Viime keskiviikkona marssittiin treenaamaan LKKlaisten vuorolle tokoa. Ou mai gaad! Ei voi muuta sanoa. Reimalla oli taas patterit ladattuna siihen malliin, että omistajalle taas alkoi kasvaa uloketta otsaan. Voi sitä meluamisen ja touhuilun määrää. Keskittyminen oli kadoksissa ja muut koirat ihania. Saatiin onneksi Larissa käskyttämään meitä eli koemaisesti vedettiin muutama kerta aloliikkeet läpi.
Seuraaminen: Ei tajunnut aluksi ollenkaan mistä oli kyse. Höntyili vaan hallissa: bongaili esteitä ja muita koiria. Ihan pöllö. Eka seuruu meni siis ihan harakoille. Olisi varmaan tässä vaiheessa pitänyt laittaa koira jäähylle autoon. Toinen seuruu jo parempi, mutta edelleen tiputti kontaktia ja perusasennot oli vähän miten sattuu.
Liikkeestä seiso ja makuu: ennakoi liikkurin puheesta. Saattoi vähän hipsiä perään tai ei ainakaan malttanut olla paikallaan. Makuu ok.
Hyppy: taas sitä junnattiin. Tässäkin reagoi liikkurin käskyyn. Ja hypyllähän siis hypätään. Sanoi sen sitten kuka tahansa. On se vaan niin siistiä puuhaa. No sain kuitenkin pariin kertaan kiellettyäkin ja seuruutukset pois toimi tässä.
Ei kyllä jäänyt kauhean hyvä mieli näistä treeneistä. Ihan sunnuntaikävelyllä oli koira bongaamassa tuttuja tai toinen vaihtoehto oli, että kierrokset on niin pilvissä ettei voi kuunnella ja totella. Horror!
Torstaina sporttikoirailtiin ja tehtiin tekniikkatreeniä. Papua ei oikein meinattu saada taipumaan saksalaiseen, kun vauhti on niin hidas, mutta pienistä palasista sitä saatiin kuitenkin rakennettua. Vauhti oli Papulla hyvä ja into ihan super!
Reima toimiin tälläisella radalla paremmin, kun hakee itsenäisemmin esteitä ja vauhtiakin on aikalailla enemmän. Muutamaa ajoitusta jouduttiin tässäkin säätämään, mutta muuten tuo liikkuu varsin kevyesti. Tykkään!
Kontaktejakin tehtiin ja nekin pysyivät kohdillaan, kun koiraa oli juoksutettu aluksi tarpeeksi. Mielentila tuolla koiralla on tärkeä. Näköjään nykyään helposti keittää yli ja sitten ei enää pysty keskittymään puhtaaseen suoritukseen. Tähän pitää kyllä keksiä jotain, miten tuon viretaso ei pääsen karkaamaan noin käsistä.
Viikonloppu vaan oleiltiin ja sunnuntaina järjestettiinkin sitten koirien oksennuskilpailut, kun kahvilta palatessa vastassa oli auki revitty purkkapussi. Oksennuksen analysoinnin perusteella todettiin kuitenkin ettei purukumi ollut maistunut pojille eikä sitten sen kummempiin toimenpiteisiin ja sairaalareissuihin lähdetty. Mutta olihan taas pienen sydänkohtauksen paikka!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti