Hyvällä sykkeellä

On tällä viikolla treenattu. Nouto on lähes korjattu. Kiitos niiden Oilin vinkkien! Enää ei purra. Vaikka välillä asiasta pitääkin muistuttaa, mutta ei tuu hammastikkuja enää. Sen kunniaksi ostettiin nyt uusi kapulakin. 

Pitihän sitä myös ostaa uusi lelukin sitten tähän treeni-intoon. Ke-Hu-lelu valikoitui nyt tätä kruunaamaan. Katsotaan miten se kestää meillä kulutusta. Narupalloista kun meinaa aina narut katketa. Jos nyt oli jykevämpi kahva ja karvaosio suojelisi narua.

Aksatauko päättyi myös tällä viikolla. Asenne oli Remellä kohdillaan ja parempi kuin ennen taukoa. Vauhtia siis riitti. Omat kuviot olivat vähän sekaisin ja koitin yhdessä kohdassa kääntyillä ihan vikasuuntaan. Homma lähti pelittämään, kun pyörähdyssuuntaa muutettiin. Kuntoa pitää vielä työstää, mutta eiköhän se siitä, kun pakkasetkaan ei pauku enää niin kovasti.

Muuten onkin sitten säädetty passin ja rokotuksien kanssa ihan tarpeeksi, kun koitetaan lähteä näytelmiin ihan ulkomaille. Huh. Ei ole helppoa se.

Tokoa ja uimista

Päivällä tehtiin Reiman kanssa treenit. Ruutu: ekat meni palkalle ja tokalla tyhjään tosin näytön avulla. Sitten ei enää mennytkään. Haukkui ja vaan kaarteli. En ehkä ihan ymmärrä mistä tää aivoitus tuli? Vaihdettiin takaisin palkka ruutuun ja saatiin sitten tehtyä muutama onnistunut tällä.

Nouto ihan kivasti. Vähän hitaasti, mutta nyt oli ote hyvä. Bc:li taas eli ei meinaa luovuttaa leluun. Lihapulla oli parempi. 

Sitten olikin korvaton koira, joka ei ollut kuullut liikkeestä maahanmenosta koskaan. Aikamoisilla avuilla se saatiin kuitenkin tehtyä ja muutenkin palauteltiin mieliin mitä se "maahan"-tarkoittikaan. Sama korvaton tuli myös luoksarin läpi. Pallolla sitten sekin kuntoon.

Palkkattomasti sitten jäävät ja luoksari. Ne hyvin, joskin palkasta oli taas vaikea luopua, mutta teki sen kuitenkin. Toivo siis elää.

Iltapäiväksi lähdettiin metsälenkille kuuden muun russelin kanssa ja koirat kävi heittämässä talviturkitkin pois. Makkarat paistettiin notskilla ja Papu riehaantui pyytämään muita leikkiin. Pentu roikkui niskassa ja korvissa, mutta ei se Papua haitannut. Kivasti meni ja muilla retkeilijöillä oli ihmettelemistä tässä revohkassa.

Päikkäreiden jälkeen treenattiin vähän lisää kaukoja merkki riman kanssa. Haastavimmaksi tässä tuli se, että Papu halus osallistua Reiman treeneihin. Teki ensin vieressä hienosti, mutta sit nälissään alkoi varastamaan merkkirimaa. No Reimahan sen varasti takaisin ja välillä sitä pidettiin yhdessä ylhäällä. Heh. Kaukot meni itse hyvin eikä yksikään tullut eteenpäin. Kohta mennään vielä ansaitsemaan iltaruoka makoilemalla!

Toipumista monella tapaa..

Papulle menee toipumiset hyvin: nenä on kunnossa ja tassukaan ei ole häirinnyt menoa. Pönttö päässä tuo on, kun ei olla paikalla tai yöllä, mutta siitäkin voidaan varmaan ruveta luopumaan.

Reima taas koittaa palautua oven paukuttelusta. Meillä meni ulko-ovi jotenkin kieroon ja sen kiinni saaminen kotoa lähdettäessä on ollut nyt pieni operaatio ja sitä on saanut paukuttaa, pamautella ja painella kiinni ihan tosissaan. Reimahan otti tästä itseensä pienen paniikin muodossa ja rauhoittumista nyt odotellaan. Mähän en tokikaan tätä tajunnut heti ja ihmettelin, kun treenaaminen oli vähän haastavaa ylimääräisten kierrosten kanssa ja koira kireänä kuin viulunkieli. No treenit saatiin tehtyä kuitenkin ja onnistumisia tuli. 

Noudot vähän epätasaisia: melkein jokaisella kerralla varasti, mutta tuli kutsuttaessa takaisin ja sitten taas arpoi, että saako mennä vai ei ja tullaanko takaisin ravilla vai laukalla. Kerran jäi kapula matkan varrellekin. Metskulla tehtiin nämä ja piti nätisti. Itse pitää muistaa tehdä seuraavaksi kapulan nostoja niin, että kääntyy ennen nostamista ja loppuosaa nopeammaksi. Luoksarin stoppi oli täydellinen. Paikkamakuu vaikeaa, mutta tarjosi kuitenkin pään laittamista maahan, vaikka sitä vähän saikin odotella. Levoton oli juu, mutta ymmärrän kyllä nyt syyn.

Pöh, näin jälkikäteen harmittaa tuo treenaamaan meno, kun koira oli sekaisin kuin seinäkello. Olisi pitänyt tajuta ja mennä vaan lenkille. Toisaalta, saatiinhan me niitä onnistumisia kuitenkin.

Hei me treenataan!

Pääsiäislomat lusittu ja lomalta palasi takaisin hyvin ravituttuja koiria ja ihmisiä, joten ruvettiin sitten heti toimeen ja kipaistiin alkuun 1,5 tunnin lenkki aurinkoisessa kelissä. Papu ei ollut aivan tyytyväinen reittivalintaan ja kulki osan matkaa perässä hihnan mitan verran. Ehkä myös hiekoituskivet tuntuvat ikäviltä tassuissa, kun hakeutui jäälle tai tasaiselle aina kun mahdollista.

Lenkin jälkeen tehtiin Reiman kanssa treenit vielä ja aivan loistavasti meni seuraamiset, luoksetulon stopit ja noutoakin tehtiin. Noudossa taas pientä haastavuutta, kun ei aluksi vaihtanut kapulaa leluun ja pureskeli. Homma parani, kun tajusin heittää palloa, niin sitten tiputti kapulan. Saatiin sillä vauhtia ja parempi ote kapulaan. Pätevä oli taas pieni koira.

"When everything seems to be going against you, remember that the airplane takes off against the wind, not with it." - Henry Ford

Jep. Vastatuulta on havaittavissa. Reimalla on hyppy täysin kateissa ja takajalat jäävät käyttämättä siinä hyödyksi. Piiran käsittelyssä oltiin lauantaina ja Leena totesi, että ranka on ihan jäykkä ja askel töpöttävä. Liikettä pitäisi siis saada takapäähän ja rankaa aukeamaan. Suositteli tähän hätään koiran kuvauttamista, että voidaan sulkea suuremmat viat pois ja sitten vesiterapiaa. Näitä nyt sitten tässä koitetaan järjestää.

Papu oli ihan hyvässä kunnossa ja jumit saatiin lanteista hierottua auki. Papu on muutenkin ollut ihan hyvällä tuulella. Rauniot ovat sujuneet hyvin ja eilen ekstravaikeutta toi pimeys, kun jouduttiin valoista luopumaan treenien aluksi. Pienen alkupyörimisen jälkeen itseluottamus löytyi ja nenä aukesi. Eikä siinä sitten kauan nokka tuhissut, kun molemmat ukot oli nostettu hyvien haukkujen kera.

Tänään agilitattiin, mutta eipä se kummoista ole. Vammaisagilityltä näyttää. Ei irtoa eikä etene. Touhuili jotain omiaan putkien kanssa kerta-alleen. Etupalkalla saatiin vauhtia aikaan, mutta muuten ei onnistu. Tai hitaasti menee. Masentavaa. Harmittaa kovasti, vaikka koiralla onkin hauskaa.

Kova on turhautuminen tällä hetkellä. Tuleeko tästä koskaan mitään vai ei? Voisiko olla niitä onnistumisia välillä?

Viikonloppuna tuli Reimalle hutikin ja hampaat iskeytyivät peukalon hankaan, mitä lie namia tavoitellut. Hieno mustelma siitä tuloksena. Tiistaina oli myös oikein mukavat terveiset keittiössä: hirmuinen kakkaläjä ja kahdet oksut. Onneksi kukaan ei niitä ollut sen kummemmin levitellyt ja laattalattiallahan ne kuitenkin olivat helposti siivottavissa.

Mutta näin, täältä tähän.

Failure is the condiment that gives success its flavor

Tokokauden grande finale ja voihan pyhä jysäys, että piti sydämen tykytyksiä siihen sitten ottaa mausteeksi. Kyseessä siis piirinmestaruudet ja näinhän ne sitten meni:

Paikkamakuu: Kiljuminen alkoi taas heti, kun päästiin riviin. Meni maahan hyvin ja huuto jatkui. Melko pian oli noussut istumaan ja sitten siellä ehdittiinkin maata, istua, seisoa, haistella ja liikkua. Onneksi kello tuli täyteen juuri oikealla hetkellä ja teltan takaa, kun tultiin esiin Reima oli sitten nenät vastakkain viereisen koiran kanssa. Uros sekin ja siitä sitten sydämen tykytykset, kun ottivat siinä jo hieman etukenoa ja tiukkaa katsekontaktia. Enpä jäänyt odottelemaan mitä tapahtuu, vaan kutsuin Reiman pois sieltä. Onneksi tuli, koska eihän sinne olisi voinut lähemmäksikään mennä tai olisi ollut rotumellakka pystyssä. Korkeimmille voimille kiitos siitä, että tilanne ei kärjistynyt ja se saatiin katkaistua ajoissa. Mutta tässäpä nyt meille talven treeniaihio: mielentilan muuttaminen aloituksessa ja paikkamakuun tekeminen pomminvarmaksi. 0.

Seuraaminen: Lähti ihan hyvin mukaan. Kontakti ei ollut mitenkään täydellinen eli tippui välillä, mutta hyvin tuli mukana. Täyskäännös oli vähän haparoiva ja jossain vaiheessa unohtui pariksi sekunniksi johonkin. Olisko vielä ollut vino perusasentokin jossain vaiheessa. 8½.

Maahanmeno: Keulii eli mylvii aloituksessa, hiljenee kun pari metri on edetty, hieman hidas maahanmeno, mutta muuten ok. Ääntelystä vähennyksiä. 8.

Luoksari: Taas kiljuu alussa ja valui muutaman askeleen merkistä. Vauhti kuitenkin hyvä molemmissa pätkissä. 8.

Seisominen: Hidas pysähtyminen ja kääntyi hieman taaksepalatessa. 6.

Nouto: Heitto oli hieman siinä ja tässä. Liikkuri ei olisi hyväksynyt, mutta tuomari sanoi, että ok. Lähti hyvin, mutta sitten taas aivopieru eikä muistanut mitä piti tehdä ja kävely, pureskeli ja tuli eteen seisomaan. Perusasentoon tuli itsenäisesti. 5.

Kaukot: ekaan kaksoikäsky, maahan mennessä meni vinoon oikealle, istumiseen taas kaksoiskäsky, maahan meni vinoon vasemmalle.  7.

Hyppy: Lähti äänen kera ja jompaan kumpaan suuntaan kolhaisi estettä. 6.

Kokonaisvaikutelma: Mölyämisestä ja liikkurin mukaan kapulan perässä lähteminen kehänauhojen ulkopuolelle vähensivät reilusti pisteitä. 6.

118p, 3-tulos ja tuomari oli Vesa Rantaharju.

Hoh hoijaa. Kummallisesti kiehuu. Liikkeiden välit eivät onnistuneet ja ei se Reima oikein keskittynyt. Pitää siis tehdä hommia välien kanssa ja sen kanssa, että on käskyn alla. Ja vaikka se tuomari höpöttäis niin en saa itse lintsata meidän rutiineista. Huh huijaa. Paljon on tekemistä. Rauhoittumista pitää harjoitella. Kaikki noutotreenit päättyy perusasentoon tästä lähtien. Rutiinia pitää saada, koska hassua, että 5 min ennen kehään menoa osaa noudon palautuksineen kuten kaukotkin. Treeniä, treeniä ja treeniä.

No koska nää jäi niin ärsyttämään, niin mehän sitten hommattiin jo voittajaluokan releitä eli ohjatun noudon uudet kapulat sekä ruudun tötteröt lähti matkaan. Lähetäänpä rakentamaan niitä liikkeitä tässä talven aikana, vaikka aika kaukana on se päivä, jolloin siellä päästään starttaamaan.

Muuten on tällä viikolla aksattu Papun kanssa ja ihan kivasti se menee. Kova yritys on, mutta itselle se on jotenkin vaikeaa, kun ei ihan ole varmuutta siihen tuleeko se koira sieltä tai ainakin se tulee vähän toisella tahdilla kuin Reima.

Muuten on jumpattu Reimaa ja jotenkin se takapää alkaa ehkä hahmottua. Ehkä. Pitää vaan jaksaa treenata ahkerasti. Muuten ei kehdata mennä fyssarille.

Hoh hoijaa, mutta varsinaisesti ei ole mikään voittajaolo näiden suorituksien jälkeen. Ollaan me ihan oikeasti treenattu. Joka aamu ja ilta paikkamakuuta ja tulos on tuo. Höh. Voi masennus. Ehkä se onnistuminen taas sitten joskus maistuu entistä makeammalta näiden rämpimisten jälkeen. Ehkä. Sitten, kun se joskus tapahtuu. Kai.

Have no fear of perfection - you'll never reach it

Näin tällä viikolla. Ei sitten ole mennyt ihan niin kuin Strömsössä. Tiistain tokoilut Reiman kanssa meni plörinäksi, koska treenipaikalla oli taas käynyt juoksuinen narttu. Hippasen liikaa häiriötä tuli siitä Reimalle. No tekihän se joo juttuja ihan kivasti, mutta eipä nyt olla kuitenkaan kummoista. Palkkaamattomuus kahdella liikkeellä meni hyvin. Hyvä seuruu ja avon luoksetulo. Paikkamakuu meni huutaen eikä todellakaan rauhoittunut sitten millään. Tunnarissa nenä oli auki, mutta seurasi nartun hajuja ja meni sitten ristiin rastiin nurmikkokenttää. No Korrin Riitta kuitenkin lohdutti sanomalla, että hänen mielestään kuitenkin Reimassa on potentiaalia ylempiin luokkiin tokossa ja ei kannata tämän takia nyt ihan täysin masentua. Puuh.

Toinen positiivinen asia oli, että päästiin mukaan Lentsun matkalla menestykseen tiimiin ja tiedossa on ensi vuonna parikin tokoviikonloppua. Vaikka just nyt tuntuukin siltä, että on aivan hullua tuon terrierin kanssa hakata päätä seinään. 

Keskiviikon Papun ketteryystreenit menivät hyvin ja mukana oli erittäin innokas koira, joka välillä sitten kosiskeli kentällä olevia ihmisiä namien toivossa. Hyvin tekin putkea, tikkaita, siltaa ja keinua. Keinu tosin tuli kontaktisuorituksen kera. Kanssatreenajat vähän moittivat meitä koiran holtittomuudesta, mutta enpä viitsi siihen nyt puuttua, kun kerran on hyvällä fiiliksellä ja tarjoaa tekemistä. Sen verran on ollut koira aikaisemmin lukossa, ettei sitä taas ihan täysin ruveta suitsimaan.

Tänään Reiman kanssa kiidettiin (no ehkä kiito ei ole kuitenkaan ihan oikea sana kuvaamaan menoa, mutta olkoon) Niinun treeneissä. Koko rata tuli opeteltua (vinks vinks eräskin lukija, josta pikkulinnut visersivät) ja homma tuntui olevan tehtävissä, mutta metsäänhän se meni. Puoliväliin sentään päästiin, mutta eipä paljon hurraamista ollut siinä. Omat ohjaukset meni välillä vähän väärään kohtaan ja koira rynnisteli läpi rimojen menemään. Kauheata kolinaa ja roiskimista. Jos sattui suoraa hyvin etenemäänkin, niin viimeiselle esteelle piti sitten vetää joku ihme roiskaisu kilometrin päästä ja 0-vauhdista. Tietysti se roiskaisu päättyi sitten rimojen sekaan pariinkiin kertaan. Joku ongelma oli nyt vasemmassa kaarteessa. Liikkuu kuitenkin ihan hyvin lenkeillä ja oikealle kääntyminen meni paremmin. Pöh. Tylsää. Voisko nyt olla vaikka edes parin kuukauden pätkä, kun homma sujuis..

Minua niin kovasti harmittaa, kuten harmitti maistraatissa Kyöstiäkin, jonka nimi kuulemma kääntyi ihmisten puheissä Köystiksi ja siitä johtuen nimi piti saada vaihtaa ilmaiseksi ja jos ei etunimeä saanut ilmaiseksi vaihdettua niin sitten ainakin sukunimen vaihto äidin tyttönimeksi piti olla ilmaista. Sitä en tiedä miten se olisi sitten vaikuttanut Köystin alkuperäiseen ongelmaan.

...you don't have to be perfect to be pretty

Tällä viikolla on treenailtu Papun kanssa tottista ja esteitä. Mikä into olikaan päällä ja tsäpäkästi mentiin ja tehtiin. Höpsö pieni koira!

Torstaina tehtiin Niinulla agilityä Reiman kanssa ja välillä mentiin aikamoista kyytiä ja kepit löytyivät varsin pätevästi vaikka takaaleikkaus niille tehtiinkin. Hyvä fiilis jäi, vaikka alussa oli taas hyppy aivan kateissa.

Perjantaina Reima koitti syödä jotain ällömöllöä kadun varresta ja kotona sitten pistettiin mahaan menemään parsat ja suolapallot. Toistaiseksi kaikki kunnossa, vaikka emäntä vähän hysteerinen ehkä onkin koiran tarkkailussa.

Lauantaina piipahdettiin Terrierissä, tai ei se mikään piipahdus ollut vaan lähemmäs neljä tuntia siinä meni, kun tuomaritäti oli niin perusteellinen. Tuomarina Hannie Warendorf, Hollannista. Pitkän pähkäilyn jälkeen paperissa luki näin:"5 years. Very good size ans proportions. Very good head, ears and eyes. Good shoulder, bit straight upper arm. Very good hind quarters. Good depth of chest. Easy to span. Strong loin, good tailset amd tail. Very happy mover. Would prefer more densed coat but quality feels good. Nice colors, Very nice presentation." ERI.
No turkki oli nyt aika lyhyessä mallissa, joten sitä olisi voinut olla enemmän, mutta on se oikea ajoitus vaan niin vaikeaa. Erittäin tyytyväinen olen siihen, että Reima jaksoi hienosti olla koko pitkän ajan ja häntä oli sopivasti pystyssä. Vähän lussukka se oli, mutta kivasti liikkui ja koitti ryövätä tuomarilta vinkulelunkin.

Run Forest, Run!

Eilen siis juostiin ja lujaa juostiinkin. Oli sellaista tykitystä, että oksat pois. Mutta kumma kyllä kaikkialle ehti eikä kiirettä kuitenkaan ollut. Ensin ongelmia tuotti valssin rytmittäminen suoran jälkeen, kun sinne päähän ehti irtoamaan itse niin kovin hyvin. No juuri, kun olin koulutettaville saarnannut valssin töpöttämisestä noin tuhannella askeleella, niin mitäs sitä itse menee tekemään? Ihme tikutusta sain aikaan paikallani. Yhtään asiaa ei helpottanut se, että peräkkäin piti tehdä kaksi valssi ja kaupan päälle vielä pakkovalssi. Ihan hyvin ne sitten kuitenkin saatiin pyörimään.

Seuraavaksi vaikeuksia tuotti pitkä kuljetus, kun Reimalta tuli nopeaan tahtiin palautetta, että mihin mennään. Pitäisi siis tähän käskytystä keksiä, että etenisi eteenpäin. Kovin on osittain kiinni kädessä eikä lähde niin helposti lukemaan estettä, joka on kauempana. Itsenäisyyttä tähän ja irtoamista.

Radalla piti myös leijeröidä, mutta jollain päähänpistolla tungin sinnekin sitten tekemään jotain ihan muuta. Ehkä siihen kohtaan olisi voinut viskileikkauksenkin tehdä näin jälkikäteen mietittynä, mutta nyt mentiin sitten puolivalssilla, joka toimi, jos ohjaaja muisti olla siellä oikealla puolella estettä. Tätä seurasi sitten raju hurmioitunut kiri eli muutaman esteen suora, jolla kuultiinkin joka kerta kannustushuutoja ohjaajalle, joka meinasi taas jääd varmistelemaan liikoja.

Mutta sellainen ihme pääsi tällä kertaa käymään, että loppuun asti päästiin. (Ja nyt, kun Teemu ei näitä lue, niin voi tunnustaa senkin, että en edes rataa loppuun asti opetellut, kun eipä loppuun asti ole päästy juurikaan koskaan..)

Papu kävi keskiviikkona raunioilla ja ihan hyvää duunia teki, joskin ihan kaikki herneet ei aina lyöneet kipinää. Eka mm löytyi roskiksista ja näppärä koira ihan itse avasi ovenkin. Ei siis tullut pihaustakaan ilmaisua. Toisen mm:n kanssa tekikin sitten töitä pitkään ja koitti päästä betonirenkaan sisään, mutta ei tajunnut tarkistaa renkaiden sivussa olevaa aukkoa, josta olisi helposti pujahtanut mm:n luo. Tuo reikä piti ihan vinkata kädestä pitäen. Ehkä ihan hyvä näin, että on varovainen. Kolmaskin mm meillää oli ja yllättävän vaikeaksi osoittautui paikallaan istuva mm. Olihan Papu jo aika poikkikin jo tässä vaiheessa, kun odotteluun meni meillä aikaa aika paljon. Haukut oli vähissä tällä kertaa, mutta kaipa ne sieltä taas mieleen muistuvat.

Reiman kanssa tokoiltiin tiistaina taas Korrien ohjauksessa. Jokainen sai apuja omiin ongelmiinsa ja Riitan kanssa keskusteltiinkin paljon paikkamakuun treenistrategiasta. Muuten sitten tehtiin ruutua, joka toimi hyvin vaihdellen palkkaa ja palkattomuutta. Metallia nosteltiin, mutta se ei ole Reiman suosikki ja kolisee suussa. Sivuaskeleet sujuvat ihan kivasti ja peruuttaminenkin onnistuu. Tosin kiemurteli siinä aika paljon, mutta kotona teki ihan suoraankin. Tunnaria jemmailtiin nurmikkoon ja aina se sieltä löytyi. Hyvin käyttää nenää tässä.

On ne vaan päteviä!

Growing old is mandatory, growing up is optional.

Eli hyvää viidettä syntymäpäivää Reima!

Saattaa olla, että tuo koiruus saa lisää vuosia, mutta aikuistumista ei ole näkyvissä. Edelleen joka paikkaan mennään juosten ja yleensä metelin kanssa. Reimalle taisi joku myös asentaa superduracellit, kun ei siitä veto lopu. Ei edes koko päivän tokotreenien jälkeen. Aina valmis pieni rekkunen!

Tässä päivänsankari oikealla ja katse tiukasti jo "kakussa". Pitihän Papunkin toki myös saada oma hippasen pienempi kakkunsa. Dentasticksit toimivat hienosti "kynttilöinä".

Synttäripäivä vietettiin agilityn merkeissä Niinun ohjauksessa. Alku olikin aikamoista mukellusta, kun sankari unohti katsella matkalla olevia rimoja ja hyppäsi puolittaisesti ja jalat oli sitten ihan solmussa riman kanssa. Aikamoinen lomalta paluu. Ihan kuin ei oltaisi koskaan aikaisemmin radalla oltukaan. Alku saatiin korjattua ja sitten takuttiin välistä vedon kanssa, koska ponnistuspaikka tuotti Reimalle teknisesti vaikeuksia ja toistuvasti siitä johtuen sitten laskeutui minun väärälle puolelle. (No joo, oli siellä myös minultakin pikkusievää ohjausta, jolla ei sitten lähtenyt takaakiertoon ollenkaan). Annan peloittelema 6-kohta meni sujuvasti ja stopit löytyivät A:n alastulolta. Seuraavaksi edessä persjättöhässäkät, joista ensimmäinen saatiin jo toisella toistolla sujumaan ja toinenkin (jossa suora putki meni puomin ali ja itse piti ehtiä sinne toiselle puolelle se pj tekemään kiertämällä puolikas puomi) muutaman oton jälkeen. Hyvin tuo irtoaa, jos pistää tarpeeksi force ohjauksiin. Ihan turhaan vaan tulee varmisteltua. Onnistuineita pätkiä siellä kuitenkin oli ja eihän tästä voi muuta kuin jatkaa!

Tänään käytiin vielä aamusta tekemässä hieman treeniä viikonlopun koitoksia silmällä pitäen.

• Muutamat kontakti --> toimivat hyvin ja joka kerta
• Keinu --> namit päässä toimii ja tulee hyvällä vauhdilla
• Toko hyppy --> irtoamista ja vasemmalle kääntymistä. Hyviä toistoja saatiin tähänkin. Toivottavasti mielikuva liikkeestä alkaisi nyt juurtua sinne selkärankaan.
• Papukin aksaili ja etu palkalla tuli hyvä vauhti ja irtoili kivasti. Leijeröintikin onnistui. On se hauska!

Tässä meidän uudet testikohteet. Kuvasta puuttuu normaali vihreä pieni cuz. Liila kesti Reiman käsittelyssä ehkä n. 7 minuuttia ja sitten oli vinku irroitettu. Muuten on vielä kuitenkin toimiva.

Tokoa ohjatusti

Syksyn Korrien kurssi starttasi tänään ja ihan kivasti meni Reiman kanssa.

•  Kehään meno sujui esimerkillisesti ja siitä ei mitään huomauttamista.
• Häiritty kontakti: ohhohoo, mikään ei voinut Reimaa tässä herpaannuttaa ja Riitta olikin siitä ihan ihmeissään, että kesällä on todellakin tehty töitä.
• Kaukot: meni kisan omaisesti yhteen pötköön täydellisesti. Mulle toruja siitä, että unohdin jättökäskyn.
• Paikkamakuu oli hyvä, vaikka vilkuilikin Riittaa, jolta tuli jättöpalkka. Pysyi kuitenkin rauhallisesti paikallaan.
• Liikkeestä seisominen: hukattiin täysin. Reima meni jotenkin ihan hämilleen. Seisahtui kyllä, mutta kun käännyin ympäri, niin istui? täh. Ihan uus juttu. Otettiin itekseen vielä muutamaankin kertaan uudelleen ja ihan kunnossa se oli palkan kanssa.
• Odotellessa ehdittiin tehdä luoksarikin (no problem) ja noutoa (hirveellä innolla) sekä liikkeestä maahanmenokin. Hyvin on hallussa.
• Loppuun vielä paikkamakuu ja kaukot Annan palkatessa. Pm:t oli rauhallisesti ja kaukoissa ainoastaan ohjaaja koitti sekoittaa pakkaa antamalla käskyn kaksin käsin. Aivopierua siis ohjaajankin suunnalla.

Success is not built on success. It's built on failure. It's built on frustration. Sometimes its built on catastrophe.

Tänään treenattiin lisää agilityä ja taas mentiin maajoukkuekarsintojen meiningeissä. Loppupeleissä radalla ei ollut kuin yksi kinkkinen kohta, mutta sepäs olikin sitten sitäkin ärsyttävämpi. Ei niin, että se olisi ollut vaikea tai koira kuriton, mutta ohjaajalta loppui osaaminen, vaikka mistään ydinfysiikasta ei ollutkaan kyse. Oma liike ja tekeminen oli aivan hukassa. Tätä sitten haettiinkin hetken. 

Kyse oli niinkin vaikeasta asiasta kuin siivekkeen ympäri pyörittämisestä. (Ja joo, kyllähän sen kohdan pystyi ja tehtiinkin toisen siivekkeen kierrolla, mutta otettiin nyt tämä treenaukseen, vaikka koitin siitä aika pian luistaakin). Ohjaajan jalkojenhan pitäisi kertoa se seuraava suunta, mutta ainahan tämäkään sääntö ei päde. No tässä kohtaa ne jalat kyllä tavallaan kertoivat sen suunnan, kunhan ensin oli tehty se siivekkeen kierto takaisinpäin kohti edellistä estettä. No hetkihän tässä sitten meni ennen kuin löydettiin yhteinen kieli 

a) kouluttajan 

b)koiran 

c)meidän kaikkien välillä. 

Mä en aluksi ymmärtänyt yhtään mitä haettiin. Sitten kun ymmärsin, toteutus ontui eikä Reima ymmärtänyt yhtään mistä oli kyse ja palaute tuli metelinä, mikä taas lisäsi minun turhautumistani. Milloin Reima lensi kilometrin  päähän, milloin käännös oli kulmikas jne. Kunhan asia väännettiin tarpeeksi isosta rautalangasta (ratakiskosta), ja tohdin liioitella ohjausta, niin johan saatiin kiekurat kohdilleen. Hienosti alkoi kääntymään oikeaan suuntaan ja kiihdyttelemään jatkoa kohti. Huh. Aikamoisen turhautumisen takana oli tämä. Onneksi kouluttaja ei päästänyt pälkähästä ja treenikaveritkin jaksoivat tsempata. Tuhannet kiitokset taas mukavuusalueelta poistamisesta! Huh. Kädet alas ja kyykkää jatkossa!

Tästä jatkettiin vielä tokoilemaan. Suoritettiin paikkamakuu, kauko ja luoksari stopilla. Nakit oli superhyviä ja Reima sitten tillittikin apparia, jolta palkat tulivat. Onneksi ehti myös alun kohmelon jälkeen kuuntelemaankin ja teki kaukot varsin nätisti vaikka olikin vain kuulolla. Pm oli hyvä ja pysyi hyvin rauhallisena. Ainakin sen jälkeen, kun appari vahingossa tiputti nakin maahan. Otetaan varmaan siis etupalkka vaihdellen mukaan. Luoksari oli hyvä, stoppi aivan mahtava. Ihan lopuksi vielä vauhtiluoksari ja lujaahan tuo tuli.

Kotiin tullessa lähdettiin vielä lenkille ja näköjään tärppipäiväinen koira on jossain tässä naapurustossa ja teki Reimasta vähän turhan innostuneen. Papu-raukka sai sitten tästä kärsiä ja minäkin Reimaa huomauttelin varmaan sataan otteeseen, että annetaanpas Papun olla rauhassa. Varsin nätisti Papukin asiasta huomauttelee. Asiat kuitenkin pääsivät kärjistymään, kun päästiin sisään eikä Papu poistunut paikalta, vaikka etumatkaa annoin. Kähinä tuli sitten päälle oviaukossa ja Papu-raukka ei mahtunutkaan kierähtämään ja pakenemaan vaan löi nenänsä ja lisäksi sai osumaan Reiman hampaasta myöskin nokkaansa. Höh. Kaikki oli ohi kahdessa sekunnissa ja sitten taas rauha maassa. Harmittavasti nyt tuli sitten osumaa. Kovaa on terrierien elämä.

Lisää treeniä

Tänään taas treenailtiin Annan kanssa ja Papukin pääsi mukaan. Papulle seuraamista, jossa on kyllä väljä, mutta pitää paikkansa hyvin. En jaksa tuohon väljyyteen puuttua, kun tekee kuitenkin niin hyvällä meiningillä. Tehtiin myös paikkamakuuta, mutta se on hippasen vaikeaa apparin kanssa, kun Papulle ruoka (mikä tahansa ruoka) on vähän turhan hyvä palkka eikä malta olla ollenkaan paikallaan. Kai sitäkin vois sheippailla laittamaan päätä maahan. Iloinen se kuitenkin on kaiken kaikkiaan, mikä on tärkeintä.

Reima teki alkuun kehäänmenoja, mikä onkin sitten oma juttunsa ja kierrokset nousee aika hyvin niistä eikä meinaa oikein rauhoittua. Ja meinaa vängätä vastaan, jos asiasta huomauttaa. Pieni seuruu palkaten käännöksistä perään meni mallikkaasti. Hypyssä koitettiin ratkoa oikealle kääntymistä, mutta eipä siihen just nyt mitään kuningasideaa saatu. Pitääpä miettiä lisää. Nouto meni hyvin ja loppuun tehtiin sekin kokonaisena. Oikein hieno.

Molemmat tekivät vielä vauhtiluoksetulot: Papu alokasluokan mukaisen ja tulikin sellaisella sutimisella, että vau! Reima teki stopilla ja varsin mallikas stoppi tulikin! On ne päteviä.

Illalla vielä aksattiin Reiman kanssa. Olin ottamassa Papuakin mukaan, mutta viime hetkillä se jäikin kotiin, kun Jussi tuli sopivasti sille seuraksi. Harmi, kun muita ei tullutkaan tänään treenaamaan, niin olisi siinä Papukin päässyt sitten tekemään. Edellisen ryhmän jäljiltä oli maajoukkuekarsintojen hyppärin mukaelma odottamassa. Varsin pätevästi Reima irtoili ja teki töitä. En tiedä mikä mielenhäiriö muhun iski, mutta persjättöjä tuli tungettua kohtaa jos toiseen ja nehän toimi. Hyvää liitelyä oli se ja ensi viikolla taas sitten uudella puhdilla ja ohjatusti.

Raunioita ja tokoa

Keskiviikkona suuntana rauniot ja Papu intopinkeänä. Otettiin muutama haukku ihan paikaltaan koira vapaana ja hyvinhän tuo haukkuu. Hauskaa on myös se, että haukkuessaan Papu pakittaa. Eipä mene ainakaan syliin. Maalimiehiä lähdettiin sitten etsimään ihan raunioista ja aluksi papu meinasi rallatella vähän mihin sattuu, mutta onneksi oli korvat mukana ja saatiin myös lähdettyä haluttuun suuntaan. Aika nopeasti se mm löytyikin sitten lymyämästä paikasta mihin Papu ei oikein löytänyt pääsyä. Keikkui sitten siinä reunalla siihen malliin, että mm päätti nousta, ettei Papu tulisi niskaan. Hän sitten nousi kuppi edellä, jossa oli myös lihapulla tyrkyllä. Ahmatti nappasi sen sitten kokonaisena ja seuraavaksi sitten sitä märehdittiinkin muutamaan kertaan ja aika tuskaiselta näytti koiran olo. Mutta eipä aikaakaan, kun pulla oli pilkottu pienempiin ja nieltävimpiin osiin ja voitiin jatkaa matkaa. Toinen mm löytyikin sitten pötköltään raunioiden raosta ja sitä piti sitten ensin lipaista ja sitten vasta haukkua. Varsin mallikas haukku tuli taas ja aika pätevä jätkä oli hyvin ylpeä itsestään. Mahtavaa touhua!

Muuten on sitten tokoiltu. Reima teki tänään puolet avo-liikkeistä ja palkka tuli liikkeiden väleistä. Seuraaminen oli ok, käännökset vähän löysiä, muuten piti paikan hyvin. Maahanmenossa avitin hieman ja se oli aika hyvä. En jättänyt etupalkkaa ja siitä sitten vähän käännähtikin, kun menin taakse. Luoksari oli loistava. Pysähtyi hyvin ja tuli hyvällä vauhdilla viereenkin. Tosin palkkasin siitä tulosta pallolla, jotta pysyy hyvänä. Seisominen sitten etupalkalla ja se toimi hyvin. Häntä pysyy paremmin pystyssä. Hyvällä draivilla teki hommia. Loppuun vielä noudon hiomista, joka oli vähän löysää, kun kuumuus taisi jo käydä vähän voimille. 

Myöhemmin kotona vielä uudelleen noutoa ja hyvä meininki saatiin siinä päälle. Reima alkaa nyt keskittyä paremmin ja pureskelukin unohtuu. Papukin teki samaa ja oli aivan loistava. On ne niin päteviä!

Tiistain treenit!

Ei pitänyt tänään kovasti juosta treeneissä, mutta juoksinpas sitten kuitenkin. Reisi on edelleen ihan pökkelö ja jouduttiin sitten vähän mukauttamaan ohjaamistakin sitten siihen. Ihan hyvin Reima irtoili ja vauhti oli reipas. Treenilistalle poispäinkäännökset kepeille. Siihen ei lähtenyt millään, tai jos lähti kääntyi ekasta välistä väärään suuntaan. Kaisa ehdotti tähän jeesiksi verkkoja, joita varmaan kokeillaan. Tosin jännittää, mitä tuo niistä tuumaa, kun ei koskaan niiden avustuksella ole keppejä tehnyt.

Keinu oli hyvä kuminauhavirityksin. Nopeutunut paljon ja tulee nyt hyvin päähän asti. Toistot ei vielä riitä mihinkään, joten niitä sitten on luvassa lisää, kun loma alkaa ensi viikolla. Siivekkeen ympärimenoa pitää myös vahvistaa ja muistaa jeesata omalla kädellä. Hyvin meni ja aikaakin taisi kulua ihan kiitettävästi.

Siitä suunnattiin sitten vielä tokoilemaan ja Papukin pääsi tekemään. Voi sitä innon määrää. Ei meinannut tulla paikkamakuista mitään, kun ei oikein kestänyt apparia palkkaamassa. Mutta ei haittaa. Papun kanssa ei oo pipo niin kireällä. Noutoa otettiin muutama kerta ja hyvin alkaa tarjoamaan kapulan nostoa. Pääasia oli, että häntä heiluu koko ajan ja niin se tekikin. Reiman kanssa otettiin muutama paikkamakuu alkuun. Jättäessä oli levoton, mutta siihenkin saatiin puututtua palkkauksella ja rauhoittui siihen. Reimalle myös muutama nouto, jota lähti tekemään innolla. Viimeisellä annoin tuoda viereen asti ja toikin pureskelematta. Toimii siis tämäkin!
Seisomista vahvistettiin heittämällä lelu eteen ja taas apparikin palkkasi, kun liikuin. Tällä saatiin häntä pysymään ylhäällä. Loppuun vielä liikkeiden välejä, ja saatiin sitäkin toimimaan. sama pätee myös kehään menoon. Hyvä siitä tulee!

Viime viikon opit

Viime viikolla oli jotenkin taas vähän verkkaista tämä meidän toiminta, mutta onneksi laatu korvasi määrän. Torstaina oli kevätkauden parhaat agilityt sekä koiralla, että ohjaajalla. Reimalla kulki hyppy ja hyvin ohjautuikin. Ohjaajakin oli tarkka ja ajoitus toimi. Mielettömän hyvä fiilis jäi näistä treeneistä! Tätä se on, kun se sujuu!

Sunnuntaina  suunnattiin Reiman kanssa Turkuun Lentsun toko-oppiin. Päivän teemana motivaatio ja Lentsu on sitä mieltä, että kun motivaatio on kohdillaan, vauhti tulee itsestään. Tosin innokkuus hommien tekemiseen on tärkeämpää kuin vauhti. Koiran pitäisi siis kokeessa ja tietty treenatessa näyttää innostuneelta tekemään hommiaan. Olen samaa mieltä ja pidemmän aikaa olen mielummin hakenut sitä hyvää tekemisenfiilistä ennemmin kuin tarkkuutta asioihin. Se tarkkuus tulee kyllä treenien myötä.

Se mitä Lentsu itse katsoo ja missä motivaation määrä näkyy, on tunnarin palautus, luoksarin loppuosa. Viimeinen pätkä pitäisi aina tulla kaikista kovimpaa. Tämä siis tulee meidänkin tavoitteeksi tästä eteenpäin. Tarkennettu tavoite vielä sitten se, että koira irtaantuu ja tulee takaisin yhtä lujaa.

Sitten meidän ohjeisiin:
Nouto: Ei pidä nyt murehtia puremista. Keskitytään ottamiseen. Palkka käännöksestä ja luoksetulosta. Saa tiputtaa kapulan/tunnarin. Palkka pudotetaan maahan ja molempien liikkeen pitää jatkua. Aluksi tätä tehdään läheltä ja paljon.

Luoksari: Vauhtiluoksareita avustajan kanssa. Vauhdilla myös perusasentoon, autetaan, jos meinaa himmailla.

Merkki: Treenaus tyhjänä. Voi käydä näyttämässä paikan. Cluena lähdön saaminen hyväksi. Palkka merkillä tai lähtöpaikalla. Palkka ei saa lentää koiran yli, vaan pitää jäädä merkin ja ohjaajan väliin. Näin koira kääntyy oikeaan suuntaan. Palkka avustajalta ja treenit niin helpoiksi ettei pääse haukkumaan. Tämä koskee kaikkea tekemistä.

Maahanmeno: Nopeus: kyykkyjumpalla. Alkoi dyykkaamaan hyvin, joten varsin toimiva. Toimii myös reisitreeninä. Tänään ei tönkköjaloilla sitten kävelläkään kovin rennosti. Kannattaa vaihtaa välillä etujalkaa.

Paikkamakuu: Palkan voi viedä piiloon. Jos tärisee tai vinkuu, niin näyttäydytään piilosta, mutta ei kehuja eikä uusi käskyjä. Toinen vaihtoehto, että appari palkkaa. Kestolla ei väliä, kun saa kuitenkin palkkaa. Alkuun tiheä palkkaus, jota harvennetaan siten, että välillä nami tulee vain aluksi ja lopuksi. Jos haluaa treenata pään maahan, aloitetaan tämä edestä ja läheltä. Viimeisenä sivusta maahanmeno ja jättö. Luoksepalatessa saa nostaa pään.

Liikkeiden välit: Myös kehään meno. Opeta joku temppu (esim.pyöriminen) tuomarin kopeloinnin jälkeen ja tehtäväksi liikkeiden välissä, jotta into pysyy ja liike toimii palkkana. Äänen pitää olla iloinen ja kehuääni temppua tehtäessä, ei käskytysääni. Temppu ja siitä seuraavan liikkeen alkuun. Tarkoitus siis kertoa koiralle, että hyvin meni. Treeneissä kuitenkin ohjaaja yleensä kävelevä namimaatti, kun taas kisoissa ei tule palkkaa kuin lopuksi, jolloin koira voi hämmentyä palkkaamattomuudesta.

Seisominen: Stoppi heittämällä pallo oikealla kädellä, älä katso koiraa ja jatka liikettä. Pysyminen viemällä lelu etupalkaksi. Asennon vahvistaminen pannasta pitämällä ja heittämällä lelu eteen.

Kaukot: 50/50 palkka asennonvaihdoista ja pysymisestä/viiveestä. Appari palkkaa. Treeneissä pidempi matka kuin kisoissa. (Tämän tekikin heti tosi hyvin ja 10 m matkallakin).

Nyt on taas intoa, kun tietää mitä on tekemässä. Tavoitteet asetettu ja kisat katsottu! Treenikenttä täältä tullaan!

Tokopuuhastelua

Eilen työstettiin taas tokojuttuja Korrien ohjauksessa. Mietittiin vähän turhautumiseen ja komentamiseen puuttumista. Pitäis koittaa siihen keksiä joku keskeytyskäsky ja muutenkin olla treeneissä tarkkana siitä, että haukusta ei tapahdu mitään. Ihan hyvin toimikin ja leluja pitää käyttää treenaamisessa säästeliäästi tai ainakin käsitellä rauhallisesti ettei ota niistä kierroksia. Kokeessa pitää muistaa, ettei ota tuota liian aikaisin virittelyihin.

Luoksari on hyvä ja pysähtyminen Riitan sanojen mukaan tosi näyttävä. Siis silloin, kun Reima ei sekoita seisahtumista maahanmenoon. Pitää vahvistaa tätä lisää. Olisko eilen tehnyt yhden kymmenestä väärin. Ihan hyvällä mallilla siis.

Nouto ihan jees, jos tunkee namit suuhun juuri ennen lähettämistä ja takaisin tullessa on lelu esillä. Silloin menee hiljaa ja pitää kapulastakin kiinni nätisti. Lisää vaan toistoja tähän.

Otettiin myös metallia, joka tuntuu olevan aika inhottava, mutta ihan hyvin tarjoaa sen nostamista. Sitä ei tietty mälvääkään, kun on metallia.

Ruudussa oli muistettelemista ja merkin tekeminen voidaan hetkeksi nyt unohtaa, kun tarjoaa niin kovasti kiertämistä tai takana seisomista.

Tunnarissa on selkeästi tajunnut mistä on kyse ja haisteli tarkasti kapulat läpi ennen kuin toi oman. Ensin oli oma erillään, mutta laitoin sitten sen muutamaan kertaan kapulakasaan ja aina tuli oikea eikä vääriin koskettu.

Hieman meinasi juoksunarttu sekoittaa toimintaa, mutta ihan hyvin tuo keskittyi tekemään kuitenkin. Ihan pätevä koira siis.

Kataisten koulutuksessa

Kamat kasaan ja Ojankoon. Kouluttajana tarkemmin Sanna Katainen ja oikein positiivinen asenne oli hänellä. Jos Teemu sertifioi meidät takaaleikkaajiksi, niin tänään oli sitten persjättöjen sertifiointien vuoro. Koiraa jätettiin pujottelemaan ja itse sitten siitä eteenpäin pituuden taakse ottamaan vastaan ja heittämään takaakiertoon, mihin perään toinen persjättö, jotta seuraava este ja putki löytyivät. Aikamoista liikkuvuutta rintarankaan siis. Siitä ku selvittiin jatkettiin takaa kierto-valssilla takaakierto-persjättöön ja kaupan päälle takaaleikkaus renkaalle. 

Päivän ahaa elämys oli se, että eipä näitä leikkauksia ja jättöjä ole tullut tehtyä muurille, pituudelle, okserille ja renkaalle. Oho. No onneksi ei näytä suurempaa ongelmaa olevan, mutta listalle nämä asiat nyt kuitenkin tulevat.

Vauhti oli taas jossain aivan kadoksissa ja ekat ulkotreenit vetivät muutenkin koiran ilmeisesti aika hyydyksiin. Pöh. Fyssariaikaa vaan varaamaan, jotta saadaan selville onko Reimalla paikat jumissa. Tosin nyt saa muutenkin olla tässä torstaille asti aika rauhakseen.

Kiva koulutus oli ja aurinko paistoi, jopa siihen malliin, että otsa punertaa nyt. Ihan kiva kesäkauden avaus on ollut tällä viikolla.

Niin, treeneissä huomasin, että lelusta oli taas hävinnyt yksi palanen, joten Reima sai kotona nautittavakseen suolapallon. No tämän päiväisen lelun palasta ei tullut paluupostissa, mutta sen sijaan torstaina syöty lelun palanen tuli nyt ulos. Huh. Olisko ollut sitten se, mikä on hidastanut tällä viikolla menoa.

A wise teacher makes learning a joy

Voimaannuttava agilityviikonloppu menossa Teemu Linnan opissa. Tällä viikolla on ollut niin fiilis laittaa koko harrastaminen narikkaan. Tiistaitreeneissä tökki vippaukset. Torstaina Niinun ilme oli lähinnä kauhistunut meidän tekemisistä eikä päästy taas radalla kauhean pitkälle. Harmittaahan se. Joku kiire Reimalle tuli mun perään, ja sitten homma olikin ihan räpiköintiä. Kaartuva hyppysuora, joka päättyi kepeille oli ihan toivoton. Hoh hoijaa!

Omalla vuorolla treenattiin Papun kanssa pientä rataa ja kivastihan se etenee. Muurillekin saatiin hyvät vauhdit ja pomppu. Papun kanssa ohjaaja joutui myös itse suorittamaan esteen eli putken, kun Papu pakeni sinne aarteensa kanssa. Ei oo helppoa tämä touhu aina. Reima teki etäisyyden arviointia, kun välimatkoilla on ollut ongelmia. No nyt niitä ei kuitenkaan ollut. Ihan hyvin meni vaihtelevilla etäisyyksillä ja vähän otettiin liikettäkin mukaan. Kaupan päälle kontakteja ja keppejä. Hyvin menivät. Selkeästi lamppu syttyy koko ajan enemmän.

Näiden koettelemusten jälkeen emmin todella paljon, että mikäs järki on mennä Teemu Linnan koulutukseen, mutta toisaalta ei ota, jos se ei annakaan. Alkuun tutustuttiin rataan (joka oli muunnelma Niinun radasta) ja sitten pieni teoriaosuus, joka lähinnä painottui mielikuviin ja onnistumiseen.
Pointit tältä päivältä tulee tässä:

• Ei mitään turhaa ohjaukseen, ovat vain häiriötä koiralle
• Treenit asenteella: "Ekalla kerralla nollalla läpi, kuten kisoissakin". Asenne ratkaisee.
• Epäonnistuminen on oppimista. Yrityksien kautta rakennetaan onnistunut suoritus.
• Mielikuvaharjoittelu: mieti sitä onnistunutta suoritusta!
• Heli Rantasen oivallus: maailmanmestaritkin ovat vain ihmisiä. Kukaan ei ole synnynnäisesti häviäjä tai voittaja. Töitä pitää toki tehdä.
• Epäonnistuminen on ihan meidän omaa keksintöä eikä siihen kannata keskittyä.

Jumpe, että noi motivaatiopuheet kyllä toimi muhun ja tuntuu taas siltä, että meidänkin ongelmat voidaan ratkaista. Palastellaan vaan pieniin osiin, niin kyllä ne saadaan siitä rakennettua kokonaisuudeksi. Me selvitään tästä kyllä!

Alussa tehtiin kaksi pakkovalssia radalla ja sitä sitten hinkattiinkin, kun mä olin vähän väärissä kohdissa ja pyörin liian vähän ja väärällä kaarella. Tyrkkäys saatiin kohdillen, kuriin ja pyöriminen kondikseen ja ai, että meni sujuvasti. Ei ollut kiire mihinkään.

Seuraavana haasteena niisto-persjättö ja seuraavalle esteelle viskileikkaus.  Niistopersjättö meni ihan hyvin, mutta turhaan oli kiire seuraavalle esteelle eli rytmitystä pistettiin kuntoon. Viskileikkauksen ongelmana oli, etten kertonut mihin mennään seuraavaksi. Sehän tehtiin tässä tapauksessa olkapäillä ja  kun ne saatiin mukaan, niin ei ollut hätää ollenkaan. Ja taas ne kädet alemmas, kun en mä minkään kirahvin kanssa ole liikenteessä.

Sitten jo aikaisemmin haasteena olleeseen kaartumaan suoraan ja kepeille menoon. Keppien vieressä oli luonnollisesti ansaeste, johon karautettiinkin sitten ensiyrittämällä. No eihän mulla ollut hajuakaan miten toi kohta handlata tai jos olikin niin ihan liian myöhään. Neuvoksi linjata koira hyvissä ajoin jo ennen edellistä estettä omalla linjalla ja olkapäillä. It's a miracle! Sehän toimi. Ihan sukkana sisään ajautui! Ei se ollutkaan yhtään vaikeaa!

Siitä jatkettiin poispäin käännöksellä pussiin ja puomille. Ensin epäröin sitä hakeeko se sen pussin ja himmailin. Tilille toki jouduin tästä. Ei pidä epäröidä, pitää vaan mennä ja pelastaa tilanne. Take 2: ei epäilystäkään asiasta. Vaikka olin vähän jäljessä sain Reiman kuitenkin ohjattua ansa esteen ohi puomille käskyttämällä.

Loppuun vielä pientä pyöritystä ja se tehtiin kelvollisesti hieman veitsenterällä, mutta siihen Teemu oli tyytyväinen, koska rohkeasti uskalsin. Hyvä me!

Omat muistettavat asiat siis:

• Uskalla mennä!Nyt mennään eikä meinata-meininki.
• Kädet alas, jeesaa koiraa enemmän
• Muista linjaukset ja olkäpäiden käyttö
• Käskytys ajoissa

Mielettömän hyvä koulutus! Hauskaa oli eikä pelottanut mokata! Onneksi tämä jatkuu vielä huomennakin!

Pikainen uutiskatsaus

Treenattu on. Hyppytekniikkaa ja keppejä. Tekniikka menee ihan kivasti ja eteneminen on molemmilla tasaista. Josko sitä Papullekin uskaltais laittaa jo vähän rimaa bumpsien tilalle.

Muuten tokoiltu kotona ja treenattu vartalon hallintaa. Hyvin pyörivät ja Reimalle menee hitaasti kaukojen asennonvaihdotkin perille.

Muuten on ratkottu Reiman huutamista, mikä meni omiin sfääreihinsä viime viikkoina. Kiljui minkä keuhkoiltaan kerkisi, jos ulosmeno kesti. Jäähylle laitettaessa putkihuuto vaan jatkui, mutta nyt tuntuu löytyneen ainakin hillitsemiskeino ja toivottavasti naapurit eivät enää luule, että meillä kidutetaan koiraa.

Vähän tylsää siis on ollut (lue: ei tuhoja eikä ruokavarkaita) ja katsellaan milloin seuraavia kisoja taas kokeillaan. Agilityssä on menossa edelleen kadonneiden kontaktien mysteeri, jota ratkotaan taas ensi viikolla osaavimmissa käsissä. Toko suhteen tavoitteet näyttää ainakin keväälle olevan kohtuullisen selvillä, kisaa ja kurssia on buukattuna, vaikka välillä se usko meinaakin todella mennä tuohon touhuamiseen.