Koirayhdistystoiminta

Se on kiteytetty tähän videoon. Vitsi vitsi! En minä, mutta ku ne muut on niin haastavia ja persoonallisia ihmisiä.

What dog breed are you?

You are a Scottish Terrier. When it comes to sniffing out the rats, you're the one for the job! You can usually tell the truth from a lie and have a good sense of who you can trust in life. You are kind of a loner, too. You don't feel people are necessary to be happy.

Itsensä voi testata täällä.

Enää ei ahista..

Vaikka eilen taas ahistikin. Papu oli illalla pullea ja joi mun mielestä enemmän kuin normaalista. Sama pulleus jatkui aamullakin eikä tilanteeseen tullut aamulenkin jälkeen muutosta. Vesimäärä juomakupissa siis tarkkailuun. Nyt tiedän, että kuppiin menee litra vettä ja harvoinpa nuo sitä tyhjäksi ovat juoneet päivän aikana, joten ongelmaa ei pitäisi olla vedenkulutuksen suhteen.

No iltapäivästä pullero ja sen kaveri lähti aksaamaan. Papun tuuppasin ensin toiseen häkkiin ja aloin ottaa Reimaa seuraavaan. HETKONEN! Mitä siellä toisessa boksissa oikein oli??! Silppua! Muovisilppua! Jaahans. Miksiköhän kevytboksin sivuovi oli aivan auki?

No tietty siksi, että sileäkarvainen ärsyttävän pikkunälän riivaama koissu on nykertänyt sivuoven vetoketjut auki, sniikannut boksien välistä tsekkaamaan tarjonnan, pihistää kana chipsit ja syö ne salaa boksin sisällä, jottei jää heti kiinni tihutyöstä. Ei ihme, että on vähän pulleutta ja hirveä jano. Hoh.

Tämän viikon tulos so far: Papu & Nälkä - Ilkeä ruokaa säännöstelevä omistaja: 2-0.

Eipä mennyt aksat tänään taas ihan putkeen ja junnattiin esteitä 1-8 aikalailla koko aika. Valssit meni väärille puolille esteitä ja välillä koirakin. Takaakierto-päällejuoksun jatko kiemuralla seuraavalle esteelle ei ottanut onnistuakseen tai jos onnistukin, niin seuraava persjättö jäi haaveeksi. Onneksi sen pystyi korvaamaan takaaleikkauksella. Huikein suoritus oli puomin itsenäinen kontakti ja keppien leijeröinti. Sitä ei oltu koskaan vielä ennen tätä päivää tehty.

Sitten vielä tokoiltiin. Hienosti odotti maaten, kun laitoin ruudun tötsät paikalleen. Pääkin meni maahan. Palkattomuudet paranee.Seisominen oli hukassa. Eka tunnari täydellisesti, tyhmänä otin sen uudelleen. Tuloksena voimallista puremista palautuksessa.Äst. Note-to-myself: jos tekee hyvin, kerta riittää. Ruutua alkoi tarjoamaan hyvin. Eka näyttämällä, muut tarjoten. Kiertää niitä kartioita ja menee nyt sivulta sisään, mutta menköön. Siirtely on seuraavaksi treenilistalla. Kuitenkin hyvät treenit ja hyvä mieli.

Haastejuttuja

1. Elämäsi koira? 
Äh, noi molemmat. Papu omalla vaikealla tavallaan ja Reima omine haasteineen.

2. Jos sinulla ei olisi russelia, niin mikä koira sitten?
no bc.

3. Mieluisin laji koirien kanssa?
Rauniot ehkä, se on niin kiva seurata kuinka innoissaan Papu on ja kuinka se hoitaa homman kotiin. On vaan pakko luottaa siihen ja lukea sitä.

4. Himokisaaja vai sunnuntaiharrastaja, kumpaan kallistut?
Sunnuntaikisaaja (koirat vähän maanantaikappaleita, ohjaajasta puhumattakaan) ja himoharrastaja (Laji ku laji, menee omien, kavereiden ja tuntemattomienkin koirien koulutus. Ruoka ansaitaan tempuilla eli meillä treenataan ainakin kaksi kertaa päivässä.

5. Oletko treenajana pikkutarkka nysvääjä vai sinne päin-tekijä?
Teen pikkutarkasti sinnepäin. Oleelliset jutut treenataan tarkasti (agilityssä kontaktit), muuten saa sitten vähän soveltaa.

6. Jos koirallasi olisi ammatti, mikä se olisi ja miksi?
Papu olisi varmaan tullimies; haukankatse havaitsee kaiken ja nenä haistaa jemmat. Reimasta en tiedä, ehkä se olis joku urheilija. Lujaa pitää mennä ja aina ei ehdi ihan ajatukset mukaan siihen menoon. Kuitenkin iloinen kaikkien kaveri.


7. Mikä on asia, josta olisit valmis tinkimään ensimmäisenä koiran kasvatuksessa (esim. joku osa luonteesta, terveydestä, ulkonäöstä) ja mistä et tingi missään tapauksessa?
Ei kai sillä ihan oikeanlaisella rotumääritelmän mukaisella värityksellä olisi merkitystä. Muuten pitäisi paketin olla kyllä kasassa; terve, hyvä rakenne, jolla koira pystyy toimimaan, hyvä luonne ja kestävä hermorakenne, tarpeeksi kuitenkin moottoria tekemiseen. Onneksi en kuitenkaan ole kasvattaja.

8. Jos russeliin pitäisi risteyttää toista rotua, mikä se olisi ja miksi? 
Jaa-a, kai niihin on risteytetty aikojen saatossa vaikka mitä, kettaria, parsonia. Jotain alkukantaisempaa ehkä tällä hetkellä, koska vähän vaikuttaa siltä, että nykyrusselit ovat menossa lapasiksi, jotka pyörivät näyttelykehässä ja luikkivat lähinnä pakoon kettua ja muita petoja. Sanoohan se rotumääritelmä toki, että pitäisi olla oiva seurakoirakin.

9. Nimeä maailmalta koira, joka sykähdyttää (jos sellaista on). 
Tending-koirat yleensä. Nina Mannerin Ässä, joka on ilmeisen tasapainoinen ja fiksu koira. Ehkä myös ohjaajallakin on hieman osaamista koiran kouluttamisen kanssa. 

10. Ohjaaja/kouluttaja, jonka menoa ihailet (jos sellaista on).
Ykkösenä ihan ehdottomasti Lentsu. Lentsulla on sellainen tatsi tokoon, että oksat pois. Tykkään tavasta tehdä positiivisen kautta hommat ja Lentsu näkee heti mikä mättää (ohjaaja). Taitavia ovat myös Korrien Riitta ja Pekka.
Agilityn saralla aina ihanan positiivinen Niinu ja selitykset-pois-Teemu. Nina Mannerin rauhallisuus omaa luokkaansa sekä agilityssä että tokossa.
Onneksi mulla on käynyt niin hyvä tuuri, että näiden kaikkien oppiin olen päässyt.

11. Ihanne vapaapäivä koiran kanssa, mitä ja missä?
Siihen päivään kuuluisi vähän agilityä, pitkä metsälenkki, pulahdus lampeen lenkillä, makkaran grillaus, auringonpaiste ja hyvä seura (Hyvään seuraan kuuluvat, tietävät ketä tässä tarkoitetaan). Ehkä illemmalla myös sauna, jossa koiratkin lötköttelevät.

Me heitetään tämä haaste eteenpäin Sentille ja kavereille sekä Paulalle! 
Ohjeet haastetuille: jokaisen haastetun tulee vastata niihin 11 kysymykseen, jotka haastaja on esittänyt ja postata ne blogissaan. Valitse sitten uusi haastateltava ja linkitä heidät postaukseesi. Koska nämä kysymykset ovat ihan hauskoja, mennään näillä samoilla, mihin minäkin vastasin.

Sairashuoneelta päivää!

Jep. Meillä alkaa näyttää about tälläiseltä tällä hetkellä, kun Reima on ottanut tämän viikon iisisti. Potilashan ei luonnollisestikaan näytä olevan ollenkaan kipeä, mutta kyllä se fyssarin käsittelyssä oli aika selkeää. 

Reiman tuuraajana on toiminut Papu tällä viikolla oikein kiitettästi. Keskiviikkona papu aksaili ihan suvereenisti Niinun treeneissä. Joskin ohjaajalle se tuottaa pientä pään vaivaa, kun Papulla on hieman erilainen henkilökohtainen suoja-alue radalla kuin Reimalla ja sille alueelle ei sovi mennä tai muuten Papu ohjautuu väärille puolille esteitä. Eteneminen oli hyvää, eihän se mikään tykki ole, mutta kunhan saadaan toistoja, niin vauhtia varmasti tulee lisää. Varsin tyytyväinen olin kyllä tähän pieneen herrasmieheen.

Koirani on syrjijä

Nimittäin  n.10 metriä ennen kansanpuvussaan oleva romaninaista tuli meinaan jarrut päälle ja kovin epäilevä haistelu. Enää ei voinut oikein astua askeltakaan eteenpäin. Mentiin sitten suosiolla kadun toiselle puolelle ettei vaan tule mitään rotumellakkaa.. Papu ei tämä nainen haitannut ollenkaan. ehkä Reimaa on peloteltu jo liikaa mustalaisille myymisellä.

Reiman kanssa tokoiltiin ja ekstravaikeuksia tuotti se, että täällä kotinurkilla on jollakin nartulla aivan tärppipäivät menossa. Näin levotonta koiraa ei olekaa vähään aikaan meillä näkynyt. Huh huijaa ja ohjaajalle kasvaa uloketta otsaan. Voi morjens. Paikkamakuussa ei apuohjaajalla ollut oikeastaan mitään tehtävissä. Ei auttaneet namit, vaan tuli tärinää ja ääntä. Noutoja saatiin onnistumaan, samoin ruutua. Riitta onneksi jeesi paikkamakuussa ja nyt ryhdyttiin siirtämään koiran huomiota minusta namikuppiin. Hyvin olen opettanut kaiken tapahtuvaksi minun kautta, mutta nyt tarvittaisiin hieman sitä itsenäisyyttä. Sama homma jäävissä, kun ei reagoi tarpeeksi leluun vaan jää kyttäämään minua. Namikipolla saatiin muutama hyvä toisto, mutta tämäkin pitää opettaa nyt sitten hyvin. Työnsarkaa riittää.

Viimeinkin ratkaisu meidän kontaktipulmaan

Onhan tätä jo kehitelty aikaisemminkin, mutta nyt niitä saa: Contact pants!

Pikku puuhastelijat

Eilenhän koirat sitten puuhastelivat ihan urakalla. Kotiin tullessa oli ilmeisesti ikkunalaudalla olevan anopinkielen kanssa harjoiteltu jotain painimista, kun kukka oli kumollaan. Onneksi ei kuitenkaan pahemmin ollut mullat ympäriinsä.

Illalla isäntäväki poistui teatteriin ja ruokitut koirat jäivät kotiin makoilemaan talovahdeiksi. Liekö sitten naistenpäivä innoittanut koiria pienten yllätysten tekoon, kun kotiin tullessa oli vastassa ensin hieman origamitaidetta. Paperipussia (joka oli ollut laukun sisällä ja jossa oli ollut sämpylä, joka siis oli jo syöty aiemmin päivällä isännän toimesta) oli yritetty taitella. Ihan ei selvää saatu, että mikä siitä olisi pitänyt tulla, mutta kai se jonkinmoinen kukka oli.

Koska ilmeisesti paperi ei materiaalina ollut miellyttänyt taiteilijoita, niin seuraavaksi oli koitettu askarrella muovipussista (jossa ei varmaan edes koskaan ole ollut mitään ruokaa vaan pussi oli käytetty lähinnä hikisten treenivaatteiden kuljetukseen) jotain tajunnan räjäyttävää. No oikein näyttävä reikä siihen oli ainakin saatu revittyä. Joku tai jotkut fiksummat olisivat saattaneet kuitenkin käyttää pussin suuaukkoa sisällön tarkastamiseen.

Lisäksi pojat olivat myös ilmeisesti olleet huolestuneita saamani ruusun ylinesteytyksestä ja hapensaannista, sillä ruusun muovikääre oli avattu ja vesiputkilo poistettu hukuttamasta viatonta kukkaa. Olivat myös ilmeisesti ajatelleet olla ovella vastassa minua ruusu suussaan origamien kanssa, kun ruusu oli katkottu hieman (~40 cm) lyhyemmäksi varrestaan. Ihan hyvä ajatus sinänsä, kun ei meillä niin korkeaa vaasia ruusulle olisi ollutkaan.

Ilmeisesti väsy oli kuitenkin vienyt illan mittaan pikku kavereilta voiton, koska vastaanottokomitea kömpi jostain lepopaikoistaan venyttelemään, kun pääsimme sisään. Mutta ymmärtäähän sen, kun näin paljon kuitenkin piti puuhastella valmisteluiden parissa. Onhan kyseessä kuitenkin varsin pienet eläimet.

Ihan höpöhöpöä

Eli kun tuolla nassukirjassa niin moni on innostunut googlettamaan "oma nimi+ osaa", niin senhän voi sitten huumori mielessä tehdä myös koirillensakin..

Tulokset on sitten tällaisia:

Reima osaa:
- jo valtavasti asioita, turha teetättää sillä helppoja harjoituksia. (Joo, osittain pitää paikkansa)
- lukea ohjausta todella hienosti ja kääntyvät hypyt se on sisäistänyt hyvin. (Joo, niin kai. Mitä nyt välillä pitää räiskiä päin esteitä tai muuten kompuroida)
- kertoa tarinoita. (Juttua kyllä riittää useinkin, se on kuultu matkoilla ja agikentälläkin..)
- rikkoa pähkinöitä pakaralihasten välissä. (Reps. Tää onkin sitten jo jotain ihan uutta. Oisko tää meidän uusi bravuuri ?)
- kiskoa haalareistaan kovat hinnat. (Mitäköhän haalareita se nyt sitten oikein kaupittelee ? Liekö jotain laitonta businesta?)

Papu osaa:
- hypätä? (No tää on ihan yhtä mysteeri minullekin. Tyyli on ainakin omintakeinen.)
- kuin osaakin käyttäytyä! (Aina silloin tällöin Ambomaalla. Riippuu mistä tulee ja kuka käskee.)
- tällä hetkellä istu, maahan, paikka, odota, ei, mangusti ja jotain muita mitä nyt ei muista. (Joo, osaa se.)
- katsekontaktin hyvin mutta ei osaa seurata ja mä en oikei osaa opettaa sitä. (Onko tää intternetti joku oraakkeli vai mitä ? Ihan ku meidän elämästä. En osaa ainakaan opettaa sitä seuraamista tiiviiksi tälle koiraherralle.)
- vaikka mitä. (Kyllä. Kuoria suklaamunat papereista ja olla koskematta sisällä oleviin yllätyksiin, kiivetä paperikassi kaulassa ikkunalaudalle, lämmitellä takkatulen äärellä, rentoutua saunassa jne...)

Rutkutusta ja huumoripläjäys

On se jännä, että lenkillä tulee tavattua ja melkeinpä useimmiten ohitettua (ja nopeasti) kaikennäköistä vipeltäjää. Tänään vastaantulivat:

• pölyhuiska fleksin päässä. Täysiä kirmaten ja kun naru loppui, niin niskansa taittaen. Kauhean kiva. Se koira, kun nyt vaan on niiiiin sosiaalinen ja haluaa tavata kaikki. (Pahoitteluni nyt vaan, mutta kaikki eivät halua tavata tuota huiskaa. Ei ainakaan, jos rynnistää täydellä vauhdilla yllättäen lumipenkan takaa).
  
  
• Labbis ja sen kaveri. Kävelee suoraan kohti ja me väistetään kadun toiselle puolelle. Ollaan päästy jo ohikin, kun labbis päättääkin tehdä hyökkäyksen ja aloittaa metelin. Olisko tääkin jamppa voinut jo aikaisemmin ihan oma-aloitteisesti väistää tai ottaa ne koirat paremmin hallintaan ja ohittaa nätisti?)
  
  
• Collie fleksin päässä. Collie olikin jo päästetty kotiovelta kadulle näppärästi, kun se on fleksin kanssa mahdollista. Ulkoiluttajaa ei pieneen toviin tosin näkynyt missään. Taas pääsi koira tulemaan aika lähelle ennen kuin fleksiä jarrutettiin. Tämä pariskunta tuli myös toisen kerran vastaan lenkillä. Tällöin collie oli jo ehtinyt ohittaa meidät, kunnes päättikin tulla tsekkaamaan takaisinpäin rekut. Fleksi oli taas sen verran pitkänä, että hyvin sillä sitten kaartoikin koirien kannoille. Kiva yllätys tämäkin. Not. Yhdellä ulkoilutuskerralla tollerifleksittäjä kokeili samaa kikkaa. Tosin kesken kaiken yllättävää koiran suunnanvaihtoa samaan sumaan sattui lenkkeilijäkin, jonka juoksu muuttui twistin hyppimiseksi, kun sitä fleksiä riitti. Knoppitietona kaikille fleksin käyttäjille se, että kyseisin fleksi, joka muuten suomenkielellä on kelatalutin, kehitettiin alunperin jäljestyskäyttöön, jottei jäljestysliina niin kovasti sotkeutuisi maastoon. Eipä tainnut olla tuotekehitys ihan onnistunutta, kun eipä noita fleksejä jäljellä juurikaan näe. Omasta mielestä ne nyt ei muutenkaan sovi koiran ulkoiluttamiseen, ainakaan kaupunkialueella. Omakohtaisena kokemuksena vielä se, että fleksillä saa aikaan hyvät palohaavat. Ihan vaan sillä, kun ne koirat rynnistää eikä pystykään painamaan pysäytintä. Eli roviolle ne kaikki fleksit.
  
  
• Karvamoonbootsimies boksereineen. Bokseri lähti vartioon parimetrisen lumikasan päälle eikä tarvinnut enää heidän ohittamisestaa edes haaveilla, kun bokseri alkoi ottamaan vaanimisasentoa. Kiitos vaan, mutta kokoero on hippasen liian suuri, että tohon leikkiin lähdettäisiin.

Sitten se huumoripläjäys, joka ehkä joiltain osin sopii edellä olevaan rutkutukseen.

"Minulla on koira. Olen minä sitä kouluttanutkin. Lenkkeilijöihin se suhtautuu tosi luontevasti. Iloisesti häntä heiluen se tulee tervehtimään kaikkia kuntourheilun ystäviä. Minä olen siinä ihan lähellä, narun toisessa päässä, rähmälläni. Hyvin suhtautuvat lenkkeilijät poistuessaan paikalta tapaamisemme jälkeen kuraiset tassunjäljet rintapielessä ja naama nuoltuna. Haluavat tavata toistekin. Moni on huutanut: te kuulette minusta vielä!? Mukavaa sakkia.

Vaikka kyllä koiran koulutus vaatii pitkäjänteisyyttä. Kapulan heittämisestä se tykkää valtavasti. Kerran heitin. Poliisit toivat koiran illalla kotiin. Minä sanoin, että ei olisi tarvinnut. Luulivat että lasken leikkiä.

Naapuritkin pitävät meidän koirasta kovasti, ovat antaneet sille lempinimenkin: ADHD. Outo nimi. Olisiko arabiaa?

Kerran minä vein sen lääkäriin ja sanoin että nyt tälle idiootille on tehtävä jotain. Lääkäri kysyi, että voiko eläintenhoitaja pitää sillä välin minun koiraani. Kaikki eläinlääkärit eivät ole tosikkoja.

Uskoihan lääkäri puhetta, ja määräsi koiralle rauhoittavia pillereitä. Muutaman purkillisen se niitä sitten söikin, nälkäänsä. Antoi vielä tassua kiitokseksi. Lääkitys lopetettiin tehottomana. Ei siitä ollut huumekoiraksi.

Pitihän minunkin yksi maistaa. Viikko meni horroksessa.

Koiran hankkiminen ei ole kovin kallista. Tonnilla saa hyvät paperit omaavan koiran. Remonttiin menee kymppitonnin verran ja ruokaan viitisenkymppiä kuussa. Aamiaiseksi se vetäisee pari desiä nappuloita, maksalaatikkoa ja olkkarin sohvan.

Meillä lisäkustannuksia aiheutti turvahäkin ostaminen, mutta se osoittautui liian pieneksi koko perheelle.

Luin koirakirjan. Siinä sanottiin että koiraperheessä johtajuus on tärkeässä asemassa. Helpotti. Yksi asia on sentään meilläkin hoidettu oikein: koirani on loistava johtaja!

Lenkkikaverihan minun piti siitä itselleni kasvattaa. Ensimmäisellä lenkillä vedettiin yhtä köyttä tosi hienosti. Eri suuntiin. Koiran kanssa juokseminen vaatii vahvoja olkapäitä.

En oikein uskaltautunut taannoin mukaan keskusteluun lenkkipoluilla häiriköivistä koirista. Ymmärsin heti, että joku oli nähnyt meidät. Päätin kuitenkin tulla ulos kaapista kun tajusin, ettei ongelma ole yksin minun, se on myös niiden joita meidän koira on häiriköinyt. Eiköhän sovita, että jokainen hoitaa omat ongelmansa.

Kennelpiireissä on väläytelty ongelman ratkaisuksi niinkin julmaa asiaa kuin piikin antamista häiriökäyttäytyjille. Minusta se on kohtuuttoman kova rangaistus, sitä paitsi suurin osa lenkkeilijöistä on ihan mukavaa porukkaa!!"

Ollaan me treenattukin. Agility oli maanantaina ja melko helpohkoa rataa tehtiin. Hyvin hakee Reima kepit ja kontakteihinkin keskittyi. A on tällä hetkellä hidas, mutta antaa olla, kun tekee kuitenkin niin huolellista työtä kontaktin kanssa. Kyllä siihen kuitenkin vauhtia taas saadaan. Eteen-menon-harjoittelu on unohtunut ja sitä sitten onkin luvassa ensi viikolla. Myös hyppyharjoituksia, kun tuo ei tajua sovittaa askeleitaan kovin hyvin vaan vetelee sitten megaloikkia mielummin. Ja eihän niitä rimoja tarvi muutenkaan kunnioittaa. Heh.

Kotona on temppultu molempien voimin ja melkoista taituruutta on havaittavissa. Tarkoituksena olis saada kummallekin vähän hajua siitä, että niitä takajalkojakin voi kontrolloida.

Reiman kanssa työstettiin myös tokohyppyä ja koitettiin keksiä lääkettä varastamiseen. On se vaan niin salama ja herkkä jätkä, että ohjaajan pitää pitää itsensä kurissa, kun pienimmästäkin asiasta lähtee suorittamaan. Jatketaan siis hypyn kiertelyä ja odottamistreenejä.