Kuvia

Niitä otettiin keskiviikkoa. Reimasta. Niska, selkä ja lonkat. Vähän jännitti onko siellä jotain vaiko kaikki ihan kohdillaan. Homman nimihän oli selvittää löytyisikö röntgenillä syy siihen, miksei Reimalla paino siirry hypätessä ja hyppyä ennen pitää töpöttää.

Suunnattiin Espoon eläinsairaalaan ja ensin Reiman käytiin yleisesti läpi. Siinä ei mitään ilmennyt ja eihän tuo nyt mitään oireile. Ei siis reagoinut mihinkään eikä osoittanut mitään aristuksia. Siitä sitten pistettiin rekku rennoksi ja röntgeniin.

Käytiin sitten lääkärin kanssa kuvat läpi ja kaikki nikamat olivat hienosti paikallaan ja niitä oli ihan normaalimäärä. Lonkat hyvät. Vasen lonkka istuu vähän huonommin maljaan kuin oikea, mutta ei niissä ollut mitään, mikä estäisi harrastamisen. Hyvin siistiä siis.

Itseä pelotti eniten, josko niistä pentuajan tohelluksista olisi jäänytkin merkkejä, mutta onneksi näin ei ollut. Tällä viikolla varmaan vielä kuullaan spesialistin tarkemmat arviot kuvissa ja muuten odotellaan Aistin vesijuoksumaton korjaantumista.

Reima oli varsin hauska, kun vihdoin alkoi herätä rauhoituksesta. Vieraan äänen kuullessa häntä vispasi, vaikka silmät olivatkin vielä ihan nurinperin. Seuraavaksi sitten punki istumaan ja katteli paikkaan sen näköisenä "Tää ei muuten oo se mesta mihin mä nukahdin.." No hyvin siitä kuitenkin tokeni ja päästiin melko nopeasti suuntaamaan sitten kotiinpäin.

Torstaina Papu tuurasi Niinulla Reimaa ja alku meni vähän mönkään, kun ylimääräisiä nameja löytyi kentältä. Otettiin sitten avuksi pallo ja eipä oo sellaista vauhtia vähään aikaan nähty. Kaupan päälle toki muutamaan kertaan sitten kalasteltiin koiraa ulos putkesta, mutta haittaako tuo, jos tuolla keinolla liikkuu ihan hirvittävää vauhtia. Kivaa oli se.