MM-viikonloppu

Oltiinko me jo MM-kisoissa ja matkalla menestykseen vai mitä? Ainakin meillä oli hauskaa ja aurinkokin paistoi. Vaikka aikalailla meni kehumisen ja leikkimisen puolelle, niin jotain tokookin siellä välillä tehtiin. 

Pääteemoina motivaatio ja palkattomuus. Uusina ajatuksina itselle, että niin se kehuminen tulisi toimia ensisijaisena palkkana ja nakki/lelu tulee sitten sen jälkeen. Niitähän on niin helppo heitellä ja niillä houkutella koiraa tekemään, mutta niinhän sen homma ei toimi tokokehässä. Asenne ratkaisee kehässäkin ja pitäisi olla hyvä tekemisen meininki. Liikkeiden väleihin pitäisi luoda koiralle fiilikseksi odotus siitä; " Mitä seuraavaksi tehdään?!" Ajatus pitäisi olla siinä tekemisessä eikä niinkään lopussa ja palkassa.

Lauantaina aloiteltiin omilla ongelmilla ja me työstettiin paikkamakuuta tai oikeastaan kaikki jättöliikkeitä. Reimalle nyt avuksi etupalkka, johon pitäisi keskittyä zoomaamaan mun sijaan. On niin kovasti tällä hetkellä kiinni minussa, että yksin jääminen vaikeaa. Palkkausta siis muualta kuin minulta muutenkin. Muuten pitää miettiä myös omat koiran tuijotukset ja treenit niin, että katse on pois koirasta.

Liikkeiden välit eli se kisapalkka pitää kasata kuntoon ja miettiä liikkeiden valmistelut. Meni liike hyvin tai huonosti, aina pitää palkata. Myös ne epäonnistuneet jutut palkataan treeneissä, mutta seuraavaa treeniä helpotetaan. Aloituspaikkoihin meno pitää opettaa ja koiran tulisi olla aktiivinen näissä. Meillä siis tiedossa myös pa-treeniä, jotta siitä tulee hyvä paikka olla. Aika hyvä se on jo nyt, mutta pitää vahvistaa.

Häiriötreeninä tehtiin kapulasta luopumista ja hyvin sitä alkoi tekemäänkin. Apuohjaajalla oli lelu ja hyvin lähti siihen zoomaamaan. Ei haitannu kapulan heiluttamiset kuonon edessä eikä heittely. On se ehkä kuitenkin ihan fiksu rekku. Näihin oli hyvä päättää ensimmäinen päivä ja suunnata nukkumaan. Hetken aikaa jaksettiin höpötellä ja sitten koko kööri nukahti sänkyihinsä. Reimakaan ei paljoa yöllä liikkunut. 

Sunnuntaina jatkettiin alkuun paikkamakuilla. Reimalle ihan pentuversio asiasta eli lelu nenän eteen ja mä en mennyt kahta metriä kauemmas. Hyvin tarjosi päätä maahan. Oli kuitenkin levoton, nytkähteli, pää nousi, mutta ääntä ei tullut ja siellä se pysyi. Tätä vaan lisää ja paljon, niin siitä se lähtee. Tavoitteena saada siis huomio leluun/palkkaan, jotta unohtais mut. Samaa hommaa kaikkiin jääviin. 

Sitten meillä oli kisat ja Reiman kanssa päästiin aloittamaan ne. Hyvin tuli kehään sisään. Jonkin aikaa oltiin oltu siinä odottelemassa ja tekemässä virittelyjä, mutta onnistuin itse olemaan rauhallinen ja sitä myötä koirakin. Ekana tehtiin liikkeestä maahanmeno, jossa koitin kyllä koiraa valmistella, mutta seisomaan se jäi. Ehkäpä siksi, että en itse jättöhetkellä siirtänyt katsetta maahan. No mutta ei se mitään, koska teki täydellisen seisomisen ja onnistuin itsekin päättämään koiran taakse palatessa, että sehän seisoo siinä paikallaan kuin suolapatsas (viime kokeissa lähtenyt mukaan) ja sehän seisoi. Siitä kisapalkka, joka oli lyhyt kehuminen. Toisena liikkeenä luoksari. Kovin oli vaikeaa jäädä paikoilleen ja tulla edes perusasentoon. Oli hilannut itseään hieman eteenpäin jättäessä. Tuli hyvin, valui stopin, ja loppu hyvin. Taas kehut ja viimeiseen liikkeeseen hyppyyn. Lähti hyvin, mutta jäi seisomaan. Tuli siitä kuitenkin hienosti takaisin. Oli siis hieman unohtanut, mitä hypyssä pitää tehdä, kun se istuminen jäi. Muuten oli oikein mallikas eikä äännellyt liikkeiden välissä. Hienoa.

Omana ongelman tehtiin noutoa, jossa ilmeisesti se paineita tuova juttu on perusasentoon tuleminen. No toisaalta ihmekös tuo, kun siitä on vähän toruttu, kun on koitettu puuttua pureskeluun. Vaikutushan on ollut sitten päinvastainen. Mutta pitää sitten vain muuttaa tuo ajatus koiralta. Perusasennosta pitää thedä maailman kivoin juttu ja mehän tehtiin siitä sitä hiipimällä. Hyvin toimii eikä Reimalla ehdi tulla ääntäkään, ku pitää olla tarkkana hiippaillessa.. Muuten tehtiin noutoa apparin kanssa, jotta olis kiire tulla eikä ehtis ajatella muuta kuin sitä perusasentoon tuloa. 

Paljon oli asioita ja vinkkejä tuli vihko väärälleen, eli paljon on asioita tehtäväksi, mutta kyllä sitä taas jaksaa, kun tietää mitä lähtee tekemään eikä tilanne ole ollenkaan niin epätoivoinen. Aika hyvä kyllä Lentsu on saamaan ihmisille uskoa tekemiseensä!