Lappeenranta

Viikonlopun reissu suuntautui tällä kertaa lappeenrantaan, kun Hanna ystävällisesti puhui minut ympäri sinne kisoihin. No ei kai siinä mitään. Sinne siis suunnittiin lauantaina ja onneksi kisatkin oli vasta iltapäivällä, joten aamuyön herätystä ei tällä kertaa tullut.

Paikalla oltiin ihan hyvissä ajoin, joskin siinä vaiheessa ei enää maistunut juuri haettu burgeri, kun jännitystä taas pukkasi. Syöminen sai siis odottaa (siis lähinnä minulla) ja katseltiin radan rakentamista. Jotenkin siinä tuli taas lukittua rata mieleen ja rataan tutustumisessa sitten vielä pörrättyä kuviot kohdille. PAITSI, että tutustumisen jälkeen muutama paikallinen hyökkäsi kimppuun ja ystävällisesti kertoi, että olin mennyt omiani. Hups! Olin sitten unohtanut seurata niitä numerointeja (kun mullahan oli se rata jo päässä, Daa?!) ja yksi este jäi välistä. No ei se mitään. Enää piti vaan muistaa tuon esteen olemassa olo. Eka rata siis hyppäri ja Reiman kanssa viimeisenä matkaan, joten ehdittiin muiden ratoja jonkin verran katsella. Homma eteni kuin junan vessa, okseri hieman kolahti (ei kuitenkaan tippunut) ja tuo "yllätysestekin" muistettiin. Tehtiin siis puhdas rata ja aikakin oli ihan mainio. Tuloksena 2.sija. Hyppärinollahan meillä toki on jo plakkarissa, joten harjoituksesta meni tämä.

Toinen rata näytti hyvältä, etenkin, kun radalla ei raahattu kuin keinu ja A. Ei siis puomia. No hommahan eteni ihan hyvin miltei loppusuoralle kunnes ohjaajalla meni pasmat sekaisin. Homma lähti, taas, A:n kontaktista, joka oli ruma ja alkoi ärsyttää. (Tässä vaiheessa ei kuitenkaan tuomari ollut hanska pystyssä). Reima loikkasi sieltä A:lta sen verran pitkälle edelle minua, joten ehti siinä sitten vähän jo pyöriskellä. Oma ohjaus oli myöhässä ja pientä siksakkia oli sitten seuraavalla esteellä. Ei kuitenkaan mun mielestä ylittänyt esteen linjaa, mutta ilmeisesti siitä kaikesta hypyn empimisestä sitten tuomittiin kielto. Vähän rajatilanne, mutta minkäs teet. Tuomittu, mikä tuomittu. Kepeille onnistuin tekemään jonkin ihme piruetin, mutta en onneksi hukannut koiraa. No tuloksena pieni yliaika ja 5 vp. Tällä pääsi kuitenkin 4.sijalle.

Viimeiselle radalle sitten menikin konseptit ihan sekaisin. Tää oli oikeastaan vaan käännettynä tuo ensimmäinen rata. Joskin matkan varrelle tuli sitten hankala kepeille vienti, pituuden jälkeen melkein täyskäännös ja pussista täyskäännös. Erityisesti makseille tuo pituuden jälkeinen elämä ei ollut kovin reilu. Heti alkuun eka rima alas. Syyttäsin osittain koiraa, osittain itseäni. Taisin kääntää katseen pois koirasta ja lähteä liikkeelle ennen kuin oli hypännyt, kun en itse hyppyä nähnyt, mutta ihmettelin tuomarin pystyssä olevaa hanskaa. A:lta taas karsea loikka ja vaan haukkuu koko ajan. Ei auttanut käskyttäminen. On tää ärsyttävää. Tämän lisäksi loppupäässä sinkosi keinulle haukkumaan ja päätti vielä hypätä sieltä sivulta pois. WHAT? Tätä ei kyllä ole tehnyt ennen. En ymmärrä tuota koiraa. Otettiin uudestaan keinu ja suoritti sen ihan hyvin. En tajua mikä black out sille tuli, kun ei edes lähtenyt kääntämään keinua alaspäin. Seisoi vaan räkyttämässä siinä nousulla. Uskomaton. 15 vp ja yliaikaa kaikesta säätämisestä, mutta eipä muillekaan hyvin mennyt, kun tällä suorituksella pääsi taas 4:ksi.

Ärsytys on niin suuri, kun noita kontakteja on nyt kuitenkin tässä tehty täsmäiskuna ja suurella panostuksella 4 kuukautta. Treeneissä tekee niin kuin pitääkin, mutta kisoissa ei sitten vaan kasetti kestä. Minulla on siis koira, joka ei osaa suorittaa esteitä. Sellaisen koiran ei tule mennä kisoihin. Ärsyttää myös se mielentila millä se menee. Räkyttää vaan mennessään. Kai se vaan täytyy myöntää, että (taas) kerran loppuu tässä hommassa taidot. Voi turhautuneisuus tätä koko hommaa.