There is always a path to our target; the problem is to discover it!

Kirjailuja pitkään aikaan. Kiireinen vuosi ei jättänyt aikaa blogille. Koitetaan parantaa tätä tänä vuonna. Aloitetaan viime vuoden läpikäynnillä ja pohditaan sen jälkeen tätä vuotta.

Papu:

1. Kunnossa pysyminen. Kunnossa pysyi.
2. Rallytokoilu tai muu harrastus, jossa saa tuntea olevansa hyvä ja tärkeä. Eläköityy raunioilta. Alkuvuodesta rallyiltiin, mutta sitten se jäi. Temppuja ollaan tehty ja Papu on viettänyt paljon aikaa vanhemmillani. Ovathan isäni ja Papu kuin paita ja peppu. Raunioilta eläköidyttiin ja Papu nautti viimeisistä treeneistä kovin. Treenien vetäjä kyseli Papun ikää ja olisi vähentänyt oikeasta iästä 10 vuotta. Niin kovasti siellä kipitettiin. Eikä tuossa nyt hirveästi ole harmaatakaan näkyvissä.

Reima:

1. Temppuilu ja tokoilu jatkuu. Edelleen ykköskoirana MM-tiimissä. Kisoihin pääsystä en uskalla haaveilla. Homma jatkui ja edistyttiinkin. Syksyllä päätin käydä kokeissa. Osaksi senkin takia, että itsellä olisi taas hommasta kokemusta. No pientä sekoiluahan siellä oli ja pisteet ehkä antavat melko lohduttoman kuvan menosta, mutta mä näin itse siellä kuitenkin hyviä pätkiä. Pätkistähän se kokonaisuus kuitenkin lopulta muodostuu. Tehtiin myös ekaa kertaa ikinä kaksi koetta saman päivän aikana ja siitäkin selvittiin. Parhaana suorituksena jäi mieleen hieno ruutuun meno. Se jos jokin on ollut meille haastavaa ja nyt vielä kävi niin, että liikkuri lähti virittelyn jälkeen vielä hakemaan jotain. Reima kuitenkin malttoi odottaa ja irtosi nätisti.
2. Tuuraa aina välillä agissa Bondia. Välillä tuurasi ja hyvähän se oli saada itselle taas radantekemistä treenattua.
3. Lisäksi Reimalla oli kaikenlaista terveyshommaa pitkin vuotta. Milloin oli pissitulehdusta, milloin iho ei tykännyt nyppimisestä. Selkä- ja lonkkakuvissa käytettiin viimein. Lonkat oli c/c, mikä oli pieni yllätys. Selästä taas ei löytynyt mitään vikaa, mikä taas oli yllätys toiseen suuntaan.

Bond:

1. Tokoilua. Etupalkan myymistä ja keskittymisen hakua. Tähänkin päästiin lopulta. Synkkä hetki oli loppukesästä, kun tyyppi halusi karata toiselle kentälle tai agissakin hyytyi paikoilleen. Ei halunnut leikkiä annetulla lelulla eikä muutenkaan huvittanut. Tätä sitten lähdettiin työstämään. Ilmeisesti otti liian vaikeista (lähinnä minulle) agitreeneistä paineita ja menetti mielenkiintonsa tekemiseen. Lähdettiin tätä sitten työstämään pikku hiljaa ja kaikki tekeminen oli vaan siistiä eikä mistään saanut hermostua. Hiljalleen se siitä taas rakentui ja intoakin alkoi löytymään. Nyt menee tosi kivasti, keskittyy hyvin. Myyty on niin etupalkka kuin takapalkkakin. Pientä tuhmuuttakin lelujen varastelun muodossa on hetkittäin tullut. Alokasluokan jutut on hanskassa, tosin kokonaisuus ja paikkis vielä uupuu.
2. Agissa ehkä hyppärirata suoritus epiksissä. NAS-tiimissä treenaaminen ja taitojen kehittäminen (viikonloppuleirit ja viikkotreenit). Nas-tiimi ei ehkä vielä ollutkaan se paras juttu herkälle nuorelle koiralle ja hänen maxi-agia vasta opettelevalle ohjaajalleen. Kuten edellä kuvattu, niin vaikka sieltä tuli hyviä juttujakin, niin eniten päänvaivaa tuotti se, että meni aikansa ennen kuin huomasin, että maxiagi on eri laji kuin miniagi. Herkkis vielä tulkitse itseeni tyytymättömyyteni tyytymättömyydeksi häneen eli soppa oli valmis. Onni onnettomuudessa meille ei enää Niinulta löytynytkään viikkoryhmää syksyllä ja suosittelujen perusteella mentiin Savikon Sepon oppiin. Kuukauden siellä käynnin jälkeen mulla oli käsissä aivan eri koira. Koira, joka uskaltaa yrittää eikä jumahtele kentälle. Toki paljon on tehty agikentän ulkopuolellakin, mutta kyllähän se pistää hymyilyttämään, kun ope jaksaa kehua ja ihastella koiraa viikko toisensa jälkeen. Bond on taitava, ketterä ja reagoi nopeasti. Ei kiehu vaan etenee järkevästi ja on tietoinen kropastaan. kertakaikkiaan siis mahtava.
   Hyppäriradalla käytiin joulukuussa ja oltiin ainoa, joka sen radan veti puhtaana eli voitto kotiin! On se makea!
3. Ehkä hakua tai raunioita. Selkeästi nenän käyttö on luontaista, joten kai sitä pitää johonkin hyödyntää. Tämäpä hauska. Välillä tuntui kyllä siltä, että nenä oli vain koristeena. Jos ei nähnyt mihin nami lensi, niin ei sitä kyllä nenälläkään etsinyt. Tätä on nyt työstetty ja nenällekin on löytynyt käyttöä.

Mia:

1. Rytmityksen ja liikkumisen parantaminen agilityssä. Rytmityskurssilta tähän tuli herätys ja nykyään osataan Bondin kanssa hienosti takaaleikkaukset ja Bond reagoi hienosti kiihdytyksiin ja jarrutuksiin.
2. Treenaistä nauttiminen. Tälle tuli ihan pidempi aikainen opetusjakso noiden aikaisemmin kerrottujen haasteiden takia. Mutta sen jälkeen onkin nautittu. Unohdettu se, että olisi pitänyt saavuttaa jo sitä ja tätä. On nautittu siitä missä ollaan ja matkasta, jota tehdään.

2017

Nautitaan. Papu pääsee taas ehkä Rallytokon pariin, Repa jatkaa tokoa, Bondi tokoa ja aksaa. Bondi oppii kepit ja kontaktit. Ostan agilitylisenssin eli Bondin kanssa korkataan kisat, kunhan nuo puuttuvat esteet saadaan treenattua. Kaikki pysyvät terveinä. Aurinko paistaa. 

When it is obvious that the goals cannot be reached, don't adjust the goals, adjust the action steps.

No niin, käydäänpä läpi miten viime vuosi meni ja mitäs tänä vuonna tehtäis:

Tavoitteet vuodelle 2015:
Papu:

1. Pidetään Papu edelleen kunnossa ja pidetään huoli takapään treenauksesta, ettei takatassut leviä niin pahasti istuessa ja maatessa. Papu pidettiin kunnossa ja jumppailtu on. Takatassut tuppaa kyllä leviämään, joten treenit jatkuu.
2. Jatketaan raunioilla käyntiä ja rally-tokoillaan. Ehkä uskallaudutaan rally-tokossa kisaamaan. Raunioilla käytiin siihen asti kunnes rata suljettiin vaarallisena. Rallytokossa oltiin kurssilla, mutta kisaamaan ei menty. Ehkä tämä lähinnä siksi, ettei ohjaaja osaa toimia hihnan kanssa eikä kaikki kyltit ole ohjaajalla hallussa.
3. Agilityä tuskin tehdään ellei ihan putkirallia vaan. Muutaman kerran Papukin pääsi radalle kipittämään kesällä ja nautti siitä.

Reima:

1. Tokossa voittajasta 1-tulos ja EVL:ään siirtyminen. Ei tullut tätä. Ei edes kisattu. Tai epiksissä käytiin ja kauheata menoahan se oli. Ihan kuin ei treenikenttää olisi nähtykään. Itkuhan siitä taas tuli. Säännöt toki muuttuivat kesällä, mutta uudetkin hommat pitäisi olla tehtävissä. Ruutu on vaiheessa ja noutoa on tahkottu, pieniä valon pilkahduksia näissä alkaa olla.
2. Tokon uusien liikkeiden opettelu. Liikkeet opeteltu. Voittajassa ei oikeastaan ollut mitään uutta. EVL-liikkeet vielä vaiheessa, mutta tehdään nyt tää voittaja ensin.
3. Näyttelyt. Ehkä. Elokuusta eteenpäinhän tuo pääsee jo veteraaneihinkin. Ei käyty. Paljon oli sairastamista ja turkkikin retuperällä. Pallitkin läks.
4. Hyvä ilme, onnistumisia ja sama kupla. Haluan auttaa Reimaa niin treeneissä kuin kisoissakin ja löytää sen saman kuplan, jossa tokota yhdessä. Ilme löytyi loppuvuodesta ja äänikin väheni. Sain kuin ihmeenkaupalla opetettua vireenlaskun perusasennossa ja sieltä se löytyy se oma kuplakin.
5. Huolto ja hoito, että Reme pysyy hyvässä kunnossa. Tämä olikin sitten haastavampaa tänä vuonna. Oli suolistotulehdusta, tikin jämiä ja vaikka mitä.

Mia:

1. Opetellaan rally-tokoa. Opeteltiin. Kuivaharjoittelua hihnan kanssa pitää jatkaa, jotta onnistuu koiran kieputtaminen ympäri edestä ja takaa.
2. Suunnitelmallisuus voisi saada jatkoa. Joo, kirjaaminen voisi auttaa näkemään myös edistystä.
3. Iloinen mieli ja tiimin sivuilla jo lupasin ensi vuodelle etten romahda leirillä. Tai jos itken, niin ilosta. Se se vasta olisi jotain onnistuneen tokokokeen jälkeen. Nyt en muista miten tämän kanssa kävi. Taisin ehkä selvitä. Onnistunutta tokokoetta odotellaan. Ei pidätetä hengitystä odotellessa.
4. Kunto. Sitä pitää varmaan parantaa, kun tuo juniori alkaa aksaamaan todella. En halua olla se lyllertävä muumi, jonka välillä oon videolla nähnyt. Kuntoremonttiin ei aika riitä vielä keväällä, mutta ehkä syksyllä sitten. Kuntoremonttiin ei lähdetty mukaan, mutta lähdettiin Niinun valkkutiimiin, jossa on tehty ohjaajaharjoitteita. Enemmänkin voisi tehdä, mutta Bondin kanssa aksailu vaatii ehkä enemmän malttia ja rytmitystä kuin kilpajuoksua.

Bond:

1. Tokon perusteiden opettelua. Kiva olisi päästä kisaamaan ennen sääntömuutoksia, mutta katsotaan nyt. Ei pidä hättäillä. Voi olla, että aloitetaan rally-tokolla. Etenee, mutta on vaiheessa. Vilkas koira vaatii perusteellisen keskittymisen myymisen. Sitä harjoitellessa on sinkoiltu lintujen tai pupujen perään, katsottu muita peilistä ja sitä rataa. Alon liikkeet alkaa olla palasina tehtävissä, mutta se seuruun kesto ja paikkamakuun rauha puuttuu.
2. Aksan valmistavat taidot suoritettu ja keväällä jatketaan estealkeissa. Kisaikä aksassa tulisi täyteen nippanappa ennen vuoden vaihdetta, mutta tuskin ensi vuonna vielä kisataan. Pidetään tässäkin järki kädessä. Keskeneräisillä kontakteilla ei ole ainakaan asiaa radalle ja pitäisi varmaan muutenkin saada yhteistyöpelaamaan. Hyppytekniikkaakin pitää tsekkauttaa spesialistilla. Kontakteja on tehty, mutta vähän. Toisaalta Bond on edelleen tosi nuori ja oli pitkään holtiton, joten kovasti ei näillä vielä rasitettu. Yhteistyöhön on panostettu ja herkkiksen salat alkavat pikku hiljaa avautua. 10 esteen pätkään ollaan jo päästy treeneissä.
3. Huolto. Huoltorutiinit kuntoon. Parempi sykli voisi olla, kun vetää itsensä niin kovasti jumiin, kun reagoi niin suuresti asioihin. 

Entäs vuosi 2016?

Jaa, kai sitä tähän vuoteen pitää jotain tavoitteita asettaa.

Kaikki koirat:

1. Lentsun 80 tärkeintä temppua. Näitä on jo aloitettu ja voi poijjaat, kun meillä on hauskaa
2. Huolto säännöllisemmäksi (edelleen) 

Papu:

1. Kunnossa pysyminen.
2. Rallytokoilu tai muu harrastus, jossa saa tuntea olevansa hyvä ja tärkeä. Eläköityy raunioilta.

Reima:

1. Temppuilu ja tokoilu jatkuu. Edelleen ykköskoirana MM-tiimissä. Kisoihin pääsystä en uskalla haaveilla.
2. Tuuraa aina välillä agissa Bondia.

Bond:

1. Tokoilua. Etupalkan myymistä ja keskittymisen hakua.
2. Agissa ehkä hyppärirata suoritus epiksissä. NAS-tiimissä treenaaminen ja taitojen kehittäminen (viikonloppuleirit ja viikkotreenit).
3. Ehkä hakua tai raunioita. Selkeästi nenän käyttö on luontaista, joten kai sitä pitää johonkin hyödyntää.

Mia:

1. Rytmityksen ja liikkumisen parantaminen agilityssä.
2. Treenaistä nauttiminen. 

“It's only a sure defeat when you stop trying.”

Niin, tällä viikolla tuli taas kunnon romahdus agilityssä. 30 cm rimat tuntuivat taas jotenkin vaikeilta ja menosta puuttuu se raivo. Muutamissa treeneissä on sitä huikeaa etenemistä nähty, mutta ei se kuulu normisuoritukseen. Etupalkalla tuntuu välillä toimivan, mutta ei aina välttämättä lähde kiihdyttämään minun liikkeeseen mukaan. No koutsin kanssa sitä sitten pohdittiin, että onko tuo kisaaminen Reiman juttu ollenkaan. Niin no, kyllähän siellä kisoissa pitäisi 30cm pystyä hyppäämään ja edetä raivolla. Mielellään 35 cm myöskin saisi sujua. Nyt ei suju. 

Seurasi epäilys. Jos ei kisaa, niin miksi harjoitella? Toki Reima tykkää lajista joka tapauksessa, mutta jos ei ole tavoitteita, niin miksi treenata ja hioa osaamista? Seuraavaa koiraa varten on yksi ehdotettu syy, mutta kun sitä seuraavaa ei ole nyt näköpiirissä ja vaikka olisikin, niin voi olla, että uudet kuviot joudutaan kuitenkin räätälöimään silloin ihan toisella tavalla. Höntsätä nyt voi aina ilman valvovaa silmääkin.

Pahamielihän tästä tuli. Onko kaikki tähänkin asti tehty työ ollut turhaa ja kannattaako edes yrittää, kun koirallakin on ikää jo sen verran, että kisavuosia on jäljellä todennäköisesti maksimissaan kolmen luokkaa. Olisihan se kiva, että olisi oraakkeli tai kasipallo, joka antaisi sen vastauksen asiaan. Omiaan on myös omat ajatukset siitä, että oliko ihan typerää edes kuvitella, että meistä olisi jotain tullut. Oman mielen rajat ovat jännä juttu. Mielenkiintoinen kirjoitus oli siitä täällä. Jos omissa kokemuksissa ja takaraivossa on se naapurin miehen toteama 10-vuotiaalle voimistelijalle: "Sustakin olisi voinut tulla hyvä, jos olisit aloittanut nuorempana" tai käsityöopettajan toteamus innostuksen ja yrittämisen jälkeen:"Kattokaas koko luokka! Tälleen käy, kun tekee itsenäisesti". Joo, ei niihin lapasiin tullut samanlaista kärkeä, vaan toinen oli pyöreä ja toinen kiila, mutta silti olin ylpeä, kun olin ne itse tehnyt. Tai ainakin tuohon opettajan kommenttiin asti. Tähän tilanteeseen ehkä sopivin vertaus löytyy luisteluvalmentajalta: "Ethän sä voi noilla luistimilla edistyä, kyllä pitäis saada kunnon kunnolliset välineet." Tietenkään mitään selitystä en siihen saanut, mikä niissä käytössä olleissa luistimissa oli vikana, mutta vaikkeivat ne mitkään Risportit olleetkaan, niin tuskin niistä kuitenkaan homma oli kiinni. Nämä, ehkä ei aina niin tarkasti mietityt, kommentit ovat jääneet kuitenkin mieleen paremmin kuin hyvin. Niihin on myös helppo palata. Missä olisimmekaan, jos Reimaa olisi alusta asti treenattu tavoitteellisesti ja valvovan silmän alla? Mitä, jos emme olisikaan vaan säälittävästi itse räpeltäneet esteiden suorittamisia kasaan tai treenanneet kontakteja, niin kuin ne nyt on treenattu? Miten mä nyt oon kuvitellut voivani tehdä edes kohtuullista suoritusta russelin kanssa? Sehän on rotuominaisuus se hyppyongelmaisuuskin. Nehän vaan hyppää niin.

No nythän on kuitenkin niin, että tämä sisäinen pöpöttäjä, joka luo epäuskoa, saa luvan vaieta. Sehän nyt on ainakin aivan varmaa, että yrittämättä ei homma ainakaan parane. Ja onhan se nähty ennenkin. Syksyllä tokon maajoukkueeseenkin kuulunut henkilö kommentoi meidän maahan menoa, että:" toi on varmaan se maksimi mihin Reima pystyy. Tuskin sitä sen paremmaksi saa." No kuulepa hyvä rouva, kovalla treenillä ja oikean vireen löytämisellä, minulla on nyt maahan lakoava koira. Juuri niin kuin halusinkin. Piti vain löytää keino kertoa Reimalle mitä halutaan. Samalla tavalla haluan nyt löytää sen keinon kertoa miten haluan sen etenevän radalla raivolla. Hyppyhaasteita lähdetään ratkomaan ihan ensin sillä, että käydään Piiran käsittelyssä. Sen verran pöpöttäjää on jäljellä, että valioituminen voi jäädä haaveeksi, mutta tämän hetken tavoite meille on selvittää onko koira jumissa, rakentaa fysiikkaa sen jälkeen ja treenata raivo radalle. Jos yksikin raivokas kisarata saadaan aikaan, niin olemme päässeet tavoitteeseen. 

Ehkä tässä on havaittavissa se, että tarvitaan epäilijä tai suututtaja ennen kuin alkaa tapahtua. Sen on aikanaan havainnut säbävalmentajakin. Mutta sitten, kun on saatu suuttumaan, niin ei kannata tulla haastamaan, koska silloin on päätetty myös pärjätä ja hoitaa homma kotiin, eikä kukaan sitä silloin voi estää.

All action results from thought, so it is thoughts that matter.

Vuoden tavoitteiden läpikäynti ja puinti tulee tässä:
 
Papu:

1. Kunhan koira pysyisi kunnossa eli tulisi suurempi jumeja tai kramppeja taikka nyrjähdyksiä. Tämä taidettiin aika hyvin saavuttaa. Suurempia juttuja ei tainnut Papulle sattua tänä vuonna. Tassutulehduksiakaan ei ole ollut, vaikka keli onkin ollut aikalailla märkä.
2. Raunioilla tai oikeammin telineillä parempi hallittavuus. Ehkä vähän sitä BH:tä voidaan treenata. Treenivuorot menivät uusiksi ja päällekkäin muiden harrastusten kanssa, joten telineet jäivät treenamatta tänä vuonna. Eikä oikeastaan BH:takaan olla treenattu. En mä uskalla sinne mennä. Pääsee vielä Papu hengestään. Rakennusetsintää sen sijaan päästiin kokeilemaan. Etsintähommat on Papun juttu. Niin innolla se sitä tekee. Ihana!
3. Agilityssä, jos mölleissä kävisimme kokeilemassa. Ei käy. Välillä tuurasi Niinulla tai oli aluevalkkutreeneissä mukana, mutta ei sellaista paloa Papulla ole, niin ei jaksa vääntää. Tehdään aina välillä jokunen pätkä hyvällä mielellä.

Reima:

1. Tokossa voittajaluokan korkkaus. Ehkä SM:t. Piirimestikset nyt ainakin. Voittaja jäi haaveeksi. Painittiin paikkamakuuongelman kanssa ja homma on edelleen kesken. SM:ssä ei oltu. Muutenkin kisat jäi muutamaan. Piirimestiksissä käytiin, mutta ihan kamalaahan se oli. Lähti paikkamakuusta ja muutenkin ihan kierroksilla. Tuloksena meidän eka-ikinä-ei-tulosta. Masensihan se. No pitää treenata lisää ja ensi vuonna taas yrittämään. Tunnari on vielä vaiheessa ja ruutu. Muut tuo taitaa osata, mutta ilmettä ja asennetta pitää saada lisää. Ja palkkattomuutta ja kehärutiinit.
2. Agilityssä SM-nollien kasaan saaminen, takapään kuntoutus, itsenäisyyden lisääminen radalla. No ei saatu SM-nollia kasaan. Tässäkin lajissa kisattiin tosi vähän. Tosin alkuvuosi meni hyppyhaasteiden kanssa mainiessa. Nyt valoa tunnelissa ja ensi vuodelle muutama nolla kasassa. Takapäätä pitää kuntouttaa lisää. Itsenäisyyttäkin työstetään ja kontakteja.
3. Näyttelyt, karva kondiksessa. Serteille ei sanota ei. Parissa käytiin. Eri ja Eh sekä yksi SA & AVK2. Ihan ok. Ensi vuoden kalenteria pitää suunnitella.
4. Hyvä ilme tekemisessä ja onnistumisia. Ilmettä on alkanut löytymään, mutta onnistumiset vähän niin ja näin. Agiradalla oli ainakin ihan kivaa.
5. Kunnossa pysyminen. Jotain juttuja on ollut ja selkä on arvoitus, muuten kaiketi mennyt ihan ok. Mitä nyt tällä hetkellä niskassa on patti.

Mia:

1. Flyballin opettelu. Opeteltiin. Parissa viikossa. Melkein. Messarissa oltiin maskottikoirana kisassa.
2. Suunnitelmallisuus treeneissä. No joo, tokossa on ja agilityssä se on ulkoistettu Niinulle. Voisi olla paremminkin. Omat mielikuvat ojennukseen ja tavoitteet voisi myös kertoa valkulle.
3. Iloinen mieli ja muiden kannustaminen. Tätä olen koittanut tehdä ja paljon keskusteluja on käyty kehien laidoilla. Lentsulta suurin oppi tänä vuonna on ollut Reiman ymmärtäminen ja tyytyväisenä oleminen tekemiseen. On ihanaa olla osa huippua MM-tiimiä, jossa on hyvä meininki ja kannustavat ihmiset. Naurut on myös siellä saatu poikkeuksetta.
4. Parempi kunto. Tästä en tiedä. Voisi olla parempi edelleen ja liikkumista kehittää. Videolla näkyy edelleen muuminlailla vaappuva hattivatti, joka huiskii käsillään. Aika löysäkin se oli. Tarkkuutta, tsäpäkkyyttä ja tehokkuutta, pliis.

Suunta muuttuu

Meinaan meidän tavoitteet tällä vuodelle ottivatkin taas täyskäännöksen viikonlopun agikisojen ja aluevalmennuksen jälkeen. No kisat meni ihan mukavasti, mutta masennus iskee taas siitä, etteivät ne ajat riitä. Ekalla radalla Reima oli aika tahmainen, mutta olisi voinut olla hiekkapohjastakin johtuvaa. Yliaikaa reilu 2 sekkaa.

Tokalla radalla irtosi oikein hienosti 10 metrin päässä olevaan renkaaseen yllättäen ja pyytämättä. Joo-joo, enhän mä siinä ohjannut. Tai en kerinnyt, kun rynni A:n niin vauhdilla alas ja 90 asteen käännös kepeille oli mahdottomuus siinä vaiheessa. 

Kolmannella radalla 5 vp A:n alastulosta, kun loikkasi. Keinu ihan kamala, mutta kuin ihmeen kaupalla puomilla kuunteli käskytystä ja teki hienon stopin. Kontakteja pitää siis muistutella uudelleen taas ja keinu rakentaa uudelleen. Keinulla alkaa painaa kynsiä pintaan ja ponnistamaan, kun pää lähtee menemään alas eikä todellakaan ole keinun päässä. Siinäpä sitä sitten projektia ratkottavaksi.

Sunnuntaina oli aluevalmennus oli Vuokkosilla ja Papukin pääsi mukaan. Mulla on ihan oma papu-vaihde, jolloin hipsutellaan ja ollaan varovaisia. Ei ihme ettei koirakaan liiku. Koska unohdin sanoa, ettei Papulle voi heittää palloa ilman narua, niin sitten pääsin itsekin ryömimään putkeen, johon se menee jemmaamaan saalistaan. Eli pitää sille virittää lelu megapitkällä narulla, jotta voi palkkailla irtoamisista. Hirmu kivasti mentiin radan pätkää kyllä. Toisella kierroksella mentiin jo reippasti ja ihan kivalta tuntui. Voi olla, että setämies pääsee kohta kokeilemaan kisaratojakin.

Reima meni myös kivasti ja treenilistalle tuli putkien pimeät kulmat sekä tietty se keinu. 35 cm este oli ihan mahdottomuus ja painui sitä ennen supermatalalle ja hidasti vauhtia, vaikka este oli ihan suorassa linjassa eikä kääntymistä tarvittu. Lisää treeniä siihen ponnistamiseen. Tämä nyt oli ehkä yksi vaikuttava tekijä kuten kisavauhtikin, joten tämän vuoden tavoitteet Reiman kanssa on tokon puolella. Muutenkin Lentsun MM-leiri osuu yksiin agi-SM:n kanssa, joten valinta on helppo, eli tokoon mennään. Etenkin, kun Lentsu diagnosoi Reiman mini-bc:ksi tokohaasteissa. Tyyppi, kun on fiksoitunut noutoon ja niin hyvää  lelua ei meinaa ollakaan, joka kannattais vaihtaa kapulaan. Muutenkin noutoon ja vaikkapa ruutuunkin lähetettäessä valuu alas kuin paimen. Hupsu se on.

Tänään Niinun treeneissä mua koitettiin vakuuttaa, että hyppy on parantunut, mutta enpä tiedä. Hitaalta se taas tuntui kuitenkin.

Know what you want, work to get it, then value it once you have it

Eli tavoitteet tällä vuodelle

Papu:

1. Kunhan koira pysyisi kunnossa eli tulisi suurempi jumeja tai kramppeja taikka nyrjähdyksiä
2. Raunioilla tai oikeammin telineillä parempi hallittavuus. Ehkä vähän sitä BH:tä voidaan treenata.
3. Agilityssä, jos mölleissä kävisimme kokeilemassa.

Reima:

1. Tokossa voittajaluokan korkkaus. Ehkä SM:t. Piirimestikset nyt ainakin.
2. Agilityssä SM-nollien kasaan saaminen, takapään kuntoutus, itsenäisyyden lisääminen radalla.
3. Näyttelyt, karva kondiksessa. Serteille ei sanota ei.
4. Hyvä ilme tekemisessä ja onnistumisia. 
5. Kunnossa pysyminen.

Mia:

1. Flyballin opettelu.
2. Suunnitelmallisuus treeneissä.
3. Iloinen mieli ja muiden kannustaminen.
4. Parempi kunto. 

Success is going from failure to failure without losing your enthusiasm

Eli mitä tulikaan tehtyä tänä vuonna. Katsaus siis tavoitteisiin ja niiden toteutumiseen.

Papu:

1. Tekemiseen hyvää fiilistä. Iloinen ilme koiralla ja into piukassa. Haetaan sitä, että saisi taas itseluottamusta lisää ja tarjoaa tekemistä.
   Ilme on löytynyt ja agikentällä toimii nyt lelulla. Jonkin verran on syttynyt siihen tekemiseen, mutta lisää onnistumisia tarvitaan.
2. Agilityssä hyppytekniikkatreeniä jatketaan ja koitaan muutama startti ottaa, jos tekniikka näyttää olevan paketissa.
   Tekniikkaa tehtiin alkuvuosi, mutta nyt ollaan sitten haettu intoa ratapätkään, kun tuo nyt kuitenkin pomppaa ihan hyvin, kun selkäkin on ollut kunnossa. Startteja ei otettu. Kovasti mietin vielä ennen vuoden vaihdetta, mutta otti kuitenkin treeneissä uudella areenalla niin paljon häiriötä, että jätettiin sitten vielä menemättä.
3. Raunioilla käymistä jatketaan. BH-koetta voidaan treenata, mutta veikkaan ettei ohjaajan hermot kestä siihen osallistumista. Ilmaisu laitetaan kondikseen.
   Rauniot menee loistavasti ja tänä vuonna löytyi mukaan myös haukku, joka tulee jo varsin mallikelpoisesti. Oma pää ei edelleenkään kestä koetilannetta tämän koiran kanssa, mutta katsotaan mitä tuleva vuosi tuo tullessaan.
4. Opetellaan uusia temppuja.
   Olisko joku kurkkaus opittu ja merkki. Onhan sitä jo siinäkin.

Reima:

1. Ääntelyä kuriin. Haetaan rauhoittumista ja rauhallisuutta tekemiseen.
   Ehkä vihdoin sain itselleni konseptin kasaan ja rauhoitettua tilanteita eikä mitään lähdetä tekemään ylikierroksilla. Ehkä hieman paremmin on tämä hallinnassa nyt, mutta tekemistä vielä on kovin ja ääni tulee edelleenkin todella herkästi mukaan.
2. Tokossa koitetaan saada TK1 nyt vihdoin plakkariin ja siitä sitten eteenpäin. Katotaan kelpuutetaanko meitä edustusjoukkueisiin.
   Kauden avauskisassa huhtikuussa tuli enkat pisteissä 186/200, kp ja TK1. Sen jälkeen startattiin neljä kertaa avoimessa, joista saatiin sitten 1x1-tulos ja 3x-3-tulos. SM-kisoissa oltiin varakoirakkona, mutta ei lähdetty kuitenkaan reissaamaan Kuopioon. Piirimestiksissä oltiin LKK:n joukkueessa ja paikkamakuu aiheutti tuolloin muutaman sydämentykytyksen. Muuten käytiin Lentsun ja Korrien koulutuksissa ja ollaan ensi vuonna mukana Lentsun MM-tiimissä.
3. Agilityssä hinkataan edelleen kontakteja. Suurimpana toiveena olisi puristaa ne kaksi nollaa ja siirtyä 3-luokkaan. Tämä tietystä vaatisi noiden kontaktien hanskaamista. Hyppytekniikka parannetaan, jotta sitten taas selvitään radoilla paremmin tiukoista tilanteista.
   Nuo kaksi nollaa puristettiin eikä yhtään huonommin kuin sijoilla 1. ja 2. Sen jälkeen startattiin 3-luokassa 9 kertaa ennen kuin jäätiin korjaamaan hyppyä ja koiraa. Näihin mahtuu mukaan 2 nollarataa, jotka sattuivat vielä perättäisille radoille, joten käyvät tuplanollasta ensi vuoden arvokisoja silmällä pitäen. Piirimestiksissäkin saatiin tiristettyä yhteistulos huonosta hypystä huolimatta.
4. Näyttelyissä tullaan varmaan piipahtamaan ja toivotaan sieltä toki sertejä irtoavaksi.
   Sertejä ei irronnut. Neljä näyttelyä käytiin: H, EH ja 2xERI, 2xAVK2 ja 1xSA. Jos nyt jotain, niin viime vuoden vara-cacib muuttui varsinaiseksi ER-rekkarista FI-rekkariin siirtymisen myötä.

Mia:

1. Pidempää pinnaa koirien kanssa kaivataan. Ei kai se nyt niin vaarallista ole, jos välillä vähän töhöävät.
   Jotain edistymistä tässä, ehkä. Ainakin osaan nyt paremmin rauhoittaa Reiman ennen kuin menee ihan överiksi. Papu nyt saa töhötä miten paljon vaan, kunhan vaan tarjoaa jotain tekemistä.
2. Onnistumisia kokeissa. Se, että olis hyvä fiilis ja ollaan tekemässä yhdessä. Ei taistella ja vängätä. Mun mielestä oltaisiin se ansaittu. Kovasti on tehty töitä koko vuosi, mutta tulokset ovat olleet vähän laihoja.
   Tokovirettä haetaan edelleen. Parhaimmillaan Reima on erittäin pätevä, mutta kyllähän siellä kentällä kaikkea muutakin nähtiin tänä vuonna. Pitää miettiä tätä tarkemmin. Agility on ihan jees ja ne kontaktitkin alkaa olemaan Reimalla selkärangassa.
3. Jotain uutta pitäisi myös keksiä, että mieli pysyy virkeänä.
   Jaa.. no olisko sitten Lentsun ja Korrien vinkit tässä kategoriassa. Ja ensi vuonna olis tarkoitus opettaa muille flyballia.
4. Kolmas koira on toiveissa, mutta ei se taida vielä tänä vuonna realisoitua. Tosin kyllä kohta pitäisi olla jo uusi agilitykenttien valtias kasvamassa.
   Tää on edelleen jäissä, koska hallitus on nihkeä, mikä harmittaa kyllä kovasti. En nyt ehkä ihan juuri tällä sekunnilla sitä koiraa vielä haluaisi, mutta kartoitusta pitäisi alkaa tekemään ja laittamaan anomusta sisään, jos jonain päivänä sen tietyn meinaa saada.

Virheestä toiseen ollaan ehkä menty ja laidasta laitaan, mutta kaipa se siinä onkin se viehätys, että aina riittää ongelmia ratkottavaksi. Onneksi meillä on kuitenkin maailman parhaat treenikaverit ja opettajat!

Viime viikon opit

Viime viikolla oli jotenkin taas vähän verkkaista tämä meidän toiminta, mutta onneksi laatu korvasi määrän. Torstaina oli kevätkauden parhaat agilityt sekä koiralla, että ohjaajalla. Reimalla kulki hyppy ja hyvin ohjautuikin. Ohjaajakin oli tarkka ja ajoitus toimi. Mielettömän hyvä fiilis jäi näistä treeneistä! Tätä se on, kun se sujuu!

Sunnuntaina  suunnattiin Reiman kanssa Turkuun Lentsun toko-oppiin. Päivän teemana motivaatio ja Lentsu on sitä mieltä, että kun motivaatio on kohdillaan, vauhti tulee itsestään. Tosin innokkuus hommien tekemiseen on tärkeämpää kuin vauhti. Koiran pitäisi siis kokeessa ja tietty treenatessa näyttää innostuneelta tekemään hommiaan. Olen samaa mieltä ja pidemmän aikaa olen mielummin hakenut sitä hyvää tekemisenfiilistä ennemmin kuin tarkkuutta asioihin. Se tarkkuus tulee kyllä treenien myötä.

Se mitä Lentsu itse katsoo ja missä motivaation määrä näkyy, on tunnarin palautus, luoksarin loppuosa. Viimeinen pätkä pitäisi aina tulla kaikista kovimpaa. Tämä siis tulee meidänkin tavoitteeksi tästä eteenpäin. Tarkennettu tavoite vielä sitten se, että koira irtaantuu ja tulee takaisin yhtä lujaa.

Sitten meidän ohjeisiin:
Nouto: Ei pidä nyt murehtia puremista. Keskitytään ottamiseen. Palkka käännöksestä ja luoksetulosta. Saa tiputtaa kapulan/tunnarin. Palkka pudotetaan maahan ja molempien liikkeen pitää jatkua. Aluksi tätä tehdään läheltä ja paljon.

Luoksari: Vauhtiluoksareita avustajan kanssa. Vauhdilla myös perusasentoon, autetaan, jos meinaa himmailla.

Merkki: Treenaus tyhjänä. Voi käydä näyttämässä paikan. Cluena lähdön saaminen hyväksi. Palkka merkillä tai lähtöpaikalla. Palkka ei saa lentää koiran yli, vaan pitää jäädä merkin ja ohjaajan väliin. Näin koira kääntyy oikeaan suuntaan. Palkka avustajalta ja treenit niin helpoiksi ettei pääse haukkumaan. Tämä koskee kaikkea tekemistä.

Maahanmeno: Nopeus: kyykkyjumpalla. Alkoi dyykkaamaan hyvin, joten varsin toimiva. Toimii myös reisitreeninä. Tänään ei tönkköjaloilla sitten kävelläkään kovin rennosti. Kannattaa vaihtaa välillä etujalkaa.

Paikkamakuu: Palkan voi viedä piiloon. Jos tärisee tai vinkuu, niin näyttäydytään piilosta, mutta ei kehuja eikä uusi käskyjä. Toinen vaihtoehto, että appari palkkaa. Kestolla ei väliä, kun saa kuitenkin palkkaa. Alkuun tiheä palkkaus, jota harvennetaan siten, että välillä nami tulee vain aluksi ja lopuksi. Jos haluaa treenata pään maahan, aloitetaan tämä edestä ja läheltä. Viimeisenä sivusta maahanmeno ja jättö. Luoksepalatessa saa nostaa pään.

Liikkeiden välit: Myös kehään meno. Opeta joku temppu (esim.pyöriminen) tuomarin kopeloinnin jälkeen ja tehtäväksi liikkeiden välissä, jotta into pysyy ja liike toimii palkkana. Äänen pitää olla iloinen ja kehuääni temppua tehtäessä, ei käskytysääni. Temppu ja siitä seuraavan liikkeen alkuun. Tarkoitus siis kertoa koiralle, että hyvin meni. Treeneissä kuitenkin ohjaaja yleensä kävelevä namimaatti, kun taas kisoissa ei tule palkkaa kuin lopuksi, jolloin koira voi hämmentyä palkkaamattomuudesta.

Seisominen: Stoppi heittämällä pallo oikealla kädellä, älä katso koiraa ja jatka liikettä. Pysyminen viemällä lelu etupalkaksi. Asennon vahvistaminen pannasta pitämällä ja heittämällä lelu eteen.

Kaukot: 50/50 palkka asennonvaihdoista ja pysymisestä/viiveestä. Appari palkkaa. Treeneissä pidempi matka kuin kisoissa. (Tämän tekikin heti tosi hyvin ja 10 m matkallakin).

Nyt on taas intoa, kun tietää mitä on tekemässä. Tavoitteet asetettu ja kisat katsottu! Treenikenttä täältä tullaan!

Uudet vuodet ja kujeet

Vuoden alkuun pitää kirjata ylös vuoden tavoitteet, eikös juu?

Papu:

1. Tekemiseen hyvää fiilistä. Iloinen ilme koiralla ja into piukassa. Haetaan sitä, että saisi taas itseluottamusta lisää ja tarjoaa tekemistä.
2. Agilityssä hyppytekniikkatreeniä jatketaan ja koitaan muutama startti ottaa, jos tekniikka näyttää olevan paketissa.
3. Raunioilla käymistä jatketaan. BH-koetta voidaan treenata, mutta veikkaan ettei ohjaajan hermot kestä siihen osallistumista. Ilmaisu laitetaan kondikseen.
4. Opetellaan uusia temppuja.

Reima:

1. Ääntelyä kuriin. Haetaan rauhoittumista ja rauhallisuutta tekemiseen.
2. Tokossa koitetaan saada TK1 nyt vihdoin plakkariin ja siitä sitten eteenpäin. Katotaan kelpuutetaanko meitä edustusjoukkueisiin.
3. Agilityssä hinkataan edelleen kontakteja. Suurimpana toiveena olisi puristaa ne kaksi nollaa ja siirtyä 3-luokkaan. Tämä tietystä vaatisi noiden kontaktien hanskaamista. Hyppytekniikka parannetaan, jotta sitten taas selvitään radoilla paremmin tiukoista tilanteista.
4. Näyttelyissä tullaan varmaan piipahtamaan ja toivotaan sieltä toki sertejä irtoavaksi.

Mia:

1. Pidempää pinnaa koirien kanssa kaivataan. Ei kai se nyt niin vaarallista ole, jos välillä vähän töhöävät.
2. Onnistumisia kokeissa. Se, että olis hyvä fiilis ja ollaan tekemässä yhdessä. Ei taistella ja vängätä. Mun mielestä oltaisiin se ansaittu. Kovasti on tehty töitä koko vuosi, mutta tulokset ovat olleet vähän laihoja.
3. Jotain uutta pitäisi myös keksiä, että mieli pysyy virkeänä.
4. Kolmas koira on toiveissa, mutta ei se taida vielä tänä vuonna realisoitua. Tosin kyllä kohta pitäisi olla jo uusi agilitykenttien valtias kasvamassa.

Mitä tässä on nyt muutamaa blogia tullut luettua ja ihania videoita nähtyä hyvästä tekemisestä, niin ei voi niistä muuta sanoa kuin, että ihailtavaa menoa. Kovasti on tehty töitä ja sen mukana sitten saavutettukin sm-mitaleita tai top team-paikkoja. Voi, kun mekin oltais samalla tasolla. Se, että tulis se hyvä fiilis siitä onnistumisesta koesuorituksen jälkeen. Ehkä sitä pitäis olla välillä itselleenkin vähän armollisempi eikä etsimällä etsiä niitä parannuskohtia vaan sen sijaan nauttia siitä mikä meni hyvin. Välillä sitä kaipais, että nuo koirat edes hetken ymmärtäisivät puhetta ja pystyisivät puhumaan, jotta saataisiin pelisäännöt selviksi. Mutta sitä odotellessa pitää koittaa löytää muita keinoja. Sisulla vaan eteenpäin ja toivotaan, että se päivä paistaa jonain päivänä risukasaankin.

Vuoden 2011 tavoitteista ja tuloksista..

Tässä vaiheessa vuotta niitäkin voi jo käydä läpi, kun tiedossa ei ole enää kisoja loppuvuodelle.. 

Tavoitteet vuodelle 2011Papulle:

• Kunhan saataisiin terveys kuntoon. Toivoisin vähemmän tassutulehduksia ja selkäkipuja. Jotain edistystä tässä on ollut (kop kop). Back on track on ollt nimensä mukainen ja pitänyt koiran kunnossa. Toistaiseksi ollaan selvitty tästä syksystäkin ilman tassutulehdusta. Takapäähän haetaan edelleen lisää lihasta, jotta se pomppaaminen sujuu paremmin.
• Jokunen startti agilityssä, joskin taitaa olla mahdottomuus saada Papua nousemaan 2-lk:aan. Tai viimeistään siellä tie nousee pystyyn. Kaksi starttia otettiin alkuvuodesta ja sitten jäätiin miettimään hyppytekniikkaa. Molemmilta radoilta toki saatiin tulokset, mutta ajat eivät olleet ihan priimaa. Tästä jatketaan ja etsitään niitä työkaluja koiralle selvitä esteistä, kun tuo rakenne ei siihen hommaa ole maailman paras. Kovasti on kuitenkin tullut lisää itseluottamusta Papulle, kun ilman rimoja ollaan menty. Kyllä se tästä vielä.
• Toivottavasti saadaan jatkaa raunioilla käymistä, kun se tuntuu koirasta niin mukavaa olevan.Raunioilla ollaan käyty edelleen ja se on Papun ihan ykkösjuttu. Nenää toimii ja koiralla on kivaa. Haukku pitää vielä saada mukaan.
• Kotitokoillaan jonkin verran. No kotona ollaan tokoiltu ja uusia temppuja opittu.

 

Tavoitteet Reimalle 2011:

• Tokosta vielä 2x1-tulos eli TK1 ja avoimen luokan korkkaus, voittajan liikkeiden kasaamisen aloittaminen. Äänen jos sais kytkettyä pois päältä, kun lähdetään hommiin, niin kiva olis. Ääntä ei olla saatu pois eikä saatu kuin yksi 1-tulos. Tosin se tuli aivan oikeaan paikkaan piirinmestaruuskisoissa ja 3.sijalle tultiin sekä kp kaupan päälle. Yhteensä käytiin kisoissa 7 kertaa: 3x3-tulos. 3x2-tulos ja 1x1-tulos. Kakkostuloksilla jäätiin muutaman pisteen päähän siitä ykkösestä. Hauskaa oli myös kisata SM-kisoissakin Tending-koirien keskellä. Voi-liikkeitä ollaan tehty ja hyvin toimii niissä. Ehkä noi alempien liikkeet on Reimasta vaan niin lapsellisen helppoja, ettei se jaksa keskittyä..
• Agility: kontaktit, Kontaktit ja KONTAKTIT! Tehokurssitusta tähän. Tästä lähtee meidän virheiden ja hyllyjen määrän karsiminen. 3-luokkaan nousu taitaa mennä kesähommiksi! (Liisa & Topi, ei siis kannata pidätellä sitä hengitystä odotellessa :) Nollia pitää pystyä tekemään enemmän! No ei onneksi tullut sanottua minkä kesän hommiksi tuo nousu menee. Se ei ainakaan ollut tämä kesä. Harvassa oli ne kerrat, jolloin kontaktivirhettä ei olisi tullut. Treenaamista jatketaan siis tämän suhteen. 25 starttia mahtui tähän vuoteen. Yksi luva löydettiin hyppäriltä.
• Näyttelyt: Jos sopivia tuomareita löytyy, niin näytille mennään. Jos nyt yhden sertin jostain sais metsästettyä. Ehkä. Kuudessa näyttelyssä käytiin: 1xH, 5xEri, 4xSA, 5xsijoitus luokassa, 2xPU3. Serti jäi siis saamatta.

 

Mian tavoitteet 2011:

• Harjoitukset jatkuu agilityn ja tokon parissa. Agissa on tiedossa ainakin Anjan kurssia ja tokossa maajoukkuerinkiläisten vinkkejä. Agilityä treenattiin ainakin Anjan, Teemun ja Tuulian opissa. Hyppytekniikkaa ollaan opeteltu Ulla Kaukosen kanssa, Motivointia Vappu Alatalon ohjaamana, tokoiltu Korrien kanssa useampaankin otteeseen ja Lentsultakin vinkkejä saatu.
• Agility koulutusohjaajakurssi taitaa tulla tänä vuonna suoritetuksi, joten siinä riittää sitten tekemistä joksikin aikaa ja sen myötä varmaan sitten kouluttelemisia silläkin saralla. Kurssi ja harjoittelut suoritettu, mutta lomake vielä lähettämättä hyväksyttäväksi.
• Kunpa keksisin Papun kanssa toimimisen avaimen. Sydän särkyy, kun toinen on niin surullisen hahmon ritari lajissa jos toisessa. Rauniot on niin Papun juttu ja agikentälläkin alkaa tarjoamaan tekemistä ja vauhtia on löytynyt. Lämmittää sydäntä!
• Kiva meininki kentillä ja hermot pitää, vaikka koirat välillä vähän urpoilisikin. No tämä vähän vaihtelee. Reiman kanssa on mennyt hermot agiradalla, kun se vire vaan karkaa jonnekin taivaisiin ja kontaktit paukkuu. Ohjattavissa tuo pysyy silti hyvin, joten ihan toivotonta meno nyt ei kuitenkaan ole. Tokossa on ottanut jotain ihme hajua tai bongaillut agiesteitä ja keskittyminen herpaantunut. No ohjaajan huumorintajua on ainakin tässä vaiheessa sitten lisätty. On se itkukin tullut, kun niin paljon harmittaa, että koira ei toimi kokeessa, vaikka kotona ja treeneissä tekeekin kaiken hyvin.

Siinäpä ne kommentit. Ensi vuoden tavoitteita pitää vielä vähän miettiä, mutta eiköhän nekin sitten julkaista vuoden alussa.

Tällä viikolla on treenattu pariin kertaa agilityä ja tottisteltu ja kettistelty. Torstaina Ulla katteli taas meidän menoa ja positiivista kyllä, niin kehitystä oli tapahtunut. Reimalla aika hyvin paketti alkaa olla kasassa, tosin etäisyyden arviointia pitää vielä treenata ja saadaan alkaa ottamaan liikettä mukaan hyppytreeneihin. Mukana meillä oli tuolla treeneissä Viewtainerit, joista koirien ei pitäisi saada itse nameja, mutta nää neropatit oppivat ottamaan avautuvan pään korkin pois n.puolessa minuutissa. Jeps.

2010 Summa summarum

Vielä ennen joululomaa voisi tässä pikaisen SWOT-analyysin tehdä vuoden tekemisistä:

Papu:

Tavoitteina oli:

• Tokon suhteen tahkotaan paikkamakuuta ja Papulle itsevarmuuttaa kestää muita koiria. Tähtäin ei ole varsinaisissa kisoissa, mutta epävirallisia saatetaan kokeilla.
• Agilityssä ensi vuonna tavoitteena on startata kisoissa ja katsoa, josko sieltä nolliakin saataisiin. Kysyntää tuntuisi olevan myös hyppytekniikkakurssille, joten sellainen koitetaan mahduttaa aikatauluun.
• Muuten sitten kikkaillaan ja opetellaan uusia temppuja.

Ja tuloksina saatiin:

• Paikkamakuuta ei varsinaisesti tahkottu kuten ei oikeastaan muutenkaan tokoa. Ei kestä edelleenkää muita koiria eikä käyty epiksissäkään.
• Agilityssa startattiin 4 kertaa: pienimmillään ihanneajasta jäätiin 4,3 s. Pahimmillaan meni puolella minuutilla pitkäksi. Pari kisaa jäi välistä tassutulehduksen takia ja yksi kisa keskeytyi kipeään tassuun. Liisakin kipaisi Papun kanssa radan ja yhden kerran päästiin palkintopallillekin. Hyppytekniikkakurssille ei menty, kun en usko, että Papulla riittää vetoa hinkkaamiseen.
• Kikkailtu on ja temppuiltu. Laatikkotemppuja tehty ja tasapainoilua harjoiteltu.

Tavoitteet vuodelle 2011

• Kunhan saataisiin terveys kuntoon. Toivoisin vähemmän tassutulehduksia ja selkäkipuja.
• Jokunen startti agilityssä, joskin taitaa olla mahdottomuus saada Papua nousemaan 2-lk:aan. Tai viimeistään siellä tie nousee pystyyn.
• Toivottavasti saadaan jatkaa raunioilla käymistä, kun se tuntuu koirasta niin mukavaa olevan.
• Kotitokoillaan jonkin verran.

Reima
Tavoitteet 2010:

• Reiman kanssa jatketaan tokoa ja todennäköisesti tullaan ottamaan vähän tiheämpään tahtiin oppia Suomen parhaimmistolta ja todennäköisesti kisaura korkataan n. puolessa välissä vuotta. Epiksiä sitä ennen ja tiukkaa treeniä.
• Agilityssä samoin. Kisaura korkataan ja koitetaan saada puhtaita ratoja. Treeniä jatketaan ja muutama kurssi on jo katsottuna, mihin ollaan suuntaamassa.
• Näyttelytouhuja tullaan kanssa harrastamaan, joskin hieman valikoiden ja taitaa näyttelyhommat jäädä muiden treenien jalkoihin hieman. Eriä toki lähdetään tavoittelemaan ja olishan se sertikin kiva saada.

Tulokset:

• Kursseilla tuli käytyä ja Liisa & Topikin tokon maailmaan innostettua. Lentsun luona vietettiin viikonloppu ja muuten ollaan oltu Ansun koulutettavana sekä tietenkin itsekseen treenailtu. Epiksissä ei käyty ollenkaan. Tokoura korkattiin elokuussa ja neljissä kisoissa käytiin. Tuloksina 1x3-tulos, 2x2-tulos ja 1x1-tulos. Näin ollen olen ihan tyytyväinen tähän ja Reimalla on nyt siis oikeus kilpailla AVO-luokassa. Hymyn tuo huulille piirinmestaruustokosta kotiin kannettu 3.sija ja pokaali.
• Agilityä ollaan treenailtu Janitan, Jaakon, Elinan, Anjan sekä ATD:n kouluttajien valvovan silmän alla. Kursseista on saatu paljon ja vielä on paljon tekemistäkin. 1-luokasta päästiin siirtymään 2:een. Muuten statistiikka ei ole kovin mairittelevaa: vuoden aikana juostiin 36 kisaa, joista saatiin 3 kpl 0-tuloksia (8%), 5 vp 4 kpl (11%), 10-25 vp 18 kpl (50%) ja hylättyjä 11 kpl (31%).
• Näyttelyissä käytiin 9 kertaa: 1xH, 3xEH ja 5xERI. Sijoituksia lisäksi 2xAVK4, 1xAVK3, 2xAVK1, 1xPU3, 1xPU1, 1xVasert ja 1xSert. Tie muotovalioksi on siis avattu, nähtäväksi jää saadaanko se tie käytyä loppuun.

Tavoitteet 2011:

• Tokosta vielä 2x1-tulos eli TK1 ja avoimen luokan korkkaus, voittajan liikkeiden kasaamisen aloittaminen. Äänen jos sais kytkettyä pois päältä, kun lähdetään hommiin, niin kiva olis.
• Agility: kontaktit, Kontaktit ja KONTAKTIT! Tehokurssitusta tähän. Tästä lähtee meidän virheiden ja hyllyjen määrän karsiminen. 3-luokkaan nousu taitaa mennä kesähommiksi! (Liisa & Topi, ei siis kannata pidätellä sitä hengitystä odotellessa :) Nollia pitää pystyä tekemään enemmän!
• Näyttelyt: Jos sopivia tuomareita löytyy, niin näytille mennään. Jos nyt yhden sertin jostain sais metsästettyä. Ehkä.

Mia:
Tavoitteet 2010:

• Omistajalle vuosi on tuonut uutta oppia agilityn saloista ja samalla mallilla jatketaan.
• Koulutusohjaajakortti on takataskussa ja uusia kortteja voisi hankkia agilityn parista sekä toimitsijatehtävistä. Koulutushommat jatkuu todennäköisesti keväällä.

Tulokset:

• Kursseilla käyty ja tekniikka parantunut agilityn parissa. Melko hyvin menee yksiin Reiman kanssa touhu ja hienosäätösä enää kaivataan.
• Uusia koulutusohjaajakortteja tai muita ei hankittu tänä vuonna. Kouluteltu on LKK:n ja ATD:n riveissä.

Tavoitteet 2011:

• Harjoitukset jatkuu agilityn ja tokon parissa. Agissa on tiedossa ainakin Anjan kurssia ja tokossa maajoukkuerinkiläisten vinkkejä.
• Agility koulutusohjaajakurssi taitaa tulla tänä vuonna suoritetuksi, joten siinä riittää sitten tekemistä joksikin aikaa ja sen myötä varmaan sitten kouluttelemisia silläkin saralla.
• Kunpa keksisin Papun kanssa toimimisen avaimen. Sydän särkyy, kun toinen on niin surullisen hahmon ritari lajissa jos toisessa.
• Kiva meininki kentillä ja hermot pitää, vaikka koirat välillä vähän urpoilisikin.

Siinä sitä sitten olisi puuhaa. Ei kai auta muu kuin kääriä hihat ja ruveta hommiin!