Hesarista napsittua..

ja hieman muunneltua:

"Urheilun taitolajeissa on kaksi menestystaktiikkaa: voi tehdä virheittä sen, minkä varmasti osaa, tai ottaa riskin ja yrittää loisteliasta liikeosaa. Viimeksi mainittu voi johtaa joko voittoon tai tulosten hännille. Ensin mainitulla taktiikalla saattaa päästä ainakin pisteille. Epäonnistumisen pelko vie mahdollisuuden loistokkuuteen.

Ihmisellä voi olla ylitiukka näkemys harrastamisen/kilpailemisen/elämänsä laadusta. Se saatetaan nähdä projektina, jossa ei ole tilaa sattumille, saati epäonnistumisille. Tuo näkemys kutistaa elämän. Kun ei uskalla, ei tee virheitäkään.

Mikään ei ole niin vapauttavaa kuin nauru omille virheille tai noloille tilanteille. Naurun ja armollisuuden täytyy olla sukulaisia. Elämään kuuluvat virheet ja kompastelu. Hyvään elämään kuuluu myös selviytyminen ja uusi yritys. Se uusi yritys voi tuottaa jotain loistavaa. Rohkeus yrittää tarvitsee sallivuutta. Se on parempi kannustin kuin pelko. "

Tämän kuin muistaisi!

Tätä kautta kuitenkin suuret kiitokset meidän mahtavalle treenijengille: Liisa & Topi, Heidi & piskit sekä meitä treenanneet Hanna, Heidi, Tina ja muutama muukin! Teidän kanssa uskaltaa yrittää, nauraa itselleen, mokata, masentua ja nousta yrittämään uudelleen!

Vuoden 2010 Tokorusseli!

Niin, se on meidän Reima! Eipä olis arvannut, mutta hieno homma! Kannatti uskaltautua kisoihin!

Tätä titteliä juhlittiin, kuinkas muuten kuin, tokoamalla. Ohjaajan heikko hermorakenne oli koetuksella koko sunnuntaiaamun, kun kokeeseen päästiin vasta klo 15. Puuh. Kyllä sitä välillä ihmettelee, miksi tätä homma tekee, mutta kai se on välillä hyvä haastaa itseään. Jotenkin nää tokohommat jännittää moninkertaisesti agilityyn verrattuna. Toisaalta, mulle on kyllä jo tapahtunut ne kauheimmat asiat kehässä mitä voi tapahtua, joten ei pitäisi olla mitään pelättävää ja Reimaan luotan siinä, ettei se kenenkään päälle mene (mikä on oikein kiva asia, kun kaikenlaisia koiria tuolla kuitenkin tulee vastaan).

Päivän pistesaalis on seuraava: Tuomarina Timo Pussinen, jolle isot kiitokset positiivisesta asenteesta jokaista koiraa kohtaan sekä hymyilystä.

Luoksepäästävyys: 9. Malttoi hetken olla vieressä, mutta sitten kuitenkin kiipeämään tuomarin jalkaa vasten liaten tuomarin housut. (Oikein kiva, ravasta kuitenkin syytetään kosteaa hallin hiekkaa. Pahoittelut kuitenkin tuomarille).

Paikkamakuu: 7. Piippasi, nuuski, heilui. Ei kuitenkaan vaihtanut lonkalle, mutta kovin rauhaton oli. Pysyi silti maassa. Tärisi raukka, kun palasin vierelle. Taisi olla vähän kylmä. Ei tainnut nousta ensimmäisellä istumaan, mutta siitä ei tainnut tuomari mainita. Enemmänkin tuosta rauhattomuudesta ja piippauksesta.

Seuraaminen hihnassa: 7½. Hortoili jonkin verran, kontakti oli huono ja hihna kiristyi oikealle käännöksessä, kun hortoilija jatkoi vielä eteenpäin. Perusasennot hitaita ja taisi jäädä joku suorittamattakin.

Seuraaminen vapaa: 7. Taas oltiin ihan sunnuntaikävelyllä. Meni missä sattui. Ihme, että tuli niinkin hyvin mukana. Vasemmalle käännöksessä jatkoi matkaa ja olikin sitten väärällä puolella, minkä onneksi korjasi. Missä on kontakti ?! Ai, niin ja kävi muuten sitten tarkastamassa toimitsijateltan kulmaan jätetyn muovipussin, kun se kerran siinä maassa oli. Taisin kyllä kutsua sieltä pois ja tulikin sitten heti.

Maahanmeno: 8. Perusasentojen kanssa taistelua ennen liikkeen suorittamista. Tulee kyllä viereen, mutta taakse ja peruuttaa, jos koitan itse astua askeleen viereen. Taisi käydä välillä katsomassa liikkuriakin, jos siltä olis nameja irronnut. Ja muutama hau-hau vielä siihen kaupan päälle. Haahuillaan taas lisää, haisteli maata, mutta kuin ihmeen kaupalla oli kuitenkin kuulolla ja tipahti maahan niille sijoitteleen käskystä. Tätä ehkä tuomarikin vähän ihmetteli, ainakin ilmeestä päätellen. Sen verran oli kyllä Reima seuruussa kuutamolla. Mokasin myös itse menemällä viereen jotenkin vinoon, mistä sitten vinoperusasento ja pistemenetys.

Luoksetulo: 9½. Perusasentojen kanssa oli taas säätöä, mutta matkaan päästiin. Tiesin jo aikaisemmista haukuista, että kierroksia on kyllä herralla ja sieltä tultiinkin sitten hippulat vinkuen. Perusasento vino, mutta muuten hyvä.

Seisominen: 0. Alku hyvin. Seuraaminenkin parempaa ja jäi hienosti paikalleen. Mutta takaisin tullessa hiippaili vastaan ja siitä 0.

Hyppy: 8. Pientä säätöä tässäkin ennen kuin päästiin matkaan. Pariin kertaan nyki esteen suuntaan, mutta ei varastanut. Taisi liikkua seiso-käskyn jälkeen ja oli vaikeasti vinossa enkä päässyt kunnolla viereen astumatta esteen jalkojen päälle, joten pa jäi vinoksi.

Kokonaisvaikutus: 7. Haahuilusta miinusta sekä piippauksesta ja haukkumisesta. Koiralla kuitenkin kivaa ja hyviäkin pätkiä nähtiin.

Huh. Yhteispisteet siis 140,5, 2-tulos. Tokavikaksi jäätiin näissä kisoissa aloluokassa, mutta mitäpä siitä. Tiedän, että tuossa koirassa on potentiaalia enemmän. Seuruut oli ihan kammotuksia ja Reima osaa ne 1000 kertaa paremmin, mutta tänään ei virittelyt onnistuneet nappiin. Pääasia kuitenkin, että en itse hermostunut vaan homma hoidettiin zenillä loppuun asti. Tokokisoihin meno on kuitenkin aina voitto minulle ja pääasia, että tuo koira nyt kuitenkin tekee jotain ja on kuulolla. Hienosäätöä ja johan alkaa hieman suurempaa tulostakin tulla. (Jossittelija tässä sanoisi, että se seisominen oli menossa sen verran hyvin ja jos siitä 10 olisi tullut, niin tuo tulos olisi ollut 1-tulos). Ei muuta kuin takaisin treenaamaan!

Niinun treeniä osa n. 3

Päästiin taas peruutuspaikalta treenaamaan Niinun ryhmään ja kuin olis puukkoa väännelty haavassa, niin tarjolla oli osittain viikonlopun kisarataa sekä vielä itse Muotkan Esa treenaamassakin. Rata 1. ei tuottanut ongelmia vaan Reima eteni varsin mallikkaasti. Päästiin kysymään neuvoja kontakteihinkin ja Niinun katsoessa suoritusta Reima taas kerran suoritui varsin kelvollisesti. Saatiin kuitenkin vinkit siihen mitä lähdetään tekemään nyt ja kuinka saadaan se virhekin kaivettua esille eli koiralle vire korkealla. Jes. Hieman taas helpottaa, kun tietää mitä lähdetään tekemään.

Rata 2. olikin kimurantti, etenkin kun ei ollut numeroita mitä kuikuilla mentiin edes ja takaisin kiertäen ja vääntäen. Hyvin tuo kuitenkin toimi. Tyytyväinen olen myös poispäinkäännöksiin sekä lopun niisto-tyrkkäys-back lap-hässäkälle, joka toimi heti ensimmäisellä kerralla. Varsin pätevä nuorimies.

Illalla palattiin vielä treenauttamaan Papukin ja Papullahan oli rakettimoottori taas pyrstössään. Hyvin eteni. Hyppyjä ei ollut vain rimat maassa. Imua ja intoa löytyi tekemiseen.

Pieni yllätys tuli muuten vastaan, kun Papua hain autosta. Boksi oli unohtunut auki ja koira livohkassa. Hetken sai sitä etsiä, vaikkei se meidän auto nyt niin iso kuitenkaan ole. Jotenkin tämä Houdini oli kuitenkin onnistunut itsensä vääntämään apukuskin puolelle kojelaudalle. Siinä syvenyksessä oli jo valmiiksi pahvinen kahvikuppi, joka oli siellä Papun kanssa edelleen. Eikä mennyt edes ruttuun. On se taitava.

Minussa on ongelma..

Minussa on ongelma: jokin virhe ohjelmoinnissa. Puutteita koodissa. Korvaan arvaamattomuudella. Kuten sen Apulanta sanoisi.

Tulipahan taas käytyä kisoissa. Ekalla radalla olin itse vielä vähän unessa, kun loppuviikon duunireissut painoi, mutta olipa kyllä Muotkakin keksinyt varsinaiset radat. Hippasen eri tasoa kuin pari viikkoa sitten Lappeenrannassa olleet Moilasen radat. A:n tuli hienosti, joskin ei täydellisesti. Ei siis stopannut. (Mun olis pitänyt tässä vaiheessa stopata homma). Jossain vaiheessa taisi ensin tulla alas rima, mutta sitten päästiin puomille ja selkeästi Reimalla on nyt sellainen kuva esteen suorittamisesta, että täysiä mennään ja loikataa ennen kontaktia. Harmittava jätkä. Treeneissä sille ei tule samanlaista keittämistä päälle kuin kisaradalla, joten treeneissähän tämä sujuu varsin mallikkaasti. Ärsyttävää. Tuloksena 7.sija, 10 vp ja 3 sekkaa yliaikaa. Vaikka mitäpä tuollakaan tiedolla tekee. Ei paljoa lohduta.

2.rata alkoi miltei puomilla ja mulla meni siinä sitten jo heti kättelyssä into tekemiseen, kun teki taas loikan. (Joo, olis pitänyt tässäkin kantaa se sitten pois radalta, mutku mutku.. ) Jäi sitten vielä jotenkin mun selän taakse ja ehti iskea tassunsa puomille väärään väliin. Hylly siitä siis. Muutenkin vaan räkytti menemään eikä keskittynyt ollenkaan.

Eilen treenattiin Pirkon tokossa oikeastaan ekaa kertaa. Hyppy työn alla ja hyvin jättikin nyt rauhaan eikä reagoinut liikkurin puhumisiin. Kakeissa pitää treenailla seisomista ja seisomisesta istumista. Niissä vähän töhöili. Ruutu tehtiin motivaatioruutuna lelun kanssa ja vauhdilla sekä hiljaa meni sinne. Hyvä. Jääviä tehtiin myös. Näköjään ottaa helposti mun kädestä vinkkiä ja nyt kun sattui väärässä kohtaa heilahtamaan, niin pysähtyi kuin seinään vaikkei olis tarvinnut. Paikkamakuu ok. Ihan hyvät meiningit vaikka alussa olikin mölyävä.

Tokosta jatkettiin agin pariin ja aikamoiset kiemurat Heidi olikin meille vääntänyt. Horror suoraputki ja sen jälkeen takaakierto tuli jo heti tutustumisessa olemaan se akilleenkantapää. No niinhän siinä kävikin, että itku tämän treenin kanssa tuli. Aina vaan ei jaksa, kun mikään ei tunnu onnistuvan. Lisäksi punki koko ajan vieressä olevaan puomiin, joten sitäkin jouduttiin sitten fiksaamaan niin, että otettiin ylösnousut pois, kun muuten ei tullut mitään. Herra mahdottomalla on vaan niin kaasu pohjassa, ettei siihen vauhtiin ehtis Usain Boltkaan. Eikä tuohon nyt keksitty oikein mitään järkevääkään helpottamaan asiaa. No toisaalta huvittaa oli se, että kun ohjaajan heikkohermorakenne paljastui, niin koirakin alkoi käyttäytymään. Reima jäi nätisti paikalleen odottamaan, kun käskettiin ja oikein kyseli, että olisko ok, jos hän on tässä odottamassa ihan kiltisti lupaa.. Höpsö koira, joka tosin tuottaa niitä harmaita hiuksia aika runsaasti ohjaajalle. Putkijarrutukset työn alle sekä jotain pitää keksiä siihen, että saa koiran virettä laskettua. (Harvoinpa tätä tulee tuskasteltua, kun Papun kanssa on ollut niin vaikea löytää sitä virettä ja moottoria toimia. Josko se seuraava koira olisi sitten keskiverto ja normaali ? Mutta mitäs hauskaa siinä sitten olisi.. ? :)

Touhuiluja lisää

Viime keskiviikkona marssittiin treenaamaan LKKlaisten vuorolle tokoa. Ou mai gaad! Ei voi muuta sanoa. Reimalla oli taas patterit ladattuna siihen malliin, että omistajalle taas alkoi kasvaa uloketta otsaan. Voi sitä meluamisen ja touhuilun määrää. Keskittyminen oli kadoksissa ja muut koirat ihania. Saatiin onneksi Larissa käskyttämään meitä eli koemaisesti vedettiin muutama kerta aloliikkeet läpi.

Seuraaminen: Ei tajunnut aluksi ollenkaan mistä oli kyse. Höntyili vaan hallissa: bongaili esteitä ja muita koiria. Ihan pöllö. Eka seuruu meni siis ihan harakoille. Olisi varmaan tässä vaiheessa pitänyt laittaa koira jäähylle autoon. Toinen seuruu jo parempi, mutta edelleen tiputti kontaktia ja perusasennot oli vähän miten sattuu.

Liikkeestä seiso ja makuu: ennakoi liikkurin puheesta. Saattoi vähän hipsiä perään tai ei ainakaan malttanut olla paikallaan. Makuu ok.

Hyppy: taas sitä junnattiin. Tässäkin reagoi liikkurin käskyyn. Ja hypyllähän siis hypätään. Sanoi sen sitten kuka tahansa. On se vaan niin siistiä puuhaa. No sain kuitenkin pariin kertaan kiellettyäkin ja seuruutukset pois toimi tässä.

Ei kyllä jäänyt kauhean hyvä mieli näistä treeneistä. Ihan sunnuntaikävelyllä oli koira bongaamassa tuttuja tai toinen vaihtoehto oli, että kierrokset on niin pilvissä ettei voi kuunnella ja totella. Horror!

Torstaina sporttikoirailtiin ja tehtiin tekniikkatreeniä. Papua ei oikein meinattu saada taipumaan saksalaiseen, kun vauhti on niin hidas, mutta pienistä palasista sitä saatiin kuitenkin rakennettua. Vauhti oli Papulla hyvä ja into ihan super!

Reima toimiin tälläisella radalla paremmin, kun hakee itsenäisemmin esteitä ja vauhtiakin on aikalailla enemmän. Muutamaa ajoitusta jouduttiin tässäkin säätämään, mutta muuten tuo liikkuu varsin kevyesti. Tykkään!

Kontaktejakin tehtiin ja nekin pysyivät kohdillaan, kun koiraa oli juoksutettu aluksi tarpeeksi. Mielentila tuolla koiralla on tärkeä. Näköjään nykyään helposti keittää yli ja sitten ei enää pysty keskittymään puhtaaseen suoritukseen. Tähän pitää kyllä keksiä jotain, miten tuon viretaso ei pääsen karkaamaan noin käsistä.

Viikonloppu vaan oleiltiin ja sunnuntaina järjestettiinkin sitten koirien oksennuskilpailut, kun kahvilta palatessa vastassa oli auki revitty purkkapussi. Oksennuksen analysoinnin perusteella todettiin kuitenkin ettei purukumi ollut maistunut pojille eikä sitten sen kummempiin toimenpiteisiin ja sairaalareissuihin lähdetty. Mutta olihan taas pienen sydänkohtauksen paikka!

Pikku puuhastelijat

Eilenhän koirat sitten puuhastelivat ihan urakalla. Kotiin tullessa oli ilmeisesti ikkunalaudalla olevan anopinkielen kanssa harjoiteltu jotain painimista, kun kukka oli kumollaan. Onneksi ei kuitenkaan pahemmin ollut mullat ympäriinsä.

Illalla isäntäväki poistui teatteriin ja ruokitut koirat jäivät kotiin makoilemaan talovahdeiksi. Liekö sitten naistenpäivä innoittanut koiria pienten yllätysten tekoon, kun kotiin tullessa oli vastassa ensin hieman origamitaidetta. Paperipussia (joka oli ollut laukun sisällä ja jossa oli ollut sämpylä, joka siis oli jo syöty aiemmin päivällä isännän toimesta) oli yritetty taitella. Ihan ei selvää saatu, että mikä siitä olisi pitänyt tulla, mutta kai se jonkinmoinen kukka oli.

Koska ilmeisesti paperi ei materiaalina ollut miellyttänyt taiteilijoita, niin seuraavaksi oli koitettu askarrella muovipussista (jossa ei varmaan edes koskaan ole ollut mitään ruokaa vaan pussi oli käytetty lähinnä hikisten treenivaatteiden kuljetukseen) jotain tajunnan räjäyttävää. No oikein näyttävä reikä siihen oli ainakin saatu revittyä. Joku tai jotkut fiksummat olisivat saattaneet kuitenkin käyttää pussin suuaukkoa sisällön tarkastamiseen.

Lisäksi pojat olivat myös ilmeisesti olleet huolestuneita saamani ruusun ylinesteytyksestä ja hapensaannista, sillä ruusun muovikääre oli avattu ja vesiputkilo poistettu hukuttamasta viatonta kukkaa. Olivat myös ilmeisesti ajatelleet olla ovella vastassa minua ruusu suussaan origamien kanssa, kun ruusu oli katkottu hieman (~40 cm) lyhyemmäksi varrestaan. Ihan hyvä ajatus sinänsä, kun ei meillä niin korkeaa vaasia ruusulle olisi ollutkaan.

Ilmeisesti väsy oli kuitenkin vienyt illan mittaan pikku kavereilta voiton, koska vastaanottokomitea kömpi jostain lepopaikoistaan venyttelemään, kun pääsimme sisään. Mutta ymmärtäähän sen, kun näin paljon kuitenkin piti puuhastella valmisteluiden parissa. Onhan kyseessä kuitenkin varsin pienet eläimet.

Lappeenranta

Viikonlopun reissu suuntautui tällä kertaa lappeenrantaan, kun Hanna ystävällisesti puhui minut ympäri sinne kisoihin. No ei kai siinä mitään. Sinne siis suunnittiin lauantaina ja onneksi kisatkin oli vasta iltapäivällä, joten aamuyön herätystä ei tällä kertaa tullut.

Paikalla oltiin ihan hyvissä ajoin, joskin siinä vaiheessa ei enää maistunut juuri haettu burgeri, kun jännitystä taas pukkasi. Syöminen sai siis odottaa (siis lähinnä minulla) ja katseltiin radan rakentamista. Jotenkin siinä tuli taas lukittua rata mieleen ja rataan tutustumisessa sitten vielä pörrättyä kuviot kohdille. PAITSI, että tutustumisen jälkeen muutama paikallinen hyökkäsi kimppuun ja ystävällisesti kertoi, että olin mennyt omiani. Hups! Olin sitten unohtanut seurata niitä numerointeja (kun mullahan oli se rata jo päässä, Daa?!) ja yksi este jäi välistä. No ei se mitään. Enää piti vaan muistaa tuon esteen olemassa olo. Eka rata siis hyppäri ja Reiman kanssa viimeisenä matkaan, joten ehdittiin muiden ratoja jonkin verran katsella. Homma eteni kuin junan vessa, okseri hieman kolahti (ei kuitenkaan tippunut) ja tuo "yllätysestekin" muistettiin. Tehtiin siis puhdas rata ja aikakin oli ihan mainio. Tuloksena 2.sija. Hyppärinollahan meillä toki on jo plakkarissa, joten harjoituksesta meni tämä.

Toinen rata näytti hyvältä, etenkin, kun radalla ei raahattu kuin keinu ja A. Ei siis puomia. No hommahan eteni ihan hyvin miltei loppusuoralle kunnes ohjaajalla meni pasmat sekaisin. Homma lähti, taas, A:n kontaktista, joka oli ruma ja alkoi ärsyttää. (Tässä vaiheessa ei kuitenkaan tuomari ollut hanska pystyssä). Reima loikkasi sieltä A:lta sen verran pitkälle edelle minua, joten ehti siinä sitten vähän jo pyöriskellä. Oma ohjaus oli myöhässä ja pientä siksakkia oli sitten seuraavalla esteellä. Ei kuitenkaan mun mielestä ylittänyt esteen linjaa, mutta ilmeisesti siitä kaikesta hypyn empimisestä sitten tuomittiin kielto. Vähän rajatilanne, mutta minkäs teet. Tuomittu, mikä tuomittu. Kepeille onnistuin tekemään jonkin ihme piruetin, mutta en onneksi hukannut koiraa. No tuloksena pieni yliaika ja 5 vp. Tällä pääsi kuitenkin 4.sijalle.

Viimeiselle radalle sitten menikin konseptit ihan sekaisin. Tää oli oikeastaan vaan käännettynä tuo ensimmäinen rata. Joskin matkan varrelle tuli sitten hankala kepeille vienti, pituuden jälkeen melkein täyskäännös ja pussista täyskäännös. Erityisesti makseille tuo pituuden jälkeinen elämä ei ollut kovin reilu. Heti alkuun eka rima alas. Syyttäsin osittain koiraa, osittain itseäni. Taisin kääntää katseen pois koirasta ja lähteä liikkeelle ennen kuin oli hypännyt, kun en itse hyppyä nähnyt, mutta ihmettelin tuomarin pystyssä olevaa hanskaa. A:lta taas karsea loikka ja vaan haukkuu koko ajan. Ei auttanut käskyttäminen. On tää ärsyttävää. Tämän lisäksi loppupäässä sinkosi keinulle haukkumaan ja päätti vielä hypätä sieltä sivulta pois. WHAT? Tätä ei kyllä ole tehnyt ennen. En ymmärrä tuota koiraa. Otettiin uudestaan keinu ja suoritti sen ihan hyvin. En tajua mikä black out sille tuli, kun ei edes lähtenyt kääntämään keinua alaspäin. Seisoi vaan räkyttämässä siinä nousulla. Uskomaton. 15 vp ja yliaikaa kaikesta säätämisestä, mutta eipä muillekaan hyvin mennyt, kun tällä suorituksella pääsi taas 4:ksi.

Ärsytys on niin suuri, kun noita kontakteja on nyt kuitenkin tässä tehty täsmäiskuna ja suurella panostuksella 4 kuukautta. Treeneissä tekee niin kuin pitääkin, mutta kisoissa ei sitten vaan kasetti kestä. Minulla on siis koira, joka ei osaa suorittaa esteitä. Sellaisen koiran ei tule mennä kisoihin. Ärsyttää myös se mielentila millä se menee. Räkyttää vaan mennessään. Kai se vaan täytyy myöntää, että (taas) kerran loppuu tässä hommassa taidot. Voi turhautuneisuus tätä koko hommaa.