Kahden joukkoon on tullut kolmas

Lauantaina meille tassutteli tiensä Bond. Redteam's Bond. Musta-valkoinen bc-uros. Se mitä on toivottu ja ootettu kuin kuuta nousevaa. Hauska tapaus. Vähän mietiskelevä, mutta kuitenkin rohkea.

Reimasta ja Papusta Bondin tulo ei ehkä ollut hauskaa. Ainakaan vielä. Papu oli tyynen rauhallinen, joskin ei ollut näkevinäänkään pentua. Reima taas raivokas. Kuten arvelinkin. Toistaiseksi siis sisätiloissa kolmikko ei ole ollut kovastikaan vapaana. Ainakaan pennun valveillaoloaikaan. Nukkuminen menee ihan jees ja Remekin pystyy rentoutumaan 1,5 m päässä. Mutta pennun purina aiheuttaa sellaisen jännittämisen russeleissa, että alkaa olla kiire korjata pentua talteen. No kaipa se tästä. 

Viikonlopun aikana Bond on

• autoillut (osa meni nukkuen, muuten onkin sitten kiljunut ja raivonnut kovaa kyytiä. Kevyt häkki saa vaihtua vähän kestävämpään malliin)
• ulkoillut sekä Papun, että Reiman kanssa (Kaikki ovat vielä hengissä ja vahingoittumattomia)
• tavannut pieniä ja suuria ihmisiä. (Lapsiin ja käsittelyyn oli kyllä jo hyvin tottunut kasvattajalla)
• ollut mukana terassilla juomassa aamukahvia.
• kiertänyt korttelia (Kävelee nätisti hihnassa. Välillä on tullut tuumaustaukoja, mutta sitten matka taas jatkuu. Tosin välillä on keskusteltu siitä saako hihnaa syödä).
• leikkinyt kahdella lelulla, tuo ihan kivasti leluakin välillä ja leikkii
• käynyt vanhemmilla tutustumassa. Paimenkoira pelästyi ensin koristelammasta.
• mennyt portaita ylös ja alas
• totutellut eri pintoihin (asvaltti, sora, betoni, muovimatto jne.)
• ulkoillut yöllä ja nähnyt varjoja
• aloittanut treenaamisen oman nimensä opettelulla ja kontaktin ottamisella

Aika paljon mahtuu pariin päivään.

Oma mieli on vielä vähän sekaisin. Onhan se ihana ja osittain iisi (päivärytmi on vielä hakusessa), mutta parit raivarit tässä on nähty ja vankilapako. Taisi olla tämä muutos sittenkin kaikista suurin minulle. Mietityttää Papu ja Reima, miten ne hyväksyvät tyypin laumaan. Papulle ilmeisesti ok, Reima sulattelee ajatusta. Katsotaan kuinka pitkään siinä menee.  Se tässä ehkä eniten ahdistaa ja jännittää. 

Toinen on se, että miten tuon tyypin saa talon tavoille. Yöllä nukutaan ja päivälläkin voi levätä. No pentu on pentu ja opettelee pikku hiljaa. Siihen nähden nuo kaksi aikuista ovatkin aika luksusta. Ei kiljumista autossa (tai no Reimalta loppujen lopuksi kuitenkin ihan siedettävissä määrin), pysytään siellä mihin jätetään (No okei, voi melko pitkälti luottaa, että kämpässä ei kuitenkaan kovasti mikään hajoa P & R:n käsissä päivän aikana.), yksinolo hanskassa (ettei tarvi siitäkään kiljua) tai että lauma tulee toimeen kotona keskenään (siihen meneekin sitten oma aikansa, että mäkin lakkaan murehtimasti siitä, mitä päivän aikana tapahtuu).

Huh, tais olla hulluutta ehkä sittenkin lähteä tälle tielle. Ehkä.