Maailman paras Reme tänään jo hurjat 7 vuotta! Kyllä aika kiirii ja täytyy sanoa, että pennun tultua on taas raavittu useamman kerran päätä, että mites me tää viimeksi hanskattiin. Arvostan myös näitä vanhempia kavereita, jotka ovat melkolailla mukavia tyyppejä ja osaavia.
Reme tokoili tänään synttäreiden kunniaksi ja homma toimi kuin junan vessa. Hienoja noutoja. Ruutu löytyi. Tehtiin ohjattu ja tunnari. Istui odottelemassa. On se superkoira! Ihana karvakamu.
bondi opettelee luopumaan namista ja tekeekin sitä jo parin treenikerran jälkeen melkoisen pätevästi. Samalla tarjoaa maahanmenoa ja pään laittamista maahan. Ei hullumpaa ollenkaan. Muuten tarvittaisiin korvatulppia, kun meteli nousee välillä valtaisaksi, kun herra ei saa tahtoaan läpi. Keinot ollaan tämän suitsimiseksi kuitenkin keksitty ja niitä harjoitellaan.
Yllättävästi Papu on ollut varsin leikkisä Bondin kanssa ja Reimakin alkaa relata pikku hiljaa. Ainoastaan Papun ruokakipolle ei Bondilla ole asiaa ja tästä yrityksestä aiheutuikin melkoinen huuto, kun Papu asiasta ilmoitti niin, ettei jäänyt mitään epäselvää. Tuskin yrittää enää uudelleen.
Onhan tässä pennun kanssa puuhastellessa hommaa, mutta on se kiva huomata edistystäkin. Hiljaa hyvä tulee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti