Eilenhän koirat sitten puuhastelivat ihan urakalla. Kotiin tullessa oli ilmeisesti ikkunalaudalla olevan anopinkielen kanssa harjoiteltu jotain painimista, kun kukka oli kumollaan. Onneksi ei kuitenkaan pahemmin ollut mullat ympäriinsä.
Illalla isäntäväki poistui teatteriin ja ruokitut koirat jäivät kotiin makoilemaan talovahdeiksi. Liekö sitten naistenpäivä innoittanut koiria pienten yllätysten tekoon, kun kotiin tullessa oli vastassa ensin hieman origamitaidetta. Paperipussia (joka oli ollut laukun sisällä ja jossa oli ollut sämpylä, joka siis oli jo syöty aiemmin päivällä isännän toimesta) oli yritetty taitella. Ihan ei selvää saatu, että mikä siitä olisi pitänyt tulla, mutta kai se jonkinmoinen kukka oli.
Koska ilmeisesti paperi ei materiaalina ollut miellyttänyt taiteilijoita, niin seuraavaksi oli koitettu askarrella muovipussista (jossa ei varmaan edes koskaan ole ollut mitään ruokaa vaan pussi oli käytetty lähinnä hikisten treenivaatteiden kuljetukseen) jotain tajunnan räjäyttävää. No oikein näyttävä reikä siihen oli ainakin saatu revittyä. Joku tai jotkut fiksummat olisivat saattaneet kuitenkin käyttää pussin suuaukkoa sisällön tarkastamiseen.
Lisäksi pojat olivat myös ilmeisesti olleet huolestuneita saamani ruusun ylinesteytyksestä ja hapensaannista, sillä ruusun muovikääre oli avattu ja vesiputkilo poistettu hukuttamasta viatonta kukkaa. Olivat myös ilmeisesti ajatelleet olla ovella vastassa minua ruusu suussaan origamien kanssa, kun ruusu oli katkottu hieman (~40 cm) lyhyemmäksi varrestaan. Ihan hyvä ajatus sinänsä, kun ei meillä niin korkeaa vaasia ruusulle olisi ollutkaan.
Ilmeisesti väsy oli kuitenkin vienyt illan mittaan pikku kavereilta voiton, koska vastaanottokomitea kömpi jostain lepopaikoistaan venyttelemään, kun pääsimme sisään. Mutta ymmärtäähän sen, kun näin paljon kuitenkin piti puuhastella valmisteluiden parissa. Onhan kyseessä kuitenkin varsin pienet eläimet.
Voi pojat... :)
VastaaPoista