Melkoinen come back sunnuntaiksi agikentille to-pe-yöllisestä ruokamyrkytyksestä. Aamulla Papun kanssa vauhdin kasvatusryhmässä Janne Karstusen opissa. Katsottiin vain yleistä tekemistä, leikkimistä ja siivekkeiden kiertoja. Papu ei meinannut aluksi leikkiä ennen meidän vuoroa, joten vähän jännitti miten sitten tulee menemään. No ainakin saataisiin sitten neuvoja siihen.
Hyvin kuitenkin leikki, mutta siivekkeiden kierrot oli ihan kaameita. Aika usein en niistänyt tarpeeksi pitkään ja eihän se sieltä sitten tullut. Kummasti oli vähän kuutamolla koko jutussa, ei siis lähtenyt niitä kiertoja hakemaan itse ollenkaan. Muutama hyvä saatiin tehtyä, mutta kaksi putkeen oli aika mahdotonta, kun persjättökin piti sinne väliin saada.
Kokeiltiin kilpailla lelusta. No otti varaslähdön ja leikki Jannen kanssa ihan hyvin. Jos lelu oli mulla, niin saattoi vaan juosta perässä eikä edes koittanut tarttua. Olisko sitten liian iso lelu vai mikä? En tiedä. Täytyy kokeilla. Paremmin pitäisi saada syttymään ja mielummin lelu, kuin nami, joka taas kuitenkin laskee aina virettä.
Pikaisesti sitten kotona käymään ja koira vaihtoo, omaan napaan vähän evästä ja taas mentiin. Vuorossa Reiman aluevalmennusryhmä Nina Mannerin ohjauksessa. Alkuun rakennettiin rata ja numerot paikalleen, mutta eipäs opeteltukaan sitten vielä sitä rataa vaan suoritettiin arvonta. Jokainen sai valita kasasta lapun, jossa oli kyseisestä ratapohjasta kymmenen esteen variaatio. Pieni hetki aikaa opetella ja rataan sai tutustua vain reunoilta. Reiman kanssa eka kerta meni ihan kivasti puoleen väliin asti ja sitten meni askeleet vähän uusiksi, tosin loppuun asti toki vedettiin ja puhtaasti mentiinkin. Kaarroksiahan noista suunnitelman muutoksista tuli, mutta kaikki saatiin kuitenkin tsempattua. Uusi arvonta ja uusi rata. Se meni paremmin ja ihan lopussa vasta tuli joku pieni kummallisuus, mutta tsempillä tämäkin läpi.
Myöhemmin päästiin oikeaankin rataan. Pientä innonpoikasta havaittavissa ja ovelana tuo meinasi ettei kukaan huomaa, jos hinaa istualleen itseään eteenpäin lähemmäs ensimmäistä rimaa. Pöh. Palautus takaisin ja sitten menoksi. Reima eteni hyvin ja minä jäin taas turhia varmistelemaan, kun parit persjätöt piti ehtiä tekemään peräkkäin, niin jälkimmäiseen niistä meinasi tulla kiirus. Kun taas vaan meni, niin se oli niin kevyttä ja helppoa. Yllättävän paljon tuo koira osaa ja se vaan tulee. Toisessa kohtaa hinkattiin sylkkärin ajoitusta kepeille ja siinäkin pitää muistaa rytmittää ja antaa koiralle tilaa. Miten makea käännös saatiinkaan aikaan! Siistiä!
Kolmas asia, mikä pitää muistaa on vekkaukset kunnolla ja niistä kanssa rohkeasti eteenpäin. Jostain syystä tuo hyytyi kesken, mutta sain vielä kuitenkin sen jälkeen leikkimään, mutta vähän kummeksutti se haahuilu ja lelusta kiinnostumattomuus. Pitää miettiä sitä tarkemmin.
Ohjaajatkin joutuivat temppuilemaan ja tikkaat levitettiin lattialle ja niitä piti sitten loikkia erilailla. Hauskaa, mutta vaativaa. Ja ärsyttävää, jos jalat eivät toimineet. Pitää harrastella noitakin aina välillä, niin tietäis mihin ne jalat pitäis saada ja mihin ne menee.
Kiva päivä kerrassaan eikä jumiinkaan jääty tänään, vaikka Ojangossa siihen mahdollisuudet olivatkin aika hyvät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti