Torstain agilityt oli ihan superia! Alku oli kyllä haastavan tuntuinen ja päänvaivaa tuotti taas rytmitys. Piti pakkovalssata, mutta jaakottelin menemään, josta sitten tuli kiirettä seuraaville esteille. Kai se sentään kohtuulliseksi saatiin, mutta vauhtia siinä ainakin oli. Seuraava päänvaiva oli niiston tekeminen, kun tuppasin menemään väärään kohtaan ja niistokin jäi nyppäsyksi. Pitää vaan muistaa tehdä se kunnolla ja sinne kyllä ehtii, jos ajoissa lähtee edelliseltä esteeltä.
Huima fiilis tuli, kun seuraavaksi kipiteltiin esteidennn väliin persjättöä ja sitten pituuden jälkeen aikalailla täyskäännöstä. Persjätöt olivat kivoja, mutta pituudelle tuli jotain räpiköintiä lähinnä omien käsien kanssa, mutta hyvin saatiin siitäkin taittumaan. Seuraava haaste oli keppien ja sitä seuraavan putken rytmittäminen. Millään en oikein saanut sitä niin sujuvaksi, ettei Reima olisi ehtinyt haukahtaa välillä. Sitten taas spurtattiin kovaa ja siinä vauhdissa jäikin sitten välistä vedot menemättä oikeaan suuntaa. Luotin vain vedon voimaan, mutta kyllä siinä ihan kääntyminen ilmeisesti oli tarpeen. Reme kuitenkin painoi menemään ja ehti ottaa seuraaviakin esteitä. Siitä tykkään nyt. Ripaus röyhkeyttä tarvitaan radoille ja etenemistä ominpäin.
Hyvä fiilis tuli tästä ja samaa jatkettiin sitten tokon parissa. Ruoka alle ja sitten tekemään. Seuruut hyvät. maahanmeno jees. Seisominen on vaikea ja sitten tehtiinkin pallo magneetilla. Luoksari toimii, lopussa vähän hiipuu, mutta ei haittaa. Kaukot kestää näköjään hyvin vähän ylimatkaltakin, menee vähän vinoon, mutta menköön. Hyppyä hieman himmaili, mutta istuminen on nyt nopeampi. Nouto jees. Ja paikkamakuussakin ihan ok tsuumailee palloa. Ensin tosin minuutin verran etsii mua, mutta sitten pallo vie. Kehäänmenokin treenattiin, joten sekin strategia on valmiina. Nautin ihan miljoonasti siitä, että liikkeiden välit toimii ja treeneissä ei tullut kuin yksi pieni haukkuhetki.
On se hieno! Tällä mielikuvalla kisoihin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti