Nimittäin n.10 metriä ennen kansanpuvussaan oleva romaninaista tuli meinaan jarrut päälle ja kovin epäilevä haistelu. Enää ei voinut oikein astua askeltakaan eteenpäin. Mentiin sitten suosiolla kadun toiselle puolelle ettei vaan tule mitään rotumellakkaa.. Papu ei tämä nainen haitannut ollenkaan. ehkä Reimaa on peloteltu jo liikaa mustalaisille myymisellä.
Reiman kanssa tokoiltiin ja ekstravaikeuksia tuotti se, että täällä kotinurkilla on jollakin nartulla aivan tärppipäivät menossa. Näin levotonta koiraa ei olekaa vähään aikaan meillä näkynyt. Huh huijaa ja ohjaajalle kasvaa uloketta otsaan. Voi morjens. Paikkamakuussa ei apuohjaajalla ollut oikeastaan mitään tehtävissä. Ei auttaneet namit, vaan tuli tärinää ja ääntä. Noutoja saatiin onnistumaan, samoin ruutua. Riitta onneksi jeesi paikkamakuussa ja nyt ryhdyttiin siirtämään koiran huomiota minusta namikuppiin. Hyvin olen opettanut kaiken tapahtuvaksi minun kautta, mutta nyt tarvittaisiin hieman sitä itsenäisyyttä. Sama homma jäävissä, kun ei reagoi tarpeeksi leluun vaan jää kyttäämään minua. Namikipolla saatiin muutama hyvä toisto, mutta tämäkin pitää opettaa nyt sitten hyvin. Työnsarkaa riittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti