Uudet vuodet ja kujeet

Vuoden alkuun pitää kirjata ylös vuoden tavoitteet, eikös juu?

Papu:

1. Tekemiseen hyvää fiilistä. Iloinen ilme koiralla ja into piukassa. Haetaan sitä, että saisi taas itseluottamusta lisää ja tarjoaa tekemistä.
2. Agilityssä hyppytekniikkatreeniä jatketaan ja koitaan muutama startti ottaa, jos tekniikka näyttää olevan paketissa.
3. Raunioilla käymistä jatketaan. BH-koetta voidaan treenata, mutta veikkaan ettei ohjaajan hermot kestä siihen osallistumista. Ilmaisu laitetaan kondikseen.
4. Opetellaan uusia temppuja.

Reima:

1. Ääntelyä kuriin. Haetaan rauhoittumista ja rauhallisuutta tekemiseen.
2. Tokossa koitetaan saada TK1 nyt vihdoin plakkariin ja siitä sitten eteenpäin. Katotaan kelpuutetaanko meitä edustusjoukkueisiin.
3. Agilityssä hinkataan edelleen kontakteja. Suurimpana toiveena olisi puristaa ne kaksi nollaa ja siirtyä 3-luokkaan. Tämä tietystä vaatisi noiden kontaktien hanskaamista. Hyppytekniikka parannetaan, jotta sitten taas selvitään radoilla paremmin tiukoista tilanteista.
4. Näyttelyissä tullaan varmaan piipahtamaan ja toivotaan sieltä toki sertejä irtoavaksi.

Mia:

1. Pidempää pinnaa koirien kanssa kaivataan. Ei kai se nyt niin vaarallista ole, jos välillä vähän töhöävät.
2. Onnistumisia kokeissa. Se, että olis hyvä fiilis ja ollaan tekemässä yhdessä. Ei taistella ja vängätä. Mun mielestä oltaisiin se ansaittu. Kovasti on tehty töitä koko vuosi, mutta tulokset ovat olleet vähän laihoja.
3. Jotain uutta pitäisi myös keksiä, että mieli pysyy virkeänä.
4. Kolmas koira on toiveissa, mutta ei se taida vielä tänä vuonna realisoitua. Tosin kyllä kohta pitäisi olla jo uusi agilitykenttien valtias kasvamassa.

Mitä tässä on nyt muutamaa blogia tullut luettua ja ihania videoita nähtyä hyvästä tekemisestä, niin ei voi niistä muuta sanoa kuin, että ihailtavaa menoa. Kovasti on tehty töitä ja sen mukana sitten saavutettukin sm-mitaleita tai top team-paikkoja. Voi, kun mekin oltais samalla tasolla. Se, että tulis se hyvä fiilis siitä onnistumisesta koesuorituksen jälkeen. Ehkä sitä pitäis olla välillä itselleenkin vähän armollisempi eikä etsimällä etsiä niitä parannuskohtia vaan sen sijaan nauttia siitä mikä meni hyvin. Välillä sitä kaipais, että nuo koirat edes hetken ymmärtäisivät puhetta ja pystyisivät puhumaan, jotta saataisiin pelisäännöt selviksi. Mutta sitä odotellessa pitää koittaa löytää muita keinoja. Sisulla vaan eteenpäin ja toivotaan, että se päivä paistaa jonain päivänä risukasaankin.