lauantai 31. tammikuuta 2015

Life is ten percent what happens to you and ninety percent how you respond to it.

Tällä viikolla on ollut haastetta, jos toista. Reme on ollut sekaisin hormooneista, joten homma kallistuu nyt siihen, että Tardakia ei enää tuohon tuupata vaan lähtee palleroiset. Tyyppi on tällä viikolla huudellut mun perään eikä ole meinannut rauhoittua. Epävarmuutta ja tukalaa oloa ilmeisesti ja tukihenkilöä olisi kaivattu. Yhtenää päivänä oli pissit matolla. On ollut rauhaton ja muutaman kerran turhankin ärtsy muille. Epäluotettava.

Bondi taas on syönyt vaihteeksi keppejä ja oksentanut yöllä. Aamulla söi lelun muoviosia eikä oksentanut, kun olisi pitäny. Niin ärsyttävää.Koirapuistossa on käyty ja juostu vinttikoirien kanssa ja bernipentua pakoon. Bernille näytti hampaitakin, kun tuntui turhan innokkaalta ja isolta. Tänään pelästyi kotona jotain ja tunnin paniikissa. Epäselväksi jäi oliko kyseessä joku ääni vai keittiöpuuhista tullut savu.

Ainoa järkevä tuntuu olevan Papu. Papun maailma ei paljoa järkähtele. Kunhan ruokaa tulee, niin kaikki on hyvin.

Helppoja juttuja on treenattukin. Nopeita maahanmenoja koko porukalla. Tekivät porukalla merkin kiertoakin ja targetille menoa. Hyvin sujuu. Bondi osaa stopatakin merkille. Kiva. Remen kanssa on tehty vaan helppoja juttuja ja tunnarista luopumista eli namia lentää lattialle ja niitä sitten metsästää. Ainakin näyttää rauhoittavan intoa tunnariin. Tyypit treenasivat myös tyynyillä parkissa oloa, yhden treenatessa. Täytyy sanoa, että mukavan rauhallista oli.

lauantai 24. tammikuuta 2015

All action results from thought, so it is thoughts that matter.

Viikolla on ehtinyt sattua ja tapahtua ja tapahtumathan aina tuovat jos jonkilaista ajateltavaa mieleen. Alkuviikko pähkäiltiin mikä Reimaa mahtaa vaivata, kun ärtsyilee. No kuivatessa kuului melkoinen vinkaisu ja kipu paikantui eturauhaseen. Aiemmin oli jo hieroja päivälle varattuna, mutta se nyt vaihtui Reiman osalta lääkäriin ja hierottavaksi pääsi Bondi.

Remellä oli kuulemma virtsassa siittiömatto, joten tardakia tuli peppuun ja antibioottia suuhun. Harkinnassa nyt sitten kastraatio, josko sillä näistä päästäisiin eroon lopullisesti ja vielä ennen kuin tuo kroonistuu.

Bondi pääsi siis hierottavaksi ja hyvä niin. Alku oli vähän vaikea, kun olisi niin kovasti kiinnostanut moikata hierojaa ja muuten häröillä. Ilmeisen jumissa myöskin oli osittain. Häntää käsitellessä tuli kunnon vinkaisu. Hyvä, että saatiin käsiteltyä ne pois. 

Perjantaina Bondilla piti alkaa agilityn estealkeet, mutta ne valitettavasti peruuntuivat tältä viikolta opettajan koiran sairastumisen myötä. La ja su piti olla myös hyppykurssia, mutta vähäisen osallistujamäärän vuoksi sekin typistyi yksipäiväiseksi. Näitä odotellessa ollaan treenailtu Lentsun nettitokoja: teemoina nopeat maahanmenot ja uudet EVL:n merkit (normi, kierto ja merkitön). Kaikki ovat tehneet kaikkia. Maahanmenoissa täytyy sanoa, että Reima on heikoin lenkki, joten tätä täytyy työstää lisää. Bondi ja Papu tekee varsin täpäköitä syöksyjä. Merkit menee kohtuu hyvin. Reimalla taas vaikeuksia ja pitää olla selkeämpi, milloin pitää bongata ja milloin lähteä. Tämähän se oli meidän ruudunkin kompastuskivi.

Tänään seurattiin kavereiden tokokokeita. Hyviä yrityksiä ja osasuorituksia nähtiin alokkaassa ja avoimessa nähtiin ihan supersuoritus Heliltä ja russeli-Jymyltä. On myönnettävä, että kadehdittava suoritus. Iloinen koira ja koko ajan olivat samassa kuplassa. Tuntuu niin saavuttamattomalle meille. Pitäisi treenata paljon, mutta mitä jos taas petytään siihen, että paljon on treenattu ja panostettu ja tuloksena on pannukakku? Liikkeissä on viilattavaa, mutta eniten työtä on oikean vireen ja sen yhteisen kuplan löytämisessä. Aika pitkälti näitä ajatuksia, joita tässäkin blogikirjoituksessa käydään läpi.Tuntuu siltä, ettei me koskaa olla tarpeeksi valmiita.

lauantai 17. tammikuuta 2015

Hajatelmia kontaktien suorittamisista

Eilen kuunneltiin Inkilän Leenaa kontaktien opettamisesta ja hyvä ilta oli se. Muistiinpanoja tuli tehtyä ja täytyy asioita pohdiskella, kun treenaamaan päästään. Bondi tullaan varmaankin soveltamaan boksia eli ruvetaan opettelemaan juoksemista boksin kautta, joka auttaa sitten myöhemmin koiraa fokusoimaan liikkeensä esteilläkin.

Leenan näkymys kontaktien opettamisesta oli varsin samanlainen kuin minullakin eli takaperin ketjuttamalla homma etenee. Ensin opetetaan asento ja hakeutumaan 2on-2off lankulla. Sitten pikku hiljaa lisätään asentoon hakeutumista puomin alastulolla. Puomilla pitää myös treenata suoralla juoksu, joten sitäkin pitää vahvistaa.

Leena ei niinkään nähnyt ongelmia ylöstulon opettamisessa vaan oli sitä mieltä, että useimmilla se menee omalla painollaan. Tämä jäi vähän mietityttämään, mutta katsotaan miten lähtee sujumaan. Ennen kuin tähän vaiheeseen päästään, niin vielä on paljon matkaa edessä.A:ta olis hyvä treenata madallettuna, jotta koira oppii sen juoksemaan sulavasti. Mutta tätäkin me vielä odotellaan tovi, että lihakset vahvistuu ja koira pysyy kunnossa.

Keskitytään myös pysymistreeneihin, sillä sitäkin tarvitaan kontakteilla. Tämähän meille jäi läksyksi aksan perusteet kurssiltakin.Lisää treeniä siis.

sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Always do your best. What you plant now, you will harvest later.

Remen kanssa harkkatokossa tänään. Koitin purkaa tyyppiä ennen treeniä, mutta ei tässä nyt ihan täysin onnistuttu ja odotellessa tulikin sitten jo haukkua. Kehäänkin mennessä oli vähän pörheä ja komentava.

Aloitettiin metallilla. Liikkuri oli meitä laittamassa tekemään EVL:n hyppynoudon, mutta tästä kuitenkin kieltäydyin. Reima ei niinkään, koska palautus tuli esteen kautta, kun nouto siinä esteen vieressä tehtiin. Hetken pohti kapulan luona tuoko, mutta toi. Palautus tuli viereen ihan kivasti.

Jatkettiin seuruulla. Haukuilla matkaan ja sitten bongailee merkkejä. Miten tää on pieni deja vú siitä, että miten tässä on taas unohdettu opettaa merkin bongaaminen ja merkille lähtö? Ehkä mukana myös ripaus sijaistoimintaa. Näiden höpsäyksien jälkeen ihan ok. Hitaat oli hyvä ja askeleetkin. Tosin peruuttaessa kääntyi poikittain, vaikka kotona on tehnyt kivasti. Itse sekoilin askeleissa oikealla ja tein ne kakkahousuna. Treenin alle siis oma toiminta ja häiriöt kentällä.

Sen jälkeen tunnari, joka on nyt ollut työstössä, mutta jota ei oltu päästy vielä tekemään koemaisena. Repe katsoi tarkasti ja odotti hyvin. Lähti matkaan ja haisteli, löysi oman, mutta aroi kuitenkin vielä viereisen kanssa, mutta päätyi tuomaan sen oman kuitenkin. Palautus oli kauhiaa pureskelua, joten sitä pitää vielä vahvistaa. Tosin eipä mennyt ihan tikuiksi se tunnari, vaikka hyvät kolot kuitenkin sai kylkeensä. Tuli siitä luovutuksessa pudostuskin, mutta eipä haittaa. Lisää treeniä.

Istumiseen lähdettiin hyvällä boogilla, mutta perusvirhe tässä eli jää seisomaan. Mutta ei siitä voi olla vihainen, kun heiluttelee siinä häntäänsä. Toisella käskyllä istui. Palatessa liikkui. Pysymistä siis tähänkin.

Hyppynouto, tällä kertaa puisella. Kiva meininki. Itse oon kapulan nappaamisessa hätäinen. 

Kaukoissa pönttöilin itse, kun piti vielä tarkistaa mitä liikkurin merkit tarkoitti, kun oltiin jo jätetty koira jne. Uusinta kierroksella hienosti. Tässäkin malttoi nyt odottaa maassa, joskin maahanmeno alkoi olla hidasta. Kivat vaihdot, vähän tulee eteenpäin ja menee vinoon, mutta parhaimmat ikinä mitä ollaan tehty täydellä matkalla.

Luoksarissa stopi valuivat ja seisominsn meni maihin. Pääasia, että pysähtyi kuitenkin. Näitäkin vahvistamaan.

Ruutu toimi ok, kaikesta päätellen irtoaminen on nyt myyty, mutta nyt etsii palkkaa sieltä, joten pitäis saada loppuosa vielä kuntoon.

Muuten ehkä koko suorituksessa suurin haaste on se sama kupla ja kehut kehässä. Pitää puhua paljon enemmän ja kertoa mitä seuraavaksi. Luoda se ajatus siitä, että koko suoritus on yhtä temppua, kuten Lentsu sanos. Viilattavaa siis riittää. Mutta se hännän heiluminen oli niin siistiä. Onhan se aika liikkis tehdessään!

Lopuksi Bondi pääsi Rockyn ja Jessen kanssa metsälenkkeilemään, vaikka välillä korvat olivatkin hukassa, ja lopulta Bondia odotti narutuomio. Sillä aikaa Reme oli työstänyt häkin makuualustaa, mistä en ollut kovin iloinen.

perjantai 2. tammikuuta 2015

Action is the real measure of intelligence.

Eilinen Avara luonto oli niin jännä, että piti mennä ihan liki sitä katsomaan. Leopardin kiihdytys hyökkäykseen aiheutti haukkumisen ja lopulta Bondi yritti myös haistella kissapedon peräpäätä, kun se siihen ruutuun tyrkylle tuli. Että sellainen maailman fiksuimman koirarodun edustaja täällä meillä.

torstai 1. tammikuuta 2015

Write it on your heart that every day is the best day in the year.

Vaikka niissä päivissä on omat haasteensa, on niissä myös omat kiitollisuuden aiheensa. Tänään meillä on ollut:
  • koira, joka ei halua ulkoilla, koska keli on märkä ja muiden kanssa on ärsyttävä ulkoilla
  • koira, joka ei suostu lähtemään ulos, koska edelleen paukkuu. Kohtalon ivaa on se, että muita ulkoiluttaessa ei ole paukkunut, mutta Reiman ollessa vuorossa aina on tullut vähintään yksi jytky.
  • koira, joka haluaa ulkoilla. Ei haittaa keli eikä haittaa kaverit. Kunhan ollaan ulkona, koska siellä on kaikkea siistiä.
Näistä haasteista huolimatta on saatu tehtyä hyvät treenit. Remelle rauhoittumista ja tunnarin pitoa. Tunnarin kanssa unohtuu kaikki jännittäminen ja kierrokset menee taas tappiin. Ihan ok niin. Bondi teki seuruuta, maahanmenoja ja m-s-vaihtoja. Hyvältä näyttää ja maahan tipahtaminen on niin makee! Papukin temputteli omia juttujaan kovin innokkaasti.