Suuria pettymyksiä tokon parissa

Vuoden ekat kisat vuoden tauon jälkeen. Ja mikä on muuttunut? Ei juuri mikään. 

Käytiin siis piirimestiksissä ja pipariksihan ne menivät. Keli oli kaamea, mutta en mä sitä tästä syytä.

Paikkamakuussa oli namit ja pallot edessä, mutta ei keskittynyt niihin. Inisee heti kun päästiin riviin. Tarjosi maassa oloa, mutta myös töhöili omiaan. Nousi perusasennosta juuri ennen käskyjen antoa haistelemaankin. Jätettäessä oli ehkä sekunnin paikallaan ja sitten pomppasi seisomaan ja siitä sitten hakemaankin sitä jo pois sieltä -->0.

 
Yksilöihin kuitenkin ihan tsemppimielellä. 

Aloitettiin noudolla. Ei lähtenyt hakemaan ensimmäisellä eikä toisellakaan. Yritti ennen kehää varastaa kapulalle, joten muutama treeni siitä ettei sinne varastella aiheutti nyt tämän. Tehtiin nouto liikkeenä kuitenkin ja muuten olisi ollut ihan ok. --> 0.
 

Seuruu ihan ok, jossain vaiheessa jäi johonkin taakse. Muutama perusasento vino. -->8.
 

Maahanmeno: Valmisteleva semi-ok, meni maahan, mutta oli pompannut heti istumaan. Siinä sentään pysyi. Oliko sitten sade ja kylmyys tässä kompastuskivi. -->5.
 

Luoksari: äänteli jätettäessä ja sen jälkeen. Tuli hyvällä vauhdilla, hyvä stoppi, löysemmällä vauhdilla viereen eiku haistelemaan jotain mun taakse. Käskyllä sivulle. -->6.

Kaukot: Ei tainnut mennä ekalla maahan, taas ääntelee. Snadisti tuli eteenpäin, mutta teki muuten hyvät vaihdot. Itse olin näihin supertyytyväinen. -->5.
 

Seisominen: jäi seisomaan, joskin tarvitsi aika ison käsiavun. Taaksepalatessa lähti mukaan. -->5.
 

Hyppy:Olisko lähtenyt pienen äänen kanssa. Hidas istuminen, ehkä kolautti estettä palatessa. --> 7.
 

Kokonaisvaikutus 7, kun äänteli niin paljon. Yhteensä siis 90p. Eka kerta ikinä, kun ei edes saatu tulosta.
 

Positiivisenä mä pidin sitä, että mua ei oikeastaan jännittänyt kehässä eikä Reima haukkunut kertaakaan, joten äänihaaste on edes vähän selätetty. Keli oli aika kaatosade, mutta ei sen pitäis vaikuttaa tekemiseen. Jotenkin tuo nyt oli epävarma, vaikka treeneissä on tehnyt ihan hyvällä sykkeellä. Molempien kehien jälkeen itkin, koska pettymys on niin suuri, koska me ollaan treenattu kyllä. Joka päivä aamulla ja illalla paikkamakuuta ja lähes jokapäivä liikkeitä ja tulos on se, että näytetään siltä ettei mitään oltais tehtykään. 

Paikkamakuussa ei ole oikein löytynyt superhyvää magneettia, vaan Reima vilkuilee lähes poikkeuksetta minua. Ei riitä pallo. Eikä ruoka. Vai eikö niitä vaan ole myyty vielä tarpeeksi? Vaikea sanoa. Paljon puhutaan siitä koiran motivaation rakentamisesta, mutta mites ohjaajan kanssa? Ei ihan huipussaan tämä into nyt ole, kun aherrus ei tuota tulosta. Selitykseksi ei myöskään tässä kelpaa se, että se on russeli.