lauantai 22. syyskuuta 2012

Failure is the condiment that gives success its flavor

Tokokauden grande finale ja voihan pyhä jysäys, että piti sydämen tykytyksiä siihen sitten ottaa mausteeksi. Kyseessä siis piirinmestaruudet ja näinhän ne sitten meni:

Paikkamakuu: Kiljuminen alkoi taas heti, kun päästiin riviin. Meni maahan hyvin ja huuto jatkui. Melko pian oli noussut istumaan ja sitten siellä ehdittiinkin maata, istua, seisoa, haistella ja liikkua. Onneksi kello tuli täyteen juuri oikealla hetkellä ja teltan takaa, kun tultiin esiin Reima oli sitten nenät vastakkain viereisen koiran kanssa. Uros sekin ja siitä sitten sydämen tykytykset, kun ottivat siinä jo hieman etukenoa ja tiukkaa katsekontaktia. Enpä jäänyt odottelemaan mitä tapahtuu, vaan kutsuin Reiman pois sieltä. Onneksi tuli, koska eihän sinne olisi voinut lähemmäksikään mennä tai olisi ollut rotumellakka pystyssä. Korkeimmille voimille kiitos siitä, että tilanne ei kärjistynyt ja se saatiin katkaistua ajoissa. Mutta tässäpä nyt meille talven treeniaihio: mielentilan muuttaminen aloituksessa ja paikkamakuun tekeminen pomminvarmaksi. 0.

Seuraaminen: Lähti ihan hyvin mukaan. Kontakti ei ollut mitenkään täydellinen eli tippui välillä, mutta hyvin tuli mukana. Täyskäännös oli vähän haparoiva ja jossain vaiheessa unohtui pariksi sekunniksi johonkin. Olisko vielä ollut vino perusasentokin jossain vaiheessa. .

Maahanmeno: Keulii eli mylvii aloituksessa, hiljenee kun pari metri on edetty, hieman hidas maahanmeno, mutta muuten ok. Ääntelystä vähennyksiä. 8.

Luoksari: Taas kiljuu alussa ja valui muutaman askeleen merkistä. Vauhti kuitenkin hyvä molemmissa pätkissä. 8.

Seisominen: Hidas pysähtyminen ja kääntyi hieman taaksepalatessa. 6.

Nouto: Heitto oli hieman siinä ja tässä. Liikkuri ei olisi hyväksynyt, mutta tuomari sanoi, että ok. Lähti hyvin, mutta sitten taas aivopieru eikä muistanut mitä piti tehdä ja kävely, pureskeli ja tuli eteen seisomaan. Perusasentoon tuli itsenäisesti. 5.

Kaukot: ekaan kaksoikäsky, maahan mennessä meni vinoon oikealle, istumiseen taas kaksoiskäsky, maahan meni vinoon vasemmalle.  7.

Hyppy: Lähti äänen kera ja jompaan kumpaan suuntaan kolhaisi estettä. 6.

Kokonaisvaikutelma: Mölyämisestä ja liikkurin mukaan kapulan perässä lähteminen kehänauhojen ulkopuolelle vähensivät reilusti pisteitä. 6.
118p, 3-tulos ja tuomari oli Vesa Rantaharju.

Hoh hoijaa. Kummallisesti kiehuu. Liikkeiden välit eivät onnistuneet ja ei se Reima oikein keskittynyt. Pitää siis tehdä hommia välien kanssa ja sen kanssa, että on käskyn alla. Ja vaikka se tuomari höpöttäis niin en saa itse lintsata meidän rutiineista. Huh huijaa. Paljon on tekemistä. Rauhoittumista pitää harjoitella. Kaikki noutotreenit päättyy perusasentoon tästä lähtien. Rutiinia pitää saada, koska hassua, että 5 min ennen kehään menoa osaa noudon palautuksineen kuten kaukotkin. Treeniä, treeniä ja treeniä.
No koska nää jäi niin ärsyttämään, niin mehän sitten hommattiin jo voittajaluokan releitä eli ohjatun noudon uudet kapulat sekä ruudun tötteröt lähti matkaan. Lähetäänpä rakentamaan niitä liikkeitä tässä talven aikana, vaikka aika kaukana on se päivä, jolloin siellä päästään starttaamaan.

Muuten on tällä viikolla aksattu Papun kanssa ja ihan kivasti se menee. Kova yritys on, mutta itselle se on jotenkin vaikeaa, kun ei ihan ole varmuutta siihen tuleeko se koira sieltä tai ainakin se tulee vähän toisella tahdilla kuin Reima.

Muuten on jumpattu Reimaa ja jotenkin se takapää alkaa ehkä hahmottua. Ehkä. Pitää vaan jaksaa treenata ahkerasti. Muuten ei kehdata mennä fyssarille.

Hoh hoijaa, mutta varsinaisesti ei ole mikään voittajaolo näiden suorituksien jälkeen. Ollaan me ihan oikeasti treenattu. Joka aamu ja ilta paikkamakuuta ja tulos on tuo. Höh. Voi masennus. Ehkä se onnistuminen taas sitten joskus maistuu entistä makeammalta näiden rämpimisten jälkeen. Ehkä. Sitten, kun se joskus tapahtuu. Kai.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti