, josta olisi mieli tehnyt tulla pois kesken. Yhtäkään kontaktia ei tehnyt, mikä kiristää minun päätäni kovin. Muuten ihan ok ja kesti lennosta muuttuneet ohjauskuviot, mutta huh huh. No joukkueelle kuitenkin saatiin tulos 7/12.

Ihanneajat eivät olleet kovia: 3,6m/s ja 3,7m/s, mutta eipä niihin siis päästy. Molemmilla radoilla 3,3m/s luokkaa. Vikaa siis on. Hyppy oli kamala ja koira mitä ilmeisimmin on todellakin jumissa. Tästä siis nyt tauolle niin pitkäksi aikaa, että on taas koira kunnossa. Harmittavasti tuli ilmoittauduttua Batin kisoihin ensi viikoksi, mutta ne nyt jäävät väliin.

Have no fear of perfection - you'll never reach it

Näin tällä viikolla. Ei sitten ole mennyt ihan niin kuin Strömsössä. Tiistain tokoilut Reiman kanssa meni plörinäksi, koska treenipaikalla oli taas käynyt juoksuinen narttu. Hippasen liikaa häiriötä tuli siitä Reimalle. No tekihän se joo juttuja ihan kivasti, mutta eipä nyt olla kuitenkaan kummoista. Palkkaamattomuus kahdella liikkeellä meni hyvin. Hyvä seuruu ja avon luoksetulo. Paikkamakuu meni huutaen eikä todellakaan rauhoittunut sitten millään. Tunnarissa nenä oli auki, mutta seurasi nartun hajuja ja meni sitten ristiin rastiin nurmikkokenttää. No Korrin Riitta kuitenkin lohdutti sanomalla, että hänen mielestään kuitenkin Reimassa on potentiaalia ylempiin luokkiin tokossa ja ei kannata tämän takia nyt ihan täysin masentua. Puuh.

Toinen positiivinen asia oli, että päästiin mukaan Lentsun matkalla menestykseen tiimiin ja tiedossa on ensi vuonna parikin tokoviikonloppua. Vaikka just nyt tuntuukin siltä, että on aivan hullua tuon terrierin kanssa hakata päätä seinään. 

Keskiviikon Papun ketteryystreenit menivät hyvin ja mukana oli erittäin innokas koira, joka välillä sitten kosiskeli kentällä olevia ihmisiä namien toivossa. Hyvin tekin putkea, tikkaita, siltaa ja keinua. Keinu tosin tuli kontaktisuorituksen kera. Kanssatreenajat vähän moittivat meitä koiran holtittomuudesta, mutta enpä viitsi siihen nyt puuttua, kun kerran on hyvällä fiiliksellä ja tarjoaa tekemistä. Sen verran on ollut koira aikaisemmin lukossa, ettei sitä taas ihan täysin ruveta suitsimaan.

Tänään Reiman kanssa kiidettiin (no ehkä kiito ei ole kuitenkaan ihan oikea sana kuvaamaan menoa, mutta olkoon) Niinun treeneissä. Koko rata tuli opeteltua (vinks vinks eräskin lukija, josta pikkulinnut visersivät) ja homma tuntui olevan tehtävissä, mutta metsäänhän se meni. Puoliväliin sentään päästiin, mutta eipä paljon hurraamista ollut siinä. Omat ohjaukset meni välillä vähän väärään kohtaan ja koira rynnisteli läpi rimojen menemään. Kauheata kolinaa ja roiskimista. Jos sattui suoraa hyvin etenemäänkin, niin viimeiselle esteelle piti sitten vetää joku ihme roiskaisu kilometrin päästä ja 0-vauhdista. Tietysti se roiskaisu päättyi sitten rimojen sekaan pariinkiin kertaan. Joku ongelma oli nyt vasemmassa kaarteessa. Liikkuu kuitenkin ihan hyvin lenkeillä ja oikealle kääntyminen meni paremmin. Pöh. Tylsää. Voisko nyt olla vaikka edes parin kuukauden pätkä, kun homma sujuis..

Minua niin kovasti harmittaa, kuten harmitti maistraatissa Kyöstiäkin, jonka nimi kuulemma kääntyi ihmisten puheissä Köystiksi ja siitä johtuen nimi piti saada vaihtaa ilmaiseksi ja jos ei etunimeä saanut ilmaiseksi vaihdettua niin sitten ainakin sukunimen vaihto äidin tyttönimeksi piti olla ilmaista. Sitä en tiedä miten se olisi sitten vaikuttanut Köystin alkuperäiseen ongelmaan.

Päivän hyvä uutinen

on se, että Reima on nyt siirretty ER-rekkarista FI-rekkariin. On siis kelvollinen nyt vastaanottamaan kansainvälisiä sertifikaatteja lajissa jos toisessa, jotka oikeuttavat sitten aikanaan kansainvälisen valionarvoon. Enää tarvitsisi sitten vaan saada koira siihen kuosiin, että noita sertejä tulisi.
Tällä hetkellä fiilis on kuitenkin kutakuinkin tälläinen.

Viikon vinksaukset ja muut tohinat

Tiistaina tokoiltiin Reiman kanssa. Ratkottiin jäävien ongelmia ja huomattiin sitten, että piru vieköön sehän kyttää mua. Lelu etupalkkana ei siis kelpaa tai riitä, kun ei tsuumaa siihen sitten ollenkaan. Namilla parempi, mutta silti vaikeaa. Otettiin siis työn alle nyt etupalkkaan keskittyminen. Fiksumpi olis tietenkin tämän huomannut jo aiemmin. Kaikki leikkiminenhän myös tapahtuu enemmän ja vähemmän minun kanssa. 

No Reimalla on nyt muutenkin tällä viikolla tuntunut olevan aivot hieman narikassa, koska jollain naapurin nartulla on juoksut. Ei nyt kovin pahasti, mutta kuitenkin niin, että tuntuu koira olevan vähän omissa maailmoissaan. Tai sitten joku muu juttu vaivaa.

Keskiviikkona Papu oli raunioilla ja tällä kertaa muistettiin ohjeistaa maalimiehiä, että odottavat kunnon haukun. Viimeksi kun jäi vähän pöhinäksi. Kauhialla meiningillä lähti ja ekaa mm:ään ei kovin kauaa mennyt. Seuraavakin löytyi vauhdikkaasti ja haukku parani. Kolmas oli hivenen vaikea paikantaa ja pienoinen kunniakierros tuli tehtyä ennen kuin piilotteleva mm:n osui kunnolla Papun nokkaan. Varsin pätevä tapaus.

Torstaina tokoiltiin ennen kouluttamista Reiman kanssa ja Anna the apparikin saatiin paikalle hivenen myöhässä, koska kommunikaatiomme paikasta oli ollut hieman epäselvä. Ihan hyvin teki hommia, joskin se paikkamakuu on aikamoinen murheen kryyni. Hyppäsi pystyyn skeittirampin kolinasta ja oli muutenkin rauhaton. Hoh hoh.

Kouluttelun jälkeen itse oppimaan Niinulle. Siirrettiin tässäkin nyt palkka etupalkaksi ja tulemaan muualta kuin minulta. Ihan kivasti toimi, jopa paremmin kuin viime kerralla. Paljon ei mieleen muistu, mutta tässäkin Reima oli vähän höpö ja kesken ohjauskuvion lähtikin juomaan. Kuin kameli. Ei meinannut tulla loppua. Tosin osittain tämän sabotaasin takana oli Liisa, joka sen raikkaan lähteen toi siihen esteen taakse. Putki-putki-takaakiertoa jouduttiin hieman hinkkaamaan, kun ohjaaja oli vähän jäässä. Kovin vaikealta tuntui rintama suunnan kääntäminen toiseen suuntaan täydessä vauhdissa. Mutta jos uskaltaa siitä koirasta irroittaa ajoissa, niin ei tässäkään ollut ongelmaa. Tuntui, että Reimalla oli ihan kiva vauhti päällä  treeneissä. Tosin vinorimat olivat asiaa hieman helpottamassa.

Perjantaina ei tehty mitään ja lauantaina suunnattiin Reiman kanssa tokokisoihin Röylään. Tuomarina Harri Laisi ja tulokset seuraavasti:

Paikkamakuu: 0

Yksi koirista haukahti heti, kun koirien luota poistuttiin ja Reima pomppasi siitä seisomaan. En tiedä  miksi. Ei kuitenkaan ole noin herkkä, vaan kestänyt aika kovaakin häiriötä. No tämän jälkeen sitten pystyi vakoilemaan teltan kulmasta, mitä siellä tapahtuu. Ja tapahtuihan siellä: istui, meni maahan, vinkui, seisoi, tepasteli ja meni maahan. Positiivista tässä toki se, että liikkui vain sen 20 cm paikaltaan, ei mennyt katsomaan muita ja tarjosi kuitenkin makuuta. Hyvän perusasennon teki lopuksi.

Seuruu:  6½

Ihan hyvässä vireessä lähti kehään, mutta perusasentoa ottaessa alkaa kiljuminen. Lähtee ihan hyvin mukaan ja eka stoppi sujuu hyvin ja herää paremmin tekemään. Juoksun jälkeen bongaa jotain oikealla, kun minun matka jatkuu vasemmalle. Käskyllä tulee kuitenkin jatkamaan tekemistä. Vika perusasento oli jotenkin vino. Tuli siellä muuten matkan varrella jotein ääntelyäkin.

Maahanmeno: 9

Valmisteleva osuus vähän sinnepäin. Maahanmeno hitusen hidas, muuten ok.

Luoksetulo: 9½

Tuli lujaa, pysähtyi hyvin, ehkä vähän valui ja tuli lujaa perusasentoon, joka jäi hieman vinoksi.

Seisominen: 8½

Pysähtyi hyvin ja heilutteli häntää, mutta tuli taas mukaan, kun piti mennä koiran taakse. Tästä pitäis päästä nyt jotenkin eroon.

Nouto: 8

Perussettiä, lähti hyvin, mutta tulee puolen metrin päähän eteen seisomaan. Ei lähtenyt käsiapuun, jolla koitin avittaa. Ennen kuin ehti pudottaa, niin otin kapulan pois, vaikka seisoi. Ja siitä sitten perusasentoon hieman hitaanlaisesti.

Kaukot:  0

Joku jäätyminen tässä tuli. Ei meinannut nousta ensimmäiseen millään ja kolmannen käskyn annoin vähän myöhässä. Toisella istumaan nousulla ei noussut ollenkaan. Kummallista.

Hyppy: 9

Lähti hyvin, mutta bongasi esteen toisella puolella jonkun ruohotupon, jonka kävi tarkastamassa ennen kuin istui miltei kiinni esteeseen. Siitä kuitenkin puhtaasti takaisin.

Kokonaisvaikutus: 8

Niin ihan hyvähän se olis, jos homma olis paketissa sanoi tuomari. 

Yhteensä: 118½p, 3-tulos.

No näin tällä kertaa. Kuten jo aikaisemmin todettu koira on ollut koko viikon vähän muissa maailmoissa ja en onnistunut sitä sieltä ulos saamaan. Selkeästi kesken olevia asioita ovat noudon loppuosa ja seisominen. Perusasentoja pitäisi ottaa taas vähän treenin vuoksi, koska voisivat olla vauhdikkaammat. Kokeen alkuun pitää keksiä jotain ja muuttaa kaavaa, koska nyt alkaa aina huutamaan, kun ollaan rivissä odottamassa pm:n alkamista. Se mielentila ja odotukset pitäisi nyt muuttaa Reimalle. Tässäkin fiksumpi ohjaaja olisi tämän tajunnut jo aikoja sitten. Ihan tyytyväinen olen kuitenkin siihen, että saatiin noita hyviä suorituksia tuonne väliin ja Reimalla kuitenkin heilui häntä läpi koko kokeen.

Sunnuntaina jatkettiin agilityn parissa Purinalla.

1.rata: Aikamoisen alun oli tuomari tehnyt radalle, kun koira piti heti saada tiukkaan välistä vetoon. Ihan hyvää etenemistä ja A:lta otettiin alastulosta 5 vp. Loppu tehtiin ihan hyvin, vaikka keinun suorituksesta en ihan tykännytkään, mutta tsempattiin loppuun asti. Vitosen lisäksi otettiin aika virhettä 4,31s eli tuloksena 9,31, jolla pääsi kuitenkin 4.sijalle, kun muut niin kovasti hyllyttelivät.

2.rata: Esa Muotka oli laittanut radalle ansapaikkoja, mutta mehän ei niihin menty. Hyvin irtoili ja nyt teki nätin A:n (tosin juoksuna), josta kaasutti putkeen niin, että ampui siltä ulos melkein maata kiertävälle radalle. Pienen korjausliikkeen jälkeen matka jatkui oikeaan suuntaan ja hetki piti miettiä mitä pitikään tehdä. Taas vähän kammokeinu, mutta ei kuitenkaan virhettä siitä. Maaliin 3,15s yliajalla. Tämäkin suoritus kantoi 7.sijalle. Fiilis oli kuitenkin hyvä.

3.rata: Hyppäri ja itse lintsasin alussa enkä vaatinut Reimaa istumaan. Tämä kostautuikin sitten varastamisena ja hämmästyksissäni suoristin selän ja koirahan suikkasi sukkana sisään vaikka olis pitänyt takaakiertää. No eiku uudestaan ja oikeaa reittiä matka jatkui. Kun ei ollut enää mitään menetettävää, niin uskalsi kokeilla vähän riskiratkaisuja. No eipä niissä mitään ongelmia ollut hyvin tuli niihin. Mutta voi tuska, mikä loppusuora! Ihan suoraa sai painaa, mutta ei. Mulla oli tervassa menevä täi matkassa. Koitin kirittää, mutta kovin vaikeaa oli.

Ei siis nollia tällä kertaa radoilta ja jostain syystä hyppy oli hukassa ja etenemätkin jäivät 3,3m/s. Kummallista. Onneksi ensi viikolla on fyssaru tiedossa, joten saadaan käytyä koira läpi ja hoidettua jumit, mikäli niitä on.

Sellainen viikonloppu oli se. Erityisenä onnistumisena sanoisin sen, että tokokisoissa tsemppasin Pauliinan 1-tulokseen. Pauliina oli valmis heittämään hanskat tiskiin, kun paikkamakuu ei mennyt ihan niin kuin piti, mutta pisteitä sieltä silti tuli. Hurja loppukiris sitten yksilöliikkeissä ja voila! Sunnuntaina taas aluevalkkuryhmän Almaa jänskätti Zeljko Goran rata, joka kieltämättä oli hippasen haastava 1-luokan radaksi, mutta kuinka ollakaan se viimeinen nousunollahan se sieltä heille tuli! On se kiva, että tuntee kisoissa sen verran ihmisiä, että voi nauttia muiden onnistumisista vaikka itsellä ei ihan putkeen menisikään. Asenne ratkaisee!

Koirani on syrjijä

Nimittäin  n.10 metriä ennen kansanpuvussaan oleva romaninaista tuli meinaan jarrut päälle ja kovin epäilevä haistelu. Enää ei voinut oikein astua askeltakaan eteenpäin. Mentiin sitten suosiolla kadun toiselle puolelle ettei vaan tule mitään rotumellakkaa.. Papu ei tämä nainen haitannut ollenkaan. ehkä Reimaa on peloteltu jo liikaa mustalaisille myymisellä.

Reiman kanssa tokoiltiin ja ekstravaikeuksia tuotti se, että täällä kotinurkilla on jollakin nartulla aivan tärppipäivät menossa. Näin levotonta koiraa ei olekaa vähään aikaan meillä näkynyt. Huh huijaa ja ohjaajalle kasvaa uloketta otsaan. Voi morjens. Paikkamakuussa ei apuohjaajalla ollut oikeastaan mitään tehtävissä. Ei auttaneet namit, vaan tuli tärinää ja ääntä. Noutoja saatiin onnistumaan, samoin ruutua. Riitta onneksi jeesi paikkamakuussa ja nyt ryhdyttiin siirtämään koiran huomiota minusta namikuppiin. Hyvin olen opettanut kaiken tapahtuvaksi minun kautta, mutta nyt tarvittaisiin hieman sitä itsenäisyyttä. Sama homma jäävissä, kun ei reagoi tarpeeksi leluun vaan jää kyttäämään minua. Namikipolla saatiin muutama hyvä toisto, mutta tämäkin pitää opettaa nyt sitten hyvin. Työnsarkaa riittää.

...you don't have to be perfect to be pretty

Tällä viikolla on treenailtu Papun kanssa tottista ja esteitä. Mikä into olikaan päällä ja tsäpäkästi mentiin ja tehtiin. Höpsö pieni koira!

Torstaina tehtiin Niinulla agilityä Reiman kanssa ja välillä mentiin aikamoista kyytiä ja kepit löytyivät varsin pätevästi vaikka takaaleikkaus niille tehtiinkin. Hyvä fiilis jäi, vaikka alussa oli taas hyppy aivan kateissa.

Perjantaina Reima koitti syödä jotain ällömöllöä kadun varresta ja kotona sitten pistettiin mahaan menemään parsat ja suolapallot. Toistaiseksi kaikki kunnossa, vaikka emäntä vähän hysteerinen ehkä onkin koiran tarkkailussa.

Lauantaina piipahdettiin Terrierissä, tai ei se mikään piipahdus ollut vaan lähemmäs neljä tuntia siinä meni, kun tuomaritäti oli niin perusteellinen. Tuomarina Hannie Warendorf, Hollannista. Pitkän pähkäilyn jälkeen paperissa luki näin:"5 years. Very good size ans proportions. Very good head, ears and eyes. Good shoulder, bit straight upper arm. Very good hind quarters. Good depth of chest. Easy to span. Strong loin, good tailset amd tail. Very happy mover. Would prefer more densed coat but quality feels good. Nice colors, Very nice presentation." ERI.
No turkki oli nyt aika lyhyessä mallissa, joten sitä olisi voinut olla enemmän, mutta on se oikea ajoitus vaan niin vaikeaa. Erittäin tyytyväinen olen siihen, että Reima jaksoi hienosti olla koko pitkän ajan ja häntä oli sopivasti pystyssä. Vähän lussukka se oli, mutta kivasti liikkui ja koitti ryövätä tuomarilta vinkulelunkin.

The way to get started is to quit talking and begin doing.

Tänään kisattiin Purinalla russelimestisten merkeissä Jalosen ja Viitaniemen radoilla. Mulla oli joku kuvitelma siitä, että hyppäri olisi ollut ensimmäisenä ratana, mutta kuinkas ollakaan siellä olikin sitten puomi ja A kentällä. Reiman kanssa pikaisesti ennen rataa muutama muistutus kontaktien suorittamisesta lämppäesteille ja sitten ei muuta kuin menoksi.

1.rata: alku kahden esteen suora, joiden päässä kepit poikittain. Vähän jännitti, mutta hyvin se sujahti sinne ihan oikeaan väliin. A:lta tuli aika ryminällä ja ei kyllä stopista ollut tietoakaan. Ihan nätisti alas kuitenkin. Tai no hilkullahan se oli, jos rehellisiä ollaan. Aikamoista tykitystä oli luvassa putki-pussi-este-rengas-suora, jos piti sitten saada 180 astetta kääntymään suoraan putkeen ja takaisinpäin. Puomi oli hieno ja käskytin kunnolla. Loppu oli erikoinen kaksi hyppyä serpentiininä ja viimeinen este kentän suuntaan. Etenemä meillä oli 3,62m/s ja aika oli -0,71s. Aika tiukille meni siis, mutta nolla nyt sieltä tuli. Sijoitus taisi olla 5. Onneksi täällä ei myöskään ollut keinua radalla.

2.rata ulkona ja sateessa. Jännitti miten kontaktit sujuvat märillä esteillä, joilla ei paljon karhennuksia näyttänyt olevan. Viitaniemi oli keksinyt paljon ansakohtia radalle ja piti osata erottaa putkea ja puomia, ei saanut paahtaa kontakteilta suoraan ja monta takaakiertoakin piti ehtiä ohjaamaan. Puomilla teki kontaktin, mutta karkasi kyllä omine lupineen. Ei siis kestänyt mun taaksejäämistä alkupään varmisteluissa. Ihan ok oli kuitenkin, joskin puomin jälkeinen valssi vaihtui sitten lennossa takaaleikkaukseen. Onneksi vauhtia oli niin paljon, että meni ihan sujuvasti. Sitten olikin päivän jännäri edessä eli keinu, jolle olin päättynyt käskyttää ja näyttää oikeaa kohtaa, jotta ne kontaktit tulevat otetuksi. No tulihan se ja seuraavaan takaakiertoon ehdittiin hyvin. Lopussa oli vielä A, jossa taas pamautteli tulemaan vauhdilla. Olin ihan varma, että 5 sieltä heilahti, mutta ei tullutkaan tällä kertaa. Puhtaasti siis maaliin. Etenemä himpun parempi 3,81m/s, 0 ja 4.sija. Eli ihan ei päästy palkinnoille. Tyytyväinen olen kuitenkin tuplanollaan.

3.rata: Jalosen hyppäri, joka oli aika kieputusta. Kepit meni ikävästi kohti suoraa putkea, joka oli siis niin, että ei se houkuttanut, mutta näytti siltä, että seinää päin mennään ja sieltä sitten Reima pomppasi pois kesken. Vähän ehti pujotella takaisinpäin ja sitten taas oikein loppuun asti. En tiedä miten sen oikeasta kohdasta sain korjaamaan kepit, mutta näin nyt meni. Kiemuroista selvittiin hyvin, mutta loppusuora koitui meidän kohtaloksi. Suorasta putkesta tullessaan Reima ei sitten löytänytkään renkaan oikeaa kohtaa ja se palattiin korjaamaan. Näistä kaikista siis 10 vp ja reilut yliajat, mutta tulos kuitenkin.

Näiden kisojen perusteella treenilistalle lisättiin siis keppien pujottelut päinseiniä/tyhjään, loppusuorat etupalkalla ja tietty se keinu. Muutenkin, kun kontaktit on nyt kohtalaisessa kondiksessa, niin niihin nopeutta. Mutta näin on nyt sitten arvokisanollien kerääminen aloitettu ihan reippaasti.

Run Forest, Run!

Eilen siis juostiin ja lujaa juostiinkin. Oli sellaista tykitystä, että oksat pois. Mutta kumma kyllä kaikkialle ehti eikä kiirettä kuitenkaan ollut. Ensin ongelmia tuotti valssin rytmittäminen suoran jälkeen, kun sinne päähän ehti irtoamaan itse niin kovin hyvin. No juuri, kun olin koulutettaville saarnannut valssin töpöttämisestä noin tuhannella askeleella, niin mitäs sitä itse menee tekemään? Ihme tikutusta sain aikaan paikallani. Yhtään asiaa ei helpottanut se, että peräkkäin piti tehdä kaksi valssi ja kaupan päälle vielä pakkovalssi. Ihan hyvin ne sitten kuitenkin saatiin pyörimään.

Seuraavaksi vaikeuksia tuotti pitkä kuljetus, kun Reimalta tuli nopeaan tahtiin palautetta, että mihin mennään. Pitäisi siis tähän käskytystä keksiä, että etenisi eteenpäin. Kovin on osittain kiinni kädessä eikä lähde niin helposti lukemaan estettä, joka on kauempana. Itsenäisyyttä tähän ja irtoamista.

Radalla piti myös leijeröidä, mutta jollain päähänpistolla tungin sinnekin sitten tekemään jotain ihan muuta. Ehkä siihen kohtaan olisi voinut viskileikkauksenkin tehdä näin jälkikäteen mietittynä, mutta nyt mentiin sitten puolivalssilla, joka toimi, jos ohjaaja muisti olla siellä oikealla puolella estettä. Tätä seurasi sitten raju hurmioitunut kiri eli muutaman esteen suora, jolla kuultiinkin joka kerta kannustushuutoja ohjaajalle, joka meinasi taas jääd varmistelemaan liikoja.

Mutta sellainen ihme pääsi tällä kertaa käymään, että loppuun asti päästiin. (Ja nyt, kun Teemu ei näitä lue, niin voi tunnustaa senkin, että en edes rataa loppuun asti opetellut, kun eipä loppuun asti ole päästy juurikaan koskaan..)

Papu kävi keskiviikkona raunioilla ja ihan hyvää duunia teki, joskin ihan kaikki herneet ei aina lyöneet kipinää. Eka mm löytyi roskiksista ja näppärä koira ihan itse avasi ovenkin. Ei siis tullut pihaustakaan ilmaisua. Toisen mm:n kanssa tekikin sitten töitä pitkään ja koitti päästä betonirenkaan sisään, mutta ei tajunnut tarkistaa renkaiden sivussa olevaa aukkoa, josta olisi helposti pujahtanut mm:n luo. Tuo reikä piti ihan vinkata kädestä pitäen. Ehkä ihan hyvä näin, että on varovainen. Kolmaskin mm meillää oli ja yllättävän vaikeaksi osoittautui paikallaan istuva mm. Olihan Papu jo aika poikkikin jo tässä vaiheessa, kun odotteluun meni meillä aikaa aika paljon. Haukut oli vähissä tällä kertaa, mutta kaipa ne sieltä taas mieleen muistuvat.

Reiman kanssa tokoiltiin tiistaina taas Korrien ohjauksessa. Jokainen sai apuja omiin ongelmiinsa ja Riitan kanssa keskusteltiinkin paljon paikkamakuun treenistrategiasta. Muuten sitten tehtiin ruutua, joka toimi hyvin vaihdellen palkkaa ja palkattomuutta. Metallia nosteltiin, mutta se ei ole Reiman suosikki ja kolisee suussa. Sivuaskeleet sujuvat ihan kivasti ja peruuttaminenkin onnistuu. Tosin kiemurteli siinä aika paljon, mutta kotona teki ihan suoraankin. Tunnaria jemmailtiin nurmikkoon ja aina se sieltä löytyi. Hyvin käyttää nenää tässä.

On ne vaan päteviä!

All creative people want to do the unexpected.

Tänän oli vuorossa agilityä kisojen merkeissä Vihdissä. Kaksi ekaa rataa olivat Henri Luoman komennuksessa ja viimeisestä vastasi Anne Savioja.

Aloitettiin hyppärillä, jolla Reima haki hieman hyppyä, mutta kuitenkin eteni kohtuullisesti. Ihan kiva rata, jossa lopun suora putki, muuri ja putki suoraan olevan hyvin sijaan oli meidän kompastuskivi. Tai no.. Itse lähdin ajoissa varmistelemaan putken suuntaan ja irtosin sivuun. Tätä Reima ei kestänyt ja muurin palikat lensivät. Olisin voinut sitä siis rytmittää paremmin ja ei siinä loppupeleissä mitään kiirettä olla sitä linjausta tehdä. Tosin pitäisihän tuon kestää erilaiset irtoamiset esteillä. Aika kuitenkin -2,85 s ja etenemä jotain 3,77 m/s luokkaa.

Toinen rata kontaktiesteillä ja vähän jännitti päästäänkö niistä kunnialla läpi. Reima oli kuitenkin kuulolla ja A:lla teki hyvän kontaktin tiukalla käskytyksellä. Keinulla sitten taas himmaili osittain mun liikkeestä johtuen ja sitten loikalla ja kontaktin ylityksellä jatkamaan matkaa. Oli aika hilkulla tuo osuminen enkä jäänyt tuomarin käsiä katselemaan, joten jatkettiin matkaa. Tarkoitus oli tehdä päällejuoksu ja irrotus, mutta löysinkin itseni valssaamasta esteiden väliin ja seuraavan esteen ohjaus olikin sitten hetken hakusessa, kunnes saatiin vauhdit ja takaaleikkaukset kohdilleen. Tietenkin tuohon paloi aikaa ja toinen tuomari olisi siitä voinut kiellonkin antaa. Loppusuoraa ennen vielä toinen ohjauksen lennosta vaihto ja olin taas valssaamassa hyppyjen välissä. Tällä kertaa tästä ei tullut häslinkiä jatkoon, mutta johan oli jekut itselle. Puomilla kuunteli ja teki hyvän kontaktin. Keinulta siis 5 vp ja -0,7s. 

Viimeiselle radalle heti miettiliäin mielin ja taas oli keinun jälkeen ikävä takaakierto. Sen kanssa sitten paljon painin mielessäni ja koitin minimoida riskejä ja miettiä sujuvuutta. No radalla sitten Reima otti taas loikat keinulta ja yhtäkkiä mielessä olleet vaihtoehdot eivät olleetkaan mahdollisia, koska koira oli jo jaloissa ja niistä ohi. Käyttöön siis suunnitelmat b ja c ja selvittiin kuitenkin ihan kunnialla jatkoon. (Mitä nyt keinulta taas 5 vp ja seuranneesta härdellistä kielto, mutta ei hylsyjä). Loppu meni ihan suunnitelmissa pitäytyen ja kontakti oli puomilla hieno. 10 vp ja +0,99s.

Ihan ok suoritukset. Lähdemme siis treenaamaan keinua kondikseen ja ohjaajalle pitää saada uskallusta. Syytän myös vähän tankkausta, sillä olo ei ollut mikään maailman paras tänäänkään. Pois lähtiessä lisäksi otettiin vielä reroutet, kun Veikkolan sijaan päädyttiin Ojakkalaan. Huh huh. Ei ollut ihan ajatus mukana. Mutta taidettiin siis olla ihan luovia ja hyvä, että suunnitelma tuli muutettua, kun ei alkuperäiseen ehtinyt ja silti tsempattiin loppuun asti.

A key factor is to do training that is fun.

Kesä on treenattu ja nyt korjaillaan sen tuomaa satoa. Tokokehään siis testamaan osaamista. Hyvinkäällä tuomarina tänään Marita Packalen ja tälläistä tulosta tuli:

Paikkamakuu: Taisi minun jännitys näkyä Reimalle, koska huuto alkoi aikalailla heti. Treeneissä on nyt ollut hiljaa, kun on saanut apparilta palkkaa, mutta eipä ollut tänään. Hienosti kuitenkin odotteli tuomarin ja liikkurin alkulätinät ja hihnan irroituksenkin. Huuto kuului kivasti piiloon. Muutamaan kertaan se taukosi ja sitten taas alkoi uudelleen. Oikein kiva. Täytyy keksiä tähän pientää viritystä treeniin, kun apparia ei kuitenkaan joka kerta saada paikalle. Anna kertoi myös suorituksen jälkeen, että Reima oli myös kerinnyt tsekata paikkamakuun ajan, että pallit on paikallaan ja vähän kai niitä putsannutkin. Takaisin tullessa oli kuitenkin hyvin hienosti paikallaan. Kaikesta huolimatta 8.

Liikkeet tehtiin sekoitetussa järjestyksessä ja ne aloitettiin

Luoksetulolla: Taas jäi kiljumaan. Hiljeni kuitenkin. Tuli lujaa ja pysähtyi näyttävästi. Loppu myös lujaa ja hyvä pa. 10.

Siitä lähdettiin sitten seuraamaan ja alku meni kuin sunnuntaikävelyllä. Onneksi kaavio oli lyhyt ja nopeasti tuli juoksuosuus, missä pääsin käskyttämään. Haahuili vieläkin vähän, mutta pysähdyksen jälkeen tulikin ihan hyvä kontakti ja meininki. 9.

Tämän jälkeen tuli hyppy. Hyvin malttoi odottaa. Irtosi kivasti ja kääntyi vasemmalle (jes!). Istuminen nopea ja nätisti tuli takaisin pa:han. 10.

Sitten liikkeestä seisominen. Kohtuullinen valmisteleva osuus ja pysähtyi hyvin. Poispäin meno oli ok, mutta ei kestänyt enää taaksepalaamista. 8.

Heti perään liikkeestä maahanmeno. Suoraan kohti toimitsijatelttaa. Hyvin lähti mukaan ja meni maahan. Itseältä tuli aika kova käsky, mutta hyvä oli. Kesti tässä taaksemenon.10.

Siitä jatkettiin kaukoihin. Jotain taisi tässä mölistä välillä, mutta onneksi liikkurilla meni hetki, kun haki näyttöhyrrää, joten ehdin kuitenkin vähän kehua ja rauhoitella. Eka vaihto hyvä, samoin toinen, kolmannella ei sitten noussutkaan ekalla istumaan, mutta toisella onneksi tuli. Ja vielä maahan hyvin. Kaksoiskäskystä vähennys. 8.

Viimeisenä nouto. Hyvin kesti liikkurin kapulan tuonnin eikä siitä intoillut. Rivakka heitto ja koira käskyllä lujaa perään. Takaisinkin tuli hyvää vauhtia, mutta jostain syystä päätti tulla sitten eteen. ja jäädä siihen puolen metrin päähän. Tiputti kapulan, tosin nosti sen uudestaan heti. Ei näyttänyt siltä, että olisi tulosa viereen, joten otin sen sitten Reimalta pois ja tuli siitä sitten viereen. Huh. Joku aivopieru siis, mutta otamme tämän treenin alle nyt. 6.

Kokonaisvaikutelma: 9.

Yhteensä siis 173/200p, 1-tulos ja oikeudet voittajaan.

Lisää treeniä vaan ja hyvä tulee. Olen tyytyväinen liikkeiden väleihin, joissa oli hiljaa ja nätisti. Kehään mentäessä meinasi bongata ja käydä koeponnistamassa esteen, mutta tuli karjaisusta takaisin. Onhan se toki hyvä, että agikoiralla on vetoa esteisiin. Mutta meillä oli siis kivaa kehässä ja Reimalla häntä heilui. Se on pääasia ja kuitenkin yritystä riitti. Jatketaan siis samalla linjalla, että treeneissä pitää olla kivaa. Vielä, kun mä saisin itseni rentoutumaan jo paikkamakuissa. 

Lisäys vielä: ota eväät itelles mukaan. Päivästä tulee kuitenkin pitkä ja olotilaa on nyt sitten aika pitkään korjattu kotona.

Growing old is mandatory, growing up is optional.

Eli hyvää viidettä syntymäpäivää Reima!

Saattaa olla, että tuo koiruus saa lisää vuosia, mutta aikuistumista ei ole näkyvissä. Edelleen joka paikkaan mennään juosten ja yleensä metelin kanssa. Reimalle taisi joku myös asentaa superduracellit, kun ei siitä veto lopu. Ei edes koko päivän tokotreenien jälkeen. Aina valmis pieni rekkunen!

Tässä päivänsankari oikealla ja katse tiukasti jo "kakussa". Pitihän Papunkin toki myös saada oma hippasen pienempi kakkunsa. Dentasticksit toimivat hienosti "kynttilöinä".

Synttäripäivä vietettiin agilityn merkeissä Niinun ohjauksessa. Alku olikin aikamoista mukellusta, kun sankari unohti katsella matkalla olevia rimoja ja hyppäsi puolittaisesti ja jalat oli sitten ihan solmussa riman kanssa. Aikamoinen lomalta paluu. Ihan kuin ei oltaisi koskaan aikaisemmin radalla oltukaan. Alku saatiin korjattua ja sitten takuttiin välistä vedon kanssa, koska ponnistuspaikka tuotti Reimalle teknisesti vaikeuksia ja toistuvasti siitä johtuen sitten laskeutui minun väärälle puolelle. (No joo, oli siellä myös minultakin pikkusievää ohjausta, jolla ei sitten lähtenyt takaakiertoon ollenkaan). Annan peloittelema 6-kohta meni sujuvasti ja stopit löytyivät A:n alastulolta. Seuraavaksi edessä persjättöhässäkät, joista ensimmäinen saatiin jo toisella toistolla sujumaan ja toinenkin (jossa suora putki meni puomin ali ja itse piti ehtiä sinne toiselle puolelle se pj tekemään kiertämällä puolikas puomi) muutaman oton jälkeen. Hyvin tuo irtoaa, jos pistää tarpeeksi force ohjauksiin. Ihan turhaan vaan tulee varmisteltua. Onnistuineita pätkiä siellä kuitenkin oli ja eihän tästä voi muuta kuin jatkaa!

Tänään käytiin vielä aamusta tekemässä hieman treeniä viikonlopun koitoksia silmällä pitäen.

• Muutamat kontakti --> toimivat hyvin ja joka kerta
• Keinu --> namit päässä toimii ja tulee hyvällä vauhdilla
• Toko hyppy --> irtoamista ja vasemmalle kääntymistä. Hyviä toistoja saatiin tähänkin. Toivottavasti mielikuva liikkeestä alkaisi nyt juurtua sinne selkärankaan.
• Papukin aksaili ja etu palkalla tuli hyvä vauhti ja irtoili kivasti. Leijeröintikin onnistui. On se hauska!

Tässä meidän uudet testikohteet. Kuvasta puuttuu normaali vihreä pieni cuz. Liila kesti Reiman käsittelyssä ehkä n. 7 minuuttia ja sitten oli vinku irroitettu. Muuten on vielä kuitenkin toimiva.

Tokoa ohjatusti

Syksyn Korrien kurssi starttasi tänään ja ihan kivasti meni Reiman kanssa.

•  Kehään meno sujui esimerkillisesti ja siitä ei mitään huomauttamista.
• Häiritty kontakti: ohhohoo, mikään ei voinut Reimaa tässä herpaannuttaa ja Riitta olikin siitä ihan ihmeissään, että kesällä on todellakin tehty töitä.
• Kaukot: meni kisan omaisesti yhteen pötköön täydellisesti. Mulle toruja siitä, että unohdin jättökäskyn.
• Paikkamakuu oli hyvä, vaikka vilkuilikin Riittaa, jolta tuli jättöpalkka. Pysyi kuitenkin rauhallisesti paikallaan.
• Liikkeestä seisominen: hukattiin täysin. Reima meni jotenkin ihan hämilleen. Seisahtui kyllä, mutta kun käännyin ympäri, niin istui? täh. Ihan uus juttu. Otettiin itekseen vielä muutamaankin kertaan uudelleen ja ihan kunnossa se oli palkan kanssa.
• Odotellessa ehdittiin tehdä luoksarikin (no problem) ja noutoa (hirveellä innolla) sekä liikkeestä maahanmenokin. Hyvin on hallussa.
• Loppuun vielä paikkamakuu ja kaukot Annan palkatessa. Pm:t oli rauhallisesti ja kaukoissa ainoastaan ohjaaja koitti sekoittaa pakkaa antamalla käskyn kaksin käsin. Aivopierua siis ohjaajankin suunnalla.

Success is not built on success. It's built on failure. It's built on frustration. Sometimes its built on catastrophe.

Tänään treenattiin lisää agilityä ja taas mentiin maajoukkuekarsintojen meiningeissä. Loppupeleissä radalla ei ollut kuin yksi kinkkinen kohta, mutta sepäs olikin sitten sitäkin ärsyttävämpi. Ei niin, että se olisi ollut vaikea tai koira kuriton, mutta ohjaajalta loppui osaaminen, vaikka mistään ydinfysiikasta ei ollutkaan kyse. Oma liike ja tekeminen oli aivan hukassa. Tätä sitten haettiinkin hetken. 

Kyse oli niinkin vaikeasta asiasta kuin siivekkeen ympäri pyörittämisestä. (Ja joo, kyllähän sen kohdan pystyi ja tehtiinkin toisen siivekkeen kierrolla, mutta otettiin nyt tämä treenaukseen, vaikka koitin siitä aika pian luistaakin). Ohjaajan jalkojenhan pitäisi kertoa se seuraava suunta, mutta ainahan tämäkään sääntö ei päde. No tässä kohtaa ne jalat kyllä tavallaan kertoivat sen suunnan, kunhan ensin oli tehty se siivekkeen kierto takaisinpäin kohti edellistä estettä. No hetkihän tässä sitten meni ennen kuin löydettiin yhteinen kieli 

a) kouluttajan 

b)koiran 

c)meidän kaikkien välillä. 

Mä en aluksi ymmärtänyt yhtään mitä haettiin. Sitten kun ymmärsin, toteutus ontui eikä Reima ymmärtänyt yhtään mistä oli kyse ja palaute tuli metelinä, mikä taas lisäsi minun turhautumistani. Milloin Reima lensi kilometrin  päähän, milloin käännös oli kulmikas jne. Kunhan asia väännettiin tarpeeksi isosta rautalangasta (ratakiskosta), ja tohdin liioitella ohjausta, niin johan saatiin kiekurat kohdilleen. Hienosti alkoi kääntymään oikeaan suuntaan ja kiihdyttelemään jatkoa kohti. Huh. Aikamoisen turhautumisen takana oli tämä. Onneksi kouluttaja ei päästänyt pälkähästä ja treenikaveritkin jaksoivat tsempata. Tuhannet kiitokset taas mukavuusalueelta poistamisesta! Huh. Kädet alas ja kyykkää jatkossa!

Tästä jatkettiin vielä tokoilemaan. Suoritettiin paikkamakuu, kauko ja luoksari stopilla. Nakit oli superhyviä ja Reima sitten tillittikin apparia, jolta palkat tulivat. Onneksi ehti myös alun kohmelon jälkeen kuuntelemaankin ja teki kaukot varsin nätisti vaikka olikin vain kuulolla. Pm oli hyvä ja pysyi hyvin rauhallisena. Ainakin sen jälkeen, kun appari vahingossa tiputti nakin maahan. Otetaan varmaan siis etupalkka vaihdellen mukaan. Luoksari oli hyvä, stoppi aivan mahtava. Ihan lopuksi vielä vauhtiluoksari ja lujaahan tuo tuli.

Kotiin tullessa lähdettiin vielä lenkille ja näköjään tärppipäiväinen koira on jossain tässä naapurustossa ja teki Reimasta vähän turhan innostuneen. Papu-raukka sai sitten tästä kärsiä ja minäkin Reimaa huomauttelin varmaan sataan otteeseen, että annetaanpas Papun olla rauhassa. Varsin nätisti Papukin asiasta huomauttelee. Asiat kuitenkin pääsivät kärjistymään, kun päästiin sisään eikä Papu poistunut paikalta, vaikka etumatkaa annoin. Kähinä tuli sitten päälle oviaukossa ja Papu-raukka ei mahtunutkaan kierähtämään ja pakenemaan vaan löi nenänsä ja lisäksi sai osumaan Reiman hampaasta myöskin nokkaansa. Höh. Kaikki oli ohi kahdessa sekunnissa ja sitten taas rauha maassa. Harmittavasti nyt tuli sitten osumaa. Kovaa on terrierien elämä.

Prinssi ja herne

Eikä nyt kyseessä ole ne herneet, jotka korvien välissä välillä iskevät kipinää. Viime tiistaina Reima otti muutamat linkkaukset kotona, mutta ei siihen sitten sen enempää kiinnitetty huomiota. No Keskiviikkona se sitten illalla jo säntäili ja potki toista takasta taaksepäin. Oli kuulemma tehnyt sitä jo jonkin aikaa ja meni aina sen jälkeen piiloon johonkin. Muutenkin oli levoton eikä meinannut oikein rauhoittua olemaan paikalleen. Mitään jalasta ei löytynyt, mutta kovasti alkoi huolestuttaa oliko tuo nyt loukannut itsensä niissä treeneissä.

Seuraavalle päivälle sitten saatiinkin varattua lääkäriä ja koska se nyt on arvattavissa, että niillä ei ammattitaito riitä kuitenkaan jänteiden ja pehmytkudosten tutkimiseen, kun tuolla ei nyt kuitenkaan mitään luita ollut poikki. Eikä sieltä mitään sitten löytynytkään eikä Reima enää mitään linkannut. Rimadyllit saatiin kuitenkin kotiapteekkiin odottamaan kriisitilanteita. Ainoa mitä lääkäri löysi oli jonkinmoinen viilto anturassa.

Seuraava pysäkki oli fyssari. Liikkeissä ei edelleenkään mitään näkyvää eikä käsitellessäkään hirveästi mihinkään reagoinut. Keskiselässä oli jotain pientä, mutta ei kuitenkaan mitään triggereitä. Eli ehkä hieman etupainoisempi kuin viime kerralla ja nolona tunnustin, että meillä ne jumppailut olivat kuitenkin nyt vähän jääneet. Samoja liikkeitä saatiin kotiläksyksi kuin ennenkin ja koska seuraava aika on varattuna melko pian, niin nyt on pakko siihen mennessä jumppailla, jotta saadaan jotain tuloksiakin aikaan. Ei siis löytynyt vikaan tälläkään käynnillä.

Kotiin tullessa sitten tuo "herne" ehkä löytyikin lattialta, kun itse astuin siihen. Jonkinmoinen ruusun piikki taikka jokin oka sieltä löytyi ja hyvän reiän teki myös minun jalkaan. Ei ihme, että Reimakin oli sinkoillut ja koittanut päästä siitä eroon.

Lisää treeniä

Tänään taas treenailtiin Annan kanssa ja Papukin pääsi mukaan. Papulle seuraamista, jossa on kyllä väljä, mutta pitää paikkansa hyvin. En jaksa tuohon väljyyteen puuttua, kun tekee kuitenkin niin hyvällä meiningillä. Tehtiin myös paikkamakuuta, mutta se on hippasen vaikeaa apparin kanssa, kun Papulle ruoka (mikä tahansa ruoka) on vähän turhan hyvä palkka eikä malta olla ollenkaan paikallaan. Kai sitäkin vois sheippailla laittamaan päätä maahan. Iloinen se kuitenkin on kaiken kaikkiaan, mikä on tärkeintä.

Reima teki alkuun kehäänmenoja, mikä onkin sitten oma juttunsa ja kierrokset nousee aika hyvin niistä eikä meinaa oikein rauhoittua. Ja meinaa vängätä vastaan, jos asiasta huomauttaa. Pieni seuruu palkaten käännöksistä perään meni mallikkaasti. Hypyssä koitettiin ratkoa oikealle kääntymistä, mutta eipä siihen just nyt mitään kuningasideaa saatu. Pitääpä miettiä lisää. Nouto meni hyvin ja loppuun tehtiin sekin kokonaisena. Oikein hieno.

Molemmat tekivät vielä vauhtiluoksetulot: Papu alokasluokan mukaisen ja tulikin sellaisella sutimisella, että vau! Reima teki stopilla ja varsin mallikas stoppi tulikin! On ne päteviä.

Illalla vielä aksattiin Reiman kanssa. Olin ottamassa Papuakin mukaan, mutta viime hetkillä se jäikin kotiin, kun Jussi tuli sopivasti sille seuraksi. Harmi, kun muita ei tullutkaan tänään treenaamaan, niin olisi siinä Papukin päässyt sitten tekemään. Edellisen ryhmän jäljiltä oli maajoukkuekarsintojen hyppärin mukaelma odottamassa. Varsin pätevästi Reima irtoili ja teki töitä. En tiedä mikä mielenhäiriö muhun iski, mutta persjättöjä tuli tungettua kohtaa jos toiseen ja nehän toimi. Hyvää liitelyä oli se ja ensi viikolla taas sitten uudella puhdilla ja ohjatusti.

Tokooooo-oo-oo-oo

Maanantaitreenit Annan ja Martan kanssa. No vähän varastettiin ja oltiin paikalla ajoissa ja ehdittiin tehdä jo eka setti. Tehtiin noutoa, joka menikin sitten ihan mallikkaasti ja pureskelu oli unohtunut johonkin. Kova kiire oli kapulaa tuoda ja hyvin se sitten muutaman kerran tuotiin luvan kanssa viereenkin. Hienoa!

Jäämissä treenittiin paikkaa etupalkalla ja edelleen häntä laskee, kun menen taakse, mutta ei sentään ihan toivottomaksi mene. Maahanmeno on kaikessa hässäkässä unohtunut, mutta onhan meillä tässä aikaa treeniä se kuntoon.

Luoksari toimi ja hienot stopit tuli ja asentokin pysyi. Jes.

Hetken lepo Martan treenivuorolla ja sitten jatkettiin paikkamakuulla ja kaukoilla. Pm jo sinnepäin, mutta vielä pitää vahvistaa jättötilannetta. Apparista on kyllä suuri apu tässä. Ei kuitenkaan kertaakaan ääntä. Oikea korva tärisi vähän. 

Kaukot tehtiin ensin asennonvaihdosta palkaten ja toisella kertaa viiveellä. Molemmat olivat hienot. Nousi hyvin ja malttoi ollakin.

Hyvällä mallilla siis homma tällä hetkellä ja lisää rutiinia vaan tekemiseen.

Ja pieni lisäys, ettei kaikki olis vaan hyvää ja hienoa: Nyt toi Rekku linkkaa. Mitään ei näy päälläpäin, joten katellaas tätä sitten uudemman kerran aamulla. Pöh.

There are no failures - just experiences and your reactions to them.

Tuli siis koettua Mäntsälä ja sen näyttely. Tuomarina Leif Ragnar Hjorth ja arvostelu oli seuraava: " Excellent type and size. Strong, masculine head. Correct mouth, but teeth should be cleaner. Dark eyes. Good ears. Very good neck. Well angulated. Strong chest and topline. Muscule condition could be better, which would give him stronger movement. Good coat. A bit flat feet. Nice temperament." EH, AVK3.

No eipä ole aikaisemmin lättäjalkaiseksi tuota sanottu eikä lihaksista valitettu. Ja hampaatkin oli unohtunut harjata. No tulipahan käytyä ja tietenkin tuo EH on kuitenkin ihan kiva, mutta ei sillä sertiä saada.

I may not be totally perfect, but parts of me are excellent

Tultiin, nähtiin ja melkein voitettiin! Forssan näyttely nääs. Sääennusteessa puhuttiin ajoittaisesta sateesta, mutta sehän on taas aika suhteellinen määritelmä. Ajoittainen tarkoitti tässä tapauksessa kahta tuntia ja vaihtelevaa vesimäärää lähinnä paljosta hemmetin paljoon.

Huolimatta vesikelistä, ukkosesta ja vieressä suoritetuista noutajien taipumuskokeiden ampumisista Reima esiintyi mallikelpoisesti Espanjan ihmeelle Rafael Escar Tabuenalle. (En ole varma menikö noi nimet nyt ihan oikeaan järjestykseen, mutta yritys on ainakin kova).

Arvostelu on aika tylsä:

Excellent head & expression, excellent eyes & ear (ilmeisesti vaan toinen korva..), excellent chest & neck, excellent upline & underline, excellent coat, excellent angulations, excellent movement & tail. ERI, AVK3, SA.

Kaikki oli siis erinomaista, mutta kehässä oli sitten vielä erinomaisempia koiria, kun paras uros-kisaan ei sitten enää päästy. Olen ihan tyytyväinen tähänkin, sillä onhan tuo erinomainen jätkä kaiken kaikkiaan.

There are no secrets to success. It is the result of preparation, hard work, and learning from failure.

Tänään on sitten valmisteltu ja työskennelty kovasti. Illalla sitten myös opittiin virheistäkin.

Ensin valmistelut ja kova työnteko: Treeniä LKK:n porukan kanssa Sirkuskentällä. Reiman kanssa tehtiin oikeastaan kaikki avon liikkeet läpi. Pm palkaten apparin avulla. Hyvin meni ja näköjään se jättö on pahin, mutta nyt oli oikein rauhallinen. Häiriötä saatiin muuten aika hyvin vieressä palkan kanssa juoksevista kanssa treenaajista. Ei häiriintynyt niistä ollenkaan.

Kaukoissa suurin ongelma oli appari, joka hetken aikaa joutui etsimään oikeaa palkkaustyyliä, jotta Reiman pylly pysyi maassa. Muutama jumahdus oli ja hyvää treeniä saatiin häiriöstä, jota Reima jäi katselamaan, mutta kuunteli kuitenkin ja tekin vaihdot hyvin. Palkkaus yhden kiekan verran asennonvaihdosta ja yhden kerran viiveestä. Hieno!

Jäävät etupalkalla ja hännän asento oli oikein hyvä.

Luoksari hetsaten. Tuli lujaa ja teki hienon stopin. Oli vähän hämillään, että mihis se pallo lensi, vaikkei sitä lentänyt ollenkaan.

Hyppy meni hyvin, vaikka se istuminen on vähän hidasta, mutta en taida sitä tätä luokkaa varten kovasti ruveta vääntämään.

Nouto jäi tekemättä, mutta siinä onkin sitten ihan omat treeninsä.

Pikaisesti vielä kipaistiin agihallille keinutreeneihin. Hyvin teki joka kerta ja odottii lupaa. Hyviä toistoja saatiin siihenkin siis.

Illan kisat olivat siis Purinalla. Ihan viralliset sellaiset, ei epikset. Eka rata oli ihan leppoisa, vaikka sisälsikin kolme suoraan putkea. 3.esteelle tein jotkut ihme steppaukset, kun muisti vähän pätki, että miten päin sitä piti sitten jatkon kannalta ollakaan. Puomilta teki varsinaisen liitoloikan, mutta en tyhmyyksissäni peli puhaltanut tästä poikki. A:lle tulikin sitten taas sama juttu: huutaen loikka ja edelleen jatkoin menoa. (Oh why?) Suoraa ja keppejä posotettiin menemään ja kivasti kääntyikin. Keinulta tuli pois vauhdilla, mutta tuli kuitenkin sen hyvin päähän asti, mutta tässäkin siis minulla olisi skarppaamisen paikka. Loppu hyvin ja hyvillä fiiliksillä kuitenkin maaliin. Tuntui kuin tuo olisi liikkunut varsin rivakkaa tahtia, mutta tulosten tarkastelu tuotti pienen pettymyksen, kun ihan samaa perustahtia oltiin kuitenkin edetty. Täytyy siis miettiä tuota vauhdin saamista. -13,78 sek, etenemä 3,68m/s, 10 vp,

Toinen rata näytti kinkkiseltä, mutta ihan hyvin se lähti käyntiin (heti sen jälkeen, kun Reima oli aloituspaikalta imuroinut jonkun edellisen namit) ja ehdin tekemään ne kuviot mitä olin suunnitellutkin. Keinulta taas lähti omine lupineen, vaikka se muuten olikin ihan mallikelpoinen. Homma sitten karahti esteelle, jolla muka-jaakotin, mutta Reimapa ei sitten lukenutkaan sitä vaan lähti väärään suuntaan kiertämään estettä ja koska multa tipahti siinä vaiheessa kaikki ohjaus, niin tulikin sitten esteen takaisinpäin. Pöh. Jatkettiin kuitenkin, mutta taas luikahti A:lta ja sitä sitten korjattiin pariinkin otteeseen. Keppien kautta sitten maaliin. Hoh hoijaa. Oma ohjaus oli huono, mutta nyt tiedän miten sen seuraavalla kerralla teen. Semmoiset kisat tällä kertaa. Ihan kiva mieli kuitenkin näistä suoritteista. Ja eiku treenihallia ja uusia kisoja kohti.

Raunioita ja tokoa

Keskiviikkona suuntana rauniot ja Papu intopinkeänä. Otettiin muutama haukku ihan paikaltaan koira vapaana ja hyvinhän tuo haukkuu. Hauskaa on myös se, että haukkuessaan Papu pakittaa. Eipä mene ainakaan syliin. Maalimiehiä lähdettiin sitten etsimään ihan raunioista ja aluksi papu meinasi rallatella vähän mihin sattuu, mutta onneksi oli korvat mukana ja saatiin myös lähdettyä haluttuun suuntaan. Aika nopeasti se mm löytyikin sitten lymyämästä paikasta mihin Papu ei oikein löytänyt pääsyä. Keikkui sitten siinä reunalla siihen malliin, että mm päätti nousta, ettei Papu tulisi niskaan. Hän sitten nousi kuppi edellä, jossa oli myös lihapulla tyrkyllä. Ahmatti nappasi sen sitten kokonaisena ja seuraavaksi sitten sitä märehdittiinkin muutamaan kertaan ja aika tuskaiselta näytti koiran olo. Mutta eipä aikaakaan, kun pulla oli pilkottu pienempiin ja nieltävimpiin osiin ja voitiin jatkaa matkaa. Toinen mm löytyikin sitten pötköltään raunioiden raosta ja sitä piti sitten ensin lipaista ja sitten vasta haukkua. Varsin mallikas haukku tuli taas ja aika pätevä jätkä oli hyvin ylpeä itsestään. Mahtavaa touhua!

Muuten on sitten tokoiltu. Reima teki tänään puolet avo-liikkeistä ja palkka tuli liikkeiden väleistä. Seuraaminen oli ok, käännökset vähän löysiä, muuten piti paikan hyvin. Maahanmenossa avitin hieman ja se oli aika hyvä. En jättänyt etupalkkaa ja siitä sitten vähän käännähtikin, kun menin taakse. Luoksari oli loistava. Pysähtyi hyvin ja tuli hyvällä vauhdilla viereenkin. Tosin palkkasin siitä tulosta pallolla, jotta pysyy hyvänä. Seisominen sitten etupalkalla ja se toimi hyvin. Häntä pysyy paremmin pystyssä. Hyvällä draivilla teki hommia. Loppuun vielä noudon hiomista, joka oli vähän löysää, kun kuumuus taisi jo käydä vähän voimille. 

Myöhemmin kotona vielä uudelleen noutoa ja hyvä meininki saatiin siinä päälle. Reima alkaa nyt keskittyä paremmin ja pureskelukin unohtuu. Papukin teki samaa ja oli aivan loistava. On ne niin päteviä!

Papun piilot

Parhaat nukkumapaikat löytyvät mahdollisimman pienestä kolosta:

Tiistain treenit!

Ei pitänyt tänään kovasti juosta treeneissä, mutta juoksinpas sitten kuitenkin. Reisi on edelleen ihan pökkelö ja jouduttiin sitten vähän mukauttamaan ohjaamistakin sitten siihen. Ihan hyvin Reima irtoili ja vauhti oli reipas. Treenilistalle poispäinkäännökset kepeille. Siihen ei lähtenyt millään, tai jos lähti kääntyi ekasta välistä väärään suuntaan. Kaisa ehdotti tähän jeesiksi verkkoja, joita varmaan kokeillaan. Tosin jännittää, mitä tuo niistä tuumaa, kun ei koskaan niiden avustuksella ole keppejä tehnyt.

Keinu oli hyvä kuminauhavirityksin. Nopeutunut paljon ja tulee nyt hyvin päähän asti. Toistot ei vielä riitä mihinkään, joten niitä sitten on luvassa lisää, kun loma alkaa ensi viikolla. Siivekkeen ympärimenoa pitää myös vahvistaa ja muistaa jeesata omalla kädellä. Hyvin meni ja aikaakin taisi kulua ihan kiitettävästi.

Siitä suunnattiin sitten vielä tokoilemaan ja Papukin pääsi tekemään. Voi sitä innon määrää. Ei meinannut tulla paikkamakuista mitään, kun ei oikein kestänyt apparia palkkaamassa. Mutta ei haittaa. Papun kanssa ei oo pipo niin kireällä. Noutoa otettiin muutama kerta ja hyvin alkaa tarjoamaan kapulan nostoa. Pääasia oli, että häntä heiluu koko ajan ja niin se tekikin. Reiman kanssa otettiin muutama paikkamakuu alkuun. Jättäessä oli levoton, mutta siihenkin saatiin puututtua palkkauksella ja rauhoittui siihen. Reimalle myös muutama nouto, jota lähti tekemään innolla. Viimeisellä annoin tuoda viereen asti ja toikin pureskelematta. Toimii siis tämäkin!
Seisomista vahvistettiin heittämällä lelu eteen ja taas apparikin palkkasi, kun liikuin. Tällä saatiin häntä pysymään ylhäällä. Loppuun vielä liikkeiden välejä, ja saatiin sitäkin toimimaan. sama pätee myös kehään menoon. Hyvä siitä tulee!

Viime viikon opit

Viime viikolla oli jotenkin taas vähän verkkaista tämä meidän toiminta, mutta onneksi laatu korvasi määrän. Torstaina oli kevätkauden parhaat agilityt sekä koiralla, että ohjaajalla. Reimalla kulki hyppy ja hyvin ohjautuikin. Ohjaajakin oli tarkka ja ajoitus toimi. Mielettömän hyvä fiilis jäi näistä treeneistä! Tätä se on, kun se sujuu!

Sunnuntaina  suunnattiin Reiman kanssa Turkuun Lentsun toko-oppiin. Päivän teemana motivaatio ja Lentsu on sitä mieltä, että kun motivaatio on kohdillaan, vauhti tulee itsestään. Tosin innokkuus hommien tekemiseen on tärkeämpää kuin vauhti. Koiran pitäisi siis kokeessa ja tietty treenatessa näyttää innostuneelta tekemään hommiaan. Olen samaa mieltä ja pidemmän aikaa olen mielummin hakenut sitä hyvää tekemisenfiilistä ennemmin kuin tarkkuutta asioihin. Se tarkkuus tulee kyllä treenien myötä.

Se mitä Lentsu itse katsoo ja missä motivaation määrä näkyy, on tunnarin palautus, luoksarin loppuosa. Viimeinen pätkä pitäisi aina tulla kaikista kovimpaa. Tämä siis tulee meidänkin tavoitteeksi tästä eteenpäin. Tarkennettu tavoite vielä sitten se, että koira irtaantuu ja tulee takaisin yhtä lujaa.

Sitten meidän ohjeisiin:
Nouto: Ei pidä nyt murehtia puremista. Keskitytään ottamiseen. Palkka käännöksestä ja luoksetulosta. Saa tiputtaa kapulan/tunnarin. Palkka pudotetaan maahan ja molempien liikkeen pitää jatkua. Aluksi tätä tehdään läheltä ja paljon.

Luoksari: Vauhtiluoksareita avustajan kanssa. Vauhdilla myös perusasentoon, autetaan, jos meinaa himmailla.

Merkki: Treenaus tyhjänä. Voi käydä näyttämässä paikan. Cluena lähdön saaminen hyväksi. Palkka merkillä tai lähtöpaikalla. Palkka ei saa lentää koiran yli, vaan pitää jäädä merkin ja ohjaajan väliin. Näin koira kääntyy oikeaan suuntaan. Palkka avustajalta ja treenit niin helpoiksi ettei pääse haukkumaan. Tämä koskee kaikkea tekemistä.

Maahanmeno: Nopeus: kyykkyjumpalla. Alkoi dyykkaamaan hyvin, joten varsin toimiva. Toimii myös reisitreeninä. Tänään ei tönkköjaloilla sitten kävelläkään kovin rennosti. Kannattaa vaihtaa välillä etujalkaa.

Paikkamakuu: Palkan voi viedä piiloon. Jos tärisee tai vinkuu, niin näyttäydytään piilosta, mutta ei kehuja eikä uusi käskyjä. Toinen vaihtoehto, että appari palkkaa. Kestolla ei väliä, kun saa kuitenkin palkkaa. Alkuun tiheä palkkaus, jota harvennetaan siten, että välillä nami tulee vain aluksi ja lopuksi. Jos haluaa treenata pään maahan, aloitetaan tämä edestä ja läheltä. Viimeisenä sivusta maahanmeno ja jättö. Luoksepalatessa saa nostaa pään.

Liikkeiden välit: Myös kehään meno. Opeta joku temppu (esim.pyöriminen) tuomarin kopeloinnin jälkeen ja tehtäväksi liikkeiden välissä, jotta into pysyy ja liike toimii palkkana. Äänen pitää olla iloinen ja kehuääni temppua tehtäessä, ei käskytysääni. Temppu ja siitä seuraavan liikkeen alkuun. Tarkoitus siis kertoa koiralle, että hyvin meni. Treeneissä kuitenkin ohjaaja yleensä kävelevä namimaatti, kun taas kisoissa ei tule palkkaa kuin lopuksi, jolloin koira voi hämmentyä palkkaamattomuudesta.

Seisominen: Stoppi heittämällä pallo oikealla kädellä, älä katso koiraa ja jatka liikettä. Pysyminen viemällä lelu etupalkaksi. Asennon vahvistaminen pannasta pitämällä ja heittämällä lelu eteen.

Kaukot: 50/50 palkka asennonvaihdoista ja pysymisestä/viiveestä. Appari palkkaa. Treeneissä pidempi matka kuin kisoissa. (Tämän tekikin heti tosi hyvin ja 10 m matkallakin).

Nyt on taas intoa, kun tietää mitä on tekemässä. Tavoitteet asetettu ja kisat katsottu! Treenikenttä täältä tullaan!

Eipä paljon mittään..

Vai olisko sittenkin?
No juhannusta edeltävä viikko meni minulla Edinburghissa, joten silloin ei treenailtu, mutta viime viikolla sentään jotain taas tehtiinkin.

Tiistaina taas Kaisa Eerola koulutti ja hyvin kouluttikin. Joku SM-radan muunnelta se oli ja ihan kivasti Reima kieppui. Kepit olivat vähän unohtuneet ja niitä täytyy taas vahvistaa, mutta helposti sekin saatiin toimimaan. Näköjään Reimalla se meneminen on se juttu, kun tuli mun perässä ohi keppien päässä olevan namittajan. Hyvä niin. Yhdessä kohtaa ohjaaja empi ja tunki valssin sijaan persjätön renkaan jälkeen. Hämmästyneitä olivat ohjaaja ja kouluttaja. Koiraa tämä ei hämännyt ja se toimi ku junan vessan. Mitäpä sitä turhia väkkyröitä tekemään, jos vähemmälläkin pärjää. Vauhtia oli taas otukseen kertynyt, mikä oli hyvä juttu.

Keskiviikkona oltiin raunioilla Papun kanssa ja nyt haettiin taas enemmän haukkua. Heleppoa, sanois Papu. Ekan maalimiehen kanssa piti vähän pähkäillä, että pitikö mennä syliin vai mitä tehdä, mutta haukku tuli siellä kuitenkin ihan kivan vauhdikkaasti. Toinen maalimies samoin. Kolmannella oli sitten kouluttaja ja ohjaaja ihan sekaisin, kun mm olikin ihan muussa kasassa kuin mistä oli puhuttu. Onneksi koiran nenää tiesi paremmin ja Papu sulki korvansa myös siinä vaiheessa turhilta kutsuhuudoilta, kun kerran oli jo mm:n paikallistanut. Hyvin meni siis sekin. Tai oikeastaan aivan loistavasti. On se Papu pätevä koira ja vitsit ku näkisitte miten on murkkuja sillä pöksyissä, kun mennään raunioille!

Sitten tulikin taas juhannus ja koirat jäivät kaupunkiin. Josko sitä sitten taas huomenna jatkettais näitä koulimisjuttuja. Lisää siis myöhemmin.