Näin tällä viikolla. Ei sitten ole mennyt ihan niin kuin Strömsössä. Tiistain tokoilut Reiman kanssa meni plörinäksi, koska treenipaikalla oli taas käynyt juoksuinen narttu. Hippasen liikaa häiriötä tuli siitä Reimalle. No tekihän se joo juttuja ihan kivasti, mutta eipä nyt olla kuitenkaan kummoista. Palkkaamattomuus kahdella liikkeellä meni hyvin. Hyvä seuruu ja avon luoksetulo. Paikkamakuu meni huutaen eikä todellakaan rauhoittunut sitten millään. Tunnarissa nenä oli auki, mutta seurasi nartun hajuja ja meni sitten ristiin rastiin nurmikkokenttää. No Korrin Riitta kuitenkin lohdutti sanomalla, että hänen mielestään kuitenkin Reimassa on potentiaalia ylempiin luokkiin tokossa ja ei kannata tämän takia nyt ihan täysin masentua. Puuh.
Toinen positiivinen asia oli, että päästiin mukaan Lentsun matkalla menestykseen tiimiin ja tiedossa on ensi vuonna parikin tokoviikonloppua. Vaikka just nyt tuntuukin siltä, että on aivan hullua tuon terrierin kanssa hakata päätä seinään.
Keskiviikon Papun ketteryystreenit menivät hyvin ja mukana oli erittäin innokas koira, joka välillä sitten kosiskeli kentällä olevia ihmisiä namien toivossa. Hyvin tekin putkea, tikkaita, siltaa ja keinua. Keinu tosin tuli kontaktisuorituksen kera. Kanssatreenajat vähän moittivat meitä koiran holtittomuudesta, mutta enpä viitsi siihen nyt puuttua, kun kerran on hyvällä fiiliksellä ja tarjoaa tekemistä. Sen verran on ollut koira aikaisemmin lukossa, ettei sitä taas ihan täysin ruveta suitsimaan.
Tänään Reiman kanssa kiidettiin (no ehkä kiito ei ole kuitenkaan ihan oikea sana kuvaamaan menoa, mutta olkoon) Niinun treeneissä. Koko rata tuli opeteltua (vinks vinks eräskin lukija, josta pikkulinnut visersivät) ja homma tuntui olevan tehtävissä, mutta metsäänhän se meni. Puoliväliin sentään päästiin, mutta eipä paljon hurraamista ollut siinä. Omat ohjaukset meni välillä vähän väärään kohtaan ja koira rynnisteli läpi rimojen menemään. Kauheata kolinaa ja roiskimista. Jos sattui suoraa hyvin etenemäänkin, niin viimeiselle esteelle piti sitten vetää joku ihme roiskaisu kilometrin päästä ja 0-vauhdista. Tietysti se roiskaisu päättyi sitten rimojen sekaan pariinkiin kertaan. Joku ongelma oli nyt vasemmassa kaarteessa. Liikkuu kuitenkin ihan hyvin lenkeillä ja oikealle kääntyminen meni paremmin. Pöh. Tylsää. Voisko nyt olla vaikka edes parin kuukauden pätkä, kun homma sujuis..
Minua niin kovasti harmittaa, kuten harmitti maistraatissa Kyöstiäkin, jonka nimi kuulemma kääntyi ihmisten puheissä Köystiksi ja siitä johtuen nimi piti saada vaihtaa ilmaiseksi ja jos ei etunimeä saanut ilmaiseksi vaihdettua niin sitten ainakin sukunimen vaihto äidin tyttönimeksi piti olla ilmaista. Sitä en tiedä miten se olisi sitten vaikuttanut Köystin alkuperäiseen ongelmaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti