torstai 22. marraskuuta 2012

The best things in life are unexpected - because there were no expectations.

Niin, kovasti ei ole ollut odotuksia Papun agilitaamisen suhteen, mutta tänään tapahtui odottamaton ja ohjaaja jäi koirasta jälkeen. Johan rupesi koira liikkumaan, kun pallo heilui narun jatkeena. Mahtavaa etenemistä ja koira koko ajan kuulolla ja otti matkan varren esteetkin. On se hieno!

A:lla oli hieman hidas, mutta juoksukontaktit saatiin toimimaan hienosti pienellä säädöllä. Yhden kerran lähti haahuilemaan, mutta taisi vähän jo ryydyttää siinä vaiheessa, mutta siitäkin saatiin vielä tekemään hommia, joten eipä jäänyt sekään harmittamaan.

Omassakin tekemisessä valssi oli oikein ajoitettuja ja suuntautuivatkin oikein. Kyllä siitä vielä kisakoira tulee.

Loppuun vielä motivaatioputket ja pallon kanssa karkuun juokseminen, niin saatiin vielä hyvä lopetus. Niinun mielestä meidän parhaimmat treenit koskaan! Tykkään!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti