eli treenit ovat olleet vähän vähillä. Kai se välillä on ihan hyvästäkin?
Niinulla toki käyty viikottain, paitsi tällä viikolla, koska olin duunireissulla. Kelit ovat olleet hieman huonoja ja illalla on jo aika aikaisin pimeä. Silloin ei oikein voi lähteä pimeälle kentälle bongailemaan ruutua, jos koiralla ei siitä vielä ole oikein hajua. No tää sunnuntai kuitenkin treenattiin. Tokoo. Ekaa kertaa pariin kuukauteen ulkona. No meluahan siitä tuli. Pientä haukkua, mutta ei ihan mahdotonta. Reima kiehui kyllä ihan kympillä eikä ruutu juurikaan helpottanut asiaa. Hyvin kyllä teki, kun taas muisti saatiin palailemaan.
Luoksari oli hyvä. Joskin jäämisessä vaikeuksia. Nousi ja liikahteli. Ei kyllä yhtään ihme sillä mielentilalla. Tunnari oli ihan unohduksissa ja koko koira ihan kysymysmerkkinä, et mitä pitäis tehdä. Lähti se nenä sitten pelittämään. Ja hampaat. Argh. Hammastikkuja tuli siitä tunnarista. Alkoi pureskelemaan heti, kun sen löysi. Pitää vissiin tehdä palautuksia ensin ja ketjuttaa takaperin koko homma. Paikkamakuu ulkona alkutekijöissäään. Ei mennyt pää maahan ja muutenkin tärisytti. No helpotettiin ja tehtiin vaan päätä. Alkoihan se pelittää. Positiivisena kuitenkin se, että kesti jätön kuitenkin eikä alkanut huutamaan ekalla yrityksellä. Muita yrityksiä jättämiseen ei otettukaan, kun tuntui olevan niin vaikeaa.
Toinen päivän positiivinen juttu: jäävä seisominen alkaa näyttää jo siltä, miltä ilmeen pitäisikin näyttää. Häntä heiluu koko ajan. Matkaa on tultu siitä mitä sen oli vuoden alussa. Hyvä!
Aikamoinen työmaa on kevääksi. Mutta motivaatiokuvalla jaksaa.
Reima katselee siinä totisena kesän SM:iä. Me halutaan a) isojen koirien kisoihin eli EVL:ään ja b) SM:iin niiden isojen koirien kanssa kisaamaan. Ei ehkä vielä ensi vuonna, mutta 2015 vois ollakin. Mutta se vaatii treeniä.
Papukin treenas. Yllätykseksi valitsi pallon namien sijaan. Saatiin sille myytyä ruudun etsiminen. Ja voi pojat! Millä vauhdilla se sinne pinkookaan kiskomaan palloa. On se aikamoinen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti