Positive anything is better than negative nothing.

Yritystähän meillä on piisannut. On yritelty tokoilla. Tiimin leirillä oltiin Turkkusessa ja vaikka oli pilvistä, niin Turussahan paistaa aina aurinko ja naama helotti sen mukaisesti sitten aina iltaisin. Päivä aloitettiin kisalla ja meillä ne liikkeet olivat hyppynouto, seuruu ja kaukot. Varsin kivasti sisään ja tekemään. Noudossa homma jotenkin unohtui hetkeksi, kun kapula hukkui ruohikkoon ja Repe lähti sitä etsimään ja kävi läpi hippasen pidemmällä olevat tötteröt.. Oli tulossa jo takaisin, kun tuttu haju käänsi vielä koiran ja se kapulakin löytyi ja siitä esteen kautta takaisin sylkemään kapula maahan mun viereen. Ei varsinaisesti nappisuoritus, mutta huomioonottaen sen, että tyyppi harhautui, mutta palasi tehtävän pariin ja oli kuitenkin sitä koko ajan suorittamassa, niin hommahan meni melko kivasti. Seuruu oli pitkä kuin nälkä vuosi, mutta se meni varsin kivasti. Loppuun kaukotkin sujuivat kivasti. Meillä varsinaisena tarkkailun kohteena oli liikkeiden välit ja niistä raadin mukaan selvittiin loistavasti ja kukaan ei kyllä meidän kuplaa päässyt rikkomaan. Itse liikkeistä sitten tulikin huomautuksia, mutta se ei meitä haittaa, ne saadaan kyllä korjattua. Se mikä pitää myös muistaa, on virittely kehään mennessä. Siitä ehkä osittain johtui se, että Reimalla hyppynouto oli hieman omanlaisensa.

Noutoon lähdössä

Palaamassa

Siistii!

Koikkaloikka

Anna namppaa!

Paikkaakuussa Reima oli hyvä ja jäin näkyville. Pääkin meni maahan eikä ääniäkään tainnut pahemmin tulla. Ruokailun jälkeen tehtiin taas omia ongelmia. Jostain syystä nyt on black out siitä mitä me silloin tehtiin. Ainakin me treenattiin kehäänenoja. Reima jätettiin jollekin parkkiin ja sieltä sen sitten kutsuin töihin. Pari ekaa toista oli aikamoista meteliä odottaessa, mutta tuli tekemään sitten hipihiljaa. Tätä pitää hyödyntää ja tällä rakentaa kehäänmeno. Yöksi ajeltiin kotiin ja sunnuntaina taas aamusta reissuun.

Alkuun taas omia ongelmia ja oisko tehty kokonaisuutta. Taas muisti pätkii, vaikka muka oli niin kristallinkirkasta. Paikkamakuut menivät huonommin nyt: oli levoton, tärisi ja vinkui. Muutenkin oli vaikeampi tänä toisena päivänä, joten levoton ja kärttyisä. Saattoi olla, että matkustamisesta ja lihapullista meni vatsa sekaisin, sillä viikonlopun aikana alkoi tulla limakakkaa, jota sitten riitti melkein viikon verran eteenpäin.

Eli seuraavaksi oli edessä taas vatsahaasteita ja su-ma-yönä olohuoneeseen oli tullut tuotos, jonka joku oli aamuun mennessä ehtinyt suurimmalta osin siivoamaan poiskin. (yäk, huh.). Sitä sitten koko viikko keiteltiin riisiä ja paistettiin kanaa ja ruokittiin useaan kertaan päivässä. Pohdittiin lääkäriin menoa, soitettiin lääkäriin ja neuvoteltiin hoitajan kanssa. Onneksi riisi ja kana näyttää nyt tepsivän ja ollaan palaamassa taas normaaliin kakkakoostumukseen ja ruokailuun.

Bondi on taas treenaillut aksaa ja hyvältä näyttä meno. Tyyppi irtoilee kivasti ja tarjoaa esteiden suorittamista. Vauhtikin alkaa olla kiva ja itsekin pitää alkaa juoksemaan. Kontaktitreenit jatkuivat kehikolla ja jostain sellainen pitäis nyt itsellekin hommata, kun kelit ovat parantuneen ja ulkona voi treenata. 

Muissa uutisissa on opeteltu peruuttamista, sillä tämä oli leirin kisa ja seuraavaa leiriä varten pitää parantaa. Nyt ei mennyt Reimalta kuin pari askelta. Kaikki rekut ovat siis nyt kotona peruutelleet ja Bondin peruutus on siinä vaiheessa, että sillä voi mennä vaikka Nurmijärvelle saakka. Papu tulee hyvänä kakkosena, mutta Reimalla vähän takkuaa. Mutta hauskaa meillä on ja treenejä jatketaan!