perjantai 21. joulukuuta 2012

Sometimes it takes a good fall to really know where you stand

Torstaina kirmailtiin Reiman kanssa pitkästä aikaa Niinulla ja kivaa oli. Koira oli hyvä, mutta ohjaaja taas vähän pihalla, kun Papun kanssa on menty nyt hieman eri tahtia. Josko nyt olis sitten tullut se väläys jäädekseen, että valssissa se ensimmäinen askel tulee todellakin ottaa sitä koiran ponnistuskohtaa kohden. Nyt koitin kummasti tunkea se askeleen pituuden taakse, vaikka se piti tulla eteen. Ja mitä kävi, kun oli ajoissa sitä tekemässä: ehkä Euroopan makein ja tiukin käännös! Oli ihan superhieno eikä Reimakaan ollut ähkimässä itseään esteen yli etuosalla. 

Kumma juttu, että hyppäsi hyvin, jos olin oman ajoitukseni kanssa ajoissa. Hyvä fiilis tuli ja homma sujui. Kunhan vielä rimoja saadaan vähän nostettua, niin kohta voi taas olla kisakehät odottelemassa. 

Tänään treenattiin sporttiksella ja Papu oli ihan villinä. Leikki taas todella hyvin ja teki hommia. Hyvin meni ja vauhtia riitti. Itsenäisyyttä vielä tarvitaan, mutta taas oli ihan eri koira alla kuin sunnuntaina.

On ne hienoja! Nyt vaan oleskellaan joulun yli ja sitten taas katellaan hommia uudelleen!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti